Teesi: Imeliä sanoja – Persaukinen – Hyvässä uskossa / Blanda verba – Bona nulla – Bona pace
29.10.2913 – 6.10. 2023
Siloteltua sanomaa – Barbae tenus sapientes – Viisaita vain parran suhteen
Asioilla on taipumusta mennä lopulta kohdalleen ja suomalaiset seuraavat tapahtumia ikään kuin sivusta ja kertovat, kuinka ovat niiden ytimessä. Se on ihmisluonteen harhapolkuja ja turhia kuvitelmia itsestään. Kun venäläiset tarvitsevat arktiselle alueelle jäänmurtajia, järkevintä on sivuuttaa suomalaisten kinastelut ja ostaa koko Helsingin telakka murtajien tekijäksi, eikä odotella pienen itänaapurin kiireitä. Heillä on koiran puhetaito. – ”Canina eloquentia.”
Sama koskee terveystaloa, joka on megaluokan kokoinen ja siirtää varansa Suomesta ja Ruotsista Jerseyn saarelle. Luxemburgiin varoja on siirretty niin ikään. Terveysyhtiön hyvä tulos sulaa Suomessa ja Ruotsissa lainojen maksuun (HS 29.10. 2013). Attendo kiistää kansalasijärjestön väitteet. Sekin kuuluu ajan henkeen. Veroparatiisi on aikamme syöpä myös terveydenhoidossa ja sen hoitajissa. On toimittava joskus radikaalisti ja välteltävä sellaista byrokratiaa ja sen verottajia, jotka tappavat toiminnan. Näillä eväin edetään menetetty vuosikymmen ja mennään maakuntavaaleihimme kymmenen vuotta myöhemmin. Edessä täydellinen katastrofi jo vuonna 2013. Menetetty vuosikymmen ja edessä vuoden 2023 porvarihallitus ja sen mahdoton tehtävä. Kohta olemme kuin köyhä kulkija. Köyhä kulkija vain lauleskelee kohdatessaan rosvon. – ”Cantabit vacuus coram latrone viator.” (Juvenalis). Euroopan manner on näitä tulvillaan.
Sama tauti kylissämme
Tätä samaa kannattaa noudattaa vaikkapa suomalaisissa kunnissa ja sen 4000 kylässä. Kun mitään ei tapahdu, on itse hoidettava kylien verkottuminen ja haettava sopivat henkilöt huolehtimaan yrittäjinä ikääntyvien ihmisten hoitopalveluista. Vanhus vietynä laitoshoitoon pötkölleen käänneltäväksi maksaa 50 000 euroa ja sellainen on liian kallista ja turhaa kiusaamistakin, jos kotonakin voi vanhusta hoitaa ilman hoitajia. Nyt ei ole oikea aika murehtia tulevia. – ”Calamitosus est animus futuri anxius.” (Seneca). Onneton on mieli, joka tulevia murehtii.
Se ei taas suju monen autoletkan paraatina, vaan kooten osaamista yhteen ja siihen taas saa koulutuksen, kun paikallinen korkeakoulu sen järjestää omille työttömilleen tai paluumuuttajille. Tässä Risto Kuisma on parempi asiantuntija kuin tuhat turhaa virkamiestä pyörittelemässä papereitaan. Näin siis vuonna 2013. Kuka on tämän aja Kuisma? Kenellä on kyky sekoittaa taivas ja maa. – ”Caelum ac terras miscere, (Livius). Kun Nobeleja jaetaan, aihe unohtuu ainakin yhdeksi viikoksi medioiltammekin. Kriitikoiden kirjoittamisen syyhy katoaa. – ”Cacoethes scribenti.” (Juvenalis).
Jonkun on otettava vastuu ja toimittava radikaalisti, vaikka se loukkaisi valtion ja kuntien hidasta yhteistä organisaatioarkkitehtuuria. Se kun ruokkii vain itse itseään ja poliitikoilta ei voi odottaa mitään hyvää. Tarvitaan kyläpalvelukeskuksia, joissa on myös toimivia ihmisiä. Kun murehdimme menneitä, tuleva unohtuu. ”Calatosus est animus futuri anxius.” (Seneca). Onneton on mieli, joka tulevia murehtii.
Kuntien on siinä notkistuttava ja ammattiyhdistysten hyväksyttävä uuden ajan vaatimat toimenkuvat. Hoivayhdistykset ovat keino olla niissä jäsenenä. Maksuliikenne hoidetaan palvelusetelinä. Kunnat tarvitsevat arkijärkeä ja kyvyn hyväksyä ihmiset liikkumassa hitaan ja raskaan järjestelmän sijasta arkipäivän elämän omia teitään. Matti Apunen on löytänyt viimeinkin oikean asian mihin tarttua (HS 29.10. 2013). Mutta mitä tapahtui kymmenen hallituksen toimesta ja missä mahdetaan olla syksyllä 2023? Tehdään teesi, haetaan sille antiteesi ja luotetaan Hegelin antamaan synteesiin. Se ei voi olla sama kuin kirjani: Teesi, Antitees ja Synteesi – Mytomania, Eskapismi ja Putinismi vuonna 2023. Ei pidä sekoittaa nyt taivasta ja maata. – ”Caelum ac terras miscere.” (Livius).
Uuskiusaajat työssään
Suomalainen saamattomuus ja virkavaltaisuus on vanhaa perua ja sitä viljellään joka paikassa. Eilen esiteltiin ykköskanavallamme 140 000 työpaikkakiusatun tyyppitaisteluja, joissa aikaa ja paperia kuluu ja uusia vakansseja perustetaan niiden täyttäjiksi. Ne turvaavat vain kiusaajien oikeusturvaa, ei kisatun. Ne menevät vahvemman puolelle ja vahvistavat siten omaa asemaansa byrokratiassa. Kiusaajat tuntevat toki tämän ja käyttävät sitä hyväkseen. Syntyy luottamuspula. Vihollisen on vaikea luottaa. – ”Cale creditur hosti.” (Ovidus).
Suomi kun on kiusaajien yhteiskunta ja avun saanti, turvautuen uuteen valtionhallinnon kiusaajaan ja sen organisaatioarkkitehteihin, muuttaa vain kiusaamisen luonteen entistä tuskaisammaksi. Vanheta kun voi niin monella tavalla. Viisainta on nokkela yhdistäminen. – ”Callida iunctura.” (Horatius).
Kiusatuille lohdullista kerrottavaa on se, kuinka kiusaajien vaihtamisella on virkistävä vaikutus silläkin. Vai olisiko joku voinut kuvitella takavuosien Isontalon Antin ja Rannanjärven asettuvan aloilleen kyläläisten paperisodan avulla? Eipä olisi Antti papereista paljon piitannut, tuskin osasi niitä edes lukea. Kuri tuli taloon vasta, kun sinne asettui ruma vallesmanni. Alkoi matka Siperiaan ja muutama vuosikymmen siellä teki miehestä hyvinkin yhteistyökelpoisen ja muiden sääntöihin ja oikeuksiin sopeutuvan yhteisöeläjän. Siperiassa pelkkä kuuma juoma on kuin palttoontekijä. – ”Calda potio vestiarius est.” (Petronius). Ja sen Antti oppi ellei muuta oppinutkaan.
Harhaluulojen vaivaama itsetunto
Ihmisillä näyttäisi olevan omituisia luulotteluja, harhaluuloja, itsestään. Oletamme olevamme muita parempia auton kuljettajina, elämä on koulinut meistä muita etevämpiä jopa lottorivin täyttäjinä ja nämä harhat tuovat mukanaan arktisen alueen kokoisen egon, jolla esitellä itseään ja hengenlahjojaan netissä. Sellainen ihminen on päästänsä sekaisin. – ”Captus mente.”
Kun sitten netissä kohtaamme 2000 miljoonaa samanlaista, sijoitumme sinne puolivälin tuntumaan tai paljon alemmas, ja edelle jää aina, oli laji mikä tahansa, satoja miljoonia meitä etevämpiä, mistä valita kaverinsa. Sellainen koulii ja rauhoittaa tai sitten on vaihdettava puolisoa, kylää, kaupunkia, maata ja kansaa, puoluetta, mutta netille emme voi globaalina mitään. Se on ikään kuin vailla alkua ja loppua. – Caret initio et fine.” Huonopäiselle ”Caput mundi” (Rooma). Maailman pää.
Se on ja pysyy, vakoilee koko ajan ja vähät välittää siitä, mitä sen moraalista mediat kirjoittelevat. Kun vastassa on vanha media tai sosiaalinen media ja robotit, siinä taistelussa vastassa on ei kukaan. Sitä taistelua ei voi voittaa. On siis sopeuduttava. Muuten olet päästäsi sekaisin. – ”Captus mente.”
Lou Reed ja villi puoli
Mediaa ei pidä mielistellä eikä sitä kautta ketään. Tässä musiikkimaailman Ingmar Bergman, Lou Reed eli omaa ontuvaa elämäänsä, jossa levyjen aiheet olivat oikeita, traagisia naiskohtaloita, narkkareita, kapakkalaulajia ja äitejä, joilta viedään lapset. Olen heitä tavannut, yrittänyt auttaakin. Lou Reed ei yrittänyt. Hän vain lauloi eikä yrittänytkään miellyttää ketään. Koko tapaus kuin hyödytön jäte. – ”Caput mortem.”
Kun sanomassa on mukana melodia, joka on yhtä raaka kuin itse kerronta, siitä tulee mestarin kulkema tie. Kun kävelee näennäisesti väärällä puolella, ei välitä säännöistä, ei siloittele sanomaansa, jopa Kauko Röyhkä saa itselleen idolin, ainoan todellisen. Näin jopa Rock on taidetta, puhuttelevaa ja muistuttaa parasta lukemaamme kirjallisuutta tai kuvataiteitamme, elää vahvasti ja pitää hengissä. Jos ei muuta se hillitsee tapoja naurulla, päihteillä. – ”Castigat ridendo mores.” (Jean Santeuil.”
Salman Rushdie kuvasi Lou Reedin kävelevän juuri villillä puolella. Sellainen ihminen tekee itse omat sääntönsä ja joko kuolee nuorena tai elää satavuotiaaksi Christoffer Taxellin isän, professori Lars Erik Taxellin tapaan. Kun joku kuolee nuorena toinen elää vähän vanhemmaksi. Siinä on tuurin tynkää mukana. Hillitä voi tapojaan, vaikka naurulla. Muotoon liittyvällä syyllä. – ”Causa formalis” (Aristoteles). Tai materiaalisilla syillä. – ”Causa materialis.” Aina me syitä keksimme. Aristotelees rakasti alkuunpanevia syitä. – ”Causa efficiens.” Tuomas Akvinolainen puolestaan ensimmäistä syytä. – ”Causa prima.”
Vanha sotajermu
Allan Rosas kuvaa satavuotiaan Taxellin (HS 29.10) nekrologissaan suurena isänmaan ystävänä, joka oli kokenut kapteenina sodan kaikki kauhut ja kauheudet. Vanhojen sotajermujen tapaan niistä vaiettiin, sotamuistoista ei kuulutettu turuilla ja toreilla. Ei varmaan muistakaan savutuksista oikeusvaltioita koskevien töiden onnistuessa ja suurten pohjoismaisten juristipalkintojen yhteydessä, yliopiston rehtorina ja myöhemmin kanslerina. On syytä hillitä tapoja naurulla. – ”Castigat ridendo mores.” (Jean Santeui) – Yksi tapa sekin.
Nekrologin kerronta on kuin omasta isästäni, joka oli sotajermu hänkin. Sellaiseen jermuun oppi luottamaan ja hakemaan myös jälkiä, jotka olivat villin puolen elämästä. Ei ole epäilystä, etteikö pitkään myös puoluettaan johtanut professori kulkenut reaalipoliitikkona Honkaliiton yhteydessä omia teitään, siinä missä oikeustiede vakiintui maassamme ja vaati miehiä, jotka uskalsivat kulkea myös villillä puolella niin tuon ajan eliitin kuin rahvaan teitä samalla varoen. Tällainen syys ja sen motiivi on jo tarkoituksellinen. – ”Causa finalis.”
Kun vaimo on samalla Hovioikeuden neuvos, miehellä ei ole oikein muuta mahdollisuuttakaan. Sellaisesta taustasta syntyy huikea satavuotias huomattava oikeustieteilijä, yliopistomies ja poliittinen johtaja, eikä kaikki pääty liian varhain, kuten niin monella rock -muusikolla on ollut tapana. Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Elämättömästä elämästä. Tästä kannattaa ottaa oppia pohdittaessa, miksi menetetty vuosikymmen toi tällaisen uudenlaisen vuosikymmenen, alkaen vuodesta 2023 ja porvarihallituksesta Suomessa. Nyt on tehtävä ja paljon. Samalla muistettava syyt, joita ilman ilmiötä ei olisi olemassakaan. – ”Causa sine qua non.”
Antiteesi: Härkä on puhunut – Hyvällä tavalla – Hyvin ennusmerkein / Bos loctus est – Bono modo – Bonis auspiciis
Nukkuneen rukous – Autuaita ovat yksisilmäiset sokeiden maassa. – Beati monoculi in terra caecorum
27.10.2013 – 06.10. 2023
Kun elämä on suorittamista, seksi tippuu pois. Sitä ei voi suorittaa, kirjoittaa Anna-Sofia Berner (HS 27.10. 2013) ja osuu asian ytimeen. Kari Suomalainen, takavuosien “valerohveetta” ja pilapiirtäjä samasta lehdestä, tarttuisi tähän ja kertoisi, kuinka naiset nostavat asiasta suotta melua. Miehille kun seksi on sama asia kuin käynti vessassa. Kirjoittaja oli päästään sekaisin. – ”Captus mente.”
Kurjuusindeksi – stagflaatio
Sellaista asiaa ei pidä ruotia puhki, joka on prostituutiona ammatti ja lajin lisääntymiseen liittyvä keino savuttaa sukukypsyyden kautta muutakin kuin viihdettä muun viihteen rinnalle. Kurjuuden mukana se tulee aina ja voi hyvin prostituutiona. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi kurjuusindeksiksi ja slummikulttuuriksi. Kaupunki alkaa elää vaivoistaan ja metropolin alkuperäiset suomalaiset alkavat jättää, segregaation seurauksena, slummiutuvat rauhattomat korttelinsa. Asuntojen hinta romahtaa ja slummiutuminen syvenee. Tästä vuosi 2023 muistetaan. ”Caput mundi” Roomassa. Muualla ”Caput lupinum.” Suden pää – ei maailman.
Kun erotiikka tulee kaupallisena ulos joka tuutista, se menee lopulta yli ja ensimmäisenä reagoivat sellaiset kulttuurit, joiden kohdalla seksiasentoja on Aasiassa opiskeltu vuosituhansia, ja nyt sitä ei enää jakseta arvostaa Japanissa. Ikääntyvä kulttuuri ja sen lapset elävät syvässä psykososiaalisessa lamassa ja haluavat pois vuosikymmeniksi juuttuneesta stagnaatioista, taantumasta ja sen synnyn historiasta, kurjuusindeksistä. Syy on arkinen – materiaalinen – ”Causa materialis.” (Aristoteles).
Meille kävi samoin, kun eurosta ja markasta tuli samanarvoinen valuutta kirpputorilla muuttaen vain markat suoraan euroiksi 600 % korjauksella, kapakassa portsariraha muuttui markasta pariksi euroksi taskunpohjalta 1200 %:n korjauksella ja viinan hinta laski sekin. Virosta sitä sai edullisesti aina ja raha riitti elämiseen, juomiseen. Kun ihminen juo, noin 20 % suomalaisista, tuhansia litroja vuodessa, rahan arvo on juodun viinan arvo ja siihen sidottua. Inflaatio hyppäsi 600 % ja samaan aikaan työttömyys nousi 350 000:n syrjäytyvään nuoreen ja päihderiippuvaan aikuiseen. Se oli ”Causa vera” – todellinen syy. Varokaa yhden kirjan ihmisiä. – ”Cave ab homine unius libris.” (Isaac D’Israeli).
Saksan markan perillinen Välimerellä
Kurjuusindeksiksi kutsuttu talousihmisten stagflaatio on inflaation ja työttömyyden samanaikainen ilmiö, jolle ei voi oikein mitään. Vielä vähemmän, kun omaa valuuttaa ei ole. Varoitin tästä ennen euroon siirtymistä niin Suomessa kuin Portugalissa, Kreikassa ja Italiassa, välimereisessä maailmassa. Saksan markka turistirahana ei ole heidän omansa eurona, ja sama elintaso ei tule sen mukana kuin saksalaisten turistin tuoma Saksan markka aikanaan saksalaisille. Joku ymmärsi heti, toinen ei koskaan. Saksa kykeni oikaisemaan ongelman DDR:n taloudessa mutta ei nyt koko Euroopassa. Jo Isasc D’Israeli varoitti yhden kirjan ihmisistä. – ”Cave ab homine unius libri.”
Kun romanttinen rakkaus ohitti kaiken muun tavoiteltavan, siitäkin tuli kumppanuuden ja vanhemmuuden rinnalle huolenpidon ja seksin ohittava, täydellisyyttä tavoitteleva ohikiitävä hetki, ja rinnalle tuli ihastuksen kautta hankittava hulluttelu ja pöllyttely, jossa tanssitaan tähtien kanssa, vaikka taidot olisivat Tami Tammisen, vanhenevan miehen koomisia elkeitä. Kyky pysyä pystyssä vaatisi sekin jo tukea. Ikääntyvä ihminen on sellainen. Kulkija varokoon – Ostaja vastatkoon. – ”Caveat venditor.” – ”Caveat emptor.”
Meillä ovat vain noin 40-vuotiaan ihmisen geenit. Sitten ne lakkaavat vähin erin olemasta, toimimasta. Muu on huijausta. Kun tällaiselle ihmiselle yhteisesti nauretaan ja äänestetään tähtien tansseissa jatkoon, siitä on hauskuus kaukana ja masennus syvenee pilkanteon muuttuessa nuorempien ironiaksi, satiiriksi ja lopulta suomalaiseksi sarkasmiksi. Tekijä vastatkoon, ostaja vastatkoon, myyjä vastatkoon, kulkija varokoon. – ”Caveat actor” – ”Caveat emptor” – ” Caveat venditor” – Caveat viator.”
Näin maailmalla pyörivä formaatti on saanut suomalaisen sisältönsä, jossa nuoren ihmisen ensiaskeliaan ottava fyysinen läheisyys ja arkuus korvautuu karkealla oppitunnilla ja ikääntyvän ihmisen pilkalla, jossa rahvaan tehtävänä on olla uusrahvaita ja äänestää aurinkokuningasta takavuosien Iltatuulen viestin tapaan Aikamiesten laulamana. Se pärjää, joka kulkee omia teitään, on oma itsensä Timo Soinin tapaan eläen. Syntyi Perussuomalainen puolue, uusrahvas elämän malli. Ja hajoaa myöhemmin kuin vennamolainen kansanliike seteliselkärankaisineen. Vuonna 2023 puolue on jälleen jalkeilla ja hallituksessa. Kyllä kansa tietää. Isännän illallinen – Lyhyt ilallinen. – ”Cena domini” – ”Cena brevis.”
Radikaali vastaan konservatiivi
Kun Jorma Ollila ja Björn Wahlroos eivät saaneet toisistaan kunnon syliotetta opiskeluaikanaan, kiersivät toisensa myös akateemisen uran epäonnen hetkellä ja lopulta onnekkaasti saivat kutsun tehtäviin, joissa voivat toteuttaa radikaalin taistolaisen ja konservatiivisen pohjalaisen ihmisen narsistisia päämääriään, he ovat vältelleet toisiaan. Konsuleiden tehtävä on varoa, ettei valtiolle koidu vahinkoa. – ”Caveant consules, ne quid detrimenti cupiat res publica.”
Lopulta he kohtaavat toisensa, vuonna 1950 ja 1952 syntyneinä vanhuksina, kirjamarkkinoilla, kentällä, jota eivät tunne lainkaan ja muistuttavat aurinkokuninkaan lentoa. Toimittaja Unto Hämäläinen on saanut aiheesta kolumnin aiheen (HS 27.10. 2013) ja toteaa kuinka Ollilan kustantamo Otava, jonka hallituksessa hän istuu, johtaa 30 000 painoksella opiskelijatyönä tehdyn Wahlroosin hengentyötä. Opiskelijoilla on ollut tukenaan vain pieni ja vähävarainen Into kustantamonaan, sopien toki radikaalille Wahlroosille. Kas kun ei syksyllä 2023 BoD ja Saksassa itse kirjansa kustantaenkin. Sellainen on isännän illallinen, lyhyt illallinen – muut puuttuvat. – ”Cena domini” – ”Cena brevis” – ”Cetera desunt.”
Kun neljäs painos syntyy, 20 000 raja ylittyy sielläkin, ja kilpailu on vielä avoin, ratkeamatta tähtien sodassa ja suurten kapitalistien oma aikamme saagana. Kumpikaan ei tietenkään itse työtään kirjoittanut vaan kokonaan muut, ammattilaiset, jolloin mukana ovat todella vaikuttavat, hiotun timantin kaltaiset kirjat, joiden kohdalla ratkaisevat markkinavoimat, kuten ostetussa seksissä kuluukin. Raha ja valta on eroottista ja juuri siinä seksi nousee parhaaseen kukkaansa sekä samalla kauas rahvaan ulottumattomiin. Erotiikka ja seksi Ollilan ja Wahlroosin suorittamana on jumalallinen näytelmä, eikä sitä pidä lähteä kokeilemaan toimittajan, tutkijan tai kirjailijan elämänasenteella. Kirjoittaa siitä voi, ulkopuolisena. Aloittaa siis sitä, mihin muut lopettavat, orgasmiin. Se muistuttaa kyllä kaukaa katsoen masturbaatiolta, kirjailijan elämältä. Voit kokeilla sitä, mutta ei ennen sadatta kirjaasi ja kymmeniä tuhansia artikkeleita. On odotettava oikea hetki, väiteltävä moneen kertaan ja tiedekunnissa, jotka ovat varmasti toistensa vastapuolella. Käyneet oman sotansakin. ”Big Science War”. Varokaa yhden kirjan tohtoreita, ihmisiä. – ”Cave ab homine unius libri.” (Isaac D’Israeli).
Rahvas koekaniinina
Ammattitutkijalle lääketieteessä ihminen on koekaniini ja professori Heikki Minn kertoo (Lounais-Suomen syöväntorjunta 2/2013) kuinka uudet lääkkeet ovat suuren työn takana, hirvittävän kalliita ja niiden kokeilua joudutaan jatkamaan ihmisillä vuosia. Jotkut todetaan vääriksi, syntyy uusia geenilöydöksiä, potilasaines kokeilussa on vaihdettava ja vahingoilta ei voi välttyä. Siinä eroottinen leikki saa kuoleman kumppanikseen ja sen syleily on yhtä kylmää kyytiä kuin halata narsistista johtajaa ja hänen miljooniaan. Molemmat on osattava kiertää kaukaa. Syksyllä 2023 lääketieteen Nobel menee odotetusti koronalääkäreillemme rokotteineen. Kirjallisuuden kohdalla suomalaisia ei mainita sadan joukossa, mutta ei toki yliopistojammekaan. Sen sijaan tutkimuslaitosemme menestyvät paljon paremmin. Pienemmän on oltava kuitenkin viisaasti hiljaa Suomessa eläen. Se, että väistää suurempaa ei ole pienemmälle häpeäksi. – ”Cederi maiori non est pudor inferiori.” (Martialis).
Halvaantunut sotaveteraani Esko Rantanen on taistellut potilasvahinkonsa kansa jo yli kolme vuotta. Hoidon alkuvaiheessa tehty virhe johtaa kumuloituvaan virheeseen ja Valvirran lääkintöneuvos kertoo (HS 27.10. 2013) kuinka hoitovirheestä epäillään useita henkilöitä. Sodassa Rantanen osasi varoa ja onni oli myötä. Monimutkaisissa hoitotapahtumissa asiantuntijat alkavat antaa lausuntoja toisistaan ja erotiikka muuttaa lääkkeineen kerronnan peliksi, jossa pelkkä anteeksipyyntö ei tule kysymykseen. Todellinen syys on lopulta itsensä syy. – ”Causa vera” – ”Causa sui.”
Kun ihminen joutuu pyytämään partneriltaan anteeksi kömpelyyttään, silloin yksikään lääkäri ei ole koskaan pyytänyt anteeksi keneltäkään. Kun tehdään sepitteellisiä lausuntoja, riski jäädä kiinni kasvaa kansallisvaltion alkaessa muuttua liittovaltioksi. Silloin kuitenkin on kulunut jo turvalliset kolme vuosikymmentä, ja lääkärit kuolleet pois tanssimasta tähtien kanssa. Muu on jo tarua… siitä ei ole tarkempaa tietoa ja siksi en siihen puutu. – ”Cetera iam fabulosa… quod ego ut incompertum in medium relinquam.” (Tacitus).
Suomessa hoitovirheisiin kuolee tilastojen mukaa vain vaivaiset 1000–2000 ihmistä, kymmenkertainen määrä vammautuu, lääkevahinkojen kohdalla luvut ovat samaa luokkaa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lääkevahinkojen ja hoitovirheiden aiheuttamat kuolemantapaukset olivat sijaluvulla kolme ja viisi. Yhdessä ne olivat suurin yksittäinen syy viettää aikaansa sairaaloissa. Tuhkalle tulee kunnia liian myöhään. – ”Cineri gloria sera venit. (Martialis).
Lääkintöneuvos Liisa Toppilan mukaan pääsääntönä on toki oltava virhearvion myöntäminen heti, sekä kertoen se potilaalle ääneen ja pyrkien välttämään sen vuosikymmenisiä seuraamuksia. Tämä sama sopii myös seksiin ja sen parisuhteelle synnyttämään ihanteelliseen, ja vuosien saatossa vaihtuvaan merkitykseen toistamatta kumuloituvia virheitä. Tanssi tähtien kanssa on toki kokonaan eri asia. He ovat ammattilaisia. Amatööri leikkimässä ammattilaisen kanssa on naurettavaa. Vuosi 2023 on tässäkin leikissä omalaatuisen merkittävässä tehtävässä. Nyt emme oikein tiedä koska on se oikea hetki laukaista. Rikot pian jousen, jos pidät sitä aina jännityksessä. – ”Cito rumpes arcum, semper si tensum habueris.” (Phaedrus).
Varikonpilttuun asiakkaat
Oleellista on antaa itselleen ja aivoilleen lepoa. Kaikki tapahtuu kuitenkin joko hitaamman kemiallisen kierron tai nopeamman sähköisen järjestelmämme yhteisenä leikkinä ja siinä aivot ovat tärkein elimemme. Levon ja seksin aikana puhelin pois piippaamasta, sähköpostit suljetaan, naamakirjat pimeäksi, kukaan ei saa keskeyttää ihmistä, joka alkaa kuormittua Tami Tammisen, aurinkokuinkaan, tapaan kaikesta mahdollisesta kuonasta ja aivot eivät enää jaksa toimia normaalilla tavalla. Lisäksi vaara tulee nopeammin, jos sitä väheksytään. – ”Citius venit periclum cum contemnitur. (Publius Syrus). Sota Ukrainassa on opettanut meitä varomaan ja toistamasta sotiemme virheitä.
Sellainen aurinkokuningas sairastuu ja alkaa kertoa, kuinka hoitaa tätä sairautta uudessa kirjassaan nyt lääkärinä esiintyen. Suuria ideoita ja ajatuksia ei kuitenkaan synny tietämättömyydestä ja väsymyksestä, kaikki muuttuu harmaaksi massaksi ja jumalainen seksi katoaa sekin, siinä missä tanssi tähtien kanssa muuttuu pelkäksi ironiaksi ja satiiriksi, suomalaiseen malliin eläen. Pahin virhe on kehä todistelussamme. – ”Circulus in demonstrando.”
Kun ihmiselle annetaan aikaa, myös parisuhde alkaa toimia, ja kohta taloutemme elpyy kiitos uusien suurten keksintöjemme. Kaikki ei ole pelkkää seksiä ja sen epätoivoista harjoittelua, välillä piipahtaen varikon pilttuulla hakemassa ammatti-ihmiseltä uudet renkaat ja millisekunnilleen oikea-aikaisen tankkauksen, uutta myrkkyä lääkkeenä vanhan tilalle ja sen valuvikoja korjaillen. Todistella olevansa Rooman kansalainen. – ”Civis Romanus sum.”
Siitä kun syntyy kierre, josta hyötyvät vain markkinat ja kapitalismin kriisi. Syntyy kirjoja, jotka ovat tyhjää paperia, tyhjiä sanoja ja jotka Suomen Kuvalehti kuvaa tänä syksynä, jälleen kerran kansisivullaan, vessapaperiksi. Niiden lukeminen ei anna ravintoa kenellekään. Ne eivät ole kirjoja, jotka pysyisivät hengissä vuosikymmeniä, saati että ne pitäisivät sinut hengissä. Nyt ei auta edes maineikas ja kunnianarvoisa nimi. – ”Clarum et venerabile nomen.” (Lukianos).
Niiden kirjoittajat ovat idols-ihmisiä, yhden tarinan kertojia, muilta oppimaansa imitoivia ja nämä teokset valitaan suuresta läjästä uusrahvaan marssiessa kirjakauppaansa, kuin rautakauppaan iään, hakemaan aina samaa vasaraa naulojen hakkaamiseen sen laudan kylkeen, jossa sydänpuoli on säätä vasten. Ei auta enää huudella, kuinka virrat on padottava, kedot ovat vetensä jo saaneet aikojen kuluessa. – ”Claudite iam rivos, puaer; sat prata biberunt. (Vergilius). Kosket suojellaan ja padot puretaan.
Vai voisiko joku kuvitella Uutisvuodossa esiintyvää ja vakavasti otettavaa kirjailijaa, Paavo Haavikkoa televisiossamme viihdeohjelmassa? Kun maa joutuu kiusalliseen henkiseen tylsyyden ja kiusanteon kierteeseen, sitä luonnehtivat ahneus, ennakkoluulot, itseensä käpertyminen, varovaisuus ja välinpitämättömyys. Puuttuu vain salainen puhe ja kristityt leijonille. – ”Cladentina vox” – ”Christianos ad leonem! (Tertullianus).
Seksi ei suju eikä maista. Suomi kaipaa nyt henkistä elvytystä kirjoittaa professori Ilkka Niiniluoto (HS 27.10. 2013) ja on oikeassa. Mediayhteiskunnassa neljäs valtiomahti ampuu alas jokaisen uuden idean ja poliitikot valvovat vain omia etujaan ja narsistit kirjoittavat kirjojaan itsestään, uusrahvas piruilee menolle ja tekee mitä sattuu. Maa alkaa täyttä Ruotsista Suomeen rantutuvista rikollisista. Syksy 2023 on tämän rikollisuuden surkeaa näytöstä Ruotsin kautta Suomeen. Kuningatar Kristiinan opit ovat unohtuneet siinä missä Rene Descartesin ja Arctic Babylonin. Viisaus on valtion tukipylväs – Ajattelen, siis olen. – ”Columna regni sapientia” – ”Cogito, ergo sum.”
Paskanjauhajien maa
Tämä paskanjauhaminen ja höliseminen mitä sattuu, on suomalainen oman aikamme ilmiö ja sen seuraaminen syö miestä ja naista. Näitä tyhjän hölisijöitä netti on täynnä ja aivot turvoksissa. Heillä ei ole muuta motiivia kuin huolehtia epäonnistumisesta ja lannistaa muutkin, kuten työpaikkakiusaamisen psykososiaalisen kulttuurin epäonnisimman yhteisön jäsenet nyt Suomessa tekevät. Sosiaalinen media johti vastakohtien yhteenjoutumiseen. – ”Coincidentia oppositorum.” (Nicolaus Cusanus).
Sellaisen joukon ukkosenjohdattimeksi joutuminen tappaa kenet tahansa. Kun nimetöntä vihapuhetta ja “tykkäämistä” pidetään yllä robottimaisesti, seksi ei varmasti suju sen jälkeen sängyssäkään. Saaliseläimenä aikanaan kömpelölle ihmiselle kuului huomata ensin kaikki henkeä uhkaavat negatiiviset piirteet, ja netti on niitä tulvillaan. Juuri ne otetaan vastaan geeneillämme reaaliaikaisesti, ymmärtämättä miksi. Ilmiö on pelkkä iso viemäri. – ”Cloaca maxima.”
Näin kielteiset tunteet tuottavat ensin juuri kielteisiä tunteita ja kiusaaja osaa tämän geeneillään. Myönteiset tulevat paljon myöhemmin. Toinen on sähköinen ja tapahtuma ja toinen kemiallinen. Totta kai ne toimiva yhdessä, mutta järjestys on tämä. Kaikki tämä lamauttaa luovuutta, uudistushalua, rohkeutta ja etenkin kykyä tehdä suuria päätöksi sekä viedä ne päättäväisesti läpi harmaan kiven. Se on sosiaalinen ilmiö ja koskee koko stagnaatioon ajettua yhteiskuntaa. Ensi Japanissa ja nyt Suomessa. Mitä apua Nato voisi tarjota lapsillemme vuonna 2023? Ainoa tavoite on ehto olosuhteista, niiden pysymisestä vakaina, samana. ”Clausula rebus sic standibus.” Yhteikunnassa, joka on dynaaminen, luova ja innovatiivinen, koko ajan muuttuva.
Toimi – älä psykologisoi
Niiniluoto alkaa psykologisoida ilmiötä ja lainaa Robert Solomonin teorioita, tuo esille ikivanhoja itsestään selvyyksiä. Totta kai ihmisen katkeruus kohdistuu syyllisten etsintään ja sosiaalisesti ylempiin, viha taas samassa asemassa oleviin, sekä suomalaisille tyypillinen pilkka ja halveksunta heikompiin. Sitä kutustaan sarkasmiksi. Ei ole yhteistä mielipidettä, pyhien yhteyttä, terevettä järkeä. – ” Communis opinio” – ”Communio sanctorum” – ”Communis sensus.”
Tami Tamminen on sopiva kohde ikääntyvänä miehenä, sarkasmin lähteenä, myös tanssia arvosteleville tuomareille, ja hän kestää sen nostaen siitä palkkansa. Se on narrin elämää takavuosilta ja myös oman aikamme teattereissa sekä kuningashoveissa. Kun itsetunto on poljettu alas, sitä vahvistetaan luonnollisesti ylempien kritiikittömällä ihailulla, etenkin jos he ovat jo kuolleet, lähimmäisiin, omiin sukulaisiin ja kavereihin kohdistuu epäluulo sekä kateus, naapurikateus, heikompiin taas syrjiminen ja erilaisuuden pelko, kiusaaminen. Vallitsee Horatiuksen kuvaama eripurainen sopusointu. – ”Concordia discors.”
Terveen ihmisen tunnusmerkkejä ovat johtajilla eettisyyden ja moraalin vaatimus, luottamus samanvertaisiin, ehdoton kunnioitus ja tasa-arvo sekä altruismi, halu auttaa heikompia. Näillä piirteillä on voitettu kaikki Nobelit. Tai liki kaikki. Aina ei mene kohdalleen ja ihanne katoaa myös akateemikoilta. Ja nyt se on kateissa myös sieltä. He ovat alkaneet pelätä mediayhteiskunnan voimaa ja 8000 miljoonan ihmisen omituista sähköistä maailmaa, aivoja ja tunnetta reaaliaikaisena. Sallustiusta lainaten sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat. – ”Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur.”
He eivät lue, vaikka kirjat olisivat 2000 miljoonan lukijan kärjessä vuosikausia. He eivät ymmärrä lukemaansa. He kirjoittavat juttujaan kirjamessuille massojen luettavaksi. Jotta tämä voitaisiin sivuuttaa, Niiniluoto hakee elitismin voimaa. Hän olettaa, että reaaliaikainen sähköinen maailma, jossa 2000 miljoonaan ihmistä saa ensin vastauksen, ja vasta tämän jälkeen syntyy kysymys, kuinka 1800-luvun tapaan ja seuraten Sokrateen ja Platonin esimerkkejä, Darwinin ja Freudin maailmaa, lordit alkavat elää taas empaattisesti, ylevästi, ylimysvalta ryhdistäytyy ja alkaa taistelle ahneutta, ennakkoluuloja, itseensä käpertymistä, varovaisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan. Ikään kuin uutena uskontunnustuksena, synnintunnustuksena, ihmissuvun yksimielisyytenä. – ” Confessio fidei,” – ” Confessio oris.” – Consensus generis humani.”
Se raitistuu ja lopettaa samalla tilinsä ja optionsa veroparatiiseissa, punavihreä nainen sietää perussuomalaista Hakkaraista. Ei kai nyt sentään? Lääkkeeksi Ilkka Niiniluoto tarjoaa vanhoja rohtoja, koulutusta, innostavia kokeiluja, osallistuvaa demokratiaa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työnä (mikä se työ on), kulttuuria, tiedettä ja taidetta (eliitin tekemänä), eliitin heräämistä (mikä se on) ikään kuin historiallisena uusnationalistisena unestaan (1800-luvun tapaan) ja halaten uusrahvasta 350 000 työttömän syrjäytyneen armeijana. Kaikki tämä vielä hyvällä aikomuksella, vastoin lakia ja jumalallista oikeutta, vastoin luontoa. – ”Consilo bono” – ”Contra ius es fas” – ”Contra naruram.”
Jos lääkkeet olisivat noin helppoja, niitä olisi jo käytetty ja kirjamessuilla kirjamme olisivat aivan muuta kuin vessapaperiksi havaittua hengen tuotetta ja sen oikeutettua kritiikkiä Suomen Kuvalehden kirjoittamana. Kun sana on kuollut, suola käynyt mauttomaksi, se on heitettävä pois. Henkinen elvytys ei lähde sieltä, missä se on kuollut. Missä se aikanaan tapettiin. Sama ei auta samaan lääketieteen keinona sekä myrkkynä tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Jossa tottumus on kuin toinen luonto. – ”Consuetudo est quasi altera natura. (Cicero).
Synteesi
Kaikkien sota kaikkia vastaan – Bellum omnium contra omnes.
23.10. 2013–06.10. 2023
Helvetin tulirotko ja Arktinen Babylon – Nokkela yhdistäminen – Elsiumin kentät – Sekoittaa taivas ja maa / Callida iunctura (Horatius) – Campi Elysii – Caelum ac terras miscere
Kun samasta miehestä tehdään kymmenen kirjaa Suomessa, hänen on oltava urheilija ja mieluummin jääkiekossa jotain voittanut pelaajavalmentaja. Lisäksi hän on polttanut itsensä jo ennen eläkeikää, kärsii masennuksesta sekä maanisista kausista vuorotellen. Hän muistuttaa Pertti Pasasen “Speden”, Ere Kokkosen ja Simo Salmisen koomisena pidettyä elokuvan sankaria vuodelta 1966. Tärkeintä oli toimia vastoin hyvä tapoja. – ”Contra bonos mores.”
Elokuvan idea, pilleri poskeen, oli kuin suomalaisen hiihtäjän tai juoksijan verenvaihto tai sota-ajalta tuttu ja rintamalla käytetty Pervitiini tabletti. Metamfetamiini hiihdätti miehiä tunnetusti läpi silloisen rintamalinjan aina Jäämerelle ja innokkaimmat jatkoivat taistelua Marokossa saakka tai Vietnamissa kaatuen. Nämä ovat tämän päivän kirjojamme ja niillä pyritään rahastamaan tehden kohu-uutisia. Tottumuksen voima on suuri. – ”Consuetudinis magna vis est.”(Cicero).
Media-ajan legendat
Tämän päivän uutinen ovat kirjat, kirjamessut, kirjasyksyn tuotteet, joista sotakirja saa eniten huomiota ja sen rinnalla urheilijoiden valmentajat. Aurinkokuninkaan jokavuotinen kirja ei ole enää oikein uskottava miehen masennusten ja maanisten kausien jälkeen ja hiihtäjiemme valmentajien kirjoissa vilisee liikaa oikeuslaitosten eri asteita sekä pykäläviidakkoa media-ajan uusimpana urheilusuorituksena. Syntyy vaikutelma synnintunnustuksesta tai elämän kohtalosta. – ”Confessio oris” – ”Condicio vivendi.” (Horatius).
Toimittajalegenda kampitti siinä hiihtäjälegendat valmentajineen mennen tullen ja näin meni pari vuosikymmentä ja suomalaista hiihtosukupolvea tätä seuratessa. Samalla loppuivat myös yleisurheilun pitkän matkan juoksijat, jolloin kansa alkoi seurata kokonaan uusia lajeja. Media-aika vaatii veronsa. Toimittajalegenda on pitkävihainen hänkin. Syntyy omantunnonasia ja kehotus poistua. – ”Conscientiae casus.” – ”Consilium abeundi.”
Skotti Alex Fergusonin kirja haastaa markkinoilla Nokian Ollilan hengentuotteen, vaikka jälkimäinen kulkeekin useamman henkivartijan saattelemana. Sir Alexander Chapman Ferguson valmensi runsaan kolmen vuosikymmenen aikana Skotlannin mestaruuksia ja cupvoittoja, liigacupeja yhteensä kahdeksan kertaa ja hopeita ei tällaisen miehen kohdalla lasketa. Se on täytetty. – ”Consummatum est. (Raamattu, Joh. 19:30).
Englannin mestaruuksia ManU:n valmentaja voitti 13 kertaa, FA Cup pytyn viisi kertaa, liigacupin neljä kertaa ja Fa Charityn kymmenen kertaa. Näillä ansioilla aateloidaan, ja kun kirjan kirjoittaja on jo 70 vuotta täyttänyt, jutut eivät ole tähtien kanssa tanssivan tarinointia, joka vuosi ne uudelleen kertoen samoille lukijoille. Kalle Päätalo on kohta ohitettu ja Urho Kekkosen sekä Mannerheimin ansiot ovat siinä seuraavana edessä. Toki myös nobelisti Ahtisaaren maine Matti Nykäsen kanssa rinta rinnan edeten kohti uusia seikkailuja. Siinä sydän puhuu sydämelle. – ”Cor ad cor loquitur.”
Helvetin tulirotko
Kun suomalaista elämää seuraa, on syytä aina peilata sitä maailman tasoon ja tapaan kokea meidät. Miltä me näytämme? On siis käytettävä maailman suurinta hakukonetta ja googletettava käsite “Finns are”. Ja vastauksena tulee “racist, crazy, stupied, idiots, boring, shy, mongols, quiet, different” ja tietysti myös juoppoja ja muuta menninkäisten sukua ja outolintuja Luoteis-Venäjän nurkkauksessa.
Ja kaikki tämä heti ensimmäisellä sivulla eikä mitään muuta, positiivista. “Forssa on helvetin tulirotko” herätti kauhistusta ja samalla ihastusta forssalaisissa. Kun kerran kaupungin maine on kehno, tehdään siitä näkyvä Juho Juntusen sarjakuvahahmon tapaan, perusteltiin ironiaa idean keksineitten toimesta. Juntunen on Oulussa syntynyt ja vuoden 1953 poikuetta heti suuren ikäluokan jälkeen. Laakeriseppele, triumfiseppele, rikoksen aineistot. – ”Corona laurea” – ”Corona triumphalis” – ”Corpus delicti.”
Sellainen voittaa Puupäähatun jutuillaan ja elantonsa bassoa soittaen sarjakuvien lomassa. Oulussa heitä tapasi tuon tuosta ja aina samassa kapakassa toimittajien kanssa nuokkuen ja muistuttaen tuosta Google havainnosta, kuinka suomalaiset valvovat yöt ymmyrkäiset ja juovat savuavassa luolassa itsensä hengiltä. Siinä nyt ei ole mitään uutta 1960- ja 1970-luvuille palaten, Juntusen maisemaan ja sosiaalisiin rakenteisiin, kulttuuriin, lapsuuteen. Koronavuosina ja vuonna 2023 olemme taas kaiken alussa ja odotamme porvarihallitukselta ihmeitä. Ruumis on terve mutta kukkaro kipeä. – ”Corpus valet sed aegrotat crumena.” (Erasmus Rotterdamilainen).
Sama parantaa saman
Googlaten Forssa ja helvetti saivat tänään jo yli puoli miljoonaa mainintaa. Ensimmäisenä nousee näkyville Forssan seudun kehitysyhtiö, joka on samalla helvetin tulirotko sitä esittelevässä otsikossa. Ovatko myös kaikki ne yritykset, jotka katsoivat viisaaksi lähteä mukaan hankkeeseen, kertoen olevansa osa helvettiä? Ei kai sentään? Tulee mieleen turmeltunut valtio ja paljon lakeja. – ”Corruptissima republica plurimae leges.” (Tacitus).
Helvetti on ikivanha käsite ja tunnetaan tavalla tai toisella liki kaikissa mahdollisissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Joillekin se on myytti, fiktio, satua ja toisille totta. Harva yhdyskunta tai talousalue on ajatellut esitellä itseään Danten helvettinä tai Ilmestyskirjan pedon viimeisenä sijaintipaikkana kaikkine sen kertomuksineen. Esitellen myös rikoksen aineistot. – ”Corpus delicti.”
Paikka, jossa kaikki kuolemansynnit kohtaavat, on jo liioiteltua, vaikka idean isien ja äitien mukaan huono maine puhdistuu kai juuri tällä kainolla keinolla. Sama parantaa saman. Sen saat mitä pakenet. Miksei Nokia ja Kainuussa sijaitseva kaivosyhtiö Talvivaara käytä itsestään tätä nimeä ja käsitettä? Olisiko riski, että hallituksen johto ja johtaja saisi kenkää, valtion omistajapolitiikka muuttuisi Jäämerta kylmemmäksi, helvetti jäätyisi Arktiseksi Babyloniaksi? Onko niin että aina ennen romahdusta edeltää ylimielisyys ja ennen perikatoa mieli ylpistyy? – ”Contritionem praecedit superbia et ante ruinam exaltatur spiritus.” (Raamattu. Sananl. 16:18).
Vai käyttikö Nokian kännyköiden ostaja juuri tätä keinoa, kertoessaan heti Suomeen saapuessaan, kuinka Nokia on kuin palava öljynporauslautta, helvetin tulirotko? Elop oli täysipäinen myyrä, ei ollenkaan omituinen johtaja, ja niin Nokian osake vajosi saman tien ja Microsoft korjasi palavan lautan jäännökset ja jätti taakseen sen, minkä kuka tahansa voi googlaten suomalaisista lukea, pelastuslautoillaan Salossa ja Oulussa, Tampereella värjötellen tai meren armoilla eläen. Nokian johtajana Ollila oli rehellinen. Hän katui näitä tapahtumia, eikä sitä kirjassaan mitenkään peittele. Vuoden 2013 ihmiset eivät olleet niin rehellisiä, kuin kymmen vuotta myöhemmin vuonna 2023. Ei ole oikein enää mistä valehdella? Vastakkaisilla vain vastakkaisia parannellaan. – ”Contraria contrariis curentur.” (Hippokrates).
Oman pesän likaajat
Vuosikymmeniä ja -satoja alueen imagoa pyritään nostamaan ja varjellaan sen identiteettiä, alueellisia henkiä ja niiden symboleja. Nyt sitä on lähdetty jostakin syystä pilkkamaan, Suomessa suomalaisten toimesta, kertoi virkansa Suomessa jättänyt Yhdysvaltain suurikokoinen ja myös huumorintajuinen suurlähettiläs. Hän ymmärtää huumoria, mutta ei tällaista oman pesän likaamista ja kiusaamista. Hän ei tunne meitä suomalaisia. Usko minua, hyvin on elänyt se, joka on ollut hyvin huomaamaton. – ”Crede mihi, bene qui latuit bene vixit.” (Ovidus).
Tekisi mieli kirjoittaa tähän tekstiä, jota saan omaan kännykkääni ja luettavakseni koko ajan ja tuiki tuntemattomilta suomalaisilta. Osa niistä on niin ruokotonta tekstiä, ettei sellaista voi tavat muualla kuin asuen Suomessa ja Helvetin tulirotkossa. Näin on toki ollut aina, mutta takavuosina meillä ei ollut vielä nettiä ja kännyköitä, kaikki eivät asuneet tulirotkoissa ja oli niitäkin, joita suojasi yhteisö ja sen elämänmuoto. Ymmärsimme myös, kuinka hän, joka hyötyy rikoksesta, syyllistyy rikokseen. – ”Cui prodest scelus, is fecit.” (Seneca).
Helvetti oli kirosana, eikä sitä käyttäneet muut kuin ehkäpä papit. Heistäkin vain kömpelöimmät ja työläiskaupungin taustan hankkineina pakanoina seurakuntaansa ruoskien. Oli heitä toki myös agraarissa kulttuurissa, mutta usein maallikkosaarnaajina. Synnin tuntoon saava saarnaaja oli vakavasti otettava, aivan kuten oman aikamme poliitikko synkkiä aikoja povatessaan. Oli uskottava, koska se mitä väitettiin, oli todistamaton. – ”Credibile est, quia ineptum est. (Tertullianus).
Sota-ajan lapsia ja mustaa matkailua
Toki sodat arpensa jättivät, mutta niitä myös hoidettiin ja ymmärrettiin, eikä nostettu mainosten ja ilmoitusten kautta koko maailman luettavaksi netissä. Puhelimeen vastattiin nätisti ja rääväsuiset lapset saivat maistaa, kuinka mäntysuopa suuhun laitettuna, oli Jari Tervo kuvaus kevytlingosta. Oulussa taas elettiin maailman krapulasta. – ”Crapula mundi.” (Lars Levi Laestadius).
Se ei tapa, on kuin kevytjuustoa tai juomaa, mutta tekee kyllä tosi kipeää. Jos ei ole Jari Tervo, ei pidä edes yrittää matkia häntä. Hänellä kun on aivan eri lukijat kuin vaikkapa Westön kirjoilla. Suomi ei ole helvetin tulirotko, vaan pikemminkin marraskuusta alkaen ja jatkuen kahdeksan kuukautta pelkkää Arktista Babylonia.
Kun kirjoitin tällä otsikolla kirjaani 2000-luvun alussa, se sai googlaten vaatimattomat kaksi mainintaa ja molemmat olivat vielä erikseen kirjoitettuja ja kaukana toisistaan. Tänään se saa yli 7 miljoonaa havaintoa ja sellainen menee jo Kimi Räikkösen ohi. Cluster Art, jossa kirjaa voi lukea ilmaiseksi hakematta Googlen avaamaa tekstiä, avaa tänään 70 miljoonaa havaintoa ja ”Social media economy ja strategy” aamuyöstä noin 2000 miljoonaa. Silloin jenkit ovat palaamassa töistään ja Kaliforniassa on aktiivisin aika. Tänään ”Arctic Babylon III” tai viimeisin kirjani ”Botrus Art – Arte Clusters” ovat kenen tahansa ilmaiseksi luettavia kotisivultani. Ahkerimmat lukijat löytyvät sieltä, missä asuvat Nokian aikanaan ostaneet miljardöörit Kaliforniassa piilaaksossa. Se on sellainen kiitoksella hyväksytty. – ”Cum laude approbatur.”
Transilvanian maine
Näihin lukuihin, globaaliin menoon, on Forssassakin pyrittävä, niiden kärkeen, myös yhdyskuntarakenteena ja Suomessa kansakuntana, mutta ei nyt vampyyritarinoilla. Romaniassa liikkuen, sen keskiosiin tutustuen, Transilvaniassa ei pidetä yhtään sellaisesta ilmiöstä kuin vampyyri. Jollekin se on elämänura. – ”Curriculum vitae.”
Sekin kun on globaali ja kansainvälinen, kaikilla mantereilla tavattava, eikä kukaan halua sitä itselleen rasitteeksi, pyrkien mustan matkailun marginaalikohteeksi. Olen sitä joskus siellä kokeillut, kysellyt ihmisiltä ja saanut kohtelun, joka on kuin kevytjuustoa syöden, maistuu Jari Tervon kuvaamalta linoleumilta tai kevytsingon kosketukselta. Sellainen ihminen tahtoo olla tapojen vahti; moraalinvartija. – ”Custos morum.”
Ovat selvästikin vastanneet aiheeseen ennekin, pidä siis suusi kiinni, älä ole se suomalainen, josta Google kertoo. Aihe on arka ja tylsä, ikävystyttävä ja sarkastinen aihe muutenkin matkailussa takavuosien mennyttä maailmaa, eikä musta huumori ole tämän ajan idea enää ensinkään. Edes solahitusen kera. – ”Cum grano salis.”
Arka aluehengen aihe
Forssa ja holjat löytyy googlaten 5000 kertaa. Forssa ja helvetti yli 500 000. Helvetti myy hyvin netissä ja etenkin käännettynä. Forssa ja hevonen saavat viisi miljoonaa mainintaa, odotetusti. Siitä meidät tunnetaan, jos yhtään mistään maailmalla. Forssalla ei ole maailmalla hyvää eikä huonoa mainetta. Forssaa ei osata sijoittaa kartalle edes Suomessa asuen. Iittala ja Humppila lasin kera. – ”Cum vitro.”
Jos työväenliike tai vihreät ovat siellä syntyneet, se ei kai tee siitä silti vielä helvettiä? Välttelivätkö demarit juhliessaan Forssaa? Menivätkö Tampereelle Juntusen kotiseudulle? Hyväksyisikö Tampere Juntusen jutut? Entä Oulu? Ei kai sentään? Euroopan kulttuuripääkaupunki. Triumfiseppele sinne. – ”Corona triumphalis.”
Halloween on nykyisin jo monen kulttuurien yhteinen yhden päivän ilmiö, ja sen vietto on alun perin anglosaksisena sekin uskonnollinen vainajien juhla. Se on eri asia kuin tietyn alueen, talousalueen tai kaupungin kotipaikka, jossa halloween on koko ajan läsnä. Kaikella kun tahtoo olla myös globaalissa maailmassa dimensio alueelle, jossa ilmiö syntyy tai jossa sillä on juurensa. Spatiaalinen identiteetti, ensimmäisen väitöskirjani nimi ja aihe, kun tahtoo olla muistossa autuas. – ”Beatae memoriae.”
Mainonta on mielikuvilla pelaamista, leikkimistä ja hyvin erilaisten ihmisten, kulttuurien, intressiryhmien asuinpaikat, kunnat, maakunnat, valtiot jne. ovat erittäin suurta harkintaa vaativia niistä kerrottaessa. Siinä tulisi olla erityisen varovaisia ja kansallisten aluehenkien, symboleiden, maakuntahenkien ajattelematon loukkaaminen on pyhäinhäväistys. Alueet ja niiden identiteetti ovat yhteistä omaisuuttamme. – ”Bona communia.”
Spatiaalinen identiteetti on ainakin kolmen eri kerroksen varaan rakentuva mutkikas tapahtuma. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös aikanaan väitellyt tohtoriksi ja tuonut nuo käsitteet myös kieleemme. Vihreä, ekologinen, lapsiystävällinen ovat positiivisia viestejä, siinä missä hevonen ja luonnonvarat, niiden järkevä kestävä käyttö sekä suvaitsevaiset ihmiset, ystävällisesti käyttäytyvät, ja varoen liittämästä aluetalouteen ja sen yrittäjyyteen sekä palveluihin vääriä viestejä tai mielikuvia. Mieluummin vaikka imeliä sanoja ja runsas määrä kirjoja. – ”Blanda verba” – ”Bona copia librorum.”
Kirjat ja sadut, kertomukset, ovat fiktiivisenä elämänä eri asia ja helvetti on monen kulttuurin faktaa, ei fiktiota. Monelle todellista arkea joka päivä 8000 miljoonan ihmisen joukossa. Suopealla sallimuksella, nuhteettomalla mielellä ja hyvällä aikomuksella. – ”Benigno numine” – ”Bono animo” – ”Bono consilio.”