Iam ver egelidos refert tepores (Catullus)
Jo kevät tuo lauhkeat lämpimät ilmat
20.03.2024
Meiltä suomalaisilta vuodenajat ja auringon kierto tahtovat mennä usein sekaisin. Ensinnäkään aurinko ei todellakaan kierrä maata eikä maailma Vladimir Putinia. Valta se on, joka sokaisee, ja keväällä auringon valo huonon pään. Huonon pään takia taas koko ruumis kärsii ja kansojen johtajina itsensä näkevä ihminen on lopulta painajainen elettäessä tekoälyn ja algoritmien aikaa. Joskus se havaitaan myös Venäjällä ja tämä aika jää heillä unholaan kuten Urho Kekkosen aika suomalaisilta. Urkki ei vaaleista tykännyt ja ”kekkosslovakiaksi” kutsuttu maa sai presidentikseen savolaisen torpan pojan, jonka pää ei kestänyt presidentille tarkoitettuja tehtäviä. Nyt näitä tehtäviä on karsittu, sekä siirretty vaaleilla valittaville ja mieluiten vain lyhyeksi määräajaksi. Valta kun sokaisee, täydellinen täydellisesti. Heti kun oikeus palaa, palaa kultainen aika. – ”Iam redit et Virgo, redeunt Saturnia regna. (Vergilius). Jäämme odottamaan.
Tätä päivää tulisi juhlia myös Minna Canthin päivänä. Ja taas tulee eteen henkilöpalvonta sekä myöhemmin Eino Leinon päiväkin. Oma syntymäpäiväni sattui kuvataiteiden päivän kohdalle, ja eikös sekin henkilöitynyt yhteen kuvataiteilijaan. Helen Schjerfbeckin nimi oli kaikille suomalaisille vieras ja hautaakin saatiin hakea useamman kuvataiteilijan voimin. Niinpä kun kuvataiteen kohdallakin käynnistyi henkilöpalvonta, lopetin koko taiteen ja siirryin eläkkeellä kirjoittamaan artikkeleita kirjoiksi. Tekoäly hoitakoon niiden kuvataiteen. Kukaan ei jaksa tänään keskittyä samaan aiheeseen 15 sekuntia kauemmin, jolloin lyhyet artikkelit ja kuvat oli syytä siirtää kirjaksi, ja tämä sähköiseksi, sekä kirjoittaen manifesti käsitteille klusteritaide ja taiteitten klusterit (Cluster art and Art of clusters). Ja ottaa tuo manifesti kodikseen, kotisivukseen netissä. www.clusterart.org. Sekä muistaen Senecan opit: ”Ignis quo clarior fulsit, citius exstinguitur.” – “Mitä kirkkaammin liekki palaa, sitä pikemmin se palaa loppuun.”
Tänään tuo käsite ”Cluster art” on ollut kotisivuni jo useamman vuosikymmenen ja sillä minut paremmin tunnetaankin. Henkilöpalvontaan vähänkin viittaava ilmiö puistattaa. Sen sijaan käsitteet, joiden manifestitkin ovat hyvin väljiksi kirjoitettuja, ovat kokonaan toinen asia. Kevätpäiväntasaus on siten ihan hyvä hetki huomata, kuinka aurinko käy jo kohtuullisen korkealla, ja päivä pitenee kukonaskelin kohti pääsiäistä ja kesäajan alkua. Kellon siirtelykin edes takaisin on keinotekoista ja sairas ilmiö sekin. Aurinko pysyy radallaan ja Tellus se on, joka pyörii ja kiertää muitten planeettojen tapaan hiven asentoaan vaihtaen. Aurinkokuntamme takana on lisää samanlaisia määrätön määrä ja omamme sijaitsee linnunratamme reunalla. Se on meille kaikille sama. – ”Idem omnibus.”
Suomalaiset ymmärtävät mitä on olla pienen ja perifeerisen kansakunnan edustaja ja lähellä Jäämerta, naapurina jättiläinen, joka ei oikein löydä itselleen rajoja ja ahdistelee pienempiään muun puuhan puutteessa. Vain ihmiset sen rajojen sisällä ovat pieniä. Kun nämä yhdistävät voimansa unioniksi Yhdysvaltain tapaan, kuri ja järjestys palautuu takavuosien Neuvostoliittoonkin. Paluuta takaisin historiaan maailmansodilla uhkaillen ei ole ylipäätään mahdollista toteutettavaksi. Lisäksi hyödyllisempää kuin tieto tulevista onnettomuuksista on olla tietämättä niistä. ”Ignora futurorum malorum utilior est quam scientia. (Cicero).
Putinin aika muistetaan murrosaikana sekin. Hän koki itsensä jumalten valitsemaksi keisariajan jatkeeksi eläen väärällä vuosituhannellakin. Se on nyt vain siedettävä ja jatkettava kohti uutta kesää ja kärpäsiä puutarhaa hoitaen, kalastellen ja kirjoittaen kirjoja. Joka toinen kuukausi uudet aiheet ja uudet kujeetkin jopa teknologiaa muuttaen. Saksalainen saa hoitaa tämän puolen. Ei suomalainen. Liian pieni kansa ja liian vähän alan osaajia, saati lukijoita, luovia innovaattoreita. Viestikoulun tunnuslausetta muistaen: ”Illico perfectum!” – Kerralla kuntoon.
On siis aika palata Eino Leinon päivään Minna Canthin päivänä ja nautti samaan aikaan kevätpäiväntasauksestakin. Olen tehnyt tämän tarkoituksella useita kertoja aiemminkin ja varoen viemästä itseäni putinismin kaltaiseen venäläiseen maailmankuvaan. Siis kirjaani, jonka kansilehdellä lukee: ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi.” Toki Yhdysvalloissa tätä voi lainata ja kirjoittaa putinismin paikalla trumpismin. Kaikin mokomin. Ei Trump siitä loukkaannu, päinvastoin. On otettu. Hänellähän on huumorintajuakin. Kuinka paljon, sitä emme tiedä, emmekä tule tietämään. – ”Ignoramus et ignorabimus.”
Minna Canthia juhlien Eino Leinon päivänä.
Hän kulkevi kuin yli kukkien,
hän käy kuni sävelten siivin,
niin norjana notkuvi varsi sen,
kun vastahan vaiti mä hiivin.
Ja kunis mun voimani kukoistaa
ja soi minun soittoni täällä,
sinis laulujen laineilla käydä hän saa
ja kulkea kukkien päällä!
Kun vietämme runon ja suven päivää, eikös eniten luettu kirjoitukseni ole yli vuosikymmen sitten kirjoitettu kertomus Minna Canthin ajasta. Miksi meillä suomalaisilla on taipumusta kääntää kertomukset päälaelleen? Sven Dufvan tapaan valita väärä puoli äkseerauksen aikana ja tehdä toisin kuin neuvotaan, sotkea vasen ja oikea politiikassakin. Kun tulisi juhlia miehistä miestä ja Eino Leinoa, alammekin juhlia Minna Canthia. Näin kirjoitin muutama vuosi takaperin ja mikään ei ole muuttunut. Vai onko sittenkin? Ja tekijä tuntematon? Alhainen rahvas? – ”Ignotus auctor” – ”Ignobile vulgus.” (Vergilius).
Raekuurot ja ukkosmyrskyt koettelevat maata ja ihmiset käyttäytyvät muutenkin oudon raivokkaasti, ovat toki tehneet sitä ennenkin. Se on maailman onnellisimman maan tavaramerkeistä tunnetuin. Onnellinen elämä on mielenrauhaa. – ”In animi securitate vitam deatam.” (Cicero).
Meiltä puuttuu vielä urheilun ja liikunnan riemun Matti Nykäsen päivä. Minna ja Eino kaipaavat Matin seurakseen. Matti ja Eino eivät lasiin sylkäisseet. Nykäsen päivä olisi hyvinkin suomalaisen miehen päivä, mutta tietyin varauksin. Suksi ei kulje eikä mäkeen ole mitään asiaa. Sen sijaan Matin jälkimainingit urheilu-uran jälkeen hoituvat leikiten. Ne, joista iltalehtemme saivat juttunsa aiheet kuten Putinista tänään. Jokaiseen aikaan on haettava oikea narri. Se takaa meille mielenrauhan. Onnellinen elämä on juuri mielenrauhaa. Myös kuoleman hetkellä. – ”In articulo mortis.”
Putin tällaisena kohteena ei poikkea mitenkään edeltäjistään. Hänellä myydään ja markkinoidaan kaikkea mahdollista. Toki hän sen keisarina ymmärtää ja huolehtii mainosmiehen tehtävästään varoen kömmähdyksiä. Iltalehti on taas täynnä hänen kuvallaan varustettuja kaupallisia tuotteita kuten Matti Nykänen aikanaan. Vaihtakaa jo uusi keväisempi merkki ja mies. Naisten kuvat ovat nekin mieluisampia ikääntyvän miehenkin silmälle. Putinin naama saa aikaan huonoa tuulta ja pahoinvointia, kolotusta kipeissä paikoissa. Putin jos kuka on asettanut rajat myös hyveille. Siinä merkityksessä hän on viisas. – ”Imponit finem sapiens et rebus honestis.” (Juvenalis).
Oma syntymäpäiväni on sentään samalla klusteritaiteen manifestin (Manifest of Cluster art, art of clusters) päivänä, joskin silloin syntyi myös Helene Schjerfbeck. Kuinka moni muistaa hänet? Hautapaikkakin oli päivän nimeäjiltä unohtunut ja ruohottunut. Cluster art ja Art of clusters ei maailmalta taatusti unohdu. Googlaa ja varmista. Se on ensimmäinen almanakkamme muistopäivä, joka on samalla taatusti globaali. Älkää sotkeko sitä vain minun nimeeni. Forssa on pieni ja nimetön paikka Hämeessä, kaukana kaikesta, kuten Nasaret Jeesuksen aikoina. Huonosti kävi Jeesuksellekin. Jos nyt satutte muistamaan ja hänen syntymäpäiväänsä? Hän jos kuka opetti meille mielenrauhaa. Se on onnellisen elämän taustalla. – ”In animi securitate vitam beatam.” Tätä Ciceron sanomaksi kirjattua viisautta olen toistanut usein.
Se että tämä yhdistämien (Cluster art) tehtiin hetkessä globaaliksi, on suomalaiselle korpikansalle kokonaan uusi ilmiö. Joulupukki yritti jotain vastaavaa, mutta ei hän suomalainen ilmiö ollut ensinkään. Kaukana siitä. Niilo Tarvajärven ideaa se ei kuitenkaan hämärrä, päinvastoin. Korvatunturi oli vain väärän rajan Venäjän puolella ja nyt se raja ei hetkeen avaudu. Jos joku siitä kärsii niin miljoonat ihmiset Pietarissa. Vasta tämän jälkeen korpipitäjät Suomen itärajalla. Kourallinen vanhuksia on muuta kuin metropoli, jossa on väkeä enemmän kuin Suomen valtiossa. Suomalainen suhteellisuuden taju on korpikansan traditiota, metsäläisten meininkiä. Näin varoitin pari vuosikymmentä sitten ja tänään joudun toistamaan itseäni. Ei mene perille? Sama asia ei voi olla yhtä aikaa hyödyllinen ja häpeällinen. – ”In eadem re utlitas et turpitudo esse non potest. (Cicero).
keskiviikko, maaliskuu 19. 2008 – tiistai 19. maalikuuta 2024
Milliä vaille orgasmi – suomalainen kyrsimysnäytelmä
In magnis et voluisse sat est. – Suurissa asioissa tahtokin riittää.
Minna Canthin päivänä suomalainen nainen on toiminut presidenttinä, pääministerinä, pappina, professorina. Ei ole sellaista paikkaa mihin hän ei olisi ehtinyt. Hän on jopa paremmin koulutettu kuin miehensä ja usein tienaa paremmin. Elää yksin tai toisen naisen parina, elättävät yhdessä tai yksin perheensä. Naiset kirjoittavat hävyttömiä kirjoja ja piirtelevät tuhmia, juovat tolkuttomasti ja kertovat kuinka Mannerheim oli oikeasti homo mieheksi, Tom of Finland. Satuhahmoisena nukkena lasten katsottavaksi. Joku vie lapsipornosta itsensä käräjille Hannu Salaman tapaan kunnostautuen. Köyhän hahmossa ja kotitorilla. – ”In forma pauperis” – ”In foro domestico.”
Oleellista on aloittaa tyhjästä ja pyörittää siitä kertomus, joka paisuu pääministeri Matti Vanhasen tapaan ruususjutusta kohti oikeudenkäynnin periaatteellisia kysymyksiä, sananvapauden suuria arvoja, oikeudenkäytön itsenäisyyttä suhteessa muihin valtiomahteihin, lautamiesjärjestelmästä luopumista jne. jne. Tämän kaiken naiset jo osaavatkin, siinä missä aiemmin miehet shamaaneina tai nuotiotuleen tuijottajina, värin ja sanan käyttäjinä petoksen petosta peittäen, musiikista samalla uutta luoden. Jyrki Hämäläinen osasi tämän tarinan tallentamisen ennen muita suomalaisia, ja tänään vietämme hänen poismenonsa hetkeä samalla kun liputamme Minnalle. Useimmissa asioissa keskitie on paras. – ”In plerisque rebus mediocritas optima est.” (Cicero). Epäuskoisten maassa. – ”In partibus infidelium.”
Ja samaan aikaan samat naiset pyrkivät toivottomasti yhdistämään perheen ja työn, uranaisen ja ruumiinsa tähän omituiseen unelmaan. Suorittaja, ylivertainen uranainen seurailee median lööppejä, hakee hyvinkin ekstriimiä ammattia, kantaa oidipaalista kaksoistaakkaa ruumiinsa sisällä ja sitä käyttäen, tolkuttomasti huolta nähden. Siinä missä miehet touhuavat viettiensä viemänä ja kännyköittään hakien, nuoret naiset juoksevat äitiensä kanssa kilpaa kauneusleikkauksissa. Kun tuon kauneuden kansanedustaja sitten havaitsee, hän saa siitä huomautuksen medioissa ahdistelijana. Hän ei ymmärrä varautua kaikkiin asioihin. – ”In omnia paratus.” Epäuskoisten maassa eläenkin. – ”In partibus infidelium.” Tosin olisi, jos hän eläisi oikeaa vuosikymmentä.
Omituista peliä kansalta, joka hakee lähestymiskieltoja, mutta kaipaa kuitenkin pikemminkin lähestymislupaa ja jotkut jopa vaatimusta tai pakkoa. Suomalainen kulkee itään päästäkseen länteen ja peilikuva kertoo lopulta totuuden. Eroottisen tanssin nainen pahoittelee yhdessä taiteilijanaisen kanssa aloittamaansa kohua ja haluaa lisää viestejä. Jäikö jotain ehkä kertomatta, taulu myymättä, Minna Canthin tytärten poliittista keskusteluako? Ehkä Kanerva ei olekaan niin lapsellinen kuin on kerrottu tai luultu? Keski-ikäiset miehet nyt tahtovat aina olla akkamaisen kateellisia… Ikään kuin syntymisen tilassa. – ”In statu nascendi.”Onneksi he ovat kohta aikuisen miehen iässä. Uusi vuosikymmen muuttaa kaiken. Sanokaa minun sanoneen.
Juha Mieto hävisi sadasosan ruotsalaiselle hiihtäjälle. Se oli kuin millin päähän jäänyt orgastinen kokemus. Sellaisesta suomalainen jussi kärsii lopulta aina. Siintävä vuori ja sateenkaaren pää pakenevat ja muistutamme arjalaisten ikivanhoja rigveda runoja, hindulaisten veda -oppeja. Uusliberalismi ja egoismi, hedonistiset harjoituksemme syntyvät tästä ilmiöstä. Ei oidipaalista ilmiötä suotta kutsuttu paksujalkaiseksi tai meillä paksupäiseksi. Ei Freud ja hänen lainaamansa kertomus ollut suinkaan sattuman oikku ja Freudin tuotantoa, vaan paljon vanhempi kreikkalainen löydös. Harvoin se vain näyttäytyy näin tekopyhänä lynkkausmielialana. Ikään kuin pelotukseksi. – ”In terrorem.” Epäuskoisena sitä vieroksun. – ”Incredulus odi.” (Horatius). Mutta mihin pystyykään Putin Venäjällä, jos vain elää saa? Tai Trump Yhdysvalloissa. Kysyin tätä jo 1990-luvulla. Kuka muistaa lukeneensa? Entäpä uudelleen 2000-luvun alussa?
Professori Matti Turtola ei jätä virolaista heimokansaamme rauhaan. Tuskin hän ehti saada edellisen kirjansa aiheuttamat tappouhkaukset kunnon kirjurin tapaan järjestykseen, kun syntyi jo uusia paljastuksia. Konstantin Pätsin jälkeen vuoroon tuli Mannerheimiä vastaavan Viron vapaussodan sankarin Johan Laidonerin vuoro. Moskova -keskeinen turvallisuusjärjestelmä ja vehkeily Stalinin kanssa olivat Turtolan uusia paljastuksia virolaisten toimista vuosina 1938–39. Virolaiset ovat eläneet samojen myyttien suojassa kuten aiemmin suomalaiset. Sen huomaaminen kyrsii ja kokemus on kaukana orgastisesta ilottelusta. Turtolan tekemät terävät havainnot ovat arvokkaampia suomalaisille kuin virolaisille. Talvisotamme ei ollut turha uhraus spekuloi asiaa miten tahansa. Moni asia on palautettava nyt uudelleen alasimelle. – ”Incudi reddere.” (Horatius). Kiellettyjen kirjojen luettelo kasvaa. – ”Index librorum prohibitorum.” Moni pelasi korttinsa väärin ja arvioi omat tietonsa ja ennusteet muistuttaen sonkajärveläistä eukonkantajaa.
Neuvostoliittoon Virossa alettiin turvautua jo ennen talvisotaa ja eikös vaan tämän myös suomalaiset urkkineet tietoonsa. Siihen katosi yhteistyö ja orgastinen onni jäi taas millin päähän toteutumisestaan. Vallan ahneus sokaisi Konstantin Pätsin ja Johan Laidonerin, kertoo historioitsija Turtola. Se on paljon enemmän kuin suomalaisen naisen nukkeanimaatio Mannerheimista. Televisiossa sitä seurasi vain runsas 400 000 suomalaista silmäparia parhaaseen katseluaikaan ja valtaisan kohun saattelemana. Puutarhaunelmassa veistoksiani katsoi samalta kanavalta kaksinkertainen määrä ja iltapäivän kiireisimpänä hetkenä kesähelteillä. Aseiden keskellä laupeus, lainaten Punaisen Ristin tunnuslausetta. – ”Inter arma caritas.” Vuodelle 2020 laaditut ennusteet ovat minulla tallella. Ne eivät menneet valtiolaivamme ohjaajilta aivan kohdalleen? Vai mitä arvelette tänään vuonna 2024?
Suomessa ihmisiä kiinnostaa jopa puutarha ja sinne asetettu taide, ei 1970-luvun vallankumouslaulut Tampereelta. Huomiotaloudessa on osattava laskea oikea hetki ja aika, jolloin media luo ilmiön, jota ihmiset ovat valmiina ylläpitämään. Orgastinen ilmiö ei synny raiskaten eikä miestä voi raiskata. Tämän Minna Canth oivalsi hyvin ja jätti työmiehen vaimossa turhan kuvaamisen pois ja meni suoraan yhteiskunnan ytimeen, asiaan. Suuret yhteiskunnalliset ongelmat eivät tulleet vahingossa esille, kuten pääministeri Vanhasen ruususjutun yhteydessä ja ulkoministerin naisseikkailuja seuraten median hallitessa ja käyttäen valtaa. Siinä kuljetaan ikään kuin koiran ja suden välissä. – ”Inter canem et lupum.” Miettikää mitä kaikkea tulee tapahtumaan lyhyen ajan sisällä siirryttäessä 2020-luvulle? Takana on menetetty vuosikymmen. Se ei voi olla näkymättä seuraavan vuosikymmen aikana. Ja jos joku on ollut oikeassa, ei siitä pidä mieltään pahoittaa.
Nuoret skinhedit ovat osa median luomaa ilmiötä. Skini-ilmiö vaatii tuekseen julkisuutta. Media ei vain kirjoita ja kuvaa, vaan se samalla luo ilmiönsä. Ministeri Kanerva on taitava median käyttäjä ja kokoomus ratsastaa nyt ohi keskustan mediajulkisuudessa. Se näkyy 2020-luvulla. Orgastinen sadasosa on 15 sekunnin uusmediassa pienestä kiinni. Puheenjohtaja Kataiselle myytiin median käyttöön lanseerattu uusi käsite ”kyrsii”. Sen fallossymbolinen merkitys on yhtä selvä kuin Minna Canthin tapa provosoida lukijoitaan ja kuulijoitaan, mutta mennen yhteiskunnan sisälle sekä kuvaten juuri nyt ja omassa ajassamme hyvinvointipuheen syvää vieraantumista todellisuudesta, masennusalttiista ruumiista, mitaten viimeisintä modernisaatiokehitystä turhauttavassa vaurastumisessa ja tasa-arvoistumisessa. Naisesta tuli näin hengen ja ruumiin kyttääjä, siinä missä aiemmin miehestä kieroutuneessa ruumiin vaihtoarvopelissä. Ei sellaisessa vaihdossa synny rakkautta, saati orgastista kokemusta. Samaan aikaan rintamalla aseiden keskellä lait vaikenevat. – ”Inter arma silent leges.”
Turun Tuomas messussa ristiä kantaa Ilkka ”Ike” Kanerva. Messussa saarnaa toinen eroottisesti latautunut poliitikko ja entinen piispa Ilkka Kantola. Kanerva kantaa ristiä yhdessä turkulaisen mallialan yrittäjän Marjo Sjöroosin kanssa. Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen mukaan anteeksiantamus on kirkon ydinsanoma. Turkulaiset ovat päässet sadasosan päähän kirkkonsa sanoman orgastista huippua. Moni kokee sen liki koomisena näytelmänä ja olettaa päivän olevan huhtikuun ensimmäisen. Moni loukkaantuu syvemmin, kun Mannerheimin nukkeanimaatiosta. Pääosa pitää näytelmää yhdentekevänä. Mutta mitä tapahtuu Ukrainassa? Siellä ei tehdä pahaa vain sanoilla? – ”Intra verba peccare.” Mikä on kirkon asema vuonna 2024?
Kirjailija ja kolumnisti Jari Tervo vaatii Kanervaa eroamaan. Tervo on kolumnissaan jyrkän puhdasoppinen ja nimittelee nettilehden blogissa Kanervaa häntäheikiksi. On vaikea kuvitella, että tässä kolumnissa puhuu todellakin kirjailija ja TV –hahmo, koominen irvileuka Jari Tervo. Niin roisia ja rosoista tekstiä ja pyhistä arvoista vähät välittävää kun miehen kirjoitukset muuten ovat ja sanat sinkoilevat arvaamattomasti. Miksi juuri Tervo moralisoi Kanervaa? Miksi Ilta-Sanomien kolumnisti Aarne “Loka” Laitinen on alkanut puolustaa kansanedustajia ja haukkuu mediaa? Kansanedustajista on aiemman lokaajan mielestä tullut “kusitolppia”. Laitisen mielestä he tekevät arvokasta työtä, jota vain hän saa loata. Viha on lyhytaikaista mielipuolisuutta. – ”Ira furor brevis est.” (Horatius). Odotetaan nyt maltilla 2020-lukua ja pohditaan sitten, mikä meni pieleen. Jonkunhan ne jäljet on korjattavakin.
Entisestä prostituoidusta tulee ikääntyessä usein uskovainen. Hyvä niin. Pyhimykset syntyvät juuri noin ja tässä järjestyksessä. Eksynyt on löytänyt taas laumansa ja on sen ärhäkkä puolustaja. On toki ollut sitä aina. Eniten pienestä omaisuudestaan pitävät ääntä kommunistit ja matka ateistista tunnustukselliseen uskovaan on kovin lyhyt. Prostituoidut puhuvat Jumalasta ja papit seksistä ja erotiikasta. Siitä puhe mistä puute. Ja joskus Homeroskin torkahtaa. – ”Interdum dormitat bonus Homerus.” Mutta miten kokonainen kansakunta nukkuu onnensa ohi?
Alan ymmärtää miksi Tervon blogeja kommentoi vain noin 30 suomalaista, kun vastaava määrä kansanedustaja Jyrki Kasvilla on omassa blogissaan, ja ilman miljonäärin rahoitusta yli kymmenkertainen. Häntä luetaan enemmän kuin Suomen Kuvalehden verkkolehteä yhteensä. Kasvi on päässyt lähemmäs orgastista tavoitettaan, kun taas Tervo on siitä etääntynyt. Se ei lupaa hyvää entisen WSOY:n koipionnin taidon toki hyvin osaavalle tiimille. Rukousmyllystä on vaikea kirjoittaa koomisesti, jos ei ole itse ikinä rukoillut, ja venäläiseltä kirjailijalta tehdyt varkaudet eivät suju suomalaisessa agenttitarinassa. Kun koko idea kirjaan varastetaan, syntyy tosi kehno kertomus. Kirjoittaja tietää olevansa itse vasaran ja alasimen välissä. – ”Inter malleum et incudem.” Siitä on vaikea nousta ilman ulkopuolista apua.
Pakinoitsija Ilkka Kononen käyttää Forssan Lehdessä kolumnistin ensioton oikeuttaan ja hakee orgastista huippua hänkin pyytäen Kanervan tapaan anteeksi forssalaisten kömpelyyttä naapurikuntiensa suuntaan kuntayhteistyössä. Anteeksi pyydetään niin Ypäjän ylpeiltä, Tammelan tanakonttisilta, Jokioisten hirmuvaltiailta kuin Humppilan hulluiltakin. Tällaiseen monien ilkkojen yhteiseen ilotteluun ja eroottiseen menoon on helppo yhtyä. Kuntayhteistyön syvempi luonne selviää tämän jälkeen kaikille paremmin. Ilkka Joenpalo on laajan yhteistyön vankin puolestapuhuja. Ja eikös päiviäkin ole väliin lisätty päivä, karkauspäivä. – ”Intercalaris dies.” Taas ovat maailman pyörät kohdillaan.
Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama joutuu huolehtimaan jopa oman vihkipappinsa ja lapset kastaneen papin puheista. Yhdysvalloissa moraali ja eetinen näkökulma on meitä paljon tärkeämpi, uskonto painava asia. Pastori Jeromiah Wright on erehtynyt lausunnoissaan liian rasistiseksi värillisten puolesta puhuessaan. Wright puhuu valkoisesta rodusta hieman samaan tapaan kuin Minna Canth aikanaan miehistä. Näin esitellen tulos on aina millin päässä orgasmista ja Juha Miedon painajainen jatkuu. Se on hyvin feministinen ominaisuus sen puhtaimmassa muodossa. Eniten siitä kärsivät naiset itse. Vuonna 2024 elämme tämän näytöksen toista osaa – toivon ja pelon välillä. – ”Inter spem et metum.” Niin muuttui maailma Eskoseni.
Millin päässä totuudesta oleva luonnonlaki on täysin väärä. Induktiivinen tapa hakea totuutta yrityksen ja erehdyksen kautta on vaihdettava puhtaaseen deduktioon uskoen Einsteinin ja alun perin Rene Descartesin oppeja ja filosofiaa. Tässä Minna Canth ei ollut erityisen oikeaoppinen. Miten on vuonna 2024? Lainaan Erasmus Rotterdamilaista. ”Sokeiden keskellä kierosilmäinen hallitsee.” ”Inter caecos regnat strabus.” Pragmaatikon tapa ymmärtää tämä on kokonaan muuta kuin mitä Erasmus ajoi takaa. Nykyisin me teemme pahaa pääosin vain sanoilla. – ”Intra verba peccare.” Usein vielä pelkästään pilan vuoksi. – ”Loci causa.” Hyveelle taas yksikään tie ei ole suljettu. – ”Invia virtuti nulla est via.” (Ovidus). Ja viha on sekin vain lyhytaikaista mielipuolisuutta. – ”Ira furor brevis est.” (Horatius).
Katolinen kirkko on viimeinkin uudistanut (lue päivittänyt) luettelon synneistämme. Kuolemansynnitkin ovat saaneet uutta sisältöä. Toki kohtuuton ahneus ja hedonismi luetaan edelleen synniksi. Optiomiljonäärin on yhä edelleen vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Temppu on edelleen yhtä vaikea kuin kamelin matka neulansilmän läpi. Oli nyt vaikka kuinka vihasta kalpea. – ”Ira pallidus.”
Tosin monelle aikamme optioahneelle käsite kamelista ja neulansilmästä voi olla virheellinen. Aivan niin olematon tuo neula ei ole, jota itse joskus optiomiljonääreinä käytämme. Kyseessä oli toki ihan kunnon portti miehen kulkea, mutta ahdas joka tapauksessa etenkin nyt, kun nobelistitkin jo ennustavat laman olevan syvemmän kuin 30-luvulla kokemamme. Optiomiljonäärille helvetti on jo tässä maallisessa ajassamme. Ja Suomi nyt kulkee omia teitään ja hakee ratkaisua taloutensa tasapainottelussa. Euroopan unioniin liittyviä myyttejä on syntynyt sadoittain. Suomalaiset rakastavat myyttejä. Toki briteilläkin niitä oli ja erosivat koko myyttisestä unionistaan. Rakastavaisten riidat ovat tällaisia. – ”Irae amantinum.”
Esikoiskirjani ”Arctic Babylon 2011” tutkimuksen ja tieteenteon ulkopuolelta lukeneet ovat huomauttaneet, kuinka kirjassa tapahtuva uskonpuhdistus on osa jo käynnissä olevaa prosessia. Kovin kalvinistisesta ja samalla hindujen sekä juutalaisten oppeihin rakentuvasta vanhasta arjalaisesta rigvedasta on kuitenkin vaikea irtautua. Se on kuin taakka naisen harteilla kaksoisroolin toteuttajana. Siitä irtautuminen vaatii ikään kuin Jumalan vaihtoa tai rukousmyllyn muuttamista uudeksi. Hyveelle ei yksikään tie ole kuitenkaan täysin suljettu. – ”Invia virtuti nulla est via.” (Ovidus). Lapsena Ovidus merkitsi minulle liki samaa kuin ovi ja sellainen ihminen oli harmiton, joka kykeni tekemään pahaa vain sanoilla. – ”Intra verba peccare.”
Oikeastaan irtautuminen kaksoisroolista tapahtuikin jo kerran, mutta sen muistaminen on pääsiäisenä vaikeaa. Onneksi Tommy Tabermann sentään on tehnyt lakialoitteen viikosta, joka olisi rakkaudelle tarkoitettu. Varmaan pääsiäisviikko oli alun perin sellaiseksi aiottukin ja Kanerva sekä Kantola ristin kantajina siten aivan oikeita henkilöitä. Eduskuntaa taas saa sylkykuppina pitää toki muutkin kuin omaa oikeuttaan tähän tehtävään Ilta Sanomissa ankarasti puolusteleva Loka Laitinen. Tänään 2024 vuoden 2008 tapahtumat ovat kaukaista historiaa. Tapahtumat Palestiinassa ja sota Euroopassa ovat kylmää julmuutta. Muista nyt Cato vanhemman neuvot. ”Interpone tuis interdum gaudia curis. Ut possis animo quemvis suffere laborem.”Muista laittaa huvia huolten lomaan, että sielusi jaksaisi kestää ankaraa vaivannäköä.” Menetetyn vuosikymmenen jälkeen paluu korjaamaan syntyneet virheet on kova paikka uusille ministereillemme.
Laitinen on tekemässä samaa lehmän käännöstä kuin Jari Tervo. Aina on oltava enemmistön kanssa eri mieltä. Sen tuottama orgasmi on kaikkein työläin ja kalastaja Pentti Linkola osaa sen Suomessa parhaiten masokistisella varmuudella. Sellaista messiaanista uhrimieltä meiltä ei toki vaadita edes naiseksi syntyneenä. Tekopyhyys ja lynkkausmieliala ovat usein seurausta liian masokistiseksi äityneestä menosta. Sellainen kyrsii jo ketä tahansa mmeistä, ulkopuolista ihmettelijääkin. ”Tämähän on väkivaltaa!” ”Ista quidem vis est! Huudahtaisi Julius Caesar ja Suentonius nähdessään kuvia julmuuksistamme outoa kuvajaista katsellen vuodelta 2024. Jumalaa on kaikki minkä näet, kaikki mikä sinussa liikkuu ja liikuttuu. – ”Iuppiter est quodcumque vides, quodcumque moveris.” (Cato nuorempi.)
Hyvää lähestyvää palmusunnuntaita ja pääsiäisaikaa.