Suomen luonnon päivänä – Oblicatio naturalis (luonnollinen velvoitus)
Pääkirjoitus (Savon Sanomat) 26.8.2023
Suomen luonnon päivää kelpaa juhlia
Tämä pääkirjoitus on Savon Sanomista ja sen alla kysytään mm. sitä, mitä me tänä päivänä juhlimme?
Perinne kun on jatkunut jo vuosikymmenen elokuun viimeisenä lauantaina ja samalla yhtenä monista liputuspäivistämme. Sen huomaaminen ja hoito on ikään kuin luonnollinen velvoitus. – ”Oblicatio natutalis”
Emme voi oikein koko ajan puhtain mielin juhlia puhtaita vesistöjä, ilmaa, komeita metsiä ja runsaita luontokohteitakaan, jossa viettää vapaa-aikaansa. Näin vaikka päätoimittaja sellaista näyttäisi Savon suunnalla ja Kallaveden rannalla kokevankin. Siinä kokemuksessa on samaa nostalgiaa kuin samaan aikaan urheilijoillamme puolustaen Unkarissa (MM-kisat) sellaista yleisurheilumme mainetekoa, joista nyt ei näy oikein muuta kuin yksi satunnainen pronssimitalia 40 urheilijan saavutuksena. Siinä ikään kuin kiedotaan todet hämäryyksiin.”Obscuris vera involvens.”(Vergilius).
Keihäänheittäjät sentään, karsiuduttuaan kisojen kärjen kamppailusta, kykenivät käyttäytymään joltisenkin samalla uhmakkaalla yrmyilyllä kuin aikanaan Seppo Räty ja Kinnusen suvun isät ja pojat edellisen vuosituhannen pullistelussa. Toki heillä oli siihen aihettakin. Kiroilla piti ja paeta sitten suomalaiseen luontoon tohmajärveläisen Seppo Rädyn osoittamalla tavalla. Tosin Helsingissä syntyenkin. Miehet ja luonto kuuluvat yhteen ja luonnonkansaa olemme myös käytökseltämme. Elämme kuitenkin kokonaan uutta vuoistuhatta. Urheilijat ovat oppineet käyttäytymisen. Miksi sitten ei suomalainen keihäänheittäjäkin? Voi aikoja, voi tapoja – ”O tempora o mores.” (Cicero).
Tänään vietetään Suomen luonnon päivää jo 11. kerran. Kymmenen vuotta sitten alkanut perinne on edennyt siihen pisteeseen, että nyt elokuun viimeisen lauantain kohdalla almanakassa on ensi kertaa Suomen lipun kuva merkkinä vakiintuneesta liputuspäivästä. Näin kirjoittaa synnyinseutuni maakuntalehden päätoimittaja ja käyntini yliopistoissamme tulevia maistereita ja tohtoreita kouluttaen sujui luonnon kohdalla pohtien myös muuta kuin viihdettä ja matkailua, luontoa reservaattina. Näin aivan vain ohimennen sanottuna. – ”Obiter dictum.”
Suomalaiset maatilat olivat tyhjentyneet ja yli 500 hehtaarin tiloja löytyy nyt myös Savosta. Kanalat eivät ole mummon kanaloita ja navetat pelaavat robotiikalla nekin. Luonnonvarain tutkimuslaitokset ja laboratoriot elävät nekin omaa elämäänsä, eikä se edusta nostalgista paluuta virsukulttuuriin. Kilpailu on ankara ja se, miten metsiämme, soita ja peltoja hoidetaan jatkossa, on kaikkea muuta kuin virkistyskäytön ja nostalgisten rakenteiden muisteloa, kuvitellen samalla luontomme erilliseksi osaksi metropolisoituvaa globaalia maailmaa ja ilmastomuutostamme. Nyt on myös itse opittava, löydettävä innovaatiot, otettava ne huomioon, ei jäljiteltävä. – ”Observandum, non imitandum.”
Luonnonvarojen tutkijat, jalostajat ja käyttäjät, eivät voi elää kokonaan eri maailmoissa paradigmaisesti muuttuvassa maailmankuvassamme sitä toisillemme esitellenkin. Luonto ei ole huvipuisto ensinkään, eivätkä maailman huiput piipahtaen MM-kisoissa voi siellä kauan viivähtää hankkiessaan toimeentulonsa huippu-urheilijoina. Puuhastelijat ovat kokonaan eri asia, harrastelijat hetkeksi ammattilaisten joukkoon eksyneinä. Tässä käyttäytymisessä viisas ei koskaan vihastu. – ”Numquam sapiens irascitur.” (Cicero).
Mitä nyt sitten oikein juhlitaan? Ainakin sitä, että Suomessa on puhtaita vesistöjä, puhdasta ilmaa, paljon komeita metsiä ja runsaasti luontokohteita, joissa voi viettää vapaa-aikaa. Merkkipäivä muistuttaa luonnon merkityksellisyydestä. Näin kirjoittaa Savon Sanomat katsoen luonnonvarojamme toimituksen ikkunasta. Mielikuva luonnonvaroistamme kohta Telluksen 10 miljardin ihmisen elinehtona ja ilmastomuutoksen raivotessa on jotain kokonaan muuta kuin päätoimittajan näkymä avautuen Puijon rinteille ja Kallaveden suuntaan kurkistaen. Toimittajakin, joka on mukamas kaikkialla, ei ole missään. – ”Nusquam est, qui ubique est. (Seneca).
Kun sellunkeitto loppuu puulle, löytyy kyllä taatusti muuta käyttöä ja Kallaveden kohtalo oli ongelmallinen jo 1850-luvulla sukuni purjekunnan veneen hukkuessa sinne juhannuspäivänä raavaitten miesten taistellessa toisaalla uusimpine viikinkimallisine veneineen vieläkin muodikkaassa Krimin sodassa. Siitä vaiettiin silloin ja ymmärrän sen hyvin. Kiistaa kun käytiin myös siitä, kuka maksoi veroa ja minne. Luostarilaitoksen lampuoidit pääsääntöisesti luostarilaitokselle. Tämän päivän sota Ukrainassa ja Krimillä on yhtä salaperäistä ja meiltä kätkettyä kuin mitä 1800-luvun puolellakin. Ei samoja miehiä veneineen voinut joka puolelle hätyytellä. Ja jättää vanhukset hoitamaan tuhansien hehtaarin maatila lapsineenkin ja vanhuksineen. Liitto mahtavamman kanssa ei koskaan ole luotettava – ”Numquam est fidelis cum potenti societas.” – (Aisopos, Babrius, Phaedrus).
Yksi tämän päivän tapahtumista on Metsähotelli Pieksämäen Partaharjulla. Vedenjakajareitistön järvimaisemaan nousee yli 600-paikainen Metsähotelli, josta on ollut mahdollista varata ilmaiseksi itselle mieluinen majoite: teltta, riippumatto, tentsile tai paikka puolijoukkueteltasta. Voi sanoa, että luonnossa yöpymisen kynnys on laskettu erinomaisen matalalle. Eiköhän tämä riitä. – ”Nunc hactenus.” (Cicero).
Näin tunnelmoi toimittaja ja palauttaa mieliimme luonnon yhden pienimmistä arvoistamme. Sen joka liittyy viihteeseen ja joutoajan kuluttamiseen viettäen sitä luonnon helmassa. Se on marginaalinen ilmiö, siinä missä seuraat yleisurheilua muun kilpaurheilun rinnalla huippujen näyttäytyessä myös rahakkaitten kisojensa ohella Unkarissa. Luonnon arvoja koetallaan myös vaikkapa Torninjoen ja Tenojoen latvoilla, Ounasjoella ja Iijoella. Lohen nousu on kokenut ikävän takaiskun ja kyttyrälohi ei oikein näytä olevan sopiva korvike turisteille. Millä turisti karkottaa huolensa? – ”Nunc ets bibendum.” – ”Nunc vino pellite curas! (Horatius). Nyt on juotava – Nyt karkottakaa huolet viinillä.
Kun heitä on kaikkialla pilvin pimein ja myös merialueet ylirasitettuja kalastajineen, ongelman korjaaminen on jo myöhässä. Samaan aikaan Golf virta käyttäytyy uudella tavalla sekin, ja Välimeren maiden helteet tappavat tuhansittain ihmisiä. Luonnon päivän kohdalla tulisi pysähtyä ja pohtia vakavampia aiheita kuin viihtymistä marja- tai sienimetsässä. Niinä vanha neuvo olla välittämättä asiaan perehtymättömästä väestä se torjuen, toimii nytkin. – ” Odi profanum vulgus et arceo (Horatius).
Merkkipäivä muistuttaa luonnon merkityksellisyydestä.
Vaikka Suomen luonnon päivän perinteisiin kuuluu kehotus nukkua luonnossa sunnuntain vastainen yö, päivää voi juhlistaa muutenkin, kukin omalla tavallaan. Joku lähtee katsomaan, millaista saalista on luvassa puolukkapaikasta, toinen käy sieniapajillaan, kolmas asettuu vesilintupassiin. Mikään ei tietenkään estä retkeilemästä luonnossa ihan muuten vaan. Näin siis lukien Savon Sanomia ja palaten edellisen vuosisadan tunnelmalliseen, nostalgiseen muisteloon osana 1940-luvulla syntynyttä suurta ikäluokkaamme. Luonto ei ole mikään Joulupukin paja. – ”Officina Patris Natalis.”
Heille, Joulupukkiin uskoville, ei pidä kertoa, mitä luonnonvarat ovat tänään ja kuinka niitä tutkitaan laboratorioissamme. Se pilaa mummon kanalan tunnelmankin. Geenit ja DNA-rakenteet vaihtuvat hetkessä, siinä missä lajien jalostus odottamatta vuositolkulla tuloksia. Liki tuhannen hehtaarin maatilat vaativat osaamista, jossa robotiikka on luonnollinen ilmiö. Satujen kertominen on syytä lopettaa osana matkailuamme. Jokainen elollinen rakastaa kuitenkin viime kädessä itseään. – ”Omne animal se ipsum diligit (Cicero).
On hyvä muistaa, että jokaisen oikeuksien ansiosta jokaisella on Suomessa oikeus ”käyttää” luontoa ilman maanomistajan lupaa, siis näin kesäaikaan liikkua luonnossa jalan, pyöräillen, ratsastaen tai veneillä ja uida, poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja sekä useimmissa vesistöissä onkia ja pilkkiä. Runoilee toimittaja ja unohtaa, kuinka meitä on todellakin yllättäen uskomaton määrä samoilijoiksi metsiimme ja jossakin kulkee raja. Lopulta kaikki riippuu puhujan suusta. – ”Omnes pendent ab ore narratis.” (Vergilius).
Jos meitä suomalaisia onkin harvaan asutussa maassamme olematon määrä, rajojemme takana odottaa sadat miljoonat ilman marjamaita ja pilkkipaikkaa eläviä pakolaisia. Eikä vain pakolaisia vaan juurettomia kiertäjiä, joille avoimet metsät marjoineen ja uimarantoineen ovat kiehtova kohde tutustua pidemmänkin aikaa siellä viihtyen. Etenkin kun samaan aikaan yhä suuremmat alueet ovat ilmastomuutoksen seurauksena autiotumassa. Kaikkeen on siten varauduttava – kaikkea saattaa tapahtua. – ”Omnia fieri posset.” (Seneca).
Samalla on välttämätöntä pitää mielessä, etteivät jokaisen oikeudet anna lupaa esimerkiksi roskata ympäristöä, tehdä avotulta toisen maalle tai haitata maanomistajan maankäyttöä. Lisäksi jokaisen oikeuksia on rajoitettu luonnonsuojelualueilla. Toteaa toimittaja ja muistaa, kuinka turistina luonnossa liikkuvat eivät ehkä olekaan oppineet aivan kaikkia niitä oman kulttuurimme ja sosiaalisen pääoman mukanaan tuomia rajoituksia, jotka ovat meille suomalaisille itsestään selvyys. Tai ainakin kuuluisi olla luonnossa liikkuen. Meillähän ei maaseudulla nykyisin enää juuri muuta olekaan kuin juuri tuota asumatonta luontoa ilman minkään maailman palveluja. Ellei joku luonnon erikoiskohde ole tuomassa mukanaan pilvin pimein turisteja. Turisteja, jotka omassa maassaan eivät pääse lähellekään näitä kohteita, saati pyytämään siellä lohia ja marjastamaankin. Nyt on syytä tutkia kaikkea: pitää se mikä on hyvää. – ”Omnia autem probate: quod bonum est tenete. (Raamattu, 1.Tess. 5:21).
Tuoreen kyselyn mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa itselleen tärkeänä ja 85 prosenttia kokee luonnossa vietetyn ajan lisäävän heidän hyvinvointiaan. Luonnon terveyshyödyistä tutkijat ovat olleet vakuuttuneita pitkään. Yhtä vakuuttuneita tutkijat ovat vaikutusmekanismien moninaisuudesta, koska luonto koetaan eri aistien kautta. Tiedetään, että luonnossa liikkuminen vahvistaa immuunipuolustusta, kunto kohenee ja mieliala paranee. Kaikki erinomainen on kuitenkin harvinaista. – ”Omnia praeclara rara.” (Cicero). Se on sellaisena myös hoidettava.
Kirjoittaa lehti lopuksi ja muistuttaa meitä suomalaisia, Savossa savolaisia, palaamaan luontoon, sillä ainoalla oikealla ja terveellä tavallamme, jota ei ole tarvis erikseen neuvoa ja kouluttaa. Se kun periytyy suvuissamme ja osaamme ilman vuosikymmenien kolutustakin. Sen sijaan tuon koulutuksen lisääminen ja syventäminen on varmasti kohdallaan ja epäilemättä myös laiminlyöty. Kaikki myös erinomainen muuttuu, mikään ei kuitenkaan tuhoudu. – ”Omnia mutantur, nihil interit. (Ovidus).
Paras tapa juhlia Suomen luonnon päivää on tehdä luonnossa liikkumisesta olennainen osa oman elämän arkea, jos se ei sitä vielä ole. Päättää lehti kirjoituksensa ja hyvä niin. Paras tapa olla kunnon kristitty on muistaa mennä joskus kirkkoonkin. Tapakristillisyys ja tapamme kohdata luonto on kulttuurin sidottu, siinä missä mediamme sen ylläpitäjänä, ja siitä metsäisen luonnon sellutuotteista paperilleen painettavaa hakienkin. Olkoonkin, että saman jutun voisi lukea digiajan ihmiset sähköisistä tuotteistaankin. Tarvittaessa algoritmit tuottavat nämä juttummekin. Niiden tuottaminen, hakien tukea latinasta, vaatii jo kuvineen ihmisälyä ja siihen lehden toimittajilla ei ole aikaa. Eikä kehnompaan juttuun tyytyväinen lukija muuta tarvitsekaan. Sama pätee luontoon ja sen käytön oivaltamiseenkin. Peläten kaikkia turvallisia asioita tai nauttien omista rikoksistaankin. – ”Omnia tuta timens.” – ”Omnibus crimen suum voluptati est.” (Vergilius).