Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä vihaiset naiset kävivät pitkäaikaisen elokuvaohjaajansa Aku Louhimiehen kimppuun. Oliko ajoitus sattuma? No ei varmaan. Oliko kyseessä teatraalinen näytelmä ja tiesikö myös Louhimies sen etukäteen. Totta kai tiesi ja oli osa näytelmää, varautunut siihen anteeksipyynnöin studiolle kuvaukseen saapuessaan. Hän on teatterin ammattilainen, ohjaaja, mutta ei toki käsikirjoittaja. Käsikirjoittajan rooli on kuitenkin aina se merkittävin. Se tahtoo unohtua teatraalisen maailman seuraajilta.
Eilen käytiin myös vaalit, joissa Venäjän presidentti otti murskavoiton, mutta mistä? Muuttuuko jokin Venäjällä tämän näytelmän jälkeen? Eipä tietenkään. Ja jos muuttuu niin se on etukäteen jo käsikirjoitettu. Se muistuttaa liiankin paljon maailman onnellisimman valtion vastaavia vaaleja ja niiden teatraalista luonnetta. Kun jokaiseen kysymykseen tulee aina sama vastaus, elokuvakin on jo tuttu tuntematon entuudestaan, teatraalisen näytelmän ja roolinsa liioitellusti näyttelevät juuri ohjaajat. Käsikirjoittajan tehtäväksi jää hoitaa vaativin työ mutta piilossa keskiluokkaisen ihmisen näkyviltä.
Maailman onnellisimman valtion käsikirjoituksessa kansalaiset ovat keskiluokkaisena ”älymystönä” yksissä tuumin ryhmittyneet herrojensa taakse, oli vaali mikä tahansa. Matka autoritaarisesta tai rakenteeltaan korruptoituneesta valtiosta stalinismiin on liian pitkä. Lainaten venäläistä nimekästä sosiologia Lilja Svetsoa, mikä tahansa uudistus, merkittävämpi, avaisi ikkunat kilpailulle ja taistelulle vallasta. Sellainen ei ole sopivaa maailman onnellisimmassa valtiossa. Nykyinen hallinto voi pysyä vallassa vain suljetussa ja ummehtuneessa tilassa.
Entäpä jos ummehtuneet rakenteet muutettaisiin ja autoritaarisesta vallasta siirryttäisiin vielä rajoitetumpaan stalinismiin? ”Siihen ei riitä johdon henki eikä pyhyys”, vastaa Svetsova Helsingin Sanomissa (HS 20.3). Tätä ohjaajan on hyvä pyytää anteeksi jo etukäteen tulevia ohjaustöitään ajatellen. Niinpä Louhimiehen tapa hoitaa ohjaajan työnsä roolitus on oikeaoppinen myös uutislähetyksessä, mediayhteiskunnan farssissa. Näiden naisten kanssa on tultava toimeen maailman onnellisimmassa maassa myös tulevaisuudessa.
Juuri tästä hengestä ja pyhyydestä Minna Canth otti yhteen aikanaan Kuopiossa asuen ja sai vastaansa lopulta myös Juhani Ahon. Aho antoi kuitenkin raivokkaalle Canthille periksi. Hän oli kaukaa viisas vaikkei Nobeliaan koskaan saanutkaan. Juuri tästä on kyse, kun seuraamme miten maailman onnellisin kansa vastaa brittiläisille koomikolle kysymyksiin, jossa he epäilevät onnen autuutta ja uskottavuutta Suomessa vierailleina. Onnellisuus kun ei oikein näy suomalaisia haastatellen. Jeremy Clarkson saa tästä kaatopaikasta leipänsä. Britit ovat erikoistuneet tämän kaatopaikan humoristeina asuivat sitten missä tahansa.
Brittiläinen ironian ja satiiri mestari on aina myös sarkastinen. Unohtaen, että vain riittävän varakas ja koulutettu kansa voi vaatia lisää, olla kriittinen ja pitää rattaat liikkeellä myös silloin, kun Aku Louhimies on messiaaniseen tapaa ristillä ja vihaiset naiset hänen kimpussaan odottaen miehen kykyä pyytää anteeksi, Minna Canthin päivänä, sopimatonta käytöstään. Vuosien tai vuosikymmenien kuluttua rötöksen tapahtumasta.
Tämä rötös kun ei vanhene edes vuosituhansien aikana. Se on aina tuoreena edessämme. Aivan kuten savolaisen kirjailijan Aapeli, Simo Puupposen kirjassa ”Siunattu hulluus”. Siinä nainen esiteltiin pirun piironkina. Piironkina jossa, avasi minkä tahansa luukun tai lippaan, aina oli synti miehen silmien edessä. Se on hyvin lähellä perussyntiämme ja Adamin seikkailua paratiisissa. Se taival paratiisissa eläen loppui lopulta lyhyeen. Eeva käärmeineen ja omenineen on aina Adamin kiusana.
Ääni Putinille oli ääni voimistuvalle Venäjälle eikä Trump ole irtisanonut henkilökohtaisesti presidenttinä yhtään ihmistä virastaan. Se on väärä tulkinta, kirjoittaa Washington Post Minna Canthin päivänä ja kevätpäiväntasauksen aikaan ja lehti on oikeassa. Kyse on teatraalisesta näytelmästä, ei muusta.
Vain vuoden ajat ja maapallon liikkeet ovat uskottavia, todellisia ja toistuvia. Päivä pitenee nyt kukon askelin maailman onnellisimman maan kansalaisia näin ilahduttaen. Se on ainut uskottava ja pysyvä, jonka varaan voi myös jotain rakentaakin.