Viikonlopun tärkein tapahtuma on Kreikan vaalit. Kreikkalaisten elämä on ollut ennustamani mukaista enkä ole siitä yhtään iloinen. Olisiko heillä ollut muita vaihtoehtoja, sen pohdinta on nyt turhaa. Jos tehdään valintoja, virheellisiäkin, niiden mukaan on elettävä ja kannettava seuraukset.
Brittien ilmaveivi
Naapurimaamme Ruotsi putosi jo kahden peli jälkeen eurooppalaisen jalkapallotapahtuman pudotuspeleistä. Senkin osasi aavistaa, enkä ole siitäkään erityisen iloinen. Olisin jännittänyt Zlatan Ibrahimovicin kantapääpotkuja, jotka nyt jäivät englantilaisten tekemiksi. Sekin oli kuin ironiaa ja kiusantekoa. Venäläisten voitto suomalaisista jääkiekossa pudottaen meidät ratkaisevalla hetkellä ja hyvänolontunteen jo vallatessa mielet, ilmaveivillä.
Zlatan on isänsä kautta Bosnian kroaatti ja muslimi. Italia on hänen varsinainen kasvattajansa jalkapallon suureksi malmöläiseksi ruotsalaisten brändiksi. Itse hän ilmoittaa olevansa harras katolinen. Pääosa jalkapallotaitureista tunnustautuu juuri ristin merkillä katoliseen tapaan samalla taivaalle kiittäen, polvistuen. Takavuosina se oli tuuletuksista maalin jälkeen näyttävin. Maallistuva kirkko ei pidä enää maaleja tärkeänä ja protestantit saksalaiset jyräävät jatkossa. Espanjalaisten syöttöpelillä eteneminen on tosin nautittavaa ja näidenkin kisojen ilman muuta upeinta viihdettä.
Tervetuloa Tiger
Tiger Woods palasi tasolleen ja kilpailee viikonlopun Yhdysvaltain avoimissa järjestyksessään jo 112. Major -turnauksessa tasapäin Jim Furykin ja David Tomsonin kanssa 139 lyönnillään. Se on yksi alle ihannetuloksen kahden kierroksen jälkeen. Suomalainen Mikko Ilonen jäi yhdeksän lyöntiä ja putosi yhdellä lyönnillä noin 60 armoitetun huipun joukosta, pelaten ihan hyvällä tasollaan hänkin. Kotimatka ilman finaalikierroksia on varmaan lopulta ihan kevyt ja mieluinen. Romahdusta ei tapahtunut, päinvastoin.
Mukana on toki ruotsalaisia ja nuori amerikkalainen, vasta 17 vuotta täyttänyt ja kymmenen joukkoon itsensä pelannut tuleva Major -voittaja. Ei toki vielä näissä kisoissa, mutta jossakin vaiheessa ennen 50 ikävuottaan. Mukana kun on myös keski-ikäisiä, jotka ovat voittaneet kaiken muun, mutta ei yhtään tämän tason turnausta. Tigerille voitto olisi viidestoista. Se tulee jos mies pelaa edelleen omalla tasollaan. Pelataan vaikealla kentällä joka suosii Tigeria. Jatkossa kaikki kentät suosivat häntä.
Keihäänheittäjien vyöhyke
Erot huipulla ovat pieniä. Mikko Ilonen on kotikentillämme ehdoton ykkönen mutta matka maailman huipulle vaatisi vielä paljon enemmän kuin ainoan tennisässämme kohdalla. Hän on sentään matkalla olympialaisiin karkeloihin noin viidenkymmenen alan ammattilaisen joukossa. Se on huikea suoritus siinä lajissa. Hänkään ei tule koskaan saavuttamaan maailman ehdotonta kärkeä ja suurten arvoturnausten voittoa. Lohdutuksena menestystä hakeville suomalaisille, joka lajin armottomille taitajille olkoon se, ettei sitä ole saavuttanut yksikään britti liki vuosistaan. Ja siellä golf ja tennis ovat jotain kokonaan muuta kuin Suomessa. Kun suomalaisia kiinnostaa vain menestys, vaikka lajista ei mitään ymmärräkään, laji ei voi koskaan menestyäkään.
Kun on kasvattanut tai kouluttanut nuoria tutkijan ja tiedemiehen tai -naisen alkuja yliopistossa, joka vuosi mukaan tulee muutamia kymmeniä moneen kertaan valikoituneita itsetietoisia kansallisia huippujamme. Mitä pidemmälle opinnoissa ehditään, sitä vähemmän nämä huomaavat tietävänsä. Alkavat nöyrän työnteon vuodet. Noin vajaasta viidestäkymmenestä erottuu kyllä lopulta aika pian, muutaman vuoden tuttavuuden jälkeen, yksi tai kaksi ehdotonta huippua. Toinen näistä väittelee eximian tohtoriksi. Laudatur on varattu jumalille useimmissa ainelaitoksissa ja tiedekunnissamme. Aina voi parantaa ja se pykälä on varattu juuri nobelistille. Paitoja ei tyhjästä jäädytetä, kuten väkivaltaisessa jääkiekkokulttuurissamme.
Ehdotonta huippua
Jussi Halla-ahon kohun yhteydessä kävin läpi hänen kirjoituksiaan, väitöskirjan ja hieman henkilötaustaakin. Hänellä on tohtori puolisona, kaksi ihanaa tytärtä ja poika. Hän kirjoittaa, kuten eximian -tohtorit nyt kirjoittavat. Tuo kieli on minulle tuttua ja viimeisin kirjoitus oli vastaus toimittajan hänelle lähettämään avoimeen kirjeeseen.
Jussi Halla-aho vastaa kirjeeseen huolella, käy jokaisen lauseen läpi kuin vastaväittäjä väitöstilaisuudessa, ei jätä kiveä kiven päälle. Hän hakee vääriin asenteisiin oikeat argumentit ja oikaisee tilastoilla virheelliset tiedot. Se kuuluu tutkijan ja opettajan arkeen ja tuon kaiken kirjoittaminen on vienyt ammatti-ihmiseltä muutaman vartin. Halla-aho on alansa ehdotonta huippua. Iloniemen oloinen suomalainen lajissaan.
Oleellista on, ettei Halla-aho halua tyrmätä aggressiivisen kirjeen kirjoittanutta toimittajaa, vaan tuo kirjeen avaamisella esille yleisiä kysymyksiä ja ongelmia, joita lukijan on syytä pohtia eikä jäädä vihoittelemaan puoluetoveria argumentein oikaissutta tohtoria. Se kun on hänen työtään, ammattitaitoaan. Jos sitä ei voi hyväksyä, väitöskirja jää tekemättä ja Master -turnauksia on katsottava televisiosta, istuttava maailmankonferensseissa takapenkeillä ja ihailtava kongressikaupunkia turistina perisuomalaiseen tapaan eläen. En ole koskaan käynyt kongressissa pitämättä siellä samalla myös itse esitelmää. Vain näin toimien kongressi alkaa avautua ja suomalainen on pian osa myös järjestävää organisaatiota, ydintä.
Ei Jumalan sanaa
Professori Jyränki vastaa Helsingin Sanomissa toimittajan kysymyksiin, kuinka edustaja voi olla toki tuomiossaan eri mieltä tuomiostaan. Tuomarit ovat ihmisiä ja erehtyväisiä. Oulussa käräjäoikeus antoi nimeä saaneen säätiön johtajalle vapauttavan tuomion, väliporras esitti noin puolentoistavuoden ehdollista vankeutta ja korkein porras lisäsi tuohon vielä puoli vuotta ja muutti ehdollisen ehdottomaksi.
Erot ihmisten työskentelyssä ja lain tulkinnassa saman asian kohdalla siis vaihtelevat ja tätä varten on mahdollisuus hakea oikeutta ja olla myös eri mieltä. Oikeusministeri Johannes Koskinen (Sdp) sai huomautuksen alkaessaan ohjeistaa oikeuslaitosten työtä ja siinä raja kulkeekin. Sdp ei toki rangaissut Koskista eikä Koskinen sen jälkeen kai valitellut ainakaan huomautuksestaan? Juristin koulutuksen saanut hämeenlinnalainen edustaja on asiansa osaava. Tapauksena kyse oli merkittävämmästä kuin Halla-ahon yhteydessä. Miksi muut puolueet eivät vaatineet Koskisen eroa?
Kirkkovaltion oppeja
Halla-aho on sivuillaan vertaillut niitä lausuntoja, joita etenkin kokoomuslainen juristi edustajana on antanut yhtäällä omasta puolueveljestään, jonka asiaa oikeus pui myöhemmin lisää, ja toisaalla hänestä itsestään. Ne ovat ristiriitaisia, mutta niin on politiikkakin ja sen edustajat ihmisiä, ei Jumalan sanaa. En lainaa siis niitä.
Normaaliin arkimoraaliin kuuluu ajatella, että puolueveli puolustaa omaansa ja näin poliittiset tuomiot ovat eri asia kuin oikeuslaitosta koskevat ja sen eri portaitten väliset usein erilaiset tulkinnat tuomioita annettaessa. Siihen ei pidä puuttua, mutta toki voi mainita kuina erot syntyvät siitä, etteivät tulkinnat ole jumalien sanomaa vaan ihmisen tekemiä tulkintoja. Jos toisin olisi, erilaisista tulkintoja ei voisi sietääkään. Emme elä keskiaikaisessa kulttuurissa ja kirkkovaltiossa.
On eri asia pelata hyvin golfia, olla siellä maailman ykkönen ja kaikkien tätä kautta arvostama nuorison idoli. Ja on eri asia olla erehtyvä ihminen jääden kiinni omalaatuisesta ja moraaliltaan arveluttavasta elämästä. Tiger Woods koki hänkin osin ehkä sosiaalisista taustoistaan syntyvän kohun, jossa samalla mediat alkoivat tehdä yksittäisestä tapauksesta myös yleistä tulkintaa. Se on helpompi näin päin ja saa viihteenä mediaseksikkäämmän asun.
Kun mediamme on kaupallista viihdettä, laatuun ei ole syytä edes panostaa muussa kuin juuri viihteessä ja iskevässä ilkeilyssä. Näin ilkeilystä, satiirista ja sarkasmista, ironiasta, on tullut median liki ainutta antia poliittisena kirjoitteluna. Ne taas ovat vaikeita lajeja, tohtoreillekin ja etenkin heille. Tiede kun ei tunne tätä tapaa kirjoittaa. Tässä Timo Soini on muita päätä pidempi etenki puhuessaan. Häntä ei pidä lähteä imitoimaan ellei ole kokenut Master -tason taitaja. Nyt liian moni yrittää ja tekee virheen. Syntyy vain säälittävää myötähäpeää. Kekkosia ja vennamoita ei kasva joka oksalla.
Yksittäisestä yleiseen
Niinpä toimittaja, joka halusi lyödä Halla-ahoa, kirjoitti myös koulujen väkivallasta ja kauhisteli aseita, tekemättä kunnon arvioita, mistä oikea väkivaltamme kumpuaa ja kuinka sen vaarallisin ase on leipäveitsi, alkoholi ja sosiaaliset ongelmamme, väkivaltainen taustamme. Kirjoitin siitä aiemmin blogissani väkivallasta Suomessa. Lainasin siinä alan ammattilaisia. Se kuuluu tutkimukseen ja tieteen tapan kirjoittaa. Oma mielipide voi olla mutta se on syytä mainita erona ammattilaisten, vuosikymmeniä alaa joka päivä ammatikseen työstäneiden tiedosta. Se tieto ei päivittäin vanhene tai vaihdu. Uutta ei tule joka pävä vaikka osaaminen toki rapautuu, jos et kirjoita ja lue päivittäin. Mieluiten viidestä kymmeneen liuskaan joka päivä, myös viikonloppuisin. Halla-aho tekee näin ellei häntä häiritä koko ajan. Politiikka on golfia, jossa rapautuminen voi alkaa ja tiede unohtuu. Halla-aho tietää tämän liiankin hyvin yrittäessään samalla popularisoida tiedettä käyttäen välineenä sosiaalista mediaa ja sarkasmia, joskus ironiaa ja satiiria.
Kun Halla-aho oikaisee puuttumasta vääriin asioihin ja ongelmiin yksittäisten tapausten seurauksena, hän ärsyttää mediaamme ja tieteellisesti argumentoivaan kirjoittamiseen blogeissa on vaikea päästä perinteisessä printtimedian kohukirjoituksissa. Ei kaikki ole eximian tohtoreita toimittajistakaan. Vai onko? Sekö toimittajaa ärsyttää? Heikentääkö kilpailu medioittemme laatua? Halutaanko, että häntä kiusataan kuten Erkki Tuomiojaa demareissa nuorempana. Pitääkö taas kartoa kuinka hän on ylimielinen? Pitääkö mainita kuinka ikivanhassa alusmaassa on vain metsäsuomalaisia ja tasapäisiä itseoppineita? Pitääkö sanoa kuinka vain itseoppinut on oikeasti oppinut ja muistuttaa suomalaista toimittajaa? Pitääkö sanoa kuinka kaikki viisaus on vanhenevissa naisissa ja toimittajina?
Nytkin otsikot medioissa ovat kokonaan muuta kuin professoreiden antamat lausunnot itse leipätekstissä tai tutkimuksen tulos, tilastot. Jos vasemmistomielinen toimittaja ei uskalla puuttua aiheeseen otsikossaan oikein vaan vasta tekstissään, taustalla on usein toimittajan oman työn ja etiikan sekä lehden linjan välinen ristiriita. Sen purkaminen perussuomalaiseen poliittiseen kansanliikkeeseen on jo poliittisena pelinä tuppilautojen hakua Matti Vanhasen kivitalon seinistä. Median käymä jatkuva poliittinen peli on epämiellyttävää ja tuo mieleen 1970-luvun vuodet. Kun Timo Soini kertoo lehden olevan kuin Pravdan, siitä voi loukaantua vain Venäjällä. Siellä siihen on syytäkin. Kunniansa tunteva lehti ja venäläisyys, suomalainen kyläpolitikoiti, kun ovat kaksi eri asiaa.
Nämä kuitenkin tuntevat suomalaisen ironian ja satiirin, eivät loukkaannu. Venäjä ei ole huonolla itsetunnolla varustettu valtio vaan suuri ja mahtava siinä missä takavuosien Pravda Suomessa lukien. Sekin on syytä muistaa ja jättää maininnat ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”, vähemmälle. Sellainen kun on naiivia ministeritason poliitikolta.
Hidas kulttuurinen prosessi
Golf pelinä rantautuu Suomeen hitaasti. Pidän golfkenttien maisemista ja huolellisista istutuksista, mutta varon joutumasta sellaiseen koukkuun, joka veisi aikani luonnossa liikkumiselta, kalastukselta, metsästykseltä, puutarhalta, maalaamiselta ja veistämiseltä, kulttuuririennoilta. Viimeiset työt ovat näkyvillä kotisivuni clusterart org taide (art) portaalissa. Golf veisi kohdallani kesällä pedanttina ihmisenä kauheasti aikaa ja se olisi poissa perheeltäni, työstäni. Olisin kotipinnari ja he golfleskiä ja -orpoja, oman ajankäyttöni kohdalla.
Jokainen valitkoon itse tapansa elää ja antaa muidenkin elää. Jos saamme politiikkaan vielä huipputohtoreita, se olisi lahja kansakunnalle. Nykyisin se vain on vaikeaa. Miksi huipputohtorit sietäisivät niin epämiellyttävää elämäntilannetta? Näin virkamiesvalta ja mediavalta kasvavat. Tohtorit voivat vaikuttaa muualla enemmän kuin politiikassa. Näin laatu siellä laskee ja demokratia ajautuu kriisiin yhdessä puolueinsituutiomme kanssa. Olen tästä paljon kirjoittanut. En ole onneksi ainut. Onneksi perussuomalaisten joukossa on tohtoreita. Heitä pommitetaan juuri siksi. Yritetään hajottaa puoluetta sisältä käsin. Se on hyvin vanha keino sekin alusmaassa. Kekkonen onnistui siinä muttamalla samalla koko ajan myös lakia ja sen tulkintaa. Hajottamalla yhtenään eduskunnan ja hallituksen.
Perussuomalaisten välikysymys tuli samaan aikaan kuin Espanjan kriisin syveneminen ja Kreikan vaalit. Kun Halla-aho joutui oudon ajojahdin kohteeksi, nämä yhdistettiin ymmärrettävästi toisiinsa. Vai olisivatko nämä esiintyneet vain sattumalta samaan aikaan?
Sanoi Halla-aho mitä tahansa, hän sanoi väärin. Kun haetaan tuppilautoja kivitalosta, työ on jätettävä puolueen likaisimman työn tekijälle. Kuten jääkiekossa kun sotilaita tarvitaan ja vastapuolen sateentekijä on murjottava sairaalakuntoon. Välikysymykseen voi sitten jo vastata nuorin ja viattomin. Sellainen on raukkamaista uhraamista nuorten poliitikkojen kohdalla. Väärää kouluttamista. Syntyy vaikutelma Hugo Simbergin uhratusta enkelistä.
Greenillä nukkujat
Golf on herramaisten laji. Sellaisena sen juurruttaminen Suomeen vie vielä joitakin akateemisia sukupolvia. Meitä ei nähdä maailman turuilla haastamassa suurin joukoin master -turnausten aiempia voittajia.
Sen sijaan mediamme voivat pyrkiä mustamaalaamaan heitä ja vaikkapa Ruotsin kuningasperhettä. Se on hyvin suomalaiskansallinen tapa toimia silloin, kun omat eväät eivät riitä. Koulukiusaaminen ja työpaikkasadismi ovat täsmälleen sama asia. Uudessa mediaympäristössä syntyy uudenlaista väkivaltaa. Sitä on mahdotonta ymmärtää.
Pertti “Spede” Pasanen toi suomalaisen hahmonsa, Uuno Turhapuron, mukaan eliitin mittelöihin niin lottovoittajana, presidenttinä kuin huippu-urheilijanakin. Oleellista oli piilottaa päihteet vaikkapa sauvan varteen.
En ole nähnyt suomalaisilla golfkentillä nurmella nukkujia kuten vaikkapa aurinkoisena kesäpäivänä helsinkiläisten kirkkojen viileässä varjossa hautausmaan kupeessa leväten. Heistä ei aina saa selvää, onko pöhöttynyt ruumis vielä hengittävä ja elossa, matkalla kalmistoon vaiko sieltä pois.
Sen sijaan golfkentillä liikkuessaan, siellä lopulta nääntyen, Spede olisi voinut viedä myös Uuno Turhapuronsa ja piilottaa juomat mailan varteen. Mielestäni se olisi ollut uskottavampi tapa oman aikamme kuvaamiseen kuin tuoda juomingit sauvakävelijän mainetta mustaamaan. Mitä pahaa sauvakäveljät ovat maallemme tehneet?
Teeskentelevä kulttuuri
Sauvakävelijä kun uskaltaa juoda etanolinsa aivan rohkeasti eikä teeskentele jotain niin koomista kuin mihin edustajiemme golfharrastukset ja aiemmat elämäkokemukset näyttäisivät ulkopuolisen tulkitsijan johdattelevan. Kun rikosrekisteri on pitkä, se alkaa yleensä jo varhain lapsena ja on suomalaisen väkivaltainen, alkoholin löyhkän tuttua kansallista kerrontaa loppuun saakka. Ei ihminen lapsuudestaan paljon aikustuessaan muutu. Petoeläin ei pääse pilkuistaan.
Olisikohan siinä myös osasyy kehnoon menestyksemme myös tässä muuten niin arvostetussa pallopeilissä tavoitteena kätkeä myyränkoloihin yöpakkasen kovettamia lampaan papanoita alkuristillisessä pelin historiassa. Paimenet kedolla sitä pelaten sauvoillaan.
Hitaasti tuo alkukristillinen oppi Suomeen lopulta rantautui ja tutkimusten mukaan se ei ole kovin vahvoissa kantimissa vielä tänäänkään. Muutos ei kerro niinkään maallistumisesta kuin pakana-ajan perinnöstämme ja sen hitaasta muutoksesta kohti sivistyskansan elämäntapoja. Se vaatii useamman sukupolven akateemisen sosiaalisen pääoman. Kun sitä puuttuu, arvot ja normit ovat kadoksissa, laki ja sen kunnioittaminen on mahdotonta sekin eikä tuomari voi vaatia itselleen juomarina mitään eritystä kunnoitusta, ellei itse sitä ensin hanki. Käskemällä se ei onnistu opettajallekaan, professorille yliopistossa. Entäpä jos heitä kuulisi edes omassa asiassaan, yliopiostouudistuksessa? Vai ovatko hekin ehkä ylimielisiä? Pitäisikö heitä opettaa? Kuinka syvälle taantuma voi henkisesti vielä mennä alusmaassa?