Kataisen hallituksesta kohti Orpon hallitusta
15.05. 2023
On aika unohtaa rallipolut, euroviisut ja palata Säätytalolle hallitusneuvottelun hoitoon. Takana on jo kymmenen päivää ja haen nyt rinnalle vastaavat neuvottelut Jyrki Kataisen vetämänä vuodelta 2011. Katainen siksi, että hänkin on kokoomuslainen ja lisäksi savolainen. Kumpi painaa enemmän, kun kyse on rakentavasta ja hyvässä hengessä hoidettavasta tehtävästä? Kuopion ja Iisalmen väliä yhtenään liikkuneena ja heitä haastatellen tutkijana pidän savolaisuutta poikkeuksellisena lahjana Suomen kansalla.
Kieli muistuttaa murteena brittien lordien huoliteltua tapaa varoa kieltoilmaisuja. Kertoi aikanaan kielineromme Juice Leskinen. Hän vain jätti kertomatta, miksi kieli muokkautuu, ja hakee rakenteensa noudatellen geopolitiikkaa, ja samalla myös luonnonmaantiedettäkin. Se suojelee lajia ja tässä savolaiset ovat todella neroja tietämättään.
Vain hetki takaperin sain kuulla Helsingissä käydessäni, kuinka tuo ahdas kaupunki kaoottisen liikenteensä kanssa olisi hirvittävä paikka ilman muutamaa savolaistaan. Lausuja oli ulkopaikkakuntalainen, ei siis suomalainen. Eikä hän voinut tietää olleeni alkujaan iisalmelainen, savolainen juuriltani.
Sanni Grahn-Laasonen on taas hämäläinen ja johtaa forssalaisena neuvottelupöydässä ”kasvun kaavaa”, siis yrittäjyyttä, omistajuutta, rahoitusmarkkinoita, markkinatalouden ja kilpailun edistämistä sekä TKI-tavoitteisiin liittyviä kysymyksiä. Tunnen Sannin forssalaisena pitkältä ajalta ja myös hänen Tohmajärveltä, Pohjois-Karjalasta lähtöisin olevan miehensä juuria. Me suomalaiset tunnemme toisemme ainakin maantieteestä väitelleinä. Suosittelen sitä muillekin. Biologian ja yhteiskuntatieteitten rinnalla. Varoen samalla sotia. ”Bella horrida”.
Se on biologinen selviytymistarina samalla vesireittejämme käyttäen. Purjekuntaa veneineen ylläpitäneet savolaiset olivat rakentamassa maataan muuallakin kuin Savossa. Oulu Kainuun meren (Oulujärven) suistossa oli monelle tärkein kauppapaikka. Nykyinen komea kaupungintalo aikanaan savolaisten kapakka.
Katri-Helena on samalta suunnalta Karjalaa ja vaikkapa Seppo Räty keihäänheittäjänä. Olkoonkin ettei ole karjalainen syntyjään. Raja meni kiinni nyt Venäjälle, kuten niin monessa muussakin rajapitäjässä, ja se on surkea takaisku 1990-luvun alusta käynnistyneelle kehityksellä. Kiteen talousalueella olen viettänyt muutaman vuoden avustaen heidän yhteisiä ponnistelujaan ja myös rajan takana vieraillen. ”Puhtaan asian puolesta puhtaalla mielellä”. (Mannerheimin-suvun tunnuslause: ”Candida pro causa candido”).
Grahn-Laasosen jaostoissa pohditaan myös liikennettä ja asumista, digitalisaatiota ja viestintäpolitiikkaa sekä maa- ja metsätaloutta. Siis kaikkea sellaista, joka koskettaa meitä kaikkia. Sanni on oikea henkilö johtamaan tuollaista yhdistelmää. Hän ei ole riidanhaluinen ensinkään – päinvastoin. On sosiaalinen ja kyvykäs myös yhdistämään ja sovittelemaan sellaista, joka edellyttää kokenutta sekä muita kuuntelevaa persoonallisuutta. Hän on tuon konklaavin varmasti älykkäin ja sosiaalisin ihminen. Hänestä ei löydy mitään hämäläisyyteen liitettävää sulkeutuneen mielen merkkejä. Tosin viholliseen on aina vaikea luottaa. ”Cale creditur hosti”.
Oleellista on, että tuleva hallitus tulee sitoutumaan Suomen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen neljään prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Toki se voisi olla suurempikin kilpailijoitamme seuraten, mutta talouskasvun ja uudistumiskyvyn kannalta tämä päätös on kuitenkin valonpilkahdus pimeydessä, lainaten Grahn-Laasosen kirjoitusta Forssan Lehdestä (FL 14.05). Tämä TKI-sopu merkitsee noin miljoonan euron lisäystä joka vuosi julkista rahaa. Eihän se paljoa ole kylvettynä kaikille hyville hankkeillemme. Usein kuitenkin alkuun paneva syy jatkaa. Starttiraha. ”Causa efficiens”. Olen näitä joutunut itsekin hakamaan ja muille jakamaan. Lupaavia yrittäjiä ja tutkivia tohtoreita verkottaen.
Tutkimus- ja innovaatiotoimintaamme vuosikymmenet tutkineena, ja jopa joskus siitä väitellenkin toistamiseen tohtoriksi, ilmiö on oman teknoälymme ja robotiikan maailmassa kiistatta välttämättömin hoidettava. Rahaa on saatava toki rutkasti lisää, mutta sen tutkijat hoitakoot rahoittajineen itse. Kilpailu on varmasti siellä kova, sen voin luvata, mutta niin täytyy ollakin, jotta laatu on maailman huippua. Se on sekä 1) ensimmäinen syy 2) materiaalinen syys 3) alkuun paneva syy 4) syy, jota ilman asia ei edes tapahdu (Causa prima, Causa materials, Causa efficiens, Causa sine qua non).
Kyse kun on aivan toisen tason kisasta kuin pelaten jääkiekkoa tai ajaen rallia, piipahtaen euroviisuissa. Tähän kilpailuun osallistuvat Yhdysvalta, Kiina ja Euroopan ohella kaikki muutkin kynnelle kykenevät ja se on luonnollisesti kilpailluin ala myös tieteemme sisällä. Omat resurssimme ovat vain eräänlainen siemenperuna. Carpe diem, Dum loquimur, fugerit invida aetas, Carpe diem, quam minimum credul postero. “Tartu hetkeen. Nytkin puhuessani, kirjoittaessani, julma aika rientää. Poimi päivä, luota huomiseen mahdollisimman vähän!”
Suomessa yritykset vastaavat noin kahdesta kolmasosasta TKI-tavoitteen saavuttamisesta Suomessa. Matka Nokian kultavuosiin on vielä pitkä, mutta suunta on oikea. Lounais-Hämeessä tämä raha tarkoittaa Lukea ja HAMK:n opiskelijoitamme ja tutkijoita, laboratorioita. Luonnonvarakeskus Jokioisissa oli oma työnantajani vuosikymmeniä yliopistojen rinnalla. Se on maailmalla tunnettu ja arvostettu laitos. Sitä on karsittu kovalla kädellä. Tekijät vastatkoot: ”Caveat actor”.
Toinen asia, jonka Grahn-Laasonen nostaa esille, on sote-palvelut. Henkilöpula hoitajista ja lääkäreistä on tiedettyäkin huonommilla kantimilla. Hämäläiset kokoustajamme valvovat yötä myöten ja heitä on turha syyttää kriisistämme. Jo edellinen hallitus, toki vieläkin istuva, teki oman 40 miljoonan euron talouden tasapainotusohjelmansa. Sanni ei Hämeenlinnan kokouksiin ehtinyt omilta kiireiltään hallitusta kooten.
Forssalaisten yöpäivystys sairaalassa loppui, ja muukin päivystys kulkee kiirevastaanoton nimellä. Hämeenlinnassa odottaa sairaalan rakennustyömaa ja paikoitusalue, johon on kiireellisen turha autoineen yrittää, ellei ole yöpäivystyksestä kyse. Jonot ovat sinnekin pitkät. Nyt ei ole viisasta sairastua äkisti. Kroonikkopuolta voi hoitaa vanhoin menetelmin ja kotikonstein sekä etähoitona. Koronan vuosia jatkunut koriaresti yli 70-vuotiailla on ollut traumaattinen muutos, jota ei hevin korjata.
Omalla kohdallani etätyö on ollut ainut pelastus. Kaikki muu on tarua suurten ikäluokkien kohdalla, siitä ei ole tutkittua tietoa, eikä siihen ole siksi syytä puuttua. ” Cetera iam fabulosa … quod ego ut incompertum in medium relinquam”.
Kipeitä säästöjä tulee ja edessä on pohdinta pienimpien sotealueiden liittäminen uskottavampiin yliopistollisen sairaalan sisältäviin keskuksiin. Toki tämä oli tiedossa jo näitä elinkelvottomia sotealueita synnytettäessä. Kerroin kuinka en osallistunut Hämeessä tähän vaaliin lainkaan protestina mielettömyydelle. Näin teki yli puolet äänioikeutetuistamme. Emme ole idiootteja. Forssassa katseet kääntyvät Pirkanmaalle ja Tampereelle. Riihimäki on katsellut Helsingin suuntaan jo jonkin aikaa. ”Vaara tulee nopeammin, kun sitä väheksytään”. ”Citius venit periclum cum contemnitur”.
Seutukaupunkien ohella ongelmat iskevät ympäröiviin maaseutupitäjiin ja näiden terveyskeskuksiin, lähipalveluihin ylipäätään. Kanta-Hämeessä siis Humppilan, Jokioisten, Ypäjän ja Tammelan palveluihin. Suoja-aika kuntien vuokraamista tiloista on päättymässä. Kuka valvoo näiden alueiden etuja Hämeenlinnassa, saati Lahdessa ääniä keräten vaaleissamme? Mitä tekemistä lahtelaisilla on näiden alueiden ihmisten palvelujen edunvalvonnassa?
Heille riittävät äänet vaaleissa. Lahti on jossain idässä sijaitseva etäinen päijäthämäläinen kaupunki. Forssa sijaitsee lännessä lähellä Turkua, Tamperetta ja pääkaupunkiseutua, monen maakunnan rajalla. Onko kartta vaikea asia avattavaksi suomalaiselle poliitikolle tai virkamiehillemme? Olemme Rooman (SUOMEN) kansalaisia, maineikkaita ja kunnianarvoisia sukuja. ”Civis Roanus est” – ”Clarum et venerabile nomen”. Ajatuksista ei ketään rangaista. ”Cogitationis poenam nemo patitur”
Edellinen hallitus lisäsi sotealueittensa maakuntahallinnon tehtäviä ja vaatimuksia, kiristi mitoituksia, mutta unohti mistä saada hoitajat ja rahat? Asiakkaita varmasti riittää. Seuraavan hallituksen on ratkottava näitä ongelmia Säätytalolla, kirjoittaa Sanni Grahn-Laasonen, kahden hallituksen ministerinä aiemmin toiminut puuhanainen. Sirkka-Liisa Anttila jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle ja varmaan toi ennen sitä esille oman näkemyksensä. Samalla keskustan kannatus romahti. Häntä ei kuunneltu. Anttilan mielipide oli samalla yleinen mielipide. ”Communis opinio”
Kataisen hallituksen synty 2011
31.05.2011
Paavin vaalissa konklaavin kahdestoista päivä on kriittinen. Jos paavin valinta alkaa vaikeutua ja jatkuu näin kauan, siirrytään äänestyksissä yksinkertaiseen enemmistöön (Universi Domini Gregis) ja kunnianhimoisempi tavoite laajan kannatuksen saavasta katolisen kirkon johtajasta saa väistyä. Tähän ei tarvita median apua ja hoputtamista. Tuhatvuotinen viisaus on opettanut, kuinka edetä mahdottoman edessä, julkisuuden paineissa.
Akuutin stressin rajat
Ei ole sattuma, että monet pitkäkestoiset tapahtumat on rajattu juuri vajaan kahden viikon mittaisiksi. Olympialaiset olivat aikanaan lyhyempi mittelö, joka muuttui lopulta nykyaikaiseen muotoonsa ja kestoksi tuli noin kaksi viikkoa. Samoin kiekkoleijonamme viettävät MM-kisoissa juuri tuon ajan, siinä missä jalkapalloilijat omissa mittelöissään. Jos kisat jatkuvat yli tuon rajan, on vaarassa, että tekemisen meininki repsahtaa ja tuloksen teko ei kiinnosta enää edes kisoja seuraavaa rahvasta.
Kaksitoista vuorokautta tarkoittaa ihmisen neurologiassa ja psykologiassa vaihetta, jolloin stressi alkaa ottaa ylivallan, ja aiemmin kiivas tekeminen muuttuu tylsäksi rutiiniksi. Jos tätä päämäärää ei ole asetettu, annettu täsmällistä rajaa, koska neuvottelut loppuvat, syntyy ylikuntoon ajetun urheilijan oireita. Miksi ei noudateta näitä rajoja, tervettä järkeä? ”Comunis sensus”.
Akuutissa stressitilanteessa keho ei tiedä, olisiko sen taisteltava vai paettava, ja se alkaa hakea korvaavia toimintoja. Akuutti stressi voi olla lyhytkestoinen, ei puoli vuotta kestävä vaalitaisto, ja sitä seuraava viikkojen hallitusneuvottelu. Hallitusta koottaessa olisi ymmärrettävä ihmisen fysiologiaa, psykologiaa ja neurologiaa.
Neuvottelijoiden kestävyysvaje näkyvissä
Kun Jyrki Katainen käynnisti tänään kahdennentoista päivän hallitusneuvotteluissa, pitkittynyt stressi oli tuonut neuvottelijoiden aivoihin ja istumalihaksiin glukoosia ja happivaje alkaa vaivata etenkin sisäelimistöä, jossa toiminnat olivat samaan aikaan hidastuneet. Ilma oli sakeaa kuin painikilpailuissa Pohjanmaalla.
Alun perin sadan metrin spurtista siirryttiin varttimailiin ja tämän jälkeen täydestä mailista peninkulmaan. Katainen pysyi vaitonaisena medioille, ja käynnisti joka aamu uudelleen puheensa kestävyysvajeesta matkalla, joka muuttui vähin erin maratoonarien elimistölle sopivaksi kuivankalpakoiden miesten menoksi. Kestävyysvaje alkoi näkyä neuvottelijoiden lasittuneista silmistä ja puutuneesta olosta. Edes ulkoministeri Stubb, maratonmestarimme, ei jaksanut enää hymyillä.
Masentuneet surutyön kantajat
Suomalaiset sairastuvat masennukseen ja palamisilmiöihin juuri tämän saman prosessin seurauksena. Maratoonarin keino edetä neuvotteluissa on kovin eritahtinen kuin pikamatkan tai varttimailereiden tapa suoriutua tehtävistään. Ihmisaivojen kyky suoriutua Säätytalon neuvotteluista ei poikkea mitenkään normaalin väsymyksen ja tunnereaktioiden aiheuttamien häiriöiden luomasta virhekäyttäytymisestä. Helsingin Sanomissa ongelman on havainnut toimittaja Jaakko Hautamäki (HS 31.5. 2011). Konklaavissa tämä tunnettiin jo vuosisadat sitten ja ongelmia myös osattiin hoitaa. Nyt haettiin tyypillistä eripuran sopusointua. ”Concordia discors”.
Sovulla pienet asiat kasvavat, eripuralla suuretkin hajoavat. Ei tästä säännöstä tunneta poikkeusta. ”Concordia parvae res crescunt, discordia maximae dilabuntur.
Herkimmin häiriintyvät otsalohkot ja niiden ohjauksessa abstrakti ajattelu, luova ja innovatiivinen ongelmanratkaisu, sekä mikä tärkeintä, kyky hallita monipuolisen informaation riippuvuuksia. Näin väsyneet aivot alkavat tehdä lopulta ratkaisuja, kuten takavuosien tupo-neuvotteluissa, välittämättä ristiriitaisen tiedon harhoista. Parhaiten neuvotteluissa pärjäsi kentälle vaihdettu uusi peluri, virkeissä aivoissa aineistoja työstävä ihminen. Umpisolmun avaajaksi kutsuttiinkin usein tätä varten palkattu sovittelija. Ratkaisu oli helppo ja odotettu, faktoissa pysyvä pragmaattinen yhtälö.
Väyrysen lääkkeet
Paavo Väyrynen on puuttunut lehdessä samaan ilmiöön toisesta näkökulmasta (HS 31.5) käytyään itse läpi hallitusneuvotteluja neljän vuosikymmen aikana. Hän kokee Jyrki Kataisen vetämän konklaavin olevan hävinneiden muodostaman ryhmän, josta puuttuvat kokonaan kansan odottamat muutokset. Perussuomalaisten pelko ja heidän ohjelmansa toteutus kokoomuksen johtamana ei ole uskottavaa sisäpolitiikassamme.
Pelkkä halu hallita ja käyttää valtaa ei riitä silloin, kun juuri kokoomus ja sen edustama politiikka sai vihreitten ohella mittavan huomautuksen kansalta keskustan ohella. Sellainen stressi on vielä vaikeampi sietää kuin pelkkä surutyö ja sen läpivienti yhteisenä hävinneiden maratonmatkana vaalien jälkeisenä tyhjennysharjoituksena. Median olisi tullut tähän puuttua eikä viihdykkeenä hakkarais -ilmiöihin. Älä ikinä juonittele oikeamielistä miestä vastaan. ”Contra hominem iustum prave contendere noli. Semper enim deus iniustas ulciscitur iras.”
Media oli unohtanut mitä vaaleissamme oli tapahtunut ja kuinka suuri tuo muutos oli sisäpolitiikkamme hoidossa. Portugalin ja Kreikan riepottelu jatkuu Helsingin Sanomissa Olli Kivisen Impivaara seikkailuna (HS 31.5) vielä näinkin myöhään vaalien jälkeen. Syntyy vaikutelma harakasta tervatulla katolla.
Uudet luudat lakaisemaan
Väyrynen esittääkin neuvottelijoiden vaihtamista perussuomalaisiin ja demareihin perustellen näiden kohtuullisen läheisellä yhteisellä, jo ennen vaaleja esitellyllä ohjelmalla, sekä keskustan saamista mukaan näihin neuvotteluihin suuresta tappiosta huolimatta. Väyrynen pitää sitä kuitenkin mahdollisena. Vastakkaisilla vastakkaisia parannettakoon. ”Contraria contrariis curentur”.
Väyrysen pelisilmä on tallella ja näkökulma neljän vuosikymmenen mittainen. Samaan aikaan on huomattava, kuinka kokoomuksen nuoret ovat jo samoilla linjoilla perussuomalaisten kanssa syrjintäkysymyksissä Wille Rydmanin (HS 31.5) johdolla ja Saksa teki päätöksen luopua kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä. Tämä Rydman nähdään vielä joskus perussuomalaisten ryhmässä.
Kun Sveitsi teki samaan aikaan vastaavan päätöksen, Suomen edellisen hallituksen asettamat paineet vihreitten ja kokoomuksen välillä alkavat käydä kestämättömiksi. Se mitä maailmalla tapahtuu nyt kaiken aikaa alkaen Kreikan velkakriisistä ja Saksan reaktioista osana Japanin tapahtumia, on osa koko uutisvuoden valtaisista puolueisiin kohdistuvista paineista.
Ne eivät ainakaan helpota Kataisen tuskaa ja kansa odottaa nyt tuttua pohjaa perussuomalaisilla tuettuna. Yhteisöllinen ja sosiaalinen ympäristö sekä sen turvallisuus on paljon enemmän kuin kuvitteellinen Portugalista ja Kreikasta vedetty EU solmu toimittaja Olli Kivisen tapaan hallitusta rustaten. Hyvä tavat turmelee pahoja puhuva seura. Kuolemaa vastaan puutarhasta ei löydy yrttejä. ”Corrumpunt mores bonos colloquia mala” – ”Contra vim mortis non est medicamen in hortis”.
Kivinen tie ilman visiota, mihin se johtaa. Toimittajan elämä on usein kaukana siitä elämästä, jossa lukijat ja heidän äänestämänsä poliitikkojen ajatukset seikkailevat.
Tämä ongelma on kristillisdemokraattien Angela Merkelin Saksassa aivan toista luokkaa kuin nyt Suomessa. Saksan tapahtumat taas heijastuvat Suomeen aivan toisella tavalla kuin Portugalin tai Kreikan ja niihin on reagoitava. Sosiaalinen media ja sen talous sekä strategia on sama kuin kansalaismedia ja sen kulutus. Siinä ei haeta neljännen valtiomahdin tapaan valtaa vaan käytetään sitä suvereenisti. Lisäksi on piinallista pelätä sellaista, mitä ei voi voittaa. ”Crux est, si metuas, vincere quod nequeas”.
Meriläisen tuska toimittajana
Uudessa mediayhteiskunnassa avoin tiedottaminen on kaiken lähtökohta. Kun Kataisen tiedottaminen on ollut paavin konklaavin kaltaista, sen seuraukset ovat yksin hänen kannettavissa. Niinpä kun muuta tiedotettavaa ei ole, toimittajan on itse tehtävä tikusta asiaa, jolloin otsikot syntyvät tyyliin “Hallitusneuvotteluihin on syytä saada vauhtia” (HS 31.5). Kenen vahingoksi? Kenen hyväksi? Cui malo? Cui bono?
Se ei ole informatiivinen, ei erityisen älyllinen, eikä se tuo uutta sähköisen median taustoittajana. Toimittaja Meriläinen tuskastuisi vellihousuisiin juttuihin ja kokoomuksen mielistelyyn puuhata maahan mahdotonta hallitusta. Onko tätä uskottava, koska se on todistamaton? Credibile est, quia ineptum est.
Median kirjoitus ei saa Meriläisen (HS 31.5) mukaan jättää liian montaa kysymystä auki. Täytyy varoa triviaalia juttua ja viihteellisyyttä. On uskallettava huutaa kuinka keisarilla ei ole nyt vaatteita lainkaan. Ja lasin kera. Cum vitro.
Yksituumaisuudessa ei hyväksytä lainkaan kerettiläisiä ääniä, vaikka niin väitetäänkin, ja syntyy sopuli-ilmiöitä. Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan tapauksissa juttu olisi tullut selväksi pienemmälläkin volyymillä. Samoin omituinen Martti Ahtisaaren yhteinen vähättely, typeryyksien typeryys, joka ei perustunut mihinkään.
Meriläistä suututtavat toimituksessa pelkurit ja vellihousut. Sama pätee työhön kuin työhön. Kun mielipide perustuu faktaan, ei tunteeseen tai ennakkoluuloon, sopulilauman yhteiseen tapaan reagoida omaan tietämättömyyteen, syntyy juuri Meriläisen kuvaamaa sopulilauman hurskastelua. Sillä ei ole mitään tekemistä luovan ja innovatiivisen journalismin kanssa. Kiitoksella hyväksytään. Cum laude approbatur.
Lämmitettyä kaalikeittoa
Kun hallitusta ei synny kohtuullisessa ajassa, se on jo syntyessään eripurainen ja kyvytön, hävinneiden arvojen ja aatteiden maailmasta raavittu jatko edelliselle Matti Vanhasen hallitukselle. Silloin on tehtävä rohkeita johtopäätöksiä ja vihellettävä peli poikki neljännen valtiomahdin toimesta, olkoonkin että sen toiveissa siintää kokoomuslainen sinipuna vihreillä arvoilla tuettuna. Näin syntyy aasista villaa. A asino lanam.
Suomi on pian ainoa eurooppalainen ydinvoimaa rakentava kansakunta. Kun Saksa luopuu ydinvoimasta, meillä ei oikein jää vaihtoehtoja, vaikka olettaisimmekin, että euro on ikuinen, Saksasta riippumaton meille pyhä asia, eikä kansalaismediaa, sosiaalista mediaa ja sen taloutta, internetiä, olisi keksitty. Saati robotiikkaa ja tekoälyä. Kunhan tämä syntyy syvältä sydämestä. ”Ab imo pectore”.