Tanssi meille Zorbas
Kaikki lähti liikkeelle Kreikasta. Syntyi uusi käsite dominoilmiölle ja aloimme keskustella luottokriisistä, joka levisi Kreikasta Portugaliin, Irlantiin, Espanjaan, Italiaan ja uhkasi jo Ranskan taloutta. Kun muu maailma oli jo herännyt uuteen kevääseen ja eteni edellisestä kriisistään, sauvoi vauhtia molemmin käsin ja kymmenen prosentin kansantuotteen nousuvauhdilla, Eurooppa alkoi muistuttaa vanhainkotia, huomautti pääministeri Matti Vanhanen Ylen ykkösessä.
Ongelma ei ollutkaan enää vain kreikkalainen vaan instituutioiden välinen, jossa spekulantit markkinataloudessa saattoivat kerätä voittojaan ja ne oli saatava kuriin. Tutuksi tuli käsite ”voitot kotiutetaan ja tappiot sosialisoidaan”. Ruotsin valtiovarainministeri käytti heistä nimitystä “sudet”.
Mieleeni tuli takavuosien Kevin Costnerin menestysleffa, jossa elokuvan sankari oli valkoinen mies, sotisopaan pukeutunut Costner, ja hänen ympäristönsä vihamielisten intiaanien ja villin luonnon ympäröimä. Sellainen tarina, kertomus lasten uskoa, oli takavuosina hyvin yleinen. Kertomuksen tausta ei ollut vain moralisoida vaan pikemminkin muuttaa vanhaa mielikuvaa myyttisestä lännestä, mustavalkoisesta raivaajahengestä. Joskus tämä sankari ihastui väärän heimon naiseen ja niin tässäkin tapauksessa.
Sankarilla oli rohkeutta tanssia susien kanssa nuotiotulella, saada siitä nimensä intiaaniheimon keskuudessa, olla lajinsa viimeinen tai joutua uuden ajan airueeksi ja kerätä itselleen vihollisia molemmista leireistä. Tuolle toiselle osapuolelle, intiaaninaiselle, sen sijaan ei kukaan korvaansa lotkauttanut, vaikka hänen kohtalonsa oli aina vaikein.
Näissä kertomuksissa sankaruus oli ramboilua, jossa miehet tekivät itsestään suurmiehiä verisin keinoin ja herkällä liipaisinsormella, olivat satulaan liimautuneita vaiteilijaita yksinäisiä ratsastajia. Naisen osuus oli lähinnä kulisseissa, joko pienessä talossa preerialla tai bordellissa eläen. Kyky nähdä kulissien taakse tai läpi oli olematon tai se jätettiin katsojan tehtäväksi. Costner onnistui tässä kahden maailman välisen muutoksen kuvauksessa hyvin, mutta jätti naisen osuuden liian kapeaksi. Pääosan esittäjä valikoitui väärin ja vanhan rooliajattelun kautta sekä väistyvän kulttuurin seurauksena.
Tanssi Susien kanssa
Hänelle olisi voinut antaa nimeksi Susien. Tanssi Susien kanssa oli siten mielestäni tuon äitienpäivän parempi otsikko kuin miesten mittaan tehty satu tuhoisasta taloudesta tai yhteisöstä, jota leimasi ahneus, viha, laiskuus, ylensyönti, sekä ylpeys tai turhamaisuus Suomen Kuvalehden pääkirjoitusta lukien. Siinä euroalueen hajoaminen oli Kreikan tilastojen petollisten vääristelijöiden syytä, petos ja petoksen petos, jossa kreikkalaisten on nyt syötävä mukisematta matolääkkeensä – tai lähdettävä rahaunionista. Puuttui enää kuolemansynneistä se pahin, nainen.
Euroopalla ei näyttänyt olevan välineitä, joilla se voi vastata nopeasti ja uskottavasti ilmiöön, joka kyllä tunnettiin, mutta jonka syntymiseen ei oikein uskottu. Sellainen väline oli luotava hätäkokouksessa ja näkyvimmät poliittiset päättäjät viettivät äitienpäivänsä vakauttaen markkinoita, tanssien susien kanssa.
Kukaan ei pystynyt tarkalleen sanomaan, mitä Kreikan maksukyvyttömäksi ajautuminen merkitsisi. Yhtä vähän kun tiesimme syksyllä 2008 mihin Yhdysvalloissa paljon vähäisempi Lehman-Brothers -investointipankin konkurssi johtaisi. Yhdestä asiasta, tanssista Susien kanssa, voi seurata sata muuta ja tanssi susien kanssa. 1930-luvun lamassa Suomella ei ollut osaa eikä arpaa Wall-Streetin ylilyönteihin, mutta tauti vain levisi meillekin, tiesivät talousviisaat vanhastaan ja alkoivat aivastella ja osa vilustui viruksesta psykosomaattisella tavalla tai allergiareaktiona.
Vanhainkodin osasto eristetty
Kun väline oli löytynyt, eurooppalaiset lupautumassa sitoutumaan kriisin hoitajiksi, keskeisimmät instituutiot olivat luomassa sille uskottavuutta, maanantai käynnistyi nousevin kurssein myös Suomessa. Nordea ilmoitti pankkina, ettei se omista kuin vajaan pari prosenttia syntistä rahaa välimereisen alueen valtioissa.
Pääministeri Vanhasen mukaan Euroopan vanhainkotiin ei voinut luoda järjestelmää, jossa yksi valtio, vanhainkodin osasto, jätetään heitteille ja selvitystilaan. Sellainen toisi pelottavaa turvattomuutta myös sinne, missä nyt kuviteltiin olevan tyyntä ja turvallista, Saksassa, Hollannissa ja Suomessa. Seuraukset Kreikan luhistumisesta olisivat olleet ilman muuta Wall Streetin hollywoodia tai Lehman Brothers konkurssia pahemmat. EU:n komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto olivat euromaiden tukipaketin sitojia ja Kreikka oli viruksineen eristetty. Oikeammin luotiin järjestelmä, joka olisi kuulunut luoda jo paljon aikaisemmin, ja sille vielä kontrolli, valvonta jäsenmaiden velkaantumisen seurannalle sekä selvät ankarat rangaistukset, sanktiot.
Ei lahjoja Kreikalle
Kreikan saama tuki ei ole lahja vaan korollista lainaa, kerrottiin. Kreikka laittaa taloutensa nyt ikään kuin jälkikäteen eurokuntoon. Euromaat eivät ota Kreikan lainoja vastatakseen vaan antavat sille uutta korollista lainaa. Tämä järjestely on EU:n perussopimuksen mukainen. Lissaboniin ei tarvinnut kajota ja vajota liian hitaaseen EU:n hallinnointiin. Vahva tukipaketti, vakautusrahasto, johti jo maanantaina Helsingin pörssin liki 10 %:n nousuun etenkin pankkiosakkeiden osalta. Summa, 750 miljardia, on valtava ja Suomen osuus siinä olematon runsas 8 miljardia. Kreikan lainan kohdalla puhuimme vielä 1,5 miljardista, mutta kyse olikin toisesta asiasta silloin. Tämä on syytä kertoa ja selvästi sekä estää populistinen puhe Kreikan avustamisesta.
Suomalaiset ymmärtävät järkipuhetta, kun se perustellaan ymmärrettävästi. Kun valtioon on opittu luottamaan, siihen on voitava luottaa myös jatkossa pelkäämättä varojen katoamista riskisijoittajien tai turvallisena pidettyjen eläkerahastojen kohdalla. Euro oli sentään taannut taloutemme vakaan kehityksen ja korot eivät hypelleet takavuosien tapaan ja välillä markkaa devalvoiden, ja se oli käypää valuutta turistina liikkuen jopa Kreikassa.
Sanktiot rikkomuksista
Jotta jatkossa vastaavalta vältytään, syntipukki on kuitenkin löydettävä ja nyt se oli todellakin Kreikka. Miten sitten hoitaa jatkossa, jotta tällaiset vanhankodin kurittomat saadaan järjestykseen ja pois rikkomasta meidän rauhaamme, äitienpäivää.
On oltava selvät ja kovat sanktiot, vastaavat suomalaiset ja saavat muilta tukea niin Saksassa kuin Ranskassa. Britit eivät vaaliensa jälkeen oikein tiedä, mitä kansa heiltä haluaisi, ja oli odotetun vaisu siinä missä eurosta eroon jäänyt Ruotsi. Heillä ei ole tähän puhevaltaa, sanovat suomalaiset. Kruunu kun ei ole euron väärtti ja markka on jo unohdettu, tsaarin aikaista valuuttaa.
Sen sijaan Suomessa Olli Rehnin salkun paino kasvoi ja pääministeri, valtiovarainministeri Jyrki Katainen olivat hoitamassa historialliseksi jäävää viikonloppua mallikkaasti. Suomi oli ollut ajamassa jo aikapäiviä mallia, jossa tällainen kriisi olisi ollut mahdoton. Siinä sanktiotkin syntyvät ja laukeavat päälle automaattisesti, sekä odottamatta kansallisten hallitusten aina vähän arveluttavia päätöksiä, tanssia Susien kanssa.
Heti kun indikaattorit näyttäisivät punaista valoa EU:n rahoitus alueellisille kehityshankkeille lakkaisi, yhtenä esimerkkinä. “Kreikan tie” ei saa olla poliittisena houkuttimena tai linjauksena millekään hallitukselle tulevaisuudessa, kirjoittaa Olli Rehn Suomen Kuvalehdessä (SK 18). Susien kohtalo on nyt kova, ankarampi kuin mitä kreikkalaiset ovat ennen kohdanneet joutuessaan menemään töihin saamatta siitä ylimääräistä korvausta ja jatkaen yli 50 vuoden korkean iän ennen eläkkeelle pääsyään. Se tuntuu pahalta maassa, jossa suomalainen turisti on viihtynyt juuri sen tervehdyttävän joutenolon seurauksena, tanssien Susien kanssa kreikkalaista kansantanssia.
Vasilikos, Zebekikos, Susta, Tsamikos, Partalos
Kun yhteistä unionin verotusta ei ole, kriisiraha ja rahasto, jonka takuumiehinä ovat EU:n jäsenvaltiot, siis me kansalaiset, on vakautta ylläpitävä siinä missä kriisinhallintajoukotkin. Jotain kättä pitempää on oltava, tunnustaa tavallinen EU kansalainen ja ymmärtää sen, kun se kerrotaan käyttämättä väärää kieltä, munkkilatinaa tai EU -jargoniaa, talousoppineitten tai politiikkaan taipuvaisten tieteilijöitten pohdintaa huomaamatta, kuinka EU on kansalaisyhteisö siinä missä vaikkapa sosiaalinen tai kansalaismedia, yhteisöllinen media ja sen miljoonat jäsenet.
Parhaiten Kreikkaa ja sen kieltä ymmärtää juuri tanssien. Miten olisi traakialainen Baiduska, makedonialainen Antikristos tai Gaida, joonialainen Ballos, hansalainen Haniotikos, Konstantinopolin Hesapikos, Egeanmeren Ikariotikos, kreetalainen Kalamatianos tai flirttaillen parijonossa Karagunaa, keimaillen Arsilamasta, traagialaisittain piiritanssien Kastrinosta, hypähdellen Kotsaria, sukeltaen sieniä sukeltajantaudin saaneena humaltuen kalimnokselaista Mihanikosta, keikistellen makedonialaista Nikolosta, Partalosta tai soidintanssina pontoslaista Serraa, traagialaista Sfarlista.
Rodoksen ja Kreetan Susta
Varmaan kriisi saa aikaan oman tanssinsa, joka muistuttaa Rodoksen tai Kreetan Susta, joka saa nimensä ajopelien jousista, tanssijoiden polvien joustaessa kuoppaisella matkalla joko piiri- ja paritanssina niin kauan kuin rahaa riittää ja polvet kestävät Zeibekikoksen pussihousuisessa menossa, Zonaradikoksen tapaan lopulta tanssijoiden jonon joutuessa keräksi ja jälleen siitä erilleen purkautuen. Kriisistä toiseen joutuen ja näin unionina kehittyen ja uutta, innovatiivista rakentaen ja välillä sitä purkaen harharetkillään olevan miehen vaimon tapaan ja kreikkalaisittain näin uutta oppien, Penelopen tapaan kutoen, ja taas kutimensa purkaen Odysseustaan näin odottaen. Upottaen ihmisen välillä unohduksen virtaan ja nostaen ylös aina saman kreikkalaisen.