Sama kaiku on askelten
Kirjoitukseni vuodelta 2014 sen syksyltä (6.10.2014) sekä vuodelta 2022
Teesi, antiteesi, synteesi – feodalismi, kapitalismi, kommunismi
Teesi, antiteesi, synteesi – feodalismi, kapitalismi, kommunismi Forssa Lehti esittelee kahden poliitikon väittelyä sunnuntainumerossaan (6.10. 2022). Vastinparina on kokoomuslainen mies ja demarinainen sekä aiheena koulu, joka tulisi joko lakkauttaa tai jatkaa sen elämää maaseudulla, kylän keskipisteenä ja hyväksyen, että jotkut nyt haluavat asua maalla ja toiset metropoleissa lapsineen. Aihe oli tuttu jo omassa nuoruudessani Pohjois-Savossa asuen ja supistettua kansakoulua käyden. Elimme luonnonvaroista ja koulutus oli tarkoitettu maaseudulla asuvien ihmisten käyttöön pohtimatta algoritmeja ja suomesta maailman koodikielenä.
Meitä lapsia oli maalla paljon ja maaseutu eli itseriittoisesti. Iisalmi oli pieni kaupunki vauraan maaseutunsa keskellä. Aktiivi kylätoiminta käynnistyi suunnitelmallisesti myöhemmin Oulun yliopiston ja oman laitokseni avustamana. Samalla Sonkajärvelle perustettiin tyhjilleen jääneeseen vanhankotiin Ylä-Savon instituutti. Helsingin yliopisto seurasi meitä ja perusti omat maaseudun laitoksensa muutaman vuoden kuluttua sekin. Mukaan oli saatava myös hajallaan oleva luonnonvarain tutkimus ja sen laitokset. Siis MTT, Rktl ja Metla. Syntyi Luke ja luonnonvarain keskus sekä pitkä askel kohti uutta luovuuden renessanssi. Oli vain löydettävä yhteinen koodikielikin. Kieli algoritmien ytimeen. Syntyi äänetön yksimielisyys ja samalla suostumus. – ”Tacitus consensus” – ”Tacitus assensio”.
Luonnonvaroihin perustuvat areaaliset elinkeinot ovat edelleenkin maahan sidottuja ja lokaaliset elinkeinot erilaisia. Jos luonnonvara-ammatteja aiotaan ylläpitää, se edellyttää myös maailmakuvaa, jossa ihmiset viihtyvät kiinteistöissä maalla eikä niiden hintoja poljeta tai palveluja hävitetä yhden kartan (=regionaalinen) ja kompassin politiikalla, tuntematta ollenkaan toista karttaa (=spatiaalinen tai aspatiaalinen). GIS (Geographical Information System) tuli käyttöömme vuosikymmeniä myöhemmin. Toki takana oli samalla suurten riitojen sovittaminenkin. – ”Tantas componere lites.”
Maalla asuvan maailmankuva oli tuolloin erilainen kuin kaupungissa asuvan ja lähiyhteisö muokkaa myös maailmakuvamme, totuuden etsinnän sille, miltä maailma näyttää ja kuinka sen tulisi järjestäytyä omalla tai perheen kohdalla. Kaikki me elämme täällä ensimmäistä kertaa, eikä kukaan ole Metusalemin ikäinen. Tieteen filosofia ja sen perusteet olivat maaseudulla pragmaattiset. Supistettu kansakoulu antoi kuitenkin mahdollisuuden harrastaa muutakin kuin pitkitettyä tapaa viettää aikaansa pohtimatta, mikä on hankittavien taitojen tarve. ”Mater artium necessitas.” Taitojen äiti on tarve. Maaseudulla se konkretisoitui lapselle kulkien peltojemme pientareita ja hyväillen märehtivän lehmän kylkeä. Elämä eteni siellä tasaisin mielin – ”Mentibus aequis” ja siinä henki liikutti ainetta – ”Mens agitat molem.” (Vergilius).
Monta kertaa täällä kiertäneet hindut pyhine kirjoituksineen ja väitteineen syntyivät seuraavassa elämässä nautoina ja siitä oli saanut Suomessa, etenkin Hämeessä eläen, jo nyt esimakua. Se oli paluuta 1100-luvulle. Olen vuosien varrella kirjoittanut liiankin runsaasti tieteen eri menetelmistä ja myös vanhoista käsitteistä sekä niiden käytöstä. Yliopistovuosinani laadin niistä myös oppikirjoja ja niitä käytetään edelleen etenkin menetelmätutkimuksessa, suurten aineistojen analysoinneissa sekä yhdistettäessä välineellisen laboratoriotieteen menetelmiä ihmistieteitten usein väljempiin ja vaikeammin vaikkapa matemaattiseen kieleen soveltuviin tutkimusmenetelmiin. Homo Nexus – eksponentiaalinen ihminen, ei syntynyt ilman kovia aikoja, ystävä hyvä. – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”
Esimerkkinä nykyisin robotit yhdistävät valtavat määrät meistä tallennettua tietoa ja tekevät niistä luokituksia, joita käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin, jossa pintakohuna on nostettu medioissamme esille vakoilu ja vaikkapa nimet Wikileaks ja Edward Snowden. Nimet voisivat olla myös jotain aivan muuta 8000 miljoonan joukosta hakien. Edessä oli kuitenkin äärimmäinen hätätila. – ”Tempus ultimum.”
Käsitteet teesi, antiteesi ja synteesi ovat tieteen historiaa ja liittyvät dialektiikkaan ja samalla muinaiskreikkaan. Se oli keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, voittamaan vastapuoli väittelyssä. Samalla dialektiikkaa liitetään sofistiikkojen nimiin, kuten Sokrates, Platon ja Aristoteles. Logiikkaa ja dialektiikkaa pidettiin jopa hetken synonyymeinä toisilleen, jota ne eivät tietenkään ole. Siinä oli tapahtunut muistin virhe – ”Memoriae lapsus”, jollaisena koimme omat virheemme tuon ajan kasvatuksessa.
Dialektiikka on kahden yhdessä ajattelevan ihmisen yhteisö, ei muuta. Logiikka taas kehittyi tutkimaan ajattelun lakeja. Toki tiedemies vertailee tänäänkin erilaisia teorioita ja niiden pätevyyttä, mutta ei kahden ihmisen yhteisönä, väitellen. Tiede ei ole taantunut, toivon mukaan, 1100-luvulle. Leikkimisen aika on ohi. – ”Tempus ludendi.”
Toki Loimijokivarresta, Hämeen sydänmailla, saattaa löytää tällaisiakin tieteen tekijöitä. Puhtaaksi hiottuja ja sileitä. – ”Teres quaterque beatus” (Horatius). Keskiajalla dialektiikka joutui painiskelemaan vähin erin syntyvän tieteen ja kirkon oppien välillä. Väittelyt olivat oppineiden elämän ydintä. Haettiin syitä ja vastasyitä, kysymyksiä muotoillen tyyliin; an vai non, pro vai contra, cur vaiko ehkä quomondo.
Yliopistollisen muodon tämä väittely sai 1100-luvulla. Syntyi räyhäävä kulttuuri ja parjauskirjeet, joita sitten myöhemmin jouduttiin katumaan. Tätä tavataan tänäänkin taantuneissa tiedeyhteisöissä, työkulttuureissa ja erityisen usein myös sosiaalisen median kirjoittelijoiden räyhähenkisessä elämässä, perinteisen median nimettömissä purkauksissa terapeuttisena elämänä ja viihteenä. Edessä on kypsyyskoe – ”Testimonium maturitatis.”
Analyytikot ja aistihavainnot:
Skolastikot pyrkivät yhdistämään juuri keskiajalla kreikkalaista filosofiaa ja sen suuria nimiä kirkon oppeihin. Tavaksi tuli käyttää suuria auktoriteetteja ja heidän nimiään pyrittäessä kumoamaan vastaväitteitä. Toki Raamattu ja sen kirjoitukset olivat osa tätä väittelyä rinnan vanhojen filosofien kanssa eläen. Syntyi tuntemamme maailman teatteri. – ”Theatrum mundi.”
Analytiikka ja aistihavainnot sekä näiden tutkimus tuli mukaan 1700-luvulla ja tunnetuin nimi on Immanuel Kant. Kant näki dialektiikan joutopuheeksi ja tavaksi juonitella kansan päänmenoksi sekä orastavan poliitikon elämäksi kerätä itselleen suosiota. Väittelyn kun voitti verbaalisesti lahjakkaampi aivan riippumatta tosiasioista.
Näin syntyi kulttuuri, jossa emotionaaliset tunteet olivat sellaisia, joihin kannatti vedota. Ihmisille oli esitettävä sellaista, mitä nämä halusivat kuulla. Syntyi retoriikka ja kaunopuhuminen sääntöineen ja kouluttajineen, koulukuntineen. Kant luetteli järjen ristiriidat, joihin järki ajautuu silloin, kun ihminen yrittää ymmärtää vaikkapa kaikkeuden rajoja, aineen loputonta jaettavuutta, vapaata tahtoa ja determinismiä tai välttämättömän olennon olemassaoloa, jumaluutta. Taustalla kummitteli pelko, se antoi tuolle ajalle siivet. – ”Timor addidit alas.” (Vergilius).
Dialektiikka johti lopulta vain järjen antinomiaan, loogiseen ristiriitaan ja paradokseihin. Järkiparkamme kun ei kykene saattamaan loppuun kaikkien saatavilla olevien sarjojen tai ajatuskulkujen, havaintosarjojen kokonaisuutta. Niitä kun on ääretön määrä ja tietokone algortimeineen oli välineenä vieras. Syntyi myös lempeää viisautta – ”Mitis sapientia” tai pelkää sekasotkua – ”Mixtum compositum.”
Hegelin heimoveljet:
Hegel jatkoi siitä, mihin Kant lopetti. Hän hyväksyi Kantin kuvauksen järjen joutumisesta ristiriitaan pyrkiessään ymmärtämään todellisuutta. Samalla Hegel hyväksyi ristiriidan ihmisen elämään kuuluvana ja oletti, että kahden vastakkaisen näkemyksen parhaat kohdat voidaan yhdistää ja päätyä kolmannen henkilön esittämään synteesiin. Sekasotkuun ”Mixtum compositum” lisättiin lempeää viisautta ”Mitis sapintia” ja Jumalan armo oli jossain sillan ja veden välissä. – ”Misericordia Domini inter pontem et fontem,” (Augustinus).
Syntyi hegelismi ja teesi, antiteesi sekä synteesi. Elettiin 1800-luvun alkua, ei tätä päivää ensinkään. Hegelin ajattelussa ihminen oli aina yksipuolinen ja vaadittiin väite, vastaväite ja synteesi sekä portaikko kohti parempaa todellisuutta. Herran ja orjan kamppailu ei jatku sekään loputtomiin, olkoonkin että herramoraali hakee hyvää tai huonoa, orjamoraali heikompana hyvää ja pahaa. Kolmatta vaihtoehtoa ei löytynyt. – ”Tertium non datur.” (Aristoteles).
Lopulta päädyttiin tulokseen, jossa dialektiset tikapuut johtivat kohti vallankumousten kautta syntyvää evoluutiota, vaikkei sitä vielä tuolloin voitu ääneen sanoakaan. Ihminen kun halusi myös saada tunnustuksen olemassaololleen, narsismilleen. Näin ihminen erosi muusta luomakunnasta pyrkien tekemään vapaita valintoja, joilla oli myös jalompi perusta, normisto ja moraali sekä aatteet, joiden puolesta uhrautua. Kolmatta vaihtoehtoa kun ei ole. – ”Tertium non datur.” (Aristoteles).
Geenejämme ei toki tuolloin vielä tunnettu eikä darwinismia tai Freudin oppeja koulukuntineen. Ne iskivät vasta myöhemmin halolla päähän narsistin elämää. Hegel asetti valtion ihmisen yläpuolelle ja se vei hänet sivuun omasta ajastamme, individualismistamme. Se oli eräänlainen kypsyyskoe samalla – ”Testimonium maturitatis.”
Marx sai paljon vaikutteita Hegeliltä, mutta käänsi hengellisyyden lopulta päälaelleen. Elettiin 1800-luvun jälkipuoliskoa, ei omaa aikaamme ja algoritmien taitoja ensikään.
Feodalismi, kapitalismi kommunismi:
Marx toi materialismin hengen sijaan ja muutti maailmakuvaamme. Hän säilytti Hegelin sisäisen logiikan oppina, mutta alkoi korostaa kehitystä puhtaana materialistisena kamppailuna. Talouden olosuhteet, tuotanto ja jakelu, tulivat ohjaaviksi voimiksi ja samalla myös luokkien välinen kamppailu. Lisäksi tuo aika oli mitä otollisin puhumiselle: ”Molssima fandi tempora” (Vergilius).
Teesi, antiteesi ja synteesi korvautuivat käsitteillä feodalismi, kapitalismi ja kommunismi. Kommunismi oli siis synteesi ja dialektisen taistelun päätepiste, luokkasodan loppu. Ihmisten tuli nousta yli taloudellisten olosuhteiden ja tuotantovälineiden, jotka oli saatava yhteiseen omitukseen. Näin vapauden aate syntyi Hegeliä myötäillen, mutta kääntäen kapitalismi sosialismiksi. Syntyi vaskea kauemmin kestävä monumentti. – ”Monumentum aere perennius.” (Horatius).
Arthur Schopenhauer heitti romukoppaan koko dialektisen maailmankuvan. Kyse oli vain väittelijöiden taidosta ja taiteesta, jolla haettiin uskottavuutta, valtaa, vaurautta, sosiaalista asemaa, narsismin lähteitä, mutta ei toki totuutta. Sitä jopa pelättiin ja se peiteltiin kielen alle. Se oli ikään kuin uusi kypsyyskoe. – ”Testimonium maturitatis.” Mutta samalla maailman teatteria. – ”Theatrum mundi.”
Dialektiikka oli lopulta vain keskustelutaitoa sekä keskustelutilanteita. Koko tämän maailmankuvan taustalla oli ihmisen turhamaisuus ja halu voittaa vastapuoli. Ei toki jalo pyrkimys totuuteen. Schopenhauer esitti suuren joukon retorisia menetelmiä, joilla kykenee kumoamaan kilpailijan erilaisissa väittelytilaisuuksissa ja olen niistä joskus myös kirjoitellut blogeissani. Usein kyseessä on pelkkää sekasotkua. – ”Mixtum compositum”. Ikiliikkuja tai juhlamessu – ”Mobile perpetuum” – ”Missa solemnis.”
Tyhmyyskilpailun kouluttajat lopetettiin Suomessakin paljon ennen viimeisiä sotiamme. Kansan keskuudessa se toki jatkui sekä poliittisissa säätyvallan puolueissa, kielipuolueissa tai pietistisissä liikkeissämme. Niistä tuli myös rikoksenteon välineitä, jota alettiin myöhemmin jopa paheksua medioissamme. Ne joutuivat kriisiin. Pelättiin häpeää. – ”Timet pudorem.”
Olen itse kutsunut dialektiikkaa tyhmyyskilpailuksi. Sillä ei ole mitään tekemistä niiden tekijöiden kanssa, joilla oman aikamme tiede hakee totuutta, jos se on tullakseen, eikä pyri koskaan vakuuttamaan sillä muita. Lähestyttiin omaa aikeemme ja post sapien kulttuuria. Pelko antoi siivet. – ”Timor addidit alas.” (Vergilius).
Se kun oli ollut vain poliitikon ja narsistin turhamaisuutta, tapa käyttää valtaa ja siinä vaikkapa suomalaisia puolueita, kymmenkuntaa kuppikuntaa ilman aatteen yhdistävää liimaa, joilla samalla pönkitetään omaa sosiaalista ja taloudellista asemaa, käytetään kisaamisen ja korruption välineenä jakaen puoluetovereille virkoja ja muita etuuksia osana ikivanhaa keskiaikaista nepotismia. Näin siitäkin huolimatta, että nämä on rikoslaissa kielletty, puolue tai kuppikunta antaa mahdollisuuden käyttää niitä rikoksenteon välineinä. Vielä takavuosina naisen kuului vaieta seurakunnassa. – ”Mulieres in ecclesiis taceant” (Raamattu, 1. Kor. 14:34).
Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Putinismi
Kirjoitus (kirja) koronavuodeltamme 2022
New York Times raportoi Ukrainan ja Yhdysvaltojen viranomaisiin viitaten, että Venäjän korkea-arvoisin upseeri, kenraali Valeri Gerasimov vieraili etulinjassa Itä-Ukrainassa viime viikolla pyrkiessään elvyttämään Venäjän hyökkäystä siellä.
NYT:n mukaan vierailun aikana Gerasimov pakeni niukasti tappavalta Ukrainan hyökkäykseltä koululle, jota Venäjä käytti sotilastukikohtana Izjumissa. Ukrainalainen virkamies sanoo, että noin 200 sotilasta, mukaan lukien yksi kenraali, kuoli iskussa. Gerasimov oli kuitenkin ehtinyt jo poistua takaisin Venäjälle.
Yhdysvaltain viranomaiset eivät ole vahvistaneet hyökkäystä. Venäjän puolustusministeriö ei välittömästi vastannut NYT:n kommenttipyyntöön.
NYT:n mukaan Venäjä keskittää toimintaansa Izjumin ympärille osana uusia ponnisteluja Donetskin ja Luhanskin alueiden valloittamiseksi. Gerasimovin kerrotaan olevan uusien hyökkäysten komennossa.
Lainaus on Ilta Lehden ja New York Timesin sivuilta ja läntisestä mediasta voisi lainata myös Putinia kuvaavia terveystietoja. Niiden mukaan hän joutuu välttelemään vatsasyövän leikkausta ja häntä vaivaa myös Mohammed Alista meille tutuksi tullut sairaus. Vapiseva mies sytyttämässä olympiatulta ennen niin suurimpana ja kauneimpana, joka pisti kuin ampiaispesästä karannut tyrmäten vihollisensa lupaamansa erän viimeisillä minuuteilla.
Länsi on ollut riippuvainen Venäjän luonnonvaroista alkaen Saksasta ja Venäjää ovat tukenee myös monet muut yksittäiset valtiot Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Nämä valtiot ovat rakentaneet tulevaisuuttaan tuntematta geopolitiikan tuulia ja suurimmat Intia ja Kiina joutuvat asemoitumaan myös Venäjään pohtien samalla omaa talouttaan ja hyvin epävarmoissa geopolitiikan tuulissa. Vääjäämättä myös Kiinan huikea talouden kasvu kokee nyt paluun hitaamman kasvun aikaan. Kukaan ei myönnä kuina edessä voisi olla myös häpeällinen köyhyys. – ”Turpis egestas.” (Vergilius).
Koronakaan ei ole hellittänyt, päinvastoin. Suomea kiusaa myös keväinen lakkoaalto. Kevät ja kesän alku on reippaasti myöhässä. Se ei tee hyvää maatalouden tulokselle muutenkin poikkeavissa oloissamme. Inflaatio ja jopa kurjuusindeksi kummittelee sekin.
Yhdysvalloissa jatkuu jyrkkä kahtia jakautunut ilmapiiri niin liittovaltion kuin lukuisten osavaltioittenkin sisällä. Tämä asettaa myös Euroopan kokonaan uudenlaiseen asetelmaan, jota Venäjän on toki pyrittävä hajottamaan. Tämä ilmapiiri vaikuttaa jatkossa Yhdysvaltain vaaleihinkin. Se on monelle viimeinen toivo. – ”Ultima spes.”
Pohjolan maiden kohdalla yhteinen esiintyminen ja pitkälle kehittynyt demokraattinen sekä kaikilla mittareilla mitaten maailman kärkimaiden joukkoon asettuva demokraattinen ja taloudellinen hyvinvointivaltioitten sosiaalinen pääoma tukee jatkuvaa skandinaavisen yhteistyön tiivistämistä. Suomen ja Ruotsin marssi samaan aikaan kohti Natoa on merkki tästä yhteisestä historiastamme, ei vain turvallisuuspoliittisesta ratkaisustamme. Taustalla on toki paljon enemmän geopolitiikan tuulia, joihin Pohjola voi vastata etenkin EU:n sisällä, että samalla Jäämeren ympäristössä. Mukana on myös äärimmäinen vaara. – ”Ultimum periculi.”
Vuoden neljä ensimmäistä kuukautta muuttivat kaiken sekä lokaalisti että globaalisti sitä puntaroidessamme. Ne vaikuttavat toisiinsa ja joudumme toimimaan paikallisesti, vaikka osaisimme haistella tuulet globaalina kehityksenämme. Homo Nexus on eksponentiaalinen ihminen. Viimeinen toivo. – ”Ultima spes.”
Valtiot ja valtioliitot, geopoliittisesti tulevaisuuden ympäristönsä parhaiten arvioivat, ovat vahvoilla myös paikallisessa päätöksenteossa sekä sen visioinnissa. Kun ne menevät samaan suuntaan, meillä suomalaisilla ei ole mitään syytä pukeutua säkkiin. Olemme tämän pelin voittajia, kunhan huolehdimme oman vastuumme ympäristöstä ja ymmärtäen myös arktisen alueen laajuuden ja vaatimukset. Siinä ”Arktisen Babylonin” hoitajina meidät on pantu paljon vartijoiksi. Tästä kirjoittamani kirjat eivät ole vanhentuneet, päinvastoin. Klusteriartikkelit (Cluster articles) ovat osa tekoälyn kautta syntyvää laajenevaa ilmiötämme.
Yhteenveto neljästä kevään ensimmäisestä kuukaudesta löytyy nyt kirjastani ja klusteriartikkeleista ”Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Putinismi” Siinä käsitellään oma asemamme tässä globaalissa pelissä otsikon ”Talvisodasta Zeleskyi Ukrainaan ja Natoon” alla. Kirja oli parhaillaan hakemassa painovuoroaan ja on luettavissa toukokuun aikana. Mieluiten jo tällä viikolla ja ensin kotisivullani ”www.Clusterart.org”. Äitienpäivä voisi olla sopiva hetki julkistaa kirja siellä.
Tämä teksti löytyy kuitenkin myös tänään, vuoden 2025 käynnistyessä, tuon kirjan takakannesta. Aika retroversiosta retrofuturistiseen aikaan haastoi ja kasvatti. Homo Nexus ohjasi kohti uutta luovuuden renessanssia.
Kirjani takakannen tekstiluonnos vuodelta 2022:
Samaan aikaan kun tekoäly tukeutui päätöksentekoomme ja vastuullisuus kasvoi, väkiluvultaan pienet Pohjoismaat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti olivat sielläkin kansakuntien kärjessä. Ei vain elämänlaadussa, sananvapaudessa, demokratian toimivuudessa tai onnellisuudella kansakuntia vertaillen. Sen sijaan turvallisuuden pohdinta, aseet ja sodan äänet, ei ollut militaristisena ilmiönä ensimmäisten joukossa. Tätä ei sivistysvaltio enää tarvitse, ajateltiin. Se oli ehkä kuninkaiden viimeinen keino. – ”Ultima ratio regum.” Sitä seurasi vain äärimmäinen kurjuus. – ”Ultima misera.”
Pandemian myötä muutos alkoi kuitenkin näkyä eristäytymisenä ja täydellinen shokki koettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sodan kasvot paljastivat, miten rajan takana Venäjällä kaikki olikin toisin. Pohjoismaat tiivistivät yhteistyötään ja Natosta sotilasliittona tuli yllättäen yhteistyömme avainsana. Käsitteet teesi, antiteesi ja synteesi tarkoittivatkin rajan takana Venäjällä mytomaniaa, eskapismia ja putinismia. Dualismi koki sekin renessanssin ja syntyi suljettu ja itseriittoinen yhteiskunta, pelon maatiede. Äärimmäinen vaara – ”Ultimum periculi.”
Tiede ja sen klusterit, ”cluster illustrate” valaistuksen välineinä, ei ollutkaan enää voimassa, Suomen talvisotana kokema helvetti, sota ihmisen äänenä, käynnistyi jälleen idästä, Venäjältä. Syntyi ylimielisyyden hybridi, Boababin siemenet olivat jääneet kitkemättä Pikku Prinssin lukijoilta, kaaosteoriat tunkivat idästä shakkia pelaavaksi kerrotun kulttuurin venäläisiin kertojiin aiemmin luottaen.
Teesistä, antiteesistä ja synteesistä olikin tullut sairaalloista valehtelua, todellisuuden pakoilua ja läntisen maailman pohdinnan hyveet oli käännetty menneen maailman ja maailmansodan kauhuista kertovaksi putinismiksi. Suomessa talvisodan petoksesta, Mainilan laukauksista muistuttavaksi kauhuksi idän ja lännen välissä asuen. Olematta kuitenkaan enää naiivi ajopuu vailla varautumista geopoliittisiin faktoihin.
Kovaan pahkaan tarvitaan kova kiila – ”Malo arboris nodo malus cuneus requirendus est.” (Hieronymus). Ja viivytys on vihan parhaita parannuskeinoja. – ”Maximum remedium irae dilatio est (Seneca).