Fluctuat, nec mergitur – Vaapuu, vaan ei uppoa
14.04.2020
Pariisin kaupungin motto ”Vaapuu, vaan ei uppoa” sopii hyvin eurooppalaiseen ja samalla suomalaiseen mielialaan, jossa Suomen talouskasvun IMF ennustaa seisahtuvan tänä vuonna nollaan. Kansainvälisen valuuttarahaston suhdanne-ennuste pitää mahdollisena, että keskuspankit joutuvat kiristämään rahapolitiikkaa edelleen tai ainakin pitämään sen kireänä ennakoitua pidempään.
Näin vaalien jälkeen ja uutta hallitusta muodostettaessa kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) varoitukset uusimmassa suhdanne-ennusteessaan maailmantalouden kasvaneista riskeistä on otettava todesta myös Suomessa. Valeissamme kun velalla eläminen oli etenkin vaalit voittaneen kokoomuksen näkyvin ja ensimmäinen teema. Tätä tullaan kysymään nyt heiltä, hallitukseen aikovilta, ja palataan niihin hallituksiin, joiden yhteydessä juuri porvarit ovat hoitaneet velkatalouttamme kuntoon.
Mitä sitten on tapahtumassa? Inflaatio vaimenee ennakoitua hitaammin, historiallisestikin poikkeuksellisen hidas talouskasvu jatkuu ja samalla rahoitusvakaus horjuu. Kirjoitin jo aiemmin, mitä tämä voi pahimmillaan merkitä. Jokainen omaa talouttaan viime vuodet seurannut tietää sen omalta kohdaltaan. Moni duunari ja eläkeläinen on tiukoilla. Sen sijaan valtion talous ei ole sama asia kuin yksityisen velallisen ja tuloillaan tai eläkkeellä elävän kansalaisen.
Pahoittelen että vuosien varrella kirjoituksiini on tullut mukaan satiiria. Yritän keventää sitä latinankielisillä sananlaskuilla. Oma huumorintajuni kun ei siihen enää riitä. Tämä kaikki on nähty, kuultu ja haistettu toki ennekin. Meitä oli vain vähemmän ja Suomen ikärakenne toinen, jolloin toistelemalla työn merkitystä vältyttiin kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes.” Pragmaattinen suomalainen kun ymmärtää, kuinka otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaittava.
Euroalue voi, kaikesta huolimatta, välttää taantuman. Euroalueen suurimmista talouksista ainoastaan Saksassa talous todennäköisesti supistuu kuluvan vuoden aikana. Myönteistä on vähän, esimerkkinä energia- ja elintarvikemarkkinoiden häiriöiden vähin erin tapahtuva väistyminen. Pandemian ja Ukrainan sodan taloudelliset vaikutukset hellittävät, maailmantalous elpyy.
Se miten pankkimaailman viimeaikaiset merkit ovat muistuttaneet epävakaudesta, talouden hauraudesta, riskit ovat edelleen hallitsevia ja sumu tihentynyt. Tällainen teksti voi luettuna olla liki lyyristä. Pääekonomisti Pierre-Olivier Gourichas olisi menestynyt myös lyyrisen kielen taitajana ja runoilijana. Edellinen virke kun oli lainausta hänen kirjoituksestaan. Ekonomistin hiven epäselvää mutta silti ymmärrettävää luettavaa.
Keskuspankkien kiristynyt rahapolitiikka ei kanna hetkessä hedelmää. Inflaatio on kuin virus, joka kykenee muuntautumaan. Euroalueella sen ennustetaan kuitenkin hidastuvan kuluvan vuoden runsaasta viidestä prosentista alle kolmeen prosenttiin. Se olisi kelvollinen tulos. Vielä viime vuonna inflaatio huiteli yli kahdeksan prosentin tietämissä. ” Vaivaa vaatii voitto ja keppi sen todisti. ”Amat victoria curam” – ”Argumentum baculinum.” Nyt koottava hallitus ei välttämättä tarvitse keppiä päästäkseen edeltäjiään parempaan taloudelliseen tulokseen ja lopulta kasvuunkin. Olettaen että pysyy pystyssä täydet neljä vuotta. Porvarihallitusta pukkaa, jos vaalien tulosta noudatetaan. Rkp ei ole oikein punavihreä puolue sekään.
Eurooppa ei ole kuitenkaan saareke vailla globaalia rasitetta. Kokonaiskysyntä on maailmantaloudessa aivan liian suurta inflaation hidastamiseksi. Etenkin, koska työmarkkinat ovat monissa kehittyneissä kansantalouksissa erittäin vahvat. Näin rahapolitiikkaa joko kiristetään tai kireä politiikka jatkuu ennakoitua pidempään. Tämä on se raami, johon hallitusta nyt kootaan Suomessakin. ”Festina lente” kiirehdi hitaasti, neuvoisi nyt keisari Augustus tulevaa pääministeriämme ja ”Finis coronat opus” loppu työn kruunaa, jakaisi neuvojaan.
Eivät kaikki pankit ole varautuneita korkojen kohoamiseen. Osa on joutunut lisäämään riskinottoaan. Minkä tahansa rahoitusjärjestelmän vakaus riippuu sen kyvystä sietää tappioita turvautumatta veronmaksajien varoihin. Tämä on tuttua meille Suomessakin. Kun sen sanojaksi kertoo pääekonomisti Gourinchasin, oma vastuu tästä ilosanomasta puolittuu. Olen kuitenkin puhunut ja huojentanut mieleni. ”Dixi et animam levavi.” Näin Suomi saisi hallituksen, jonka tavoite olisi Viestikoulun tunnuslauseesta ”Illico perfectum! – Kerralla kuntoon.
Keskuspankin koronnostojen seurauksena etenkin Yhdysvaltojen pankkijärjestelmässä on ollut maaliskuusta alkaen häiriöitä. Olen niistä myös maininnut. Riskeistä huolimatta tärkeintä on nyt inflaation taltuttaminen. Näin palataan Suomeen ja hallituksen kokoamiseen. Valtion kun olisi nyt syytä kiristää finanssipolitiikkaa, mikä vähentää kysyntää ja hidastaa samalla inflaatiota. Tämän suomalaiset muistavat toki ja ovat valmiina hyväksymään hallituksensa pragmaattisen talousopin alkeet. Nerous kun on lahja, mutta oppiminen ilo. ”Ingenium munus, discere gaudium!”. Eikä suomalainen äänestäjä kuvittele hakeneensa edustajikseen neroja.
Suurimmat riskit syntyvät nyt kansantalouksistamme. Pahimmassa tapauksessa rahoitusolojen kiristyminen saattaa hidastaa maailmantalouden kasvun tänä vuonna yhteen prosenttiin. Se on kehittyville talouksille myrkkyä. Niinpä jos arvopapereiden riskilisät kasvavat, dollari vahvistuu selvästi ja luottamus talouteen heikkenee. IMF:n arvion mukaan tämän uhkakuvan toteutuminen on 15 prosentin luokkaa. Se on niin vähän, ettei sitä auta nyt pelätä. Satamassa odottaa vasikka. ”In porto perse vitulus est.” Entisaikojen latinistien ilon aihe. Se saa kelvata oman aikamme poliitikoillekin.
Ongelmana ovat nämä piilevät rahoitusongelmat täysimittaisena kriisinä. Toki pankkeja voidaan myös valvoa ja hallita näin rahoitusmarkkinoiden jännitteitä. Ilmiö on kuitenkin globaali ja poissa omien osaajiemme ulottuvilta. Olemme tässä virran mukana kulkevia ja muistutamme vanhaa tuttua tarinaa ja teoriaa ajopuusta. Voimme vain toivoa, etteivät muut sotke ympyröitämme. ”Noli turbare circulos meos!”
Mitä sitten tapahtuu Suomessa? Mihin uuden hallituksemme tulisi varautua? Ensi vuonna talous kasvaa 1,3 % ja inflaatio laskee 2,3 prosenttiin. Työttömyysaste jo tänä vuonaa 7,5 prosenttiin ja pysy sellaisena myös tulevan vuoden. Hallituksen ministereiden merkitys on tässä laskettu jo mukaan. Lainaan Oviduksen neuvoja: Niin kauan kuin olet onnellinen, sinulla on paljon ystäviä, mutta kun päiväsi pilvenevät, olet yksi. ” Donec eris felix, multos numerabis amicos; tempora si fuerint nubila, solus eris.” Tämä ikivanha viisaus, ennen meitä lausuttu, koskee myös ministereitämme.
Entä mitä tapahtuu nyt rajojemme takana? Venäjän budjettialijäämä voi IMF:n ennusteen mukaan kasvaa jyrkästi ja samalla vaihtotaseen ylijäämä pienentyä pakotteiden ja energian halpenemisen myötä. Vuoteen 2027 IMF arvioi Venäjän talouden olevan seitsemän prosenttia pienempi verrattuna siihen, mitä ennustettiin ennen sotaa Ukrainassa. Sillä ei ole enää merkitystä omalle taloutemme hoidolle. Lisäksi olemme jo Naton jäsen ja vuoden kuluttua meillä on ruorissa uusi presidenttikin. Samoihin aikoihin kuin Yhdysvalloilla omansa. Voimme lohduttautua latinankieliseen ikivanhaan viisauteen.
Erehtyminen on inhimillistä eikä tyhjästä synny mitään. ”Errare humanu est” – ”Ex nihilo nihil fit.” Kansa seuraa valtiopäivien avajaisia ja muistuttaa omasta paikastaan television ääreen asemoituen ja Horatiusta lainaten. ”Olemme tomua ja varjoa.” – ”Millainen kuningas, sellainen lauma.” ”Pulvis et umbra sumus.” – ”Qualis rex, talis grex.”