Sorsajahti ja kalastus aurinkoisessa, liki helteisessä kelissä alkoi kuin jatkosodan viimeisten päivien keskitykset siellä jossain. Kalaa tuli ja yöllä seurataan Antti Ruuskasen neljättä arvokisamitalin jahtia rinnan Mo Farahin vastaavan uroteon kanssa. Nautitaan sorsapaistia, savustettua kuhaa ja leipäjuustoa, lakkahilloa ja alkuruokana kantarellista tehtyä sienikeittoa, jälikuroka marjoista sekin, taatusti lähiruokaa.
Antti Ruuskanen on aina loppukilpailussa, silloin kun on kisoihin valittu eikä pielavetinen vaivojaan valita. ”Pielavesi pinnalle” oli idekilpailu johon nuorena professorina vastasin ja se tarkoitti vuosien työtä Ylä-Savon Instituuttiin lopulta johtaen. Toivo Muilu oli yhtenä assistenteistani Savossa ja väitteli näistä maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista töistämme.
Yliopisto tuotiin liki väkipakolla hoitamaan kuntien ja yrittäjien, kylien yhteyksiä kansallisiin kärkiosaajiimme ja verkottamaan talousaluetta myön globaaliin tieteeseen. Syntyi käsite klusterista, jossa mukana oli tiede, tutkimus, yrittäjyys ja hyvä hallinto sekä tietysti koulutus. Tiede ja taide, luovuus ja innovaatio, olivat sama asia. Kylissä ilman yliopiston ja tutkimuslaitosten apua hitaasti hyväsyttyjä sosiaalisia innovaatioita. Muiden, vaativiempien innovaatioiden soveltamiseen yhteisön käyttöön tarvittiin oma instituutti.
Myöhemmin Helsingin yliopisto perusti vastaavat laitokset Mikkeliin ja Seinäjoelle. Toivo Muilusta tuli ensimmäinen maaseutukimuksen professori pitäen samalla yhteyttä niin yliopistoon kuin tutkimuslaitoksiimme.
Agropolis strategia (Agropolis Strategy) kirjana sekä ekologinen klusteri osana innovaatiprosessja (Ecological cluster and Innovation prosesses) syntyi myöhemmin ja levisivät 1990-luvun alussa ja 2000-luvulla globaalina maailmalle. Kirjani avautuvat netistä. Niissä on kehotettu yliopistojamme profiloimaan osaamisensa. Nyt tätä ihmettä odottaa 160 000 opiskelijaa yliopistoissamme ja 140 000 ammattikorkeakouluissamme. Luonnonvarojamme tutkivat laitokset saatiin lopulta liki fataalin psykososiaalisen käyttäytymisen jälkeen samaan organisaatioon palvelemaan yhtä isäntää. Päällekäinen tutkimus ja hallinto purettiin.
Nyt biotalous ja kiertotalous on myös meillä viimein hallituksen ykkösteemana. Siihen meni aikaa vain runsas 25 vuotta. Antti Ruuskanen oppi sinä aikana käyttämään murretaan tavalla, jossa häntä ei maailmalla pidetä lainkaan suomalaisena. Hän kun ei ole umpimielinen, saati räyhägeenin kantajana psykopaatti, vaan seurallinen hauska (haaska) ihminen.
Tällaisia edustajia maamme kaipaa maailmalle lisää ja omituisuutemme geneettisenä perimänä on viimeinkin oivallattu myös tieteen osoittamana negatiivisuutena ja kiusaamisena, pskopaattisena empatin puutteena. Tätä ongelmaa on nyt osattava käsitellä oikein ja viivyttelemättä.
Suomessa Antti Ruuskanen on aliarvostetuin keihäänheittäjämme ikään kuin muilla olisi esitellä arvokisoista kultaa, hopeaa ja pronssia sekä kymmenkunta loppukilpailupaikkaa. Syynä on Antin käyttämä murre ja seurallisuus, avoin luova mieli ja kyky ottaa vastaan uusia ideoita, innovaatioita.
Paavo Nurmi ja Carl Lewis saivat arvoisensa seuraajan Usain Boltista. Kaikilla heillä on yhdeksän olympiakultaa joskin Bold voi vielä jatkaa ja Nurmelta evättiin aikanaan jatko kiitos ruotsalaisten, jotka kantelivat Nurmen ammattimaisesta juoksemisesta. Bold on sitä varmasti, ammattinsa ykkönen. Bold on henkilönä poikkeuksellisen avoin ja kaukana siitä kansallisesta ominaisuudestamme, jossa änkyrägeenit muuttuvat ahdistavan kulttuurimme tuotteina urheilukilpailuissa suorituksen pilaavaksi pakkopaidaksi, peloksi. Me suorastaan pelkäämme itseämme ja valmentajiamme, ulkoista painetta, jonka tuottajana on nyt myös tieteen havaitseva geneettinen poikkeavuutemme.
Suomalainen negatiivisuus on pääosin geneettistä perua siinä missä juuri löydetty änkyrägeenimme psykopaattisen käyttäytymisen taustalla. Olemme tunnetusti kiusaajia koulussa, kotona, työpaikoilla ja etenkin netissä esiintyen. Aiheutamme vahinko istellemme ja muille negatiivisuudella. Kun huonoa itsetuntoa kolhitaan urheilun kautta, sitä katsomosta pönkittäen, silloin purkauksen kohteena on luonnollisesti urheilija. Tämä ei taas ole suomalainen ilmiö ensinkään ja brassit purkivat itseään kaikissa haille tuntemattomissa lajeissa ikään kuin jalkapallokatsomossa meuhaten. Tästä syntyi näiden Rion kisojen suurin erikoisuus. Ei niinkään korruptiosta tai geneettisesti manipuloidusta urhelijasta, uusimmasta ja pelottavasta tavasta doupata itsensä. Ne ovat ohjelmassa seuaavien kisojen aattona. Nyt puhutti brasilialainen kulttuuri ja sen omituisuudet kohdella kaikkia lajeja kuin jalkapalloa seuraten.
Siinä golfari, jousiampuja, tennispelaaja, suoritustaan häirittävä trapampuja tai seiväshyppääjä, jolle koko ajan buuataan, voi hyvinkin pahoittaa mielensä tai ampua väärään tauluun. Kun tällaista jatkuu vuosikausia, kuivuutta Syyriassa, seurauksena on taantuman kautta turhauma, frustraatiot, mellakat ja lopulta sota, jossa ovat kohta kaikki mukana. Näin alkujaan pienet psykososiaaliset ilmiöt vaihtuvat fataaleiksi teoiksi. Kun ne tunnistetaan ajoissa ja niihin puututaan, nämä vahingot voidaan välttää. Nyt mukana on myös tiede ja geneettisen perimämme tunnistaminen. Sitä ei pidä lähteä urheilussa manipuloimaan. Sen tehdessämme avaamme viimeisen Pandoran lippaamme.