Taloustieteen Nobelilla palkittu professori Bengt Holmström on huolissaan Suomen seuraavista sukupolvista. Hänen mielestään tarvitaan välittömiä poliittisia päätöksiä, joilla saadaan korkeasti koulutettujen määrä nousuun Suomessa romahduksen jälkeen.
Moni ei ehkä tiedä kuinka meillä on tapahtunut romahdus korkeakoulutettujen määrässä ja olemme muuttuneet täydelliseksi takapajulaksi. Korkeakoulujen budjetteja on leikattu siinä missä tutkimuslaitostenkin.
Holmström toi huolensa esiin Finlandia-talolla paneelikeskustelussa Björn Wahlroosin kanssa kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta -juhlaseminaarissa.
– Minulle oli suuri järkytys kesäkuussa kuulla, että Suomi on itse asiassa menossa erittäin huonoon suuntaan korkeakoulutuksessa, Holmström sanoi paneelikeskustelussa.
Holmströmin mukaan korkeasti koulutettujen osuus ikäluokasta on pienentynyt Suomessa jatkuvasti sitten 1980-luvun alun.
Olemme alle keskitason, Holmström sanoi.
Heikosta kehityksestä todistaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys vuodelta 2014. Sen mukaan ”korkeasti koulutettujen osuus on laskussa kaikissa alle 35-vuotiaissa ikäluokissa ja on kääntymässä laskuun myös 35–39-vuotiaissa ikäluokissa, joissa vuosi 2013 jää huippuvuodeksi”.
Holmströmin mukaan luvuissa voi olla tilastoharhaakin, mutta sekään ei selitä ”näin massiivista romahdusta”.
Ilmiön on toki tiedetty mutta miksi siihen ei ole puututtu, vaikka siitä on yritetty kirjoittaa ja vaatia nopeita toimia. Jostakin syystä Holmström ei näytä tuntevan Suomea ja sen syvää taantumaa lainkaan. Ei vain talouden vaan myös henkisen, sosiaalisen ja kulttuurisen taantuman syvyyttä. Tokihan tämä tulisi huomata jo seuraamalla yhteiskunnallista keskusteluamme. Sehän on poliitikkojen tapaista päälle huutamista ja tyhmyyden ylistystä. Populisti pulisija saa kaikkien äänet valehtelemalla puuta heinää ja pilkkaamalla myöhemmin äänestäjiään.
–Se oli sellainen herätys minulle, että herätyskellot todella soivat.
Holmströmin mielestä tilanteen parantamiseksi on tehtävissä varsin yksinkertaisia järkeviä päätöksiä, jos vain on poliittista tahtoa.
–Tämä on viesti poliitikoille, hän sanoi.
”Täytyy tarttua välittömästi”
Holmströmin mukaan nuorista pitää välittää, mutta heiltä pitää myös vaatia. Heidän ei saa antaa ”roikkua yliopistossa”. Holmströmin mielestä heikko kehitys johtuu siitä, että läpivirtaus ei toimi ja korkeakoulussa aloittaneet eivät valmistu. Hänen mukaansa monelle opiskelupaikka on kuin parkkipaikka, jossa odotellaan esimerkiksi, että päästään opiskelemaan mieluisampaa ainetta, kuten lääketiedettä tai lakia.
Tämä on vaha virsi ja tuttu jo omasta nuoruudestani ja ensimmäisestä tutkinnosta. Keskiverto valmistumisaika oli 6-8 vuotta kun samaan aikaan pystyi suorittamaan myös useita loppututkintoja ja työn ohessa. Suomalaista saamattomuutta ja laiskuutta pidettiin yllä palkitsemalla poliittisin viroin ja hyväksymällä olemattomia suorituksia juuri näillä palkintoviroilla uutta eliittiä ruokkien. Kansallinen kiusaamiskulttuuri tuki saamattomuutta ja laiskuutta, jopottelua arvostettiin ja ihailtiin.
–En ymmärrä, miten me hyväksymme tällaisen. Se on ihan totaalisen edesvastuutonta, että me hyväksymme tällaisen. Siihen täytyy heti saada muutos. Se on mielestäni kiinni pienestä päätöksestä.
–Tämä on mielestäni tosi häpeäpilkku. Se on meidän ihan oma tekemämme ongelma, koska näin ei ole edes Manner-Euroopassa puhumattakaan Englannissa ja USA:ssa, että kyllä mielestäni tähän täytyisi tarttua välittömästi, puhui Hollmström, nobelistimme.
Lisäksi Holmström on huolissaan Suomen verrattain isosta kestävyysvajeesta ja valtavasta eläketaakasta. Hän arvelee, että moni nuoren sukupolven edustaja päätyy pohtimaan, kantaako vastuuta eläkkeistä vai häipyä jonnekin, missä taakka on kevyempi ja ilmasto lämpimämpi. Holmströmin mielestä hänen edustamansa sotienjälkeinen sukupolvi on itsekäs.
–Meidän vanhempamme sotivat ja me olemme nauttineet niistä eväistä ja syömme seuraavan sukupolven eväät, Holmström kuvaili omaa sukupolveaan.
Holmström on syntynyt vuonna 1949 ja kuuluu näin ollen suuriin ikäluokkiin, joka alkaa vähitellen olla kokonaan eläkkeellä.
Kas kun joku uskaltaa kertoa kuinka suuri sodan aikana syntynyt ikäluokka on ollut edesvastuuton ja kantaa vastuun myös seuraavan sukupolven elämästä. Maailma kun on sitä, millaisena se avautui uuden sukupolven kokemuksena Suomessa. Mitä muuta se olisi voinut olla? Juopottelua ja epäsosiaalista elämää, yliopistoissa kiusantekoa jos joku vähänkin yritti irtautua tästä menosta.
Ja nyt sitten seuraamaan kuinka suomalaiset kauhovat mitaleja uinnissa ja urheilevat pitäen muita pilkkanaan Lontoon kisoissa. Yksi loppukilpailupaikka ja sitä kiitellään maasta taivaisiin, olympialaissa yksi pronssi naiselle voitettuaan yhden vastustajansakin.
Vammaisurheilijat palkitaan maan parhaina huippu-urheilijoinamme. Taantuma on totaalinen ja havaittavissa kaikkialla. Vain kaasujalkaa polkien pärjätään maailmalla.