Otsikko on Helsingin Sanomista (18.2) ja lainattu brittitutkimuksesta. Sen mukaan seurallisilla ihmisillä on monipuolisempi mikrobiomi suolistossaan kuin neuroottisilla. Sieltä löytyy noin sata biljoonaa mikrobia. Vähän kuten tähtiä taivaalla.
Ne viestivät aivojemme kanssa, kuten varmaan tähdetkin omalla tavallaan ja etenkin horoskooppeja laativien uskomusten mukaan eläen. Ihailen salaa horoskooppien tekijöitä.
Tutkimusten mukaan suolistobakteerit ovat yhteydessä moniin sairauksiin ja häiriöihin: masennukseen, ahdistuneisuuteen, skitsofreniaan, autismiin sekä Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin, kirjoittaa lehti tutkimusta lainaten Tanja Vasaman kynästä.
Varmaan näin on myös tähtien kohdalla ja ne ennustavat jopa tulevaisuutemmekin. Tämän ohella tiedämme, kuinka jäätelöä syövät tahtovat hukkua muita yleisemmin. Etenkin kesäiseen aikaan.
Tosin jäätelön ahmiminen ei selitä hukkumisonnettomuuksien yleisyyttä vaan lämpötila ja helteet. Mutta kun ne nyt sattuvat esiintymään rinnakkain varokaa jäätelöä, jos haluatte säilyä hengissä talvella pilkkikisoissamme. Jäätelönsyöjillä on taipumusta hukkua samaan tapaan kuin seurallisilla on sisällään monipuolisempi suolistomikrobisto.
Toki monipuoliseen mikrobistoon voi vaikuttaa myös vaikkapa geenistömme tai elintapamme, tapa syödä jäätelöä. On miljoonia asioita, jotka liittyvät mikrobiston leviämiseen sisäelimistöömme. Aivan kuten tähtien liikkeisiin ja syntymiseen kosmoksen mittaamattomaan syvyyteen.
Miten ne liittyvät toisiinsa ja bakteeristoon suolissamme, voivat vaikuttaa seurallisuuteemme aivan toisella tavalla, kuin jokin bakteerikanta suolistossamme, voisi joku aprikoida. Jotkut asiat nyt vain esiintyvät rinnakkain, mutta eivät liity toisiinsa tai liittyvät sittenkin, mutta selittäjä on kokonaan muualla kuin suoliston seinämissä tai jäätelön syönnissämme.
Sekin on mahdollista, että persoonallisuutemme ja tapamme elää vaikuttaa mikrobistoon ja suhde onkin päinvastainen kuin tutkija arvelee. Lisäksi tietyissä olosuhteissa syntyy tietyntyyppinen mikrobisto, joka altistaa tietyntyyppiseen persoonallisuuteen jne. jne.
Näitä taas tutkitaan vaikkapa hakemalla yhden selittäjän sijaan miljoonia ja taas miljoonia selittäjiä ja yhdistetään siitä toisiinsa. Näin robotit tekevät, kun pohtivat, mitä olet tänään syönyt ja millaista mainosta ehkä olisi viisasta sinulle syöttää sanojesi väliin sosiaalisen median tekstejäsi lukien.
Mikrobistoosi ja persoonallisuuteen saattaa hyvinkin vaikuttaa moni muu yhteinen tekijä ja niitä voi olla miljoonia. Kuten tähtiä taivaalla horoskoopin rakentajalle. Niinpä tutkija lisääkin, kuinka mikrobien vaikutusta ei vielä tunneta riittävästi ja tutkimusta on syytä jatkaa ja hakea siihen rahoitustakin.
Hermoston välittäjäaineet kun ovat kovin mutkikkaita nekin ja 90 % niistä syntyy suolistossamme. Jossakinhan niiden on synnyttävä. Kuten kosmoksen omat välittäjäaineet ja mustat aukot, joista emme tiedä lopulta juuri enempää kuin kusiainen kuuraketista.
Viestit kulkevat nekin moneen suuntaan ja kumpi vaikuttaa kumpaan on ikuinen arvoitus sekin. Syntyy kana ja muna ongelma. Lapsena korvikkeita äidin maidon sijaan juoneilla on Johnsonin mukaan tutkijana vaatimattomampi mikrobisto, ja se voisi siis selittää tulevan neurootikon alun.
Toki syy voi olla myös äidin rinnoissa ja fyysisessä läheisyydessäkin. Myös synnytystapa vaikuttaa mikrobistoon, mutta myös lapsen persoonallisuuteen, toteaa tutkija.
Matkustelu ulkomailla lisää mikrobistoa ruokavalion myötä ja samalla ihmisestä tulee paitsi kielitaitoinen ja sosiaalinen, myös samalla ruskettuneempi ja luonteeltaan avoimempi.
Saman päivän Hesari esittelee myös professori Pekka Meriläisen nekrologin. Se on hänen kolmen poikansa kirjoittama ja sellaisena upein ikinä lukemani. Oletan sen johtuvan poikien saamasta kasvatuksesta ja huippututkijan poikkeuksellisen rikkaasta ja monipuolisesta ravinnosta, suolistobakteereista.
Hän kun oli tutkija kahdessa aivan erilaisessa maailmassa, perustukijana ja tieteen soveltajana sekä samalla poikkeuksellisen onnistunut isä pojilleen harrastuksineen. Ne olivat lopulta hyvin perinteisiä, penkkiurheilua ja kalastusta, auringonlaskun ihailua mökillä eikä kotona koskaan tarvinnut pelätä, päinvastoin.
Ihmisten tasa-arvo oli maailmaa kiertäneelle tiedemiehelle, Tuupovaarassa syntyneelle, käytännön elämässä toteutuva itsestäänselvyys. Ei saarnojen aihe ensinkään.
Meriläinen oli tieteenalansa tunnustettu huippu myös kansainvälisesti, mutta ei toki siksi paukutellut henkseleitään, vaan oli pikemminkin introvertti ja hiven ujokin. Suolistobakteerien määrä oli kohtuullinen tai juuri oikea havaitakseen vihreän välähdyksen auringon laskiessa.
Suuri mies osasi arvostaa pieniä asioita ja meitä pieniä ihmisiä.
Kuin vahingossa saman lehden toisen aukeaman sivu esittelee liki saman miehen kloonin, mutta elossa. Maailmaa laajasti kiertäneen tarkkailijan ja valokuvaajan Pentti Sammallahden.
Pasifistin, valokuvataiteen valtionpalkinnon neljä kertaa voittaneen, kunniatohtorin, professorina valokuvausta opettaneen neron. Kameran takana eläneet ihmiset näkevät kokonaan muuta kuin sen eteen pyrkivät.
Heidän suolistonsa bakteerikanta on vaatimattomampi kuin näillä hänen kuvattavillaan. He ovat vanhan koulukunnan kasvatteja ja pitävät enemmän maisemista ja metsätyöläisten kuvaamisesta kuin misseistämme tai poliitikoistamme, suurmiehistä, muut varjoonsa jättäneistä narsisteista.
Lappi ja siellä elänyt isä, isoäiti, olivat Sammallahden suoliston bakteerikannan tärkein ainesosa. Mitä huonompi sää, sitä parempi kuva, kertoo tarkkailija työstään ja on varmasti oikeassa.
Tartun kameraan silloin kun sataa. Tai silloin kun varjot ovat syvimmillään. Valokuvaus on taidetta ja tiedettä samaan aikaan, käsityöläisen elämää.
Kiinnostavin työ on pienessä kellarissa, pienessä pimiössä. Ei siellä viihtyisi kauhean runsaan bakteerikannan suolistoonsa hankkinut ihminen.
Jos olisin nuorempi, olisin innostunut oman aikamme välineistä ja jälki olisi yhteistä Pekka Merlinin kanssa. Suoliston mikrobeissa sen salaisuus piilee sekä tähtien asennossa.