Viisas ihminen ymmärtää lähteä silloin kun on huipulla. Halla-ahon nimiin vannoneet olivat hekin Jyväskylässä sitä joukkoa, joiden arvot eivät sovi monipuolue maassa kantamaan vastuuta hallituksessa.
Soinislaiset ja vennamolaiset eivät populisteina onnistuneet hallituksessa. Tosiasiat on myönnettävä nekin. Inhorealismi on järkevän ihmisen tapa jäädä historiaan voittajana. Lisäksi taustalla voi vaikuttaa tavalla, joka puheenjohtajana on mahdotonta.
Seuraavat vaalit ovat pääministerivaalit ja samalla hallitusvaalit. Jos aiot tehdä jotain uskottavaa, sinun on oltava lisäksi flow -tilassa. Se on kuluttavaa ilman taukoja. Lisäksi kasvot kuluvat julkisuudessa ja Suomi ei ole Venäjä eikä Kiina.
Lisäksi perussuomalaisten kerrotaan olevan ainoa puolue, joka hävisi kuntavaaleissa vaikka kannatus kasvoi tuplaten valtuustopaikat. Puolueelta vain odotettiin gellupeissa enemmän.
Kun mikään ei riitä, silloin aletaan etsiä vikoja juuri puheenjohtajasta ja nyt hänen meneisyydestäänkin. Jossakinhan se vika on kun johtaja on muita johtajia, naisia, näkyvämpi. On siis haettava naista myös äijäpuolueen johtoon. Se on tämän ajan vaatimus ja sellaisena liki ehdoton välttämättömyys.
Pelkkä äijien uho ei nyt riitä hallitusvastuuseen maassa, jossa julkishallinnon työt kunnissa tekevät valtaosin naiset. Äijäpuolue edustaa aikaa, jossa näkyy konservatismin rinnalla myös tapa vieroksua luovutta ja innovointia, tiedeyhteisöjen arkielämää ja kohta sellaisena myös lasten kasvatuksessa ja kouluissamme.
Tässä visionäärinä eläminen ei ole sama asia kuin innovoivuus. Visioiva ihminen sietää rinnallaan myös usein ongelmallisena pidettyjä innovaattoreitakin. Puoluejohdossa se on ehdoton vaatimus. Muuten yhteiskunta ei uusiudu lainkaan. Syntyy kymmenen menetettyä vuottamme. Puoluejohtaja ja poliiitikko ei saa olla narsismiltaan häiriintynyt kiusaaja. Sen sijaan koulukiusattu hän voi olla ja usein onkin. Päihteet ja uho ovat äijäkulttuurin suomalaisia menneen maailmamme muistoja, traumojamme sosiaalisessa pääomassamme. Perussuomalaisten kohdalla enemmän kun muualla.
Halla-ahon äly kulki normaalin puheenjohtajan narsismin edellä ja kulkee jatkossakin. Pelkkä häiriintynyt narsismi ei riitä oman aikamme pääministeriksi ja Ruotsi vaihtaa juuri pääministeriään sekin. Kaksi sattumaa samalle päivälle, olkoonkin että jumalat eivät heitä noppaa. Ei Halla-aho ole puoluettaan ja politiikkaa jättänyt, päinvastoin.
Häntä vain odottavat uudet haasteet ja ne edellyttävät myös etäisyyttä puoluejohtajan tehtävään. Tässä Halla-aho ei poikkea mitenkään meistä muista suomalaisista. Ei hän valinnut vanhempiaan, ei kieltä ja kulttuuria johon syntyi, ei puheenjohtajan paikkaa. Ei hän tietään valinnut, vaan tie valitsi hänet.
Näin käy jatkossakin ja yhden oven sulkeminen takana avaa kaksi edessä. Paljon onnea Jussille ja lämpimät kiitokset tähän saakka tehdystä työstäsi. Se jätti jo nyt sinut historiaan toisin kuin monen muun poliittisen liikkeen johtajamme. Poistut tästä tehtävästäsi voittajana ja sellaisena se myös historiaan kirjataankin. Se on nykyisin harvinaista herkkua poliitikkona saati puoluejohtaja.