Kirjoitin noin vuosi sitten stagfaaltiosta kuvatessani eurooppalaista syntyvää kassakriisiä ja luottamuspulaa, joka muistuttaa Yhdysvaltain vastaavaa, jossa työttömyysaste nousee, mutta samaan aikaan hinnat niin ikään jatkavat nousuaan ja inflaatio laukkaa virolaiseen tapaan. Stagflaatio on yhdistelmä käsitteistä stagnaatio (pysähtyneisyys) ja inflaatio (hintojen nousu).
Laman merkit
Pörssit odottavat avautumistaan maanantaina ja mustan maanantain tunnelmissa. Italian ongelmat veivät johtavat valtiot hätäkokouseen. Yhdysvalloista ei ole nyt vetoapua ja Kiinan kiinnostus epäilyttää. Kirjoitin Arctic Babylonissa valkoisen miehen ongelmasta. Nyt se ongelma alkaa konkretisoitua ja läntisen maailman mahdollisuus selvitä talousongelmistaan on makrotaloudessa ja euron kohdalla stagflaatiota ruokkivaa. Taloutta ei voi pitää kaiken aikaa yllä joko velanottolla tai elvytyksellä. Stagflaatiota ei voi hoitaa kuten inflaatiota. Tämä on ensimmäinen oppi uuden laman alkaessa (1). Valkoisen miehen lama ei johdu nyt inflaatiosta tai perinteisestä talouden suhdannekierrosta.
Suomen kohdalla vanhenevana kansakuntana siinä on jotain samaa kuin uimareiden ja yleisurheilijoiden valmistautumisessa MM-kisoihin. Suunta on oikea. Talvella kaikki näytti vielä hyvältä ja taas uudelleen Ruotsi -maaottelussa syksyllä. Ratkaisevaa on lopulta tason mittaaja ja pääasia on viihtyminen kisakatsomossa.
Globaalissa ja reaaliaikaisessa taloudessa mittaaja on kokonaan toinen kuin takavuosien talouspolitiikassamme. Nyt otetaan eurosta mittaa maailmalla. Tulilinjalla ovat Italia ja Espanja sekä niiden lainapapereita ostava ERP. Joukkolainoja ostettessa valuutat ovat ikään kun kriisin suunnasta kertovia pelin välineitä. Luottoluokittajat ovat puolestaan tuomareita, joiden asema joutuu jatkossa erityistarkkailuun sekin. Kaikki kolme suurta luokittajaa ovat Yhdysvalloista, kun talouden painopiste alkaa siirtyä Aasiaan. Sieltä löytyy myös stagflaation suurin aiheuttaja. Kiinaa vaivaa kultuksesta syntyvä inflaatio, ei stagflaatio. Yksi epäonninen luokittaja voi panna maailman kirjat sekaisin uudessa reaaliaikaisessa globaalissa taloudessa, käynnistää laman.
Tiede ei ole demokraattista
Tieteessä toimiva samat huippu-urheilun armottomat säännöt vain sillä erolla, että alan ammattilaisia on monin verroin enemmän maailmalla ja panostukset tähtitieteellisiä. Kisakoneeseen noustaan vasta, kun takana on kansainvälistä näyttöä, ja se hankitaan lahjojen kautta ja pitkien työpäivien tuloksena, monesta tinkien ja uhrautuen tieteelle.
Väärien henkilöiden valinta valmentajiksi ja johtoon (hallintoon) vie syvään lamaan, josta nousu vie aikaa, jos sitä on joskus tullakseen. Kilpailu ei ole demokraattista, eikä poliittiset mandaatit johda hyvään keihäskaareen tai tuloskuntoon hyppypaikoilla ja sekuntikelloa vastaan kilpailtaessa.
Jos arvostelulajeissa tuomari tekee virheen, sitä on mahdoton myöhemmin korjata. Jääkiekossa voidaan maali tarkistaa videolta, mutta ei luottoluokituksessa, joka koskee globaalia taloutta ja miljoonien arkielämän laatua ja toimeentuloa. Jatkossa luokittajat joutuvat puntariin, jossa näiden asemaa on arvioitava osana globaalin talouden herkkiä liikkeitä. Luokittajan flunssa ja aivastus ei saa aiheuttaa globaalin kriisin puhkeamista ja maanosien vilustumista.
Harvinainen ilmiö mutta hankala
Öljykriisin yhteydessä koimme samaan aikaan laman, suurtyöttömyyden ja korkean inflaation. Yleensä suurtyöttömyydellä ja lamalla sekä inflaatiolla on käänteinen riippuvuus. Inflaatio kiihtyy noususuhdanteessa työttömyyden vähetessä. Laskusuhdanteessa työttömyys kasvaa ja kulutus vähenee, inflaatio hintojen nousuna pysähtyy.
Suomessa ilmiö jäi vähälle huomiolle. Saimme öljyä Neuvostoliitosta ja kuroimme muita OECD -maita kiinni innovaatiopolitiikan vaikealla alueella. Nokia sai alkunsa tuolloin, siinä missä moni muu uuden politiikan tuote. Keynesiläiset taloustutkijat alkoivat kuitenkin muualla maailmalla vääntää kättä monetaristien kanssa.
Monetaristit perustivat oppinsa finanssipolitiikkaan ja sen keinoihin vaikuttaa julkistalouden kautta myös muuhun talouteen. Syntyivät lukuisat rahan kvantiteettiteoriat. Samalla keynesiläinen talousoppi ajautui kriisiin. Luotiin pohja finanssi-innovaatiolle ja Yhdysvaltain aiheuttamalle ensimmäiselle talouden kuplalle. Nämä talouden kuplat on saatava nekin kuriin ja seurantaan yhdessä luottoluokittajien kanssa. Tämä on toinen oppi ja ensimmäisen veroinen uudessa euroalueen kriisissä (2). Yhdysvallat käynnistää kolmannen ”elvytyksensä”. Eurooppaa vaivaa euroalueen uskottavuus ja sen kyky pysyä yhtenäisenä. Kriisiä ei saatu kapeseloitua Kreikkaan. Monen mielestä lääkkeet olivat alusta saakka vääriä. Valkoisen miehen lama on meille vieras kokemuksena, arctinen baabeli.
Ulkoinen vaikuttaja omiin asioihimme
Stagflaatio on ulkoisen tekijän aiheuttama ongelma ja usein vaikeasti korjattava, pitkäkestoinen harmi. Sitä mitataan kurjuusindeksillä, joka on työttömyyden ja inflaation yhteinen summa. Valkoisen miehen kurjuus alkoi Yhdysvalloista, ei toki Euroopasta. Euroaluetta pohdittaessa moni oli puolestaan sinisilmäinen ja teoreetikot eivät olleet poliitikkoja. Raha- ja finanssitaloutta on mahdoton hoitaa uudessa reaaliaikaisessa taloudessa ilman yhteistä politiikkaa. Yhteinen politiikka taas edellyttää yhtenäisempää talousaluetta, unionia ja liittovaltiota. Tämä kehitys on kolmas kuriin saatava euroalueen opeista (3).
Suomessa kurjuusindeksi alkaa olla 1980 -luvun tasolla, jos lasketaan pois 1990-luvun kurjuutemme Neuvostoliiton hajotessa ja bilateraalisen kauppamme sinne päättyessä. Osoitamme sormella Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan, Portugaliin, välimereisiin kilpailukyvyltään mielestämme kehnoihin maihin. Vaadimme talouskuria pieniltä olemattomilta talouksilta, kun olisi hillittävä globaalitalouden stagflaation syntymistä ja keskityttävä omaan talouteen ja sen hoitoon. Emme voi vaikuttaa mitenkää mustan maantain syntyyn tai Italian ongelmiin. Vaatimuksemme ovat kuin rikka rokassa. Tämä on neljäs oppimamme talouskriisin hedelmä (4). Talouskuria vaadittaessa puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin.
Inflaation torjunta tärkeintä
Inflaatio syntyy teollisuuden kustannusten noustessa ja niiden siirtyessä kustannushintoihin, tuotteisiin. Samaan aikaan palkansaajat vaativat palkankorotuksia selvitäkseen menoistaan. Inflaatio-odotukset vaikuttavat yritysten kykyyn tehdä investointeja. Kun samaan aikaan raaka-aineiden hintojen kohoaminen nostaa teollisuustuotteiden hintoja, syntyy kustannusinflaatio. Kun se kohdistuu peruselintarvikkeisiin, ongelmat näkyvät etenkin kehitysmaissa ja syntyy ruokakriisin kaltaisia katastrofeja.
Jos kokonaiskysyntä samaan aikaan kasvaa yli kokonaistarjonnan, miljoonat ihmiset alkavat kuluttaa enemmän kuin talouden rattaat edellyttäisivät kehittyvien maiden nousevissa talouksissa; syntyy kysyntäinflaatio, josta Kiina on käypä esimerkki juuri nyt vallitsevassa talouden läntisessä taantumassa ja mustan maanantain odotuksessa. Tämä on viides oppi globaalista kriisistä (5). Kustannus- ja kysyntäinflaatio vaativat erilaista politiikkaa vaikka eläisimmekin samalla valuutta-alueella ja globaalissa reaalitaloudessa.
Aivan kaikki ei lähde globalisaatiossa liikkeelle Kreikasta tai Washingtonin tavasta tehdä hitaita päätöksiä ja ampua lopulta itseään nilkkaan, presidentti Barack Obamaa lainaten. Kun maailman johtavan talouden luottoluokitus laskee alle omamme, se on laukaus kohti euroalueen ydintä ja sen seuraavaa uhria, Italiaa. Nyt apuun tarvittaisiin jo Kiinaa. Euroalueen ja Aasian näkökulmat kriisin hoidosta eivät ole lainkaan samoja, edut eivät mene yhteen, intressit ovat erilaisia. Tämä on kuudes globaalin, reaaliaikaisen talouden oppeja menneen viikon ja kuukauden ajalta, sekä euron oppettamana (6).
Finanssipolitiikka kysyntää tärkeämpi väline
Monetarismi ohitti keynesiläisyyden oikeastaan jo 1960 -luvulla ja presidentti Mauno Koivisto oli alan osaaja. Makrotalouden opit monetarismissa erosivat oleellisesti aiemmasta ja tärkein ero syntyi kulutus- ja kokonaiskysynnän säätelyssä ja finanssipolitiikassa.
Monetaristit korostivat finanssipolitiikan välineitä, veroja ja julkisia menoja, kuten nykyinen hallituksemme. Se on hyvin monetaristinen ja korostaa liikkeellä olevan rahan määrää ja sen vaikutusta talouteen myös kriisimaissa ja globaalisti, mutta toki myös Suomessa. Toki kaikki taloustieteen oppisuunnat näkevät liian liikkeellä olevan rahan olevan ongelmallista.
Monetaristit pyrkivät oikaisemaan ongelmia laskemalla työn hintaa sekä rajoittamalla työvoiman järjestäytymistä. Halvan työvoiman kehittyvät valtiot ovat olleet tämän talouden näkökulmasta helpoin ratkaisu. Syyt korkeaan työttömyyteen ja yhteiskunnan eriarvostamiseen löytyvät kuitenkin edelleen usein keynesiläisestä teoriasta. Se että teoriat olisivatkin oikeita, ei tarkoita, että politiikka olisi oikeaa. Tämä on seitsemäs euron mukanaan tuomista opeista kriisin ja laman aattona (7).
Milton Friedman
Monetarismin yhteydessä mainitaan usein Milton Friedmanin nimi sekä Anna Schwartz, Karl Brunner ja Allan Meltzer. Opiskellessani 1970-luvulla Friedmanin opit olivat joutumassa koville ja hän edustikin monetarismin ensimmäistä aaltoa. Sen jälkeen niitä on tullut lisää ja viimeisin on jo internetin aikainen sekä yhteydessä sosiaalisen median talouteen (Social media economy). Se ei tue enää Friedmanin ensimmäisiä oppeja, ja miten voisikaan uudessa sosioeknomisessa yhteiskunnassa ja sen diffuusion kadottaneessa globaalissa ja paikallisessa kulttuurissamme. Friedmanin opit perustuivat ”normaaleihin” 1970-luvun ajan ja paikan diffuusisiin lakeihin. Nyt ne eivät ole enää ajankohtaisia muuten kuin historiallisena totuutena.
Nykyisin painopiste on eräänlaisessa rationaalisessa odotuksessa ja sen hypoteeseissa. Juhana Vartiainen on esimerkki eurooppalaisesta rahaliiton monetarismista sen hypoteettisilla malleilla pohtivana taloustieteilijänä Suomessa.
Itse olen liittänyt tähän mukaan uuden mediayhteiskunnan joustavan talouden, sen elastisuuden, sekä sosiaalisen median talouden ja reaaliaikaisen prosessin internetin tuomana välttämättömyytenä osana korporatiivisia talouksia (Social media economy 2011, Social media – Economy and strategy 2011). Tämä on kahdeksas kriisin paljastama, uuden elastisen mediatalouden internetoppeja euroon kytkettynä (8). Mediayhteiskunnan reaaliaikainen talous ei noudata perinteistä monetarismia.
Tällöin pelkkä finanssipoliittinen näkökulma on liian kapea sivuuttaessaan yhteiskunnan sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet sekä näiden merkityksen uudessa reaalitalouden synnyssä samaan aikaan globaalissa ja kansallisessa taloudessa sekä yhteisötason toteutuksessa paikallisesti yritystaloudessa tai kotitalouksissa. Moni on vertaillut Kreikan ja Suomen kokemuksia pelkkänä turistina olematta talousmaantieteilijä ja ymmärtää tämän näkemästään.
Nyt tässä mikrotason ja makrotason taloudet ovat lisäksi samaa reaaliaikaista prosessia. Talouden lama- ja nousukaudet eivät noudata vanhaa keynesiläistä mallia, mutta ei myöskään monetaristista taloustiedettä sen alkuperäisessä merkityksessä. Kyse on yhdeksännestä (9) euroalueen opeista ja valuvirheen havainnoista.
Inflaatiopolitiikka ja reaalitalous
Koko Euroopassa nykyisin nimellis- ja reaaliarvojen erottelu on keskeinen osa taloustieteitä siinä missä rahan määrän säätely. Raha- ja finanssipolitiikka ovat toisistaan eroavia ja finanssipolitiikalla voidaan korjata rahapolitiikan virheitä, ylilyöntejä. Kireä rahapolitiikka johtaa yleensä korkeaan työttömyyteen ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun. Nyt tämä on jatkunut etenkin euroalueen välimereisissä talouksissa jo kauan mutta ei ole toki tuntematonta muuallakaan Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Nuorten työttömyys aiheuttaa jatkuvaa levottomuutta ympäri Eurooppaa, ei vain islamilaisissa arabimaissa Afrikassa tai Lähi-Idässä.
Yhdysvalloissa tätä on pyritty korjaamaan ja velkakatosta on tullut poliittinen peliväline. Reaalitalous ja reaaliaikainen talous ovat nekin käsitteinä eri asioita, ja tulisi hoitaa sosiaalisen median taloudessa toisin kuin perinteisessä finanssitaloudessa on monetaristisesti toimittu. Friedmanin opit ja niiden suhde reaaliaikaiseen talouteen syntyivät vuosikymmeniä ennen internetin läpimurtoa, saati sosiaalisen median taloutta ja strategiaa. Tämä kymmes (10) havainto olisi aika ottaa käytäntöön ennen seuraavaa, yhdettätoista hetkeä.
Sosiaalinen media ja sen talous on toki muutakin kuin viihdettä ja markkinointia, kyky sosiaaliseen kanssakäyntiin tai talouden mikroilmiöihin, vallankumouksellista liikehdintää Afrikassa ja islamilaisissa arabivaltioissa, naisten tapa marssia torontolaisen poliisin ajattelemattomien lausahdusten jälkeen ympäri globaalia maailmaamme ja levottomuuksia Lontoossa, surmanlaukauksia Norjassa. Internetin tulkinta osana monetaristista taloustiedettä on jäänyt olemattomaksi jopa Suomessa ja oman pahoinvointimme tulkinnassa. Se on sivuutettu pelkkänä mainintana viitaen globalisaatioon tai markkinoiden vaatimukseen, kapitalismiin. Siinä ei ole mitään uutta, kapitalismin kriisissä. Nyt alkava lama on kuitenkin ehdottomasti uusi ja aiemmin kokematon ja sen voittaminen vaatii meiltä uudet rohdot.
Stagflaation uhka
Koko Euroopassa, ja etenkin Yhdysvalloissa, kokonaistuotannon kasvu on ollut huomattavasti vaatimattomampaa kuin kehittyvissä talouksissa ja etenkin Aasiassa. Hintataso Euroopassa on kuitenkin kiihtynyt, johtuen ulkoisesta tekijästä, Aasian ripeän talouskasvun seurauksesta, jossa elintarvikkeiden kohdalla mukana on toki myös muita kehittyviä talouksia kuin Kiina. Kysynnän kasvu kehittyvissä talouksissa kohottaa elintarvikkeiden ja raaka-aineiden hintoja ja se näkyy toki myös vaikkapa Suomessa ja Virossa, jossa ruokakorin hinta nousi hetkessä pilviin, euron sinaus katosi siellä hetkessä.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa stagflaation uhkaa lisää viheliäinen rahoituskriisi eikä valtioilla ole käytettävissä välimereisellä alueella inflaation tappavaa rahapolitiikkaa, ei toki Suomessakaan tai Virossa. Tämä sama ongelma koskee myös muuta perinteisempää talouspolitiikkaa, jossa finanssipolitiikasta on nykyisin tullut elvytyspolitiikkaa ja tekohengitystä, kun yksittäisiltä kansakunnilta on viety sen välineet tyystin ja annettu tilalle yhteisvaluutta euro. Taloustiede ei toki toimi ilman välineitään muuten kuin teoriassa. Taloustutkijat ja yhteiskuntatieteilijät ovat kiusaantuneita tästä yhdennestätoista (11) ilmiöstä.
Kurjuusilmiö ja paniikki
Kasvava inflaatio ruokkii sekin ihmisten odotuksia ja syntyy noidankehä, jossa kurjuusindeksi alkaa syvetä yritysten voittojen pienentyessä. Viivyttely Euroopassa ja Yhdysvalloissa lisäsi tätä ilmiötä keinotekoisesti ja syntyi paniikki, jossa sijoittaja ei tiedä, miten nyt ruokittavaa stagflaatiota kesytettäisiin perinteisellä rahan kvantiteettiteorioilla tai työmarkkinoiden jäykkyydellä saarnaten monetaristien tapaan. Saarna sinänsä on oikea mutta väärässä ajassa pidettynä siitä on vain vahinkoa. Reaaliaikaisessa taloudessa oikea saarna on pidettävä ehdottoman oikea-aikaisesti. Kyse on kahdennestatoista (12) havainnosta euroalueen kriisin hoidossa ja koskee politiikanteon välineiden reaaliaikaista käyttöä uudessa mediaympäristössä.
Kiistely monetarismista talousoppina ei auta Eurooppaa, ja Yhdysvaltain luottoluokituksen putoaminen oli joka tapauksessa Euroalueen talouskasvun näkökulmasta suurempi huolen aihe kuin mihin perinteiset lamat ja taantumat ovat maailman johtavan talouden aiemmin vieneet. Tästä varmaan ollaan yksimielisiä. Yhdysvaltain luottoluokitusta on laskettu ensimmäisen kerran sen historiassa ja siihen ovat olemassa selkeät syynsä ja myös seuraukset Euroalueella, nyt aluksi Italiassa ja Espanjassa.