Vapun puhujat käyttivät kovaa kieltä markkinataloudesta ja sen lieveilmiöistä, ahneudesta. Mukana oli myös odotettu rinnastus, jossa epäterve kilpailu ja sen ihannointi koettiin osana ajan ilmiöitä ja mm. surullisia väkivallantekoja, perhesurmia.
Osoite oli oikea ja puheet hyviä, väitti osa juhlakansasta. Edellisten ohella Timo Soini toi esille myös median, käyttäen jakoa uuteen ja vanhaan sekä printtimedian tapaan toimia portinvartijana. Opposition jatkuva ruotiminen ei kuulu vallan vahtikoiran tehtäviin. Media ei mielellään julkaise itsestään epämiellyttävää ja Soinin kirjoitus jäi lukematta.
Epäsymmetrinen informaatio
Syntyy epäsymmetristä informaatiota, joka vääristä kilpailua politiikan kentällä ja vallan kammareissa. Se vääristymä on hoidettava kansalaismedian ja yhteisömedian sisällä. Media vallankäyttäjänä on kilpailutilanteessa ongelmallinen. Vallankäyttäjän media on aina totalitaarisen järjestelmän merkki.
Valta ja kilpailu ovat kiintoisa yhdistelmä sekä media vallankäyttäjänä. Britit antoivat oman tuomionsa mediamogulille. Taloustieteessä informaatioita kuuluisi olla kaikilla osapuolilla mahdollisimman paljon, tasapuolisesti jaettuna. Tyypillistä kuitenkin on että vallankäyttäjällä tai tuotteen myyjällä on informaatiota aina enemmän kuin oppositiolla tai tuotteen ostajalla. Syntyy epäsymmetrinen informaatiovirta joka ei kuulu avoimen yhteiskunnan toimintaan.
Käytetyn auton kauppaa
Kilpailutilanteessa epäsymmetrinen informaatio on aina markkinahäiriön lähde. Tätä on tutkittu etenkin erilaisten peliteorioitten avulla. Kenneth Arrow kuvasi ensimmäisenä epäsymmetrisen informaation julkaisussaan vuonna 1963 (Uncertainty and the Welfare Economics of Medical Care). Tutkimuksessa kerrotaan kuinka terveydenhuollon kontrolloinnille ja hoidolle oleellista on lääkäreiden parempi informaatio sekä hoidon tehokkuudesta että sen hinnasta. Syntyy häiriö, joka ei vastaa palvelun oikeaa hintaa ja hyödyllisyyttä yhteiskunnalle.
Sama pätee vaikkapa käytettyjen autojen kauppaan, jossa kilpailussa haitallinen valikoituminen tapahtuu juuri epäsymmetrisen informaation seurauksena. Ilmiöön liittyy, haitallisen valikoitumisen ohella, vaikkapa moraalista vääristymistä, vapaamatkustamista ja monia muita mikrotalouden peliteorian osoittamia vaikkapa päämies agentti -ongelmia. Takavuosina näitä oli Suomessa runsaasti. Kartellisääntöjä olemme rikkoneet vaikkapa takavuosina puunjalostusteollisuudessamme.
Väärän tiedon tai puutteellisen informaation jakaminen on luonnollisesti demokratiassa ja parlamentarismissa vaarallista. Tähän on törmätty, Kataisen hallituksen täyttäessä nyt vuoden, useammassakin yhteydessä, ei vain kasarmiemme lakkautuksissa tai pohdittaessa Kreikka vakuuksia ja niiden julkistamista. Epäsymmetrinen informaatio on myös parlamentarismin “markkinahäiriö”. Äänestäjän on vaikea saada puolueetonta tietoa ja takavuosina media oli sidoksissa poliittisiin puolueisiimme. On toki sitä usein vieläkin. Vasta internet vapautti tiedon ja sananvapaus alkoi olla kenen tahansa ulottuvilla. Kansalaismediat ja yhteisömediat sosiaalisina medioinamme alkoivat kehittyä vuosituhannen alussa.
Laaja evolutionarismin käsite
Kilpailu on käsitteenä laaja ja liittyy vaikkapa luonnossa lajien kilpailuun, evoluutioon ja olemassaoloon, suksessiolinjoihin ja mahdollisimman taloudellisten rakenteiden syntyyn, energiaa säästäviin rakennelmiin luonnossa ja taloudessamme. Luonto toimii hakien mahdollisimman energiaa säästäviä rakenteita sukkessiolinjoineen ekologiassa ja kilpailu on osa evoluutiota. Ekonomia ja ihmisen sosiaaliset sekä kulttuuriset rakenteet ovat kilpailevia nekin.
Kun valitsemme puolison, mukana on kilpailu. Sama koskee koulutusta, työpaikkojen hakua, sosioekonomisten luokkien syntyä ja nykyisin syrjäytymistä ankarassa kilpailutilanteessa.
Yksilö ja yhteisö mieltävät kilpailun geneettisesti osaksi eloonjäämistään ja menestymistään. Innovaatiot syntyvät niin kielellisinä kuin organisatorisina, ei vain teknisinä tai taloudellisina prosesseina. Niiden menestyminen on osa tätä kilpailua. Innovaatiosta ja niiden leviämisestä on tullut reaaliaikainen prosessi, diffuusio on muuttunut. Muutos on ollut paradigmainen.
Lokaalinen ja globaali kilpailu
Kunnat kilpailevat keskenään siinä missä valtiot ja valuutta-alueet. Lokaalinen kilpailu on laajentunut armottomaksi globaaliksi kamppailuksi. Kiina ja Aasia sekä Etelä-Amerikka menestyvät nyt ja ovat saamassa rinnalleen Afrikan. Yhdysvaltain ja Euroopan asema on muuttumassa sekin dramaattisesti.
Työpaikkojen kiusaamistapaukset ovat sairaan kilpailutilanteen aiheuttamia ja siihen osallistuvat ovat tekemässä nykyisin rikosta. Yhteiskunta reagoi sairaaseen ja vääristyneeseen kilpailuun. Suomessa yli 60 % kokee tulleensa työpaikoilla kiusatuksi, Hollannissa peräti 90 %. Tällaiset luvut ovat jo yhteiskunnallisesta ongelmasta kertovia ja niiden merkitys on pahoinvoinnissamme todellinen. Ihmisen sairastumiseen on yhteiskunnallinen perusta ja sen korjaaminen tuo valtavia etuja, säätöjä ja henkistä hyvivointia. Tällaisiin lukuihin kannattaa panostaa ja korjata muuttamalla kilpailurakenteitamme.
Epärationaalinen ihminen
Ihminen rikkoo toiminnallaan luonnon taloudellisia rakenteita, kilpailu häiriintyy tai vääristyy. Kun puhutaan kestävistä rakenteista, kilpailua ei suinkaan pidä ehkäistä ja jarrutella, vaan päinvastoin viedä sitä kohti mahdollisimman luonnollista ja kestävää, optimaalista rakenteellista tai alueellista malliaan, taloudessa täydellistä kilpailua.
Tässä yhteydessä käsitettä “kilpailu” käyttävät niin biokemia, talous, ekologia, ekonomia, maantiede, filosofia, musiikki, kuvataiteet, teatteri, politiikka, viihde, urheilu jne. Kun jaetaan kunniakirjoja, mitaleja, rahaa, Nobeleja, puhutaan kilpailusta. Aluehenget ja nationalismi elävät kilpailun kautta nekin. Yliopistoja kilpailutetaan keskenään. Kilpailuyhteiskunta on läsnä kaikkialla kehdosta hautaan. Kun heitämme ruokaa roskiin, toivottavasti pääosa siitä on roskaruokaa. Ruuasta käytävä kilpailu on ehkä armottominta globaalisti.
Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat eniten tieteestä saatua Nobelia ja vaikkapa urheilun olympiamitalit tai jääkiekon tulevat MM-kultamitalimme ovat kaukana tieteen Nobelista arvoasteikossamme.
Tiedeuskovainen kansa
Suomalaiset ovat tiedeuskovaista kansaa ja arvostavat tutkimusta, asiantuntemusta ja tietäjä iänikuista, Väinämöistä ja Ilmarista. Tämä arvostus on mielestäni tervettä ja sen taustalla on lukuisia historiamme henkilöitä, ei vain kalevalainen traditio. Olkoonkin, että kilpailussa menestyminen on koettu Sammon hakemiseksi ja Raamatusta tuttuja käsitteitä ovat myös vaikkapa sisäinen kamppailu ja kilpailu, Jaakobin paini. Itsensä kanssa kilpailu on ankarinta ja tiede palvelee sekin selviytymistämme ankarassa kilpailussa.
Pragmaatikko pitää hyvänä kaikkea sellaista, joka pelvelee menestysmistämme, hyvinointiamme, kykyä kilpailla. Viihdeteollisuus on valjastettu osaksi tätä kilpailua sekin. Ihminen on siinä usein välineellistetty ja välineenä ihminen muistuttaa Charles Chaplinin kuvaamaa modernia yhteiskuntaa, teollistumista ja mammonan palvontaa, moolokin kitaa, koneen korvattavaa osaa.
Suomalaisessa kulttuurissa kilpailun olisi oltava reilua. Näin kilpailua sinänsä ei ehkä niinkään tuomita kuin sen vääristyneitä ilmiöitä, rakenteellista korruptiota ja palkitsemista, jossa takana ei ole uskottava työn sankaruus, lahjat ja ponnistelu niiden jalostamisessa sekä tasapuolinen tulonjako, luterilainen työn ilo. Hyvästä työstä varmasti palkinto on paikallaan, mutta ei oikein kohtuuttomana optiona, jotta pysyisi työpaikallaan tai lähtisi sieltä kultaisen kädenpuristuksen saattelemana. Yhteiskunta on jakautumassa menestyjiin ja häviäjiin. Tähän olisi reagoitava ajoissa.
Yksittäinen ei ole yhteiskunnallinen
Kilpailu ja kateus kulkevat käsi kädessä. Kateus ja ahneus ovat taas molemmat ikäviä kuolemasyntejä ja paineet menestymiseen keinotekoisten TV:n tuottamien kilpailuformaattien kautta on yhdistetty vappupuheissa surmatöihin.
Television mahdollisuus vaikuttaa arkielämän paineisiin on kilpailuyhteiskunnan tuotteista vähän tutkittu ja sillä voisi olla osuutta myös sellaiseen epätoivoiseen käyttäytymiseen, johon poliitikkomme vappupuheissaan viittasivat. Yhtä hyvin nämä virtuaalikokemukset laukaisevat sellaisia paineita, jotka voisivat muuten lisätä aggressioita. Yksittäisten tapausten peilaaminen yhteiskunnallisiin ilmiöihin on kuitenkin aina vaarallista.
Suomi on väkivaltainen maa. Meillä on väkivaltainen menneisyys, me käytämme runsaasti päihteitä ja vaikka kreikkalaiset kertovatkin juuri nyt itsemurhiensa kasvaneen huomattavasti, Suomessa luku on edelleen moninkertainen. Ja meillä suuntaus on ollut kuitenkin laskeva myös nuorison päihteitten käytössä. Väkivaltainen käyttäytymisemme on pikemminkin vähenemässä kuin lisääntymässä.
Täydellinen kilpailu harvinaista
Taloustieteissä kilpailu on yleensä myyntikilpailua. Kilpailun kautta tuotteen ja palvelun hinta ja ehdot saavuttavat taloudellisen kannattavuuden rajansa.
Täydellinen kilpailu on harvinaista. Olisi oltava riittävä määrä myyjiä ja ostajia. Tuotteiden olisi oltava riittävän yksinkertaisia, jotta niitä voidaan käsitellä suurina erinä. Valmistajalla tulisi olla käytössään viimeisin teknologia, kuluttajalla kattava tieto markkinoiden tarjonnasta ja hinnoista.
Yritysten tulo markkinoille olisi oltava helppoa ja sujuvaa, suuryrityksillä ei saisi olla erityisetuuksia. Markkinoita ei saisi ohjailla epäsymmetrisellä informaatiolla ja niin yrittäjän kuin kuluttajan olisi kyettävä sopeutumaan hyvin nopeasti uusiin olosuhteisiin. Tämä koskee myös poliittisia instituutioitamme ja niiden menestymistä.
Täydellisessä kilpailussa hyödykkeen hinta on alin mahdollinen. Täydellisessä kilpailussa syntyy tehokkain mahdollinen taloudellinen lopputulos. Ostaja ja myyjä kykenevät vain reagoimaan vallitsevaan hintaan, eivät siihen vaikuttamaan.
Tärkein talouspolitiikan tavoite
Kilpailu edistämistä pidetään ehkä tärkeimpänä talouspolitiikan tavoitteena. Yritysten kartellit on useimmissa maissa kielletty. Rahoitusmarkkinoilla, joita olemme viime vuodet seuranneet, edes suurimmat pankit eivät juurikaan kykene vaikuttamaan vaihdettuihin arvopapereihin. Näin kilpailu on ainakin melkein täydellistä. Sama koskee vaikkapa raaka-aineita mutta harvemmin monimutkaisia teollisuustuotteitamme.
Täydellisen kilpailun aksiooman kehitti ranskalainen matemaatikko ja taloustieteilijä Gerard Debreu (Theory of Value: An Axiomatic Analysis of Economic Equilibrium).
Markkinoilla toimiva myyjät vaikuttavat markkinamekanismiin eikä täydellistä kilpailutilannetta pääse syntymään. Kaikkien myyjien hyödykkeet eivät ole substituutteja, täsmälleen samanlaisia, eivätkä kaikki ostajat ja myyjät tiedä kaikkien ostajien ja myyjien asettamia hintoja. Suomessa mediat kertoivat ”maan tavasta” ja tarkoittivat rakenteita, jotka rikkoivat tervettä kilpailua. Rakenteellinen korruoptio on kallista ja etenkin median ajautuminen mukaan tähän on erityisen vaarallista. Britit katsoivat mediamogulin Australiasta olevan sopimattoman henkilön mediayrittäjäksi. Tuomiosta ei voi valittaa.
Etenkin mediassa innovaatiorakenteet ovat koko ajan muuttamassa homogeenista ostotilannetta ja uudet tuotteet korvaavat vanhoja reaaliaikaisesti. Internet helpottaa hintavertailussa ja ostopaikkoja on paljon, mutta tästä huolimatta hinta ei tahdo syntyä markkinamekanismin asettamana.
Tottumus on toinen luonto
Tottumus on kulutuksessa osa kilpailua vääristävä ilmiö sekin. Ihmisen laiskuus on yksi kuolemasynneistämme ja näkyy kulutustottumuksissamme. Konservatiivinen jälkiomaksuja ei edistä innovaatiorakenteita. Harhaanjohtavaa kilpailua näkee kaikkialla. Nykyisin etenkin elintarviketeollisuuden ja kaupan piirissä myös tutkimusten mukaan. Ulkomaista elintarviketta myydään kotimaisena ja terveysväittämät ovat nekin arveluttavia. Olemme kulutustottumuksissamme etenkin elintarvikkeiden kohdalla konservatiiveja.
Kaikilla yrittäjillä ei ole yhtäläistä mahdollisuutta päästä kiinni viimeisimpään teknologiaan ja tuotannontekijöihin. Kuka tahansa yrittäjä ei pääse markkinoille vapaasti ja näin yhteiskunnallisesti optimaalinen tilanne ei tahdo toteutua.
Optimaaliset kuntarajat
Kuntarajojen pohdinnan kohdalla tein esityksen optimaalisten rajojen hakemisesta sijainnin lokalisaatioehtojen ja saavutettavuuslukujen avulla sekä niiden tarkistamista erikseen hyvin erilaisessa ympäristössä vaikkapa etelän metropolialueilla ja Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutualueiden kohdalla. Olin aiheesta tentittävänä myös Yleisradio toimesta. Olen kirjoittanut siitä runsaasti medioissamme.
Kunnat kilpailevat keskenään eikä tätä kilpailua saa viedä ainakaan väärään suuntaan. Samoin kuntien talouteen vaikuttavat monet vallankäytön järjestelmät, joista syntyy kuntakulttuuri. Mukana on paljon muutakin kuin vain lainsäädännöllä ohjattua virkamiestyötä, poliittista ohjausta tai professionaalista vallankäyttöä. Monet intressikonflitiset ryhmät vaikuttavat kuntien kilpailutilanteeseen ja vääristävät optimaalisten rakenteiden syntyä. Hiilijalanjälki ei ole likimainkaan optimaalinen.
Täydellisen kilpailun esittely vaarallisena ja yhteiskunnalle vahingollisena ilmiönä on luonnollisesti vastuutonta. Kilpailun vaikeuttaminen rajoittaen sitä epäterveillä ja kilpailua rajoittavilla toimilla on vahingollista kaikille ja etenkin yhteiskunnan vähätuloisimmille kuluttajille myös kuntien sisällä, kylissä ja kaupunginosissa.
Näiden toimivien yhteisöjen demokratiaa, vaikutusmahdollisuuksia, olisi lisättävä. Lähiyhteisöt ovat todellisia, eivät kuntayhteisöt. Regionalismi ja spatiaaliset alueet, politiikka pelinä (politics) ja kehittämistyönä (policy) ova kaksi eri käsitettä nekin.
Yleisradion erilliskohtelu
Kun poliittisia puheita laaditaan olisi suotavaa, että niiden puhujat eivät puuttuisi populistisesti sellaisiin aiheisiin, jotka ovat koko ekologisen olemassaolomme ja taloutemme perusteita järkyttäviä. Media voi valikoida psykologisena keinona vaikuttaa omiin kuulijoihin ja katsojiin, lukinjoihin, hakien keinoja lisätä kilpailun esteitä syynä vaikkapa kevään hukkumisonnettomuudet tai onneton surmatyö toistuen Suomessa usein itsemurhien yhteydessä muutamia satoja kertoja vuodessa.
Ihmisten pahaa oloa ja hoitokäytäntöjä on toki voitava korjata ja lisätä kohti itsemurhien ja surmatöiden nollatoleranssia liitämättä näitä toimia kuitenkaan täydellisen taloudellisen kilpailun ihanteeseen. Median on hyväksyttävä tämä myös omalla kohdallaan, omassa taloudessaan ja kiristyvässä kilpailussa. Olkoonkin, että yleisradio voi toimia nyt verovaroin.