Loimaalainen veteraani kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä puhuu toimittajalle Seutusanomissa täsmälleen samasta aiheesta ja asiaa kuin mihin olen puuttunut jo vuosikymmenet ja varoittanut pieniä seutukuntiamme ja kaupunkeja rajojemme kiroista. Nyt ne ovat vain monin verroin turhempia kuin takavuosinamme, jolloin suomalainen ei erottanut regionaalista spatiaalisesta eikä mentaalista aluetta korvien välissä syntyen oman aikamme rajattomasta digiajastamme.
Sitä pahentaa myös politiikka, jossa politics ja policy ovat kielessämme sama asia sekin. Olemme sanojemme ja rajojemme vankeja, jolloin vanhukset ja lapset traumatisoituvat ja jäävät menneen maailman jyrän alle myös ympäristönsä hoidossa, tuntematta oman aikamme alue- tai maantieteen sekä aikatieteittemme dramaattista, paradigmaista, maailmankuvat muuttanutta luonnetta.
Samalla Ala-Nissilä kertoo huomaamattaan, miksi maalaisliitto-keskusta uutena liberaalina ja talousvasemmiston kanssa liittoutuen on menettänyt koko ydinkannattajiensa luottamuksen. Ei maaseutu ole missään päin maailmaa radikaalin talousvasemmiston luonnonvarojen hoitajamme. Briteillä maata viljelivät lordit ja veivät oppinsa ympäri maailmaa. Heillä oli myös laboratorioita, joista syntyi tiede ja yliopistotkin. Perinteinen maalaisliitto oli sivistystyön kehto sekin myös meillä Suomessa. Punamultaan ja kansanrintamaan päädyttiin geopoliittisista syistämme ja Kekkosen ajan Suomessa pelaten. Ne ajat olivat ja menivät.
Naapuripitäjissä Loimaalla ja Forssassa Loimijokilaaksossa jopa luonnonmaantieteelliset rajat on pantu poikki poliittisilla ja hallinnollisilla rajoilla ja sama jatkuu Someron ja Karkkilan suuntaankin. Luonnolliset poliittiset alueet syntyvät muka Lahteen.
Ikään kuin Lahti ja Päijät-Häme olisivat hoitamassa Forssan ja Loimaan alueitamme Hämeenlinnan kanssa pelaten. Lahtelaiset kansanedustajat hoitamassa Jokioisten ja Tammelan, Ypäjän ja Humppilan kouluja ja vanhusten terveydenhoitoa Forssan tyhjenevässä sairaalassa tai Riihimäellä.
Meillä on todellakin runsas 50 pientä seutukaupunkia talousalueineen, joissa asuu yli miljoona ihmistä ja joiden nykyiset hoitajat tulevat pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Tampereelta. Maaseutua on hoidettu kansakuntanamme kuin ruttoa ikään.
Ei Suomi ja sen maaseutu ole sama asia kuin Ranska tai Saksa ja sen maaseutu. Meiltä puuttuu maaseutuun liittyvä brittiläinen sivistys sekin. Meillä Euroopan maaseutumaisimmassa maassa juuri maaseutu rapautuu, kun muualla se on PYHÄ ASIA hoidettavaksi.
Se on kuulunut vuosituhannet eliitin tehtäviin. Maanviljelijät ovat olleet lordeja. Meillä se on köyhän ihmisen ja torpparin asia ja luonnonvarat on hoidettu ryöstöviljelijän kolonialistin tapaan näin eläen myös ympäristökysymyksissämme pilaten maaseutumme.
Lapissa, joka alkaa meillä puolivälissä maatamme, on rakennettu altaita ja hukutettu Sompin kylät, käyty koskisodat jakaen kansa valtion ja sosialistin omistaman Kemijokiyhtiön ja yksityisen pääoman sekä kapitalistin hoitaman Pohjolan Voiman avulla ensin kahteen leiriin, joilta kerätä äänet ja rahat. Perinteistä imperialistin harjoittamaa kolonialismia ja sen keinoja kaihtamatta.
Maaseutu tarkoittaa Suomessa periferiaa ja syrjäisyyttä, eikä päinvastoin, kuten useimmissa sivistysvaltioissamme. Seutukaupungit hoitamassa pieniä maaseutukyliä ja kuntia on tapa hajottaa ja hallita Helsingissä asuen. Metsätulotkin siirtyvät Uudellemaalle ja varmaan kohta poromiestenkin matkailutulot. Samalla kun raha tulee rahan luokse, luonnonvarojen käytöstä tulee holtitonta huijausta ja politiikka on pelin politiikkaa. Loppu on sitten poliittisten huijareitten käsissä puhuen lapsen suulla ilmastomuutoksesta Ruotsissa Nobeleja jakaen. Siellä kielemmekään ei ole edes sivistyskieli Pohjoismaiden Neuvostossa ennen 2000-luvulle saapumistamme. Ruotsalaiset edustavat siellä Suomea. Sitä kutsutaan kolonialismiksi. Ja Suomea siis alusmaaksi.