Uutisten tekeminen on, televisiosta tutun uutisankkuri Matti Rönkän mielestä, puoliluovaa työtä, kun sitä vertaa hänen näkyvään harrastukseensa kirjailijana. Ymmärrän häntä hyvin siinä missä Finlandialla palkitun kirjailijan asettumista poliitikoksi hänen puhuessa suurista asioista, mutta kirjansa ulkopuolelle eksyneenä. Kun kirjailija pääsee kerran parrasvaloihin, se hetki on käytettävä hyväksi, oli kustantaja sitten kuka tahansa. Ellet sitten itse kykene kustantamaan sanomaasi.
Ammattilaisen puhetta
Apu lehden haastattelema kirjailija-toimittaja Matti Rönkä on vakavasti otettava ihminen. Hän kuvaa elämän “rankkana juttuna joka päättyy kuolemaan.” Ihmisen on koettava siinä olevansa tarpeellinen loppuun saakka, oli kyse vanhemmuudesta tai työstä. Hyvä havainto uutisankkuriltamme.
Meillä on kaimani kansa yhteisiä harrastuksia muitakin kuin media ja kirjallisuus. Lentopallo on niistä sellainen. Rönkä kuvaa lentopallon lajina, jossa pallo on nostettava korkealle, jotta jäisi aikaa arvioida, mitä tehdään seuraavaksi.
Harrastelijat tekevät kuten Rönkä esittää, ammattilaiset tekevät toisin. Pallon on liikuttava pelissä nopeasti, ratakisua haetaan jo alkusyötössä ja pitkät hakkurit eivät passeja odottele tolkuttoman kauan vastustajalle näin aikaa antaen. Pelin voittaa nopein ja passari kykenee seuraamaan myös vastapuolen heikkoudet hetkessä.
Valmentaja on havaittava kuka pelaajista on flow -tilassa.
Tunne oma tilasi
Tavalliset ihmiset valehtelevat nykyisin häikäilemättömästi ja syyttävät tiedon ammattilaisia samasta, kertoo Rönkä ja on oikeassa. Valtiovarainministeri Stubb keksi heittää 90 % lain laatijana, kun olisi tullut käyttää alle 10 % lukua esitellessään virkamiesten kannanottoja kiisteltyyn hallintarekisterilakiin. Hän myöntää ottaneensa luvun aivan vain hatustaan ja pyytää sitä anteeksi.
Kun ministerit käyvät debattia asiaansa puolustaen eduskunnassa, se muuttuu helposti sosiaalisen median tapaiseksi huuhaaksi. Silloin twiittaileva Alexander Stubb on helposti viemässä itsensä peliin, jossa pallo ei käy riittävän korkealla ja isku menee verkkoon. Nopeatempoisessa pelissä on osattava myös väsyneenä varoa omia virheitä ja liian ahnasta peliä. Flow -tila voi ylittää helposti omat kyvyt ja kyse on muuta kuin ammattimaisesta itsensä hallitsemisesta.
Flow -tila saavutetaan oikeasti vasta kun ihmisen tavoitteet ja haasteet vastaavat hänen taitojaan ja keskittyminen voi silloin ylittää normaalin suorituksen rajan. Tällöin psyykkinen energia käytetään pelkästään tavoitteen saavuttamiseen ja samalla informaatio on saman suuntainen ihmisen minä tavoitteiden kanssa.
Ihmisen minä kuva ei puolestaan ole ulkopuolella ympäristön ja Rene Girardin kuvaamana sen imitoivan luonteen, “mimesiksen”. Tässä Matti Rönkä kirjailijana toimii toisin kuin puolivaloilla pelaavat toimittajat. Toimittajan ja poliitikon lyönnit menevät helpommin verkkoon ja syötöt ovat mitä sattuu, passit eivät likimainkaan kohdallaan. Kiire ja hosuminen johtaa joskus kasautuvaan virheiden sumaan. Syntyy hallituskriisi ja sotesoppa kiehuu yli. Pelaajat joutuvat paniikkiin ja Saksa lyö Brasilian jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa murskaluvuin.
Turhautumisen perisynti
Rönkä on huomannut, kuinka hän on viimeisiä ikäluokkansa edustajia, joilla koulutus vei työpaikkaan ja putki oli siten valmiina. Nyt mediat haastattelevat nuoria aikuisia, jotka tutkijan koulutuksesta siirtyvät rekan kuljettajiksi uudelleenkoulutuksen jälkeen ja isänsä jäljillä. Työ on siellä vapaampaa ja varmempaa, valtaosa ajasta ei mene apurahojen hakemiseen ja istumiseen vaihtopenkillä, kun muut saavat toimeentulonsa kenttäpelaajina ja hankkiutuen seurasta uuteen sekä huiput vielä maailmaa kiertäen. Siinä perhe ei pysy mukana ja lapset jäävät hankkimatta tai kasvattamatta. Lapset ovat rasite ja lasten hankinnasta haetaan vapautusta.
Fernando Alonso, maailmanmestari formuloiden radoilta, on tässä eurooppalaisen turhauman ruumiillistuma ajaen maailmannektarina tallissa, jonka kuljettajana hän ei tahdo päästä millään niiden kymmenen armoitetun joukkoon, jotka ratkaisevat paalupaikan kohtalon.
Kimi Räikkönen heihin kuuluu Alonson edellisten kausien tallikaverina Ferrarilla. Kimi hävisi silloin Alonsolle, siinä missä nyt Vettelille, mutta on kuljettajajoukon suosituin ja samalla iäkkäin konkari. Kun hän venyttelee itseään kärkikuljettajien haastattelussa, siitä tulee sen viikonlopun kuvastuin tapahtuma.
Kimin suhde oman aikamme mediaan on sama kuin keihäänheittäjä Seppo Rädyllä, umpimielisen suomalainen ja samalla aito ja laskelmoimaton. Mestarilla on varaa siihen mihin muilla ei tule koskaan olemaan.
Kollektiivinen pelko
Pariisin iskujen jälkeen puheet sotatilasta eivät ole liioiteltuja. Terroristin viesti on nyt selvä. He voivat tehdä mitä tahansa ja osua kehen tahansa. Tällaisen aseman saaminen on liki Kimi Räikkösen elämää ja syntyy yhteisössä, kollektiivisessa elämässä, uskonnon kautta.
Ranskalainen akateemikko, juuri kuollut Rene Girard, kuvasi tämän oikein ja osuvasti omassa teoriassaan ja vaikkapa Israelin ja Palestiinan suhteessa. Yksilön ja kahden henkilön välinen kilpailu on eri asia kun kollektiivinen sota. Yksilö kykenee kuitenkin käsittelemään minä tavoitteiden kautta vain pientä yhteisöä, lentopallojoukkuetta, komppanian kokoista miesjoukko, ja kollektiivinen makrotalous on eri asia kuin mikrotalous tieteenä. Samoin sosiologia kokonaan eri asia kuin sosiaalipsykologia tai psykiatria.
Kuinka paljon yhteiskunnan turvallisuus edellyttää puuttumista ihmisen minä tavoitteisiin ja yksilön vapauteen? Kun valvonta rajoillamme ja lopulta yhteisön sisällä, lentopallojoukkueen pelissä kiristyy, ristiriita yksityisyyden suojan ja kansallisen turvallisuuden välillä kasvaa. Enää ei pelata vain harrastelijoiden korkeilla palloilla vaan ammattilaisten nopeaa peliä. Kimi Räikkönen ei voi tehdä mitä tahansa hänkään ja Alonso saa kenkää joutilaana narsistina kehnostakin tallista. Toimittaja joutuu hakemaan leipänsä kirjailijana ja kirjat myy kustantaja ei kirjailija.
Sitä myydään mitä kauppiaat tuovat joulun alla esille ja sen lauluja laulat jonka leipää syöt myös kirjailijana. Punavihreä purkaus on siten laskelmoitua Finlandia palkintoa haettaessa. Räikkönen voi vanhana mestarina myös venytellä, mutta nuori ja kaksi kirjaa kirjoittanut tulokas, väitöskirjaansa valmisteleva, joutuu puhumaan omille lukijoilleen, punavihreille naisille. Lakkokenraali joutuu hänkin lopulta puun ja kuoren väliin. Elämä on rankka juttu, joka päättyy myös kenraalilla kuolemaan. Kauluslaatan pituus ja sen jatkaminen ei anna yhtään ylimääräistä vuotta.
Joulun ja adventin sanoma
Uudessa sodassamme edes kaikki mahdolliset valtuudet eivät voi taata meidän kaikkien turvallisuutta. Maanosamme on täynnä pakolaisia, kuten oli ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen. Moni heistä on raaistunut ja nähnyt vain sotaa, väkivaltaa.
Myös silloin, maailmansotien aikana, heidän käskettiin palata sinne, mistä ovat tulleetkin. Ei mitään uutta auringon alla. Kollektiivinen toiminta on uskonnoissa erilaista ja kristinoppi oli meille uskontona ikään kuin kaiken kääntämistä päälaelleen. Näin adventin ja joulun alla se on syytä palauttaa taas mieliimme, minä tavoitteiden yläpuolelle.
Arkaaisten uskontojen tapa siirtää uhri ulkopuolelle yhteisön ja kollektiivin, syntipukin hakeminen kiusattavasta, on käännettävä kohti itseämme. Siinä elämä on rankka juttu ja uhrin näkökulma ristillä kokonaan toinen kuin uhraajien ristin juurella. Tässä väkivallan annostelumekanismimme ei saa nyt pettää. Islamin on opittava myös kristittyjen ja juutalaisten näkökulma ajoissa. Vanha Babylon ei saa muuttua Arktiseksi Babyloniaksi.
Valtaosa, liki 90 %, Alexander Stubbin luvut, terrorismista tapahtuu läntisen maailmamme ulkopuolella ja siellä koetaan myös vaikeimmat ongelmat ilmastomuutoksemme ja ympäristökatastrofien helvettinä. Pariisissa alkava kokous on siten kohtalon kysymyksiämme ja käynnissä olevan sodan oikea paikka hakea ratkaisuja myös pettymyksen itselleen ja muille tuottaneena isänä, Matti Rönkää ja hänen synkkää yksinpuheluaan lainaten.
Joka toinen avioliittomme ikävä kyllä päättyy eroon ja myös tässä Rönkä, isättömäksi jo lapsena jäänyt, ottaa itse itselleen vastuun ja muuttuu erakoksi, rankaisee itseään tietämättään. Siinä pohditaan jo oikeanlaisen itsekkyyden ja velvollisuuden rajoja.