Synkkä tiistai
Tiistai (12.1.) oli poikkeuksellisen synkkä irtisanomisuutisten päivä medioissamme. Tosin niihin on jo laman aikana totuttu ja tuhat menetettyä työpaikkaa ei tunnu enää kovin merkittävältä uutiselta. Sellaisten uutisten joukkoon hukkuu helposti myös toistuvat väkivaltauutiset tai vanhusten lääkemyrkytykset. Oikeastaan kuluvan talven positiivisin asia ovat olleet postikorttimaiset maisemat ja kunnon vanhan ajan talven tuntu myös eteläisimmässä Suomessa. Helmikuussa käynnistyvät olympialaiset näyttäisivät rakentuvan nekin suomalaisittain ”vanhusten” varaan. Niin sympaattisia ihmisiä kuin Janne Ahonen ja Hannu Manninen, jääkiekkojoukkueemme nestorit ovatkin, olympialaiset ovat sittenkin nuorten ja uuden sukupolven juhla.
Uusi valtiontalouden kasvava supernova
Helsingin Sanomat on ottanut tavakseen esitellä valtion budjetti graafisesti pallomerenä (HS 9.1), jossa valtaisa budjettikirja on avattu visuaalisena kokemuksena ja mahdollisimman helppolukuisena lehden ikääntyville lukijoille. Kahdelle sivulle mahtuvat niin kaikki valtion tulot kuin menotkin eriteltyinä hyvinkin yksityiskohtaisesti ja myös jokaisen ministeriön osalta erikseen.
Viime vuoden budjettiin verrattuna pallomereen on tullut uusi punainen valtaisa ympyrä, joka on kuin taivaalle syntynyt punainen tähti, supernova. Tämä supernova syntyy galaksikartalle valtion velanotosta. Valtio on ottanut yli 13 miljardia lainaa menojensa katteeksi ja lisännyt sitä edellisvuodesta 400 %. Se on kolme miljardia enemmän kuin valtion keräämä tulo- ja varallisuusverot yhteensä ja edustaa kahdeksan ministeriön yhteistä menoerää. Suomi elää velaksi vuonna 2010.
Suuret ikäluokat yksinkertainen enemmistö eduskunnassa
Vain kolmen ministeriön menoihin riittävät kaikki verotulomme. Ikääntyvän kansakunnan sosiaali- ja terveysmenot ovat niistä suurin yhdessä valtiovarainministeriön menojen kanssa. Valtiovarainministeriö tulouttaa vuosi vuodelta menonsa pääosin köyhtyville kunnillemme ja kasvavan lainanoton velkojen hoitoon. Nuorille ja lapsille pääosin tarkoitettu opetusministeriö ei kykene taistelemaan niistä varoista, joita velanoton hoito ja kuntien peruspalvelujen valtionosuus tulevaisuudessa vaativat. Suuret sodan aikana syntyneet ikäluokat ovat pian enemmistö äänestäjistä, 1.5 miljoonaa kansalaista, ja he ovat tottuneet vaatimaan ja saamaan vaatimuksena myös läpi. Äänestämällä omaa ikäluokkaansa, nämä eläkeläiset saavat eduskuntaan yksinkertaisen enemmistön, ja se riittää maan pysäyttämiseen. Jo nyt junat myöhästelevät, pysähtyvät vasta aseman seinään, putket halkeilevat pikkupakkasessa ja kadut jäävät puhdistamatta lumesta, lentokoneiden matkatavarat ovat ylivoimainen tehtävä siirrettäviksi omistajilleen.
Pysyvä suomalainen lama
Velan otto selittyy kasvaneilla menoilla ja pienentyneillä tuloilla. Menot kasvoivat lamavuonna viitisen miljardia euroa, joka on miljardin enemmän kuin vaikkapa superministeriömme, työ- ja elinkeinoministeriön, koko budjetti. Se on puolestaan reilusti yli kymmenkertainen kuin vaikkapa vuoden aikana paljon vartijaksi joutuneen ympäristöministeriön koko budjetti. Ehkä se kertoo jotain arvoistamme ja tavastamme vastata globaaleihin haasteisiin ilmastomuutoksena, uudesta yritys- ja elinkeino- sekä yhdyskuntarakenteiden sopeutumisvauhdista maailman talouskriisiin ja sen syihin. Suomalaista opportunismia tahtoo seurata myös kyynisyys, politiikassa pelin politiikka ja populismi.
Laman rantautumisen myötä verokertymämme pieneni vuodessa noin viidenneksen eli kahdeksan miljardia euroa. Kun tämä lisätään kasvaneisiin menoihin, väestön ikääntymiseen ja kuntien sosiaali- ja terveyskulujen kasvuun, työttömyyden hoitoon, tuloksena on kasvanut valtion velka. Toki velkaa ottivat myös kunnat, mutta se ei näy grafiikassa. Se tekisi supernovasta kaksinkertaisen ja dramaattisen näyn muillekin kuin valtio-oppineille tai kotitaloutensa talouden tasapainossa pitäville kansalaisille. Yksityiselle kansalaiselle lainaa ei anneta yli tulojen eikä sellainen velanotto kävisi edes mielessä.
Aluetalous räjähtää käsiimme
Jonkun on nämä kasvavat velat tulevina vuosina maksettava. Supernova ei saa räjähtää käsiimme tai muuttua kaiken valon imeväksi mustaksi aukoksi. Jos valtion ja kuntien yhteinen velanotto alkaa ohittaa tulot, yhdyskunnat alkavat rapautua. Sama ilmiö syntyy myös, jos talouden hoidon alueellisissa rakenteissa tapahtuu merkittäviä eroja. Supernova ei saa räjähtäessään hajota moneksi pieneksi planeetaksi, joilla ovat omat selviytymisstrategiansa valtion ollessa voimaton omassa ohjailussaan. Jo nyt aluehallintomme ja kuntiemme talous on pirstaleinen painajainen, jota kukaan ei hallitse. Yhdellä ilmansuunnalla on suuria superkuntia ja toisella kyläpahoja. Valtion hallinnon pirstoutuneet virastot, vanhojen läänien jälkeläiset, pyrkivät ohjailemaan näitä kaikkia aluetalouden omituisuuksia. Satojen vuosien traditiota ei muuteta yhtenä lamatalvena ja unohtaen kansalaisten identiteettiperusta, alueeellinen leimautuminen ja lumiset talvet pakkasineen.
Vedenjakaja ei kulje enää perinteisellä susirajalla, mutta jo nyt Pohjois- ja Itä-Suomen kunnat perivät palveluistaan tuntuvasti korkeampaa veroa kuin etelässä ja lounaassa. Erot ovat kasvamassa kuukausittain jopa satojen erojen suuruisiksi. Se tuntuu omituiselta, jos samaan aikaan palvelut heikkenevät ja työpaikka on kadonnut asuntovelalliselta eikä ikääntyvälle väestölle ole tarjota hoitavia käsiä ja vanhuspalveluita. Kuka on valmis maksamaan olemattomista palveluista kaamoksessa satojen eurojen ylimääräisen syrjäseutulisän? Poismuutto on jo muuttunut veropakolaisuudeksi maamme rajojen sisällä.
Kaikkea ei voi ulkoistaa ja yksityistää silloin, kun väestörakenne ei tarjoa syrjäseuduilla siihen minkäänlaisia edellytyksiä. Vielä takavuosina näillä alueilla tarjottiin palkkoihin tuntuvia syrjäseutulisiä, jotta sinne saatiin koulutettuja ja nuoria perheitä suorittamaan valtion kunnille asettamat alueelliset velvoitteet. Nyt näiden tilalle ovat tulleet sellaiset ylimääräiset menot, joille ei ole palvelullista katetta, vain kaamos ja pakkaset, vähentyvä naapuriapu pitämään yhteisöllisyyttä ja elämän liekkiä yllä. Pelkkä valkoinen hanki ja maisemat eivät elätä. Suuret kasvaneet taajamamme eivät ole edes kiinnostuneita viheralueittensa selviämisestä ja nekin jakautuvat eriseuraisiin toisen ja kolmannen luokan kuntiin ja talousalueisiin.