Täyden kuun aikaan alkaa ravun merkeissä syntyneet sekoilla ja kiinalaisessa horoskoopissa jänikseksi ristityt etsiä itselleen turvaisampia paikkoja talvipuvussa kevättä peläten. Vielä härän vuonna kaikki sujui jotenkin helpommin ja tiikerin vuonna kiinalaisena tulisi olla hyvinkin helppo hengittää.
Suomalaiset eivät usko enteisiin tai taivaan merkkeihin ja se on tiedeuskovaisen kansan kohtalona rankempi kuin uskommekaan. Helpompi olisi elellä taikauskoisena ja tuudittautua pakanauskontojen vietäväksi.
Kovin moni ei usko enää oikein mihinkään, vähiten itseensä, ja sellainen on ikivanhalle luonnonkansalle ja sen kieltäkin, onomatopoeettista, puhuvalle rankka kokemus globaalin maailman tauteja vältellen sekä sadistisia sotia seuraten.
Ei oikein tiedä kehen uskoa ja mihin luottaa. Kuvitelkaapa vaikka miltä se suomalaisesta, heikommalla itsetunnolla varustetusta, tuntuisi jos meidät erottaa rätkäytettäisiin Euroopan Neuvostosta. Ei oikein ihmisenä pidettäisi ja muutenkin alettaisiin epäillä, olemmeko ihan oikeasti härkiä tai tiikereitä, osa jäniksiä ja rapujakin.
Suomalaista itsetuntoa ei ole koskaan kiitelty erityisen vahvaksi. Hävettää asua tällaisten fiksujen venäläisten, saati ruotsalaisten naapurina. Takavuosina urheilijat sentään toivat vähän lisää itsetunnon vahvistusta viinan korvikkeena. Ei nyt enää löydy sellaista selkänojaa, johon voisi luottaa poliitikoistakaan.
Toista se oli Ståhlbergin ja Ukko-Pekan aikaan, Paasikivikin lonksuvine tekohampaineen toi jotain lohtua sodassa toiseksi tulleelle. Puhumattakaan Mannerheimista ja Kekkosesta.
Kari Suomalainen osasi hänkin keventää taakkaamme pilkaten Kekkosen lisäksi jopa Volgan lauttureita, Venäjän uhriksi joutuneita itäisten maitten viisaita, Hruštševin ruoskan alle joutuneita kansakuntia, ikeen alla heitä kuvaten. Se työ palkittiin Karin parhaana ja jopa maailmalla huomatenkin. Olimme hänen hoksottimista ylpeitä mekin.
Miten mahtaisi olla tänään? Ymmärretäänkö koko kuvaa ja Karin huumoriakaan? Olemme tosikkoja eikä ole savolaisella oikein tilaa majatalossa Hämeeseen tai Pohjanmaalle eksyneenä. Helsinkiin on kotiuduttava. Moni on kertonut miten Helsinki olisi ankea paika ilman savolaisia. Se on helppo uskoa.
Venäläisiä kansoja Siperiassa ja jossain Uralin takana käy sääliksi. Etenkin jos eivät osaa edes koko kieltäkään. Heitähän on liki sata kansakuntaa ja osa meillekin sukulaisia Jäämeren rannoilla asustellen. Yhdeksän aikavyöhykkeen yli on lennettävä ennekuin heidän mailleen eksyy.
Olen eksynyt joskus ja hyvä kun osasin pois ilman oppaita. On surullista, jos heitä aletaan pitää siellä hylkiöinä ja huonoina ihmisinä olematta venäläisiä, saati Putinin kannattajia ensinkään. Ei Siperian junassa Putinista puhuta.
Miltä se tuntuisi, jos meitä suomalaisia alettaisiin pitää hylkiöinä? Ihan vain sen takia että surmaisimme muutamia tuhansia ihmisiä, naisia ja lapsia, vanhuksia jossain Ukrainassa, sukulaiskansana Virossa, ja alkaisimme kosiskella kiinalaisilta ymmärrystä.
Ja kaikki menee muka jonkun Putinin piikkiin?? Ei kestäisi suomalaisten heikko itsetunto tuollaista kohtaloa. Pyytäisimme nöyrästi anteeksi ja jättäisimme virolaiset rauhaan. Toisiamme haukkuisimme ja pesisimme kätemme kuten nyt tapana on Suomessa ja saunassa vielä syntyenkin. Tervaa ja viinaa siinä käytettäisiin, saunan takana asia hoidettaisiin.
Saas nähdä kauanko kestävät venäläiset tätä kohtelua Siperiassa asuen? Lähes sata kansakuntaa ja kielialuetta voi hyvinkin alkaa rakoilla, eivät ota kaikki Putinin tautia omakseen. Ei ole jenkeilläkään helppoa pitää viittäkymmentä osavaltiotaan aina yksimielisinä ja presidentinkin valitsevat itärannikon äänillä. Juhlivat voittajaa ennen kuin Kaliforniassa ovat edes ehtineet äänestää. Suurin ja kaunein osavaltio äänineen on niissä vaaleissa pelkkä turhake.
Väkisten työntyvät rehellisimmät ja tunnon tuskiin tulleet naiset television uutislähetyksiinkin tänään Venäjällä. Sakkorangaistus tuli sellaisesta esiintymisestä. Vaikeaa on Putinin kohta piilotella edes omiltaan. Syntipukkia haetaan jo vimmatulla vihalla. Taistelijoita on ostettava maailman ääristä Ukrainaan heitä raahaten. Tsaarien aika taitaa olla Venäjälläkin kohta ohi?
Koska oppivat ihmiset, kuinka despootin hirmuvaltiaan viimeiset hetket ovat viheliäistä seurattavaa. Ei tiedä hurraisiko vai itkisi ihmisten typeryydelle. Aina tämä sama näytelmä, oli vuosisata mikä tahansa.
Asiantuntijat kertovat meille television ajankohtaislähetyksissä, kuinka tällaista ilmiötä on käsiteltävä ja stand up koomikot keventävät tunnelmaa. Kirjailijat kertovat pitäisikö tästä olla huolissaan. Heillä kun on paljon kollegoita juuri Venäjällä. Tosikon maineen hankkineita. Humoristi kun on tosi elämän tosikko.
Jotenkin olisi taas päästävä kiinni normaaliin arkeen ja pandemian jälkeen perinteisempään arkiseen flunssaankin. Ei ole ihminen juurikaan jalostunut, ellei sitten taantunut tietokoneita räplätessään.
Uusia keksintöjäkin käytetään vain hybridiuhkien etsimiseen ja kyberturvallisuuden rakenteluun koronasta uusimmat salaliitot netistä lukien. Paluu arkeen on ankeaa Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa eläen.
Naton kannatus romahtaa sekin ja EU on se oikea haukkumisen kohde, naapurin ohella. Hae kaverit kaukaa ja viholliset naapurista. Se on suomalaisen onnen salaisuus ja selittää paljon muistakin kansantaudeistamme.