Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan. Valtaosa uralilaisten kilten tutkijoista ei ukso ensinkään.
Suomi on oikeistolaistunut neljässä vuodessa ja maasta on kadonnut vasemmistolainen työväenpuolue, paljastaa taas politiikan suurtutkimus (HS 16.7). Samalla mm. perussuomalaisten kannattajat ovat siirtyneet oikealle. Eduskunnasta puuttuu kokonaan työntekijäpuolue, joka sijaitsisi selvästi vasemmalla. Vasemmistoliiton äänestäjät ovat naisistuneet ja nuortuneet hekin. Puolueen tilannetta oikeistolaistuminen ei helpota.
SDP on edelleen työntekijäpuolue vaikka vuoto vasemmalta perussuomalaisiin on ollut vasemmalla laidalla neljässä vuodessa todella merkittävä. Työväestöasemastaan huolimata SDP:n kannattajat eivät ole eritykisen vasemmistolaisia. Se ei ole enää laajojen kansanrintamien liike kertoo tutkimus. Puolue ei oikein kykene keräämään ääniä laitavasemmalta eikä keskustasta. Oikealla sille ei löydy tilaa lainkaan. Reviiri on kaventunut radikaalisti. Matka pääministeripuolueeksi on pitkä.
Perussuomalaiset on uusi Suomen työvöenpuolue. Se on ottanut noin 40 % työväen äänistä. Samaan aikaan puolue on oikeistolaistunut sekin. Puolue on toiseksi suurin yrittäjien puolue ja samalla markkinaorientoitunut, tietää tutkimus. Havainnot tukevat puolueen olevan oikeistolainen työväenpuolue josta samalla hakevat tukea niin työttömät kuin matalasti koulutetutkin. Perussuomalaiset ovat lähihistoriamme merkittävin poliittisen kenttämme uudistanut ilmiö. Se liitetään aivan liikaa sellaiseen, joka oli vaikkapa vihreitten alkuaikojen ongelmana, yhden asian liikkeeksi. Populistin leima ei puolueen äänestäjiin oikein sovi sekään.
Keskustan asema ei ole juurikaan muuttunut. Poliittisen keskustan äänistä taistelevat keskustan lisäksi perussuomalaiset ja Sdp. Kokoomus ei sen sijaan ole onnistunut levittäytymään keskustaan kun sen sijaan Keskusta puolueena on onnistunut levittäytymään tähän sumeerilaiseen Suomeen eli kokoomuksen ylläpitämään reviiriin. Suomessa kertomukset sumeereista vievät samalla ikivanhoihin uskontommekin arkaaisiin aikiohin ja Karpaattien altaaseen.
Kansallismielisten poliiittiset tavoitteet liittyvät etenkin Unkarissa komeaan menneisyyteen, sen hakemiseen, toteaa professori Johanna Laakso, suomalais-ugrilaisen kielitutkimuksen professori. Hän tyrmää Simo Parpolan tutkimukset huuhaana. Identiteettinsä vahvistusta uljaasta menneisyydestä hakee sellainen puolue tai äänestäjä, kansakunta, jonka lähihistoria on joko kaoottinen tai surkea, lama jatkuu ja syvenee. Unkarilla on ongelmansa mutta niin on myös Suomella. Korjausta on haettava kokonaan muualta kuin turvautuen huuhaan esittelyyn uusina työpaikkoina ja yrittäjyytenä.
Vihreät on ylempien toimihenkilöiden, johtajien ja yliopistokoulutuksen hankkineiden puolue. Vihreät eivät haluaisi asemoida itseään millekään akselille mutta tutkimuksen mukaan he ovat naisten dominoima vasemmistopuolue. Kun demarit saavat pääkaupunkiseudulla äänensä lähiöistä, vihreät ovat keskikaupunkien puolue. Kilpailu pääkaupunkiseudulla on raivoisa. Kaupunkiympäristöjen puolueet sekä maaseudun ja maakuntien Keskusta ovat koko ajan hakemassa tilaa sieltä, missä kansallista valtaa käytetään. Jokseenkin oikeistolainen Perussuomalainen puolue on hakemassa tässä ympäristössä menestystä sekä maaseudulla että kaupungeissamme. Se näkyy myös politiikassa, jossa Kokoomuksen vahvuutena on ollut oikeistolaisuuden periytyminen ja yhteiskuntaluokka.
Kokoomus on menettänyt etenkin palvelu- ja toimistotyöntekijöitään. Selvästi oikeistolaisista äänistä se kerää noin puolet. He ovat kaupunkiympäristön äänestäjiä ja eroavat Keskustan maaseutuäänestäjistä. Tämä yhdistää puolueen vihreisiin, joiden kasvava kannatus tulee johtajilta ja ylemmiltä toimihenkilöiltä. Nämä eivät kaipaa sumeerilaista tukea urbaanissa yhdyskuntarakenteessaan.
Vihreät ja Kokoomus eroavat poliittisissa asiakysymyksissä enemmän kuin muut oikeistolaiset puolueemme. Markkinatalous, verotus, yrittäjyys, julkiset palvelut, taloudellinen tasa-arvo jne. ovat näitä erottavia tekijöitä. Lisäksi puolueen kannatus on yhä enemän yksityisasia, olkoonkin että etenkin isän puoluekanta vaikuttaa. Hän on meillä harvemmin vihreä ainakaan isoisänä.
Kun vanhempien puoluetta ei tunneta lainkaan, silloin suosituin puolue on Perussuomalaiset. Se ei voikaan olla periytyvä puolue ja saa kannatuksensa liikuvilta äänestäjiltämme. Heitä on koko ajan enemmän.
Jos poliitikko haluaa kosiskella SDP:n tai vihreiden ääniä, hän voi haukkua Anttin Rinnettä, Eero Heinäluomaa tai Osmo Soininvaaraa. Heidän suosio kun on selvästi alle puolueen suosion. Sen sijaan Timo Soinia, Stefan Wallinia, Matti Vanhasta, Juha Sipilää, Carla Haglundia tai Paavo Arhinmäkeä ei ole sytä moitiskella. He kun saavat kannatusta ja hyväksyntää enemmän kuin puoluekannatus edellyttäisi. Viisas poliitikko ei kutenkaan hauku ketään harvoista poliittisista tunnetuista nimistämme. Puolueen kellokkaiden ja johtajien merkitys kun on tutkijoille tuntematon. Enintään voidaan sanoa kuinka johtaja on joko vahvuus tai rasite puolueelleen.
Poliittinen kiinnittyminen puolueeseen on koko ajan vähentynyt. Maltillinen äänestäjä voi kiinnittyä usempaan puolueeseen. Äänestyspäätös tehdään myöhään ja vaikeasti ennakoitavasti. Noin joka kymmenes vaaleissa käyvä tekee sen vasta vaalipäivänä, kolmasosa kahden viimeisen viikon aikana. Toki edelleen kaksi kolomannesta tietää puolueensa jo hyvissä ajoin ennen vaaleja.