Lokakuun viimeinen viikko käynnistyy ja samalla kesäaika päättyy.
Lokakuu nimi, latinankielinen, october tulee kahdeksaa merkitsevästä sanasta octo, sillä aikoinaan lokakuu oli roomalaisen kalenterin kahdeksas kuukausi. Kuukausi oli maaliskuun, toukokuun ja heinäkuun ohella Caesarin ajanlasku-uudistuksen alkuperäisiä 31 päivän kuukausia. Loput yhtä pitkät kuukaudet tulivat, koska Caesarin tekemän jaon seurauksena vuodessa olisi ollut 355 päivää, joten hänen oli lisättävä puuttuvat kymmenen päivää muihin kuukausiin.
Se miten hän sen hoiti, kertoo, millaista valtaa tuon ajan hallitsijat käyttivät. Olen odottanut, että Venäjä ja Putin pyrkisi hänkin vaikuttamaan tavalla tai toisella ajanlaskuumme ja päivien pituuteen. Muutenkin kuin siirtelemällä rajojamme sekä hakemalle itselleen lisäaikaa virassa, jonka tuli loppu jo aikapäivä Julius Caesarin kalenteria käyttäen. Putin ei välitä maallisista rajoistamme ja rajoituksista, ei maan ja kuun kierrosta, saati ihmisten hengestä. Hän on kaiken tämän yläpuolella.
Lokakuu on Euroopan unionin maissa vuoden pisin kuukausi kesäajasta pois siirtymisen seurauksena. Sen pituus EU-maissa on 745 tuntia, kun muiden 31-päiväisten kuukausien pituus on 744 tuntia paitsi maaliskuun, jonka pituus on kesäaikaan siirtymisen vuoksi 743 tuntia. Tähänkin odottaisin kuolematonta mainetta itselleen hakevien niin Kiinan kuin Venäjän hallitsijoiden pyrkivän vaikuttamaan tavalla, jonka heidän johtamansa kansakunnat muistaisivat päiviensä lukua laskiessaan. Hehän ovat jumalista seuraavia mutta vain ylöspäin laskien.
Eteläisellä pallonpuoliskolla lokakuu on luonnollisesti kevätkuukausi vaikkei sitä tule aina ajatelleeksi sinne matkaten. Antarktiksella lämpötilat pysyvät normaalisti pakkasen puolella lokakuun aikana kuten meilläkin pohjoisnavalla. Vostokissa lämpötila on pikemminkin pakkastila, noin –57,4 astetta. Sydneyn lämpötilalukemat ovat jo selkeästi korkeammat lämpölukemat. Keskilämpötila on noin +17,8 astetta. Darwinissa – joka on lähempänä päiväntasaajaa – ollaan koko ajan muutenkin kesälukemissa. Lokakuussa siellä on noin +29,1 asteen lämpötila. Eteläinen pallonpuolisko ottaa lokakuussa vastaan muutamia lintujamme, ja poismuuttajistamme tyypillisimpiä varhaisia lähtijöitä ovat vaikkapa eräät alkukesän kahlaajat. Takaisinmuutto alkaa yllättävän varhain.
Lokakuusta voi kysyä vaikkapa kotimaisten kielten keskuksesta tai käyttäen Wikipediaan tukena. Itse teen molempia. Omat arvailut on syytä jättää sosiaalisen median kertojille. Luotettavuus on vähäisempää kuin vifti vifti kolikkoa heittäen. Kolikko jää kyljelleen pyörimään ja tulkinta sinulle itsellesi.
Lokakuun nimi viittaa varmaankin syksyn säihin. Loka nyt on omaa kieltämme siinä missä marras ja joulukin. Näin on. Nimitystä käytti jo Mikael Agricola vuonna 1544 ilmestyneessä rukouskirjassaan. Kirjan johdanto-osassa hän antaa meille ohjeet ajatella, kun nyt oli kielinero ja laati meille sanat, joilla viestittää, nähdä unemmekin.
Agicola on vaikuttanut moneen asiaan huomaamattamme. Sama muuten pätee keneen tahansa, joka avaa ajatteluamme käyttäen sanoja, kuvia, ja saaden meidät ajattelemaan muutakin kuin turruttavia kuvaruudun mainoksia katsellen, viihdettä seuraten. Agricola jopa keksi ja haki meille sanamme. Aika velikulta myös vallan käyttäjänä.
Itse sanan loka alkuperä on toistaiseksi hämärä. Se tunnetaan joissakin lähisukukielissä, mutta muuten sen historiasta ei paljon tiedetä. Sanaa loka on käytetty vanhassa kirjakielessä jo 1500-luvulta alkaen, mutta murteissa se ei ole ollut kovin tavallinen. Sanan muoto ja merkitys ovat kyllä sellaisia, että se voisi olla vanha omaperäinen sana. Vastaa Kirsi Aapala ja siihen on uskominen.
Monissa Euroopan kielissä käytetään nykyisin latinalaisperäisiä kuukausien nimiä, jotka on muodostettu roomalaisten jumalien, keisarien tai juhlien mukaan. Jotkut nimet on johdettu lukusanoista kuten lokakuunkin nimi (esim. ruotsin ja saksan oktober). Se perustuu kahdeksaa tarkoittavaan lukusanaan: lokakuu oli kahdeksas kuukausi.
Roomalainen vuosi alkoi siis maaliskuusta. Tämä tieto on hyvä pitää mielessä, kun menemme hakemaan Turkissa hyväksyntää Nato jäsenyydellemme. Ruotsalaiset sanat eivät merkitsekään samaa asiaa kuin omamme ja hyvinkin ovat turkkilaiset, Erdogan mukaan lukien, ymmärtäneet oman tapamme hake jäsenyyttä toisin kuin monen muun kielialueen kohdalla hän on kuvitellut. Maailma kun on sanojen vankina.
Aikaisemmin on monissa muissakin kielissä ollut suomen tapaan kuukausilla myös omakielisiä nimiä. Esimerkiksi saksassa lokakuun vanha nimitys oli Weinmonat eli ”viinikuu”, mikä viittaa ajankohtaan osuvaan viininkorjuuseen. Tästä nimityksestä on tietoja jo 1100-luvulta, kun taas viime vuosikymmeninä moniin maihin levinnyt Oktoberfest on saanut alkunsa vasta 1800-luvulla.
Jouduin itsekin avaamaan omalle kustantajalleni, niin saksalainen kun onkin, kuinka heidän uusi kirjapainonsa, Hampuri liepeiltä muuttava, on hakeutumassa ikivanhan luostarilaitoksen ympärille syntyneeseen kulttuuriin Bad Hersfeldissä.
Sillä on vuosituhantinen historiakin ja vuosittain toistuvat juhla alkaen vuodesta 1951, jolloin itsekin synnyin. Saaden sukunimeni (kloster, luostari, luostarinen), joka on juuri tuon samaisen laitoksen (luostarilaitoksen) perua ja sinne veroni maksaneena. Vasta 1850-luvun juhannuspäivän onnettomuus ja suurehkon tilamme (noin 5000 hehtaaria) purjekunnan vanhimman veneen kadotessa Kallaveden aaltoihin juhannuskirkolta palaten, ja josta tapahtumasta käynnistän myös omat muistelmani sekä myös ne päätän. Ne kun kertovat luostarilaitoksen suomalaisten lampuoitien (veronmaksajien) historiasta, josta itse edustan vain yhtä monista.
Se oli ja on edelleenkin globaali laitos ja monenkirjava kulttuureineen. Monet vaikkapa yliopistot ovat lähellä ko. laitoksiamme. Suomalaiset eivät sitä oikein tunne. Totta kai Bad Hersfeld oli minulle tuttu siinä missä siellä usein vieraillut lutherilaisen kirkon avainhenkilömme Martti Luther. Protestanttinen ja luterilainen maailmankuvamme, kulttuuri ja sen juuret ovat varmaan monelle tuttuja Suomessa asuen. Oli nyt vaikka millainen pakana mielestään. Sotiemme ajan kuvat tuosta samasta kaupungista kertovat paljon nekin vankeineen.
Oman sukuni ylläpitämä painotalo Itä-Savossa (Savonlinna) siirtyi ensimmäisenä Suomessa digiaikaan 1980-luvun alussa ja sitä pilkattiin Helsingissä (HS). No ei pilkata enää. Möimme sen Toppisten suvulle ja he edelleen kohti oman aikamme keskittynyttä mediaamme.
Muistelmiini siitä ei ollut paljoa sanottavaa. Ei myöskään sukupuusta, jossa mukana on peruselinkeinoja, tiedettä ja taidetta, yrittäjyyttä ja maan suurimman työantajan johtoa, maataloutta ja metsätaloutta, näiden tuotteiden jalostusta jne. Kummisetäni selvisi sodistamme löytyen ensin kuolleeksi julistettujen joukosta ja päätyen hoitamaan tehtäviä, joita sotainvalidilta saattoi pitää uskomattomina.
Kirjani ”Cluster art and Art of Clusters 70 years” johdattelee meitä yhdessä loppuun liitettyjen yli sadan monografisen julkaisunsa kanssa tähän yhteisen todellisuuteen ilman pilailua tai sosiaalisen median metelöintiä.
Lainaan sieltä yli 6000 artikkelin joukosta tähän lopuksi yhden lokakuussa kirjoitetun. Valinnan varaa on useita satoja. Oikeammin liki puolisen tuhatta. Itseään saa lainata, totesin Jörn Donner eläessään ja muistelmiaan kirjoittaessaan.
Niin saakin, mutta on hyvä (suotavaa) ja korrektia (asiaan kuuluvaa) kuitenkin mainita mistä ja milloin tuo lainaus on otettu. Sanat on lainattu pääosin Mikael Agricolan ja monen muun töistä, ei vähiten Elian Lönnrotin ja kirjailijoittemme sekä alan tutkijoiden.
Kieli kun uusiutuu kaiken aikaa ja saa myös uusia sanoja, käsitteitä, joita Agricolan aikana ei ollut olemassakaan. Me siis ajattelemme ja viestitämme nyt aivan eri sanoin, jolloin niiden rikkaus on niiden määrässä ja kirjavuudessa, tieteen kohdalla vielä symboleissa, jotka luonnontieteissä ja digiajassamme ovat muuta kuin arjen viestinnässämme. Kun niistä ei voi puhua on parempi vaieta. Sama pätee robotiikkaan ja sen viestintään, algoritmeihimme.
Harhaileva totuus
31.07.2012-23.10.2022
Tasavaltamme presidentti puuttui Lontoossa oikeaan asiaan. Nyt ei pidä puuhastella varvikossa ja kompastella kanervikkoon, kun näkymät ovat tosi synkät. Kun keskuspankki lähettää liikkeelle setelirahoitusta, inflaatio sen kun kiihtyy ja massatyöttömyyden rinnalla se merkitsee stagflaation syvenemistä. Aivan kuin vuosi olisi 2022 ja sen syksy, marraskuun alkua eikä heinäkuun loppua vuodelta 2012. Ehkä tämä ajattomuus kertoo jotain myös hänen suosiostaan vielä vuosikymmen myöhemmin?
On syytä etsiä vaihtoehtoja jo ajoissa, miten kansakunta menestyy uudessa tilanteessa. Se on vähän kuin valmistuisi kesäkisoihin ja joutuisikin sitten keskelle talvikisojen avajaisia shortsit jalassa. Presidentti varoi kuitenkin lietsomasta paniikkimielialaa. Hän on selviytynyt tsunamista. Nyt tuli selvitä ensin pandemiasta ja sitten sen rinnalla Ukrainan sodasta sekä talouden taantumasta, inflaatiosta ja pahimmillaan kurjuusindeksistä.
Mitä näet, on kaikki
Toimittaja Jari Paavonheimo on lukenut Daniel Kahnemanin kirjan “Thinking, Fast and Slow (HS 30.7. 2012). Ihmisillä on ajattelua ohjaavia harhoja, joista osa on ehkä jopa meitä suojeleviakin ikävältä totuudelta. Samalla myös toimiminen epärationaalisesti antaa mahdollisuuden tehdä sellaista, josta koko ruumis kärsii. Näin monen käyttämä kansanviisaus, se mikä ei tapa, vahvistaa, toteutuu kaikessa karmeudessaan.
Etenkin automaattisessa ohjauksessa ihminen toimii eniten harhojen vallassa. Tällainen toiminta on tyypillistä vaikkapa urheilussa, mutta myös monessa muussa rutiiniksi muodostuneessa toiminnassa. Monet tiedolliset harhat ovat jopa ihmiselle hyödyllisiä, kunhan niin ainakin osaa itselleen vakuuttaa, pettää itseään. Harhaisessa maailmassa itsepetos on petoksista tyypillisin.
Kiireisessä yhteiskunnassa, internetin sivuilla, ihminen tekee pinnallisia valintoja, itsekkäitä. Tunteettomuus kasvaa ja syntyy käsitys emotionaalisesti köyhästä elämästä. Sitä se onkin. Ellet käytä mielikuvitustasi ja ala luoda itse sekä ajatella itsenäisesti.
Takaraivon viestit
Pikavauhtia tehdyt johtopäätökset olemattoman aineiston varassa ovat ajalle tyypillisiä. Syntyy kuvitteellisia seuraussuhteita, kausaliteetteja sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole. Niiden selittämiseen riittää asiantuntijan järkevältä kuulostava puhe. Näin syntyy mediayhteiskunnan hakema harhainen valta, mediakratia. Lyhyitä, kolmisanaisia lauseita. Ei perusteluja. Jos sanoja on enemmän, paljastat ehkä tyhmyytesi, tietämättömyyden. Pelkät tuntemukset asiasta, suurestakin, riittävät.
Ihminen kuvittelee olevansa oikeassa siinä ympäristössä, jossa “what you see is all there is” eli se mitä näet on kaikki mitä on, lähiympäristön koettu todellisuus Daniel Kahnemania ja monia muita ennen häntä eläneitä lainaten.
Ihmisellä on biologinen laumaeläimen sielu, halu kuulua enemmistöön. Ehkä saaliseläintä jahtaava peto ei tavoita, kun piiloudut lauman keskelle, näkymättömiin, panet pääsi pensaaseen tai saalistat suurena joukkona. Kaikki, koko maailmankaikkeus, kulkee ihmisen itsensä ympärillä. Muuta mahdollisuutta ei olekaan. Ellet nyt ole vallan poikkeuksellisen valaistu ihminen ja shamaani. Sellaisiakin tapaa, mutta ei siinä maailmassa, jossa elämme.
Vahvistusharha harhoista yleisin
Ihmisillä on tunnetusti taipumus vahvistaa aikaisempia käsityksiään ja hakea niitä tukevia argumentteja, usein tositettuja fraaseja, aforismeja, kansanviisauksia. Siinä aiempaa maailmankuvaa tukevaa informaatiota esitellään kritiikittömästi ja äärimmäisiä ilmiöitä liioitellaan. Kerrotaan, kuinka näkyvä on vain jäävuoren huippu. Vaikkei mitään näkyvää olisikaan, vain harhoja, säännöstä poikkeavia sattumuksia, residuaaleja, sivuun menneitä polkuja, virhekäyttäytymistä.
Jokainen menestyvä poliitikko, tai vaikkapa myyntimies ovesi takana, osaa tämän asian. Sosiaalisissa tilanteissa on nykyisin tapana käyttää vielä seksististä kieltä. Monet eivät muuta enää osaakaan. Kieli köyhtyy ja symbolirakenteet, joilla puhumme, viestitämme ja ajattelemme, johtavat vain yhteen päämäärään. Yksi valittu symbolirakenne johtaa jo seuraavaan, vaihtoehdottomaan ja emotionaalisesti koko ajan köyhtyvään elämään.
Kun on valittu yksi tie, siltä poikkeaminen on mahdotonta ja vaihtoehdot vähissä. Oma puolue on oikeassa ja sitä on tuettava, vaikka sen opit ovat olleet yhtä arveluttavia kuin takavuosien Paavin kirkon tapa yrittää todistella omaa planeettaamme maailmankaikkeuden keskukseksi inkvisitiolla uhaten.
Jos todistelija on narsistisesti häiriintynyt, hän ei ole vain maailman napa vailla normeja ja moraalia vaan Jumalasta seuraava ja aina ylöspäin. Syntyy kieltä ja harhaa, jossa valehteleminen on pakkomielle, mytomaaninen tapa elää ja pyrkiä painostamaan myös muut niin elämään rinnan eskapismiin taipuvaisten kanssa. Ilmiöstä kirjoittaminen nyt 2012 luvulla ja uudelleen vuonna 2022, kertoo menetetystä vuosikymmenestä.
Palaan tähän aiheeseen uudelleen vuonna 2022 putinismin kuvaamisen yhteydessä ja kirjani nimessäkin (Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Putinismi). Onpahan varmaan varoitettu ja hyvissä ajoin vuonna 2012 ja kertoen, kuinka ko. kuluva vuosikymmen on jo menetetty. Sekin myös kirjani nimessä. Rinnan hybridiyhteiskunnan kouristelun kanssa (myös kirjani nimessä). Kirjat ovat turhia, jos niitä ei 1) lueta, 2) muisteta lukemaansa, 3) panna lukemaansa käytäntöön, 4) tehdä oikeat valinnat.
Oleellista on emootio
Kun hankit osakkeita, tärkeää ei ole tuotteen todellinen mahdollisuus markkinoilla vaan lopultakin emotionaalinen tunne, pidätkö vai etkö itse ko. tuotteesta. Nokian osakkeen on noustava, onhan tuo kännykkä jokaisen suomalaisen kädessä ja osa kansallista identiteettiämme. Talouteen ja valuuttaan liittyvä relevantti tieto ei koske kirpputoria, jossa markka vaihtui euroksi ilman kuuden kerrointa ja huutokaupassa aloitushuuto oli 20 euroa.
Siitä edettiin kahdenkymmenen tai viidenkymmenen euron korotuksin. Siis sadan tai viidensadan markan vauhdilla tuotteille, jotka olivat kaatopaikalle rahdattavaa roskaa. Näin kävi Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Suomessa. Vain Saksassa valuutta oli oikea. Saksaa köyhemmissä maissa tapahtui tolkuton valuutan romahdus, inflaatio alkoi laukata massatyöttömyyden rinnalla. Stagflaatioksi kutsuttua ilmiötä ei saanut lausua ääneen.
Elettiin median tukemassa pimeässä poliittisessa harhassa. Sen harhan epäily tuomittiin oman aikamme eristämisellä, kiusaamisella, työpaikan sisäisen inkvisition keinoin ja välinein. Mihin keskiaikainen ihminen geeneineen olisi muuttunut Euroopassa? Tuolloin kuningas tai ylimysvalta antoi sentään tukea, jos kirkko uhkasi henkeäsi. Nyt ei sekään. Venäjällä keisari otti itselleen kirkolle kuuluneen vallan. Sen jäljet ja pelottavat vuonna 2022.
Inflaatio ja rahan arvo määräytyy kuluttajan korvien välissä. Juopolle se on sidoksissa viinan hintaan. Viina on hänelle aina hintansa väärti. Rationaalisen tapamme rinnalla on oltava myös tunteet mukana, ei vain elinkustannusindeksi, jossa ei ole arvioitu takaraivon antamaa arvoa eurolle. Ja se ei ole ruokakorin hinta, jota pidetään keinotekoisesti tukien alhaalla. Tai terveyskeskuksen maksu, asumisemme hinta, jota sitäkin sosiaalisesti tuemme. Entäpä jos kaasu- ja öljyputket Venäjältä tukitaan?
Ongelmana on nyt harhainen valuutta, joka tulee jostakin ja nyt valtiolta ja kunnilta, velkaantuvilta julkishallinnon organisaatioilta, instituutioilta, joita oli lupa huijata etenkin välimereisessä kulttuurissa. Näin harha suojasi ikävältä, kielteiseltä totuudelta myös kuntia ja valtioita sekä sen poliitikkoja korruptoidussa ympäristössä.
Jossakin vaiheessa pää tuli vetävän käteen sielläkin. Riskinotto on pääsääntöisesti harhaista elämää, vaikka kaikki siihen osallistuisivatkin. Sama koski kasvihuoneilmiötä, ilmastomuutosta, sen mahdotonta yhtälöä markkinataloudessa. Luontoa ja sen lakeja ei vain voinut huijata. Nälästä tuli pysyvä globaali ilmiö, ruokakriisi.
Päihteitten käyttö on tapa paeta rationaalista maailmaa ja lisätä harhoja, omaa vahvuutta ja selviytymiskykyä sumussa eläen. Päihteitten vaikutuksista puhuminen oli sekin kielletty tabu.
Halu uskoa harhoja
Urheilussa kiintoisa harha on ns. halo-effekti, jossa yksilön yksi ominaisuus leimaa lopulta koko hänen persoonallisuuttaan. Nousukiidossa oleva idoli, myös poliitikko, näyttää menestyvän kaikessa ja itsekin hän alkaa uskoa ylivertaisuuteensa. Asia on henkilöitynyt ja harhainen henkilö ei sitä havaitse. Hän havaitsee vain itsensä, oman kasvavan egonsa. Varo sellaista ihmistä ja vaihda ajoissa poliittista liikettäsi.
Michael Phelps on yli-ihminen, jolta odotettiin samaa määrää kultamitaleja kuin kaksissa edellisissä olympialaisissa. Esteenä vaikutti olevan vain toinen jenkkiuimari. Ihminen uskoo todeksi sen mitä haluaa uskoa ja toivoa. Se on kaukana reaalimaailmastamme.
Niinpä Michael Phelpsinkin kohdalla tilastot ja ikä vain puhuivat tätä menestystä vastaan. Koskaan miesurheilija ei ole voittanut edes yhtä uintimatkaa kolmissa kisoissa peräkkäin. Miten sitten liki jokaisella matkalla? Halo-effekti on harha, joka on syytä unohtaa, kun kyse on ihmisistä ja näiden suorituksista. Näin myös Phelpsin kaltaisen urheilijan kohdalla. Ihmisen palaa ihmiseksi vasta lakattuaan leijailemasta, luulemasta turhia ja kuvittelematta itselleen harhaista maailmaa.
Selittämättömät aggressiot ovat harhaisen ihmisen ja yhteiskunnan yhteisiä tuotteita. Jos hän on valtion päämies, aggressiivinen henkilö, väärän kasvatuksen uhri, syntyy pikku Hitlereitä.
Poliitikonkin olisi aika huomata ikänsä ja sen tuomat esteet. Oli vaikka kuinka kaikkivoipa ihminen riikinkukko- ja leijonanvuosinaan. On aika siirtää vaihtokapula nuoremmille ja vielä pudottamatta sitä vaihdossa, ylittämättä sallittuja rajoja.
Kaikkia osuuksia ei pidä viestikisoissa juosta itse, oli narsismi sitten vaikka kuinka rakas osa oma persoonallisuutta. Harhainen elämä muuttuu iän mukana monelle liki illuusioksi jo ennen Alzheimeria. Olemme aina ahneita jollekin ja se on kuolemansynneistä viimeisenä säilyvä. Ja valta nyt on sellainen sitä maistaessaan.
Aktiivista ajattelua ja tiedonhankintaa
Harhoja voi vältelläkin tietyissä rajoissa. Paras lääke on aktiivinen ajattelu, itsetuntemus ja tiedon hankinta. Jos ongelmana on nopeuden kulttuuri, on käytettävä hitauden välineitä, luovaa elämää mutta ei joutenoloa. Yön yli nukkuminen on viisas tapa vältellä konflikteja ja virheitä.
Kaikkea ei pidä rakentaa yhden kortin varaan, etenkin jos tämä kortti on illuusion kaltainen tapa hakea olympiamenestyksen tapaista harhaa. Se vie loputa masennuksen kautta jopa liikunnalta kaiken ilon pettymysten hetkellä. Ja kilpaurheilussa nämä pettymykset tulevat aina yhtä raskaina. Sankarin ja petturin välinen raja on medioissamme hiuksen hieno ja julkinen julmuus on vammauttava kokemus.
Mediayhteiskunnassa seuraamme aktiivisesti tiettyjä tapahtumia, tahdoimme tai emme. Sen seurauksena on vinouma, jossa eniten esillä olevat tapahtumat alkavat painottua ohi kaikkien muiden. Nyt sellainen on ollut jo kolme vuotta euro ja sen valuviat sekä rahaliittomme kriisit. Myöhemmin pandemia ja Venäjä, sota Ukrainassa.
Syntyy vaikutelma, kuinka kaikki ovat sidoksissa siihen, paikallinen ja globaali, jopa oma terveytemme ja hyvinvointimme pienissä kunnissamme ja työpaikkojemme ilmapiiri, kiusaajat, läheisten onni ja onnettomuus. Olympian kisatkin menevät penkin alle saman laman seurauksena. Koko eurooppalainen kehystarina on alkanut ontua. Lontoossa olympiatuli on kätketty jonnekin rakenteiden sisälle, piiloon. Pääministeriksi kelpaa loputa vain sama pörröpää anarkisti tai kuka tahansa oudosti käyttäytyvä häirikkö myös Yhdysvalloissa. Venäjä nyt on ollut sitä jo vuosituhannet.
Ihminen osana globaalia maailmaa on muuttunut tragediaksi, jossa on kohtuuton valuvirhe siinäkin. Emme taatusti ole kaiken osia ja kaikessa riippuvia liki kymmenen miljardin ihmisen kohtaloissa. Hyvä kun omamme jaksamme kantaa ja uskallamme hakea tarvittaessa apua muiltakin kuin ammattiauttajiltamme. Asiantuntijan antama lääke ei ole ainut rohto elämän tuskassa. Ei pidä hosua harhojensa kanssa, loikkia päätelmiin, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Ironiaksi tai satiiriksi tarkoitettuja tarinoita ei pidä ottaa vakavasti, vaikka niiden tuottaja sitä ehkä salaa toivoisikin. Häveten tai häpeämättä lainkaan alhaisia motiivejaan.
Huovisen imelää viisautta
Kun sitten selitys myöhemmin vaihtuu, seuraa jälkiviisaus, viisauden imelin laji. Siinä tapana on kertoa, miten tiesimme jo etukäteen, kuinka euron ja välimereisten kansojen kanssa tulee käymää, valuvirheet valuutassa ja olympiamenestyksen karikot, kaatuilevat finnjollat. Brittimedia mollaa kolmen A:n kansaa alkoholismista. Miksi?
Onko stereotyyppien rakentelu juuri sieltä tullut ilmiö sekin? Onko harhainen maailma läntisen maailman suurimman kulttuurin tuote, osa imperialismia? Kuvasiko lordien maa alusmaansa juuri pilkaten niiden kulttuuria, loi kansakuntia tarkoittavat stereotyypit? Oliko se osa valkoisen miehen tautia? Olisiko sitä paheksuttava? Onko olympiatuli syytäkin piilottaa Lontoossa? Olisiko kisat tullut antaa sittenkin Pariisille?
Jos olemme pitäneet päiväkirjaa, blogeja, jostakin syystä ne eivät kyllä tue tätä jälkiviisautta alkuunkaan. Menimme ensimmäisenä euroon ja sen ytimeen, mummon markka puistatti, juhlimme olympiamitaleitamme jo etukäteen niitäkin.
Muistelmiaan kirjoittavat ihmiset unohtavat ikävät asiat ja poimivat vain heille sopivia. Koko heidän elämänsä on ollut lopulta kaiken aikaa etukäteen pohdittu ja rationaalinen muuten kaoottisessa maailmassa. Vain he ovat viisaita ja ohjanneet maailmaa oikeaan suuntaan, koko ajan ja etukäteen tuleva aavistaen, sitä rakentaen, ei vain mukana eläen muiden ihmisten tapaan kaoottisissa tapahtumissa hengissä pysytellen.
Olympiamenestys asiantuntijoiden antamana on yhtä luotettavaa kuin kenen tahansa vähänkin urheilua tuntevan maallikon. Sama koskee taloutta ja euron kokemia kolhuja.
Asiantuntijavallan korostuminen on mediayhteiskunnan yksi vakavimmista ilmiöistä. Se kun unohtaa kansan ja sen oman viisauden, sosiaalisen pääoman ja muistin, yksilön oikeuden olla myös demokratiassa väärässä. Kansa kun työllään ja yrittämisellään luo kasvun tai sitten ei. Sen on sitouduttava suurina massoina tähän demokraattiseen järjestelmäämme.
Siitä ei saa tehdä harvainvaltaa tai mediakratiaa. Jos joku pitää sellaista parempana, sitä on ajettava muiden harhojen mukana. Demokratiassa enemmistö saa olla myös väärässä, tehdä virheitäkin ja kirjata ne rehellisesti, tiedemiesten tapaan tutkien, kriittisesti. Kun virheitä tehdään ne myös yhdessä kärsitään ja korjataankin.
Saman teeman toistoa
Asiantuntija on kapean alan spesialisti ja talous on taas tuhansien asioiden yhteinen summa. Menestys olympialaisissa ei synny vain tulostavoitteista sielläkään. Jonkun on ne myös kyettävä tekemään, ei vain olemalla mukana elämyksiä hakien. Kansakuntien kohdalla tekijänä ei ole yksi niskaa vääntävä painimolskin edustaja vaan miljoonien työpanos. Sitä ei saa johtaa medioissamme harhaan kehnoin motiivein ja tukien oman mediatalouden, joskus pelkän mediatalon, menestystä hakien.
Varmin tapa saada ihmiset uskomaan olemattomia on toistaa samaa teemaa. Autoritaariset instituutiot ja markkinoijat käyttävät tätä metodia. Mediayhteiskunnan välineet ovat oiva keino toistaa samoja totuuksia ja koko kansakuntaan ei enää muuta mahdukaan, vain yksi totuus.
Pahinta on, jos luovuus ja innovatiivisuus katoaa, vaihtoehdot. Suomi on liian pieni kansakunta menestyäkseen olympialaisissa. Miksi sitten niin moni pieni kansakunta menestyy ja paljon vähäisimmin taloudellisin panostuksin? Tulosvastuu kuuluu toki muillekin kuin urheilijoille. Tilastollinen todennäköisyys ei suosi ensikertalaista olympialaisten kaltaisessa ympäristössä keski-ikäisen oman idolinsa kanssa mittaa tästä ottaen.
Kun ydinvoimalaa suunnitellaan, tapana on yliarvioida hyötyjä ja väheksyä sen kustannuksia. Sama koskee kaikkea suunnittelua. Kun kustannukset alkavat paisua matkan varrella pilviin, on alettava toistaa mantraa, jossa palataan tämän kirjoituksen alkuun. Suurella rahalla voi tukea informaatiota, joka tukee aiempia käsityksiä, myös vanhentuneita ja täysin vääriä. Noidankehä on valmis. Olemme valmistautumassa jo Rion kisoihin. Myöhemmin pandemiaan ja sotaan Ukrainassa. Kaikkeen siihen mitä tästä ja menetetystä vuosikymmenestä seuraa ja ne vielä kumuloituenkin. Ikäviä asioita ei pidä kaunistella vaan korjattava.