Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto
Tänään on saamelaisten kansallispäivä. Saamelaisten oikeudet tulivat suomalaisille tutuiksi lähinnä Saamelaiskäräjien kautta ja kiisteltäessä eduskunnassa etenkin keskustapuolueen esillä pitämästä ikiaikaisesta pohdinnasta, ketkä ovat saamelaisia ja mihin rajavedettäisiin.
Saamelaisia kieliä käsittelevä kielitieteellinen kirjallisuus on suhteellisen laajaa etenkin Ruotsissa ja Norjassa jo paljon ennen Suomen itsenäistymistä. Ruotsissa nimet Per Fjällström, Ericus Lingahl tai Johannes Öhrling tekivät tätä työtä jo 1700-luvulla, ja sanakirjoja ovat laatineet mm. Knud Leemin ja Nils Vibe Stockfleth sekä tanskalainen Rasmus Christian Task. Myös Venäjältä löytyy muutamia etenkin hengellisiä teoksia ja oppikirjoja.
Miksi suomalaiset heräsivät sitten muita myöhemmin? Yliopistoissa saamea saattoi opiskella Oulun, Helsingin ja Lapin yliopistoissa 1990-luvulta. Pääaineena kuitenkin vain Oulussa. Kiersin noina vuosina Lapissa ja pohdimme mistä tämä ilmiö Suomessa voisi syntyä. Miten siihen voisi saada korjauksen? Tämä koski myös luonnonvaroja ja niiden käyttöä. Kemijokeen oli rakennettu kymmenittäin voimalaitoksia ja ihmisten kodit hukutettiin altaisiin. Käytiin koskisotiamme. Tein niistä ensimmäisen väitöskirjanikin. Lappiin oli suunniteltu kymmeniä uusi altaita.
Saamelainen korkeakoulu perustettiin Norjaan Kautokeinoon vuonna 1989. Kuka muistaa mitä Suomessa tuolloin tapahtui ja kuka oli pääministerinä, opetusministerinämme? Suomessa ei todellakaan keskusteltu Lapista, ei saamelaisista, saati heidän asemastaan. Oli muita aiheita. Jos Lapissa käytiin niin lähinnä turistina laskettelemassa. Joku nykyinen kansanedustaja, silloinen näyttelijä ja viihdyttäjä, kertoi, kuinka on menossa ”Luostholle lystin pithoon,” Pirkka-Pekka Petelius se siinä näytteli saamelaista yhdessä kollegansa kanssa. Pyysi sitä myöhemmin anteeksi.
Toki YK puutui sekin saamelaisten kohteluun. Niinpä Ensimmäinen vaaleilla valittu edustuksellinen saamelaiselin Suomessa oli Sámi Parlamenta eli Saamelaisvaltuuskunta, joka aloitti toimintansa vuonna 1973. Norjan saamelaiskäräjät aloitti toimintansa ja Ruotsin saamelaiskäräjät 1993. Saamen kielilait tulivat voimaan Suomessa ja Norjassa vuonna 1992.
Suomen perustuslaki muutettiin vuonna 1995, jolloin säädettiin saamelaisten oikeudesta omaan kieleen, kulttuuriin ja itsehallintoon. Tämän seurauksena aloitti toimintansa Suomen Saamelaiskäräjät vuoden 1996 alussa. Norjan saamelaiskäräjien vaikutusvalta on suurempi kuin Ruotsin ja Suomen.
Vuonna 2001 Oulun yliopistoon perustettiin Giellagas-instituutti, joka vastaa valtakunnallisesti saamen kielen ja kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa. Sen yhteydessä toimii myös Saamelainen kulttuuriarkisto. Olimme käynnistäneen Oulun ja Turun ylipistojen yhteistyönä ”Lapin tutkimuksia” julkaisusarjan. Tuliko uhkauksia ja kuinka paljon? Luettelenko?
Miksi näin myöhään ja mitä oli tapahtunut ennen tätä? Eikö Suomen kuulunut olla sivistysvaltio tuolloin?
Saamelaisilla on sekä koko Skandinaviassa ja Venäjällä että Suomessa pitkä ja komea historia. Siihen voi tutustua näiden uusien laitosten ja kirjallisuuden avulla. Se että pääkulttuuri jyrää alleen ja alkaa väheksy ja pilkata vähemmistöä, on tuttu vaikkapa Euroopan historiasta ja viimeisenä sota Ukrainassa. Se kun johtaa lopulta myös pilkattavan omaan häpeään ja lopulta pääkulttuurin alistavaan ja nöyryyttävään käyttäytymiseen. Ikävä kyllä se on edelleen olemassa ja voi hyvin.
”Stadi vastaan lande” on sekin harmitonta pilaa, jolla on ikävä kyllä sama tausta kuin millä tahansa satiirilla, sarkasmilla ja tavallamme pilailla vähemmistökulttuurien kustannuksella. Jos haluat kansanedustajaksi, älä käytä rasistisia tai osoita poliittista vastustajaa sormella, olettaen puolueen kannattajien olevan jotenkin alempiarvoisia ja sopivia leimattavaksi, hallitukseen kelvottomiksi. Ilmiö kun on tuttu myös vaikkapa Ruotsin vaaleista, jotka ovat perua historiasta ja yhden puolueen käyttämästä vallasta. Meillä on idässä ja lännessä naapureita, joiden virheitä ei kannata kopioida.
Vaalien edellä jokainen puolue on vailla yhtään ääntä ja kannattajaa ja joutuu kokoamaan ne samalta viivalta. Mediayhteiskunta ja sen satiiri ja sarkasmi poliittisena pilailuna ja gallupeina on gallupdemokratiaa ja sisältää rasismin siemenen ja sarkastisen huumorin, jota emme aina ymmärrä. Difficile est satiram non scribere.
Saamelaiset olivat 1960-luvulla sisäistäneet pitkälti valtaväestön ihanteet, myös sen kehnoimmat piirteet, ja saamelaisuutta jopa hyljeksittiin. Iso syy tähän oli koululaitoksella, joka kokosi kauempana asuvat lapset maaseudulla Suomessa ja etenkin Lapissa koulukeskuksiin.
Koulun asuntoloista päästiin kotiin viikonloppuisin tai vain pitkillä lomilla ja kesäisin, jos matka oli parisataa kilometriä, vaikka Ivalosta Tenojokilaaksoon. Sinähän tiedät missä Tenojoki virtaa? Asuntolassa katkesi lasten yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin.
Vieraskielinen ja -mielinen ympäristö aiheutti epävarmuutta ja erilaisuus saattoi johtaa kiusaamiseen, sillä saamen kieltä ei kouluissa eikä asuntoloissa luettu tai puhuttu. Monet halusivat siis olla ehkä suomalaisempia kuin suomalaiset itse.
Tätä kutsutaan rasismiksi ja sen tavaksi alistaa pienemmät kulttuurit kuten nyt venäläiset ja Putin aikanaan suomalaiset mutta myös pohjoisen saamelaiset ja nyt ukrainalaiset. Ei sen etäämpää pidä etsiä esimerkkejä, mitä on kysymys. Kävimme juuri eduskunnassa kisailun. jonka keskustapuolue hävisi, mutta ei ilman YK:n apua. Se koski Saamelaiskäräjiä. Keskusta olisi halunnut sinne vahvan oman edustuksensa.
Vuonna 1947 Lapin sivistysseuran ja Samii Liiton yhteistuumin järjestettiin saamelaislähetystö Helsinkiin: vaadittiin esim. valtiolta vakinaista elintä saamelaisasioiden hoitoa, suunnittelua ja valvomista varten. Lähetystö herätti suurta huomiota pääkaupungissa ja komitea aloitti työnsä helmikuussa 1949. Puolet komitean jäsenistä oli saamelaisia – ensimmäistä kertaa historiassa saamelaisia oli mukana valtion komiteassa.
Kysymyksinä oli pohtia mm. miten määritellään saamelainen. Valmis komiteamietintö julkaistiin 1952. Ainoat konkreettiset seuraukset mietinnöstä oli kuitenkin saamelaisopettajien neuvottelupäivien järjestäminen Helsingissä samana vuonna sekä saamenkielisen laulukirjan ja kieliopin valmistelu. Muuten mietintö lakaistiin, Samuli Aikion sanoin, vihreän veran alle. Vuosi oli suomalisille tärkeä Helsingin olympialaisten vuotemme. Tutustuimme vieraisiin kulttuureihin ja olimme hetken maailman kartalla muustakin syystä kuin Talvisodan 1939.
Saamelaisten sulauttamispolitiikka voimistui toisen maailmansodan aikana ja jälkeen. Saamelaisia pidettiin katoavana kansana, jotka saattoivat elää ihmisarvoista elämää ainoastaan luopuessaan vanhoista tavoistaan ja omaksuessaan kehittyneemmän, paikalleen asettuneen elämänmuodon. Tuohon aikaan sijoittuu myös saamelaisten Kansallinen herääminen. Ensimmäinen saamelaiskonferenssi järjestettiin heti Helsingin olympialaisten jälkeen vuonna1953. Saamelainen rikas kulttuuri ja sen identiteetti oli kokenut saman minkä suomalaiset kansakuntana.
Suomessa alettiin antaa saamenkielistä opetusta joissakin kouluissa 1970-luvun alussa. Vuoden 1984 peruskoululaki vahvisti, että huoltaja sai valita lapselleen saamen kielen opetusaineeksi ja -kieleksi. Saamenkielistä opetusta antavien koulujen määrä kasvoi niin, että kun saamenkielistä opetusta annettiin vuonna 1970 Suomessa viidessä koulussa, vuonna 1980 näitä kouluja oli jo 23 ja 1990-luvulla yli 30.
Parhaiten opetus toteutui ala-asteella, mutta yläasteella ja lukiossa saamenkielistä opetusta saatiin usein vain joissakin oppiaineissa. Ongelmana oli niin oppimateriaalien kuin saamenkielisten opettajienkin puute ja toisinaan myös saamen opiskeluun kohdistuva ennakkoluuloisuus.
Olemme pienenä kansakuntana kaukana siitä kulttuurista, jossa pääkulttuuri ei voi jyrätä alleen sitä kulttuuria, joka on aiemmin ko. aluetta hallinnut. Venäjän käymä sota Ukrainassa on juuri tällainen ilmiö.
Tänään maanantaina 6.2. Anno Domini 2023 vietämme Saamelaisten kansallispäivää.
Amat Victoria Curam
Saamelaisten kansallispäivä on kuudes helmikuuta. Sinä päivänä Trondheimissa pidettiin vuonna 1917 ensimmäinen yleissaamelainen kokous, josta saamelaisten yhdentymisen katsotaan alkaneen.
Suomessa ei kuitenkaan syntynyt samanlaista saamelaispoliittista ”herätystä” kuin Ruotsissa ja Norjassa 1900-luvun alussa. Saamelaisten ja suomalaisten välit eivät olleet kiristyneet samalla tavoin kuin eteläsaamelaisten ja esimerkiksi norjalaisten. Tai kenties Suomen saamelaisten joukosta puuttui vain sopiva henkilö sen käynnistäjäksi vielä tuohon aikaan, kun Pedar Jalvikin kuoli vuonna 1916. Meillä oli tuolloin myös muuta ajateltavaa.