Kaukjärvi on keskellä nauhakaupunkia ja sen sydän Lounais-Hämeessä. Kalastan siinä liki yksi kesäisin ja saan Suomen suurimmat kuhat, hauet, lahnat ja karpit. Ravustusaikana ravut. Tällä pitkällä ruhjejärvellä, lähdepohjaisella ja harjujen reunustamalla, Tammelaa ja Jokioista rakennettaessa Forssa kohtaa omat juurensakin ja syntyy toiminnallisesti yhtenäinen yhdyskunta. Sotien jälkeen Muolaan karjalaiset kohtasivat siellä maiseman, joka oli heille tuttu. Juuret kasvoivat savialueen hiesuun. Aivan kuin olisi kotiinsa tullut.
Tammelan emäpitäjä ja Willebrandien Jokioinen, nykyisen LuKen maat ja mannut kartanoineen ja luonnonvarojen esittelypuistoineen, kohtaavat Wahrenin rakentaman kaupungin ja sen palvelut. Se mitä ihminen ja poliitikko ei heti ymmärrä, luonto ymmärtää. Samoin täysipäinen kaavoittaja karttoineen. Tekoäly ja sateliitit ovat meitä kuitenkin edellä kartoituksessaan.
Maankäytön suunnittelu on kuntien ja myös maakuntahallinnon TÄRKEIN tehtävä ja sitä valtaa on nyt osattava myös käyttää viisaasti. Siinä mennään luonnon ehdoilla, mutta samalla ihmistä palvellen ekopoliksena agro- ja teknopoliksen välinein. Tämän päivän ja huomisen luonnonvarat ovat tiedeyhteisön tutkimia ja Jokioisissa on Euroopan johtava alan tutkimuksen yhdistävä laitos LUKE.
Maantieteelle muut alueen kanssa kilpailevat eivät voi mitään, tiesi jo Paasikivikin. Kekkonen vain toteutti tätä oppia. Puhuttiin Paasikiven-Kekkosen linjastakin. Kekkonen kulki Kremlissä yhtenään, Paasikivi ei juuri koskaan. Venäläinen ei arvosta nöyristelijää slaavilaisena. Kasakka ottaa sen mitä ei ole kiinnitetty.
Ei arvosta ruotsalainenkaan ihmisen löysyyttä, vaan yritti yhtenään pilkata suomalaista. Ei pilkkaa enää. Maajoukkueessa kiekkojätti lähettää terveisiä turkulaiselle mummolleen selvällä suomen kielellä, seiväshyppääjä asustelee kotimaassaan Yhdysvalloissa ja hyppii seivästä kilpaa ranskalaisen kanssa, joka tekee sen takapaihallaan vaimonsa pyykkinarujen välissä taiteillen.
Pitkän matkan ja mailin juoksijat ovat ruotsalaisista tummaihoisia, kuten tietysti kuuluukin ja norjalaiset hiihtäjät lilluvat suksineen öljymiljardeissa. Näin suomalaisilla on vastassa puoli maailmaa ja sen rikkaudet. On ollut aina. Tässä ei ole meille mitään uutta saati viikingeille purjekuntineen. Se historiamme on nyt hyvä tunteakin. Sitä varten löytyy kirjoja. Tiedemiesten tekemiä. Elämme uutta vaihetta myös historiamme tulkinnassa.
On oltava parempi koulutuksessa, osaamisessa, ahkeruudessa ja nyt TEKOÄLYSSÄ. Tekoäly on ollut jo kauan mukana sateliittien etäkartoituksessa mutta myös mikrotasoisessa suunnittelussa ja jokainen tiedettä karttava ja sitä vihaava törmää siihen ajaessaan autoaan ja navigoidessaan mukavassa ympäristössä autonsa sisällä liikkumisesta nauttien.
Innovaatiot leviävät ja tekoäly valtaa hetkessä toimintaympäristömme. Se on OSATTAVA ja sitä on käytettävä hyvänä palvelijana mutta valtaa sille ei saa antaa. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Jos mediayhteiskunta menettääkin sille valtansa, se ei ole meillä lokaalisen paikallishallinnon ilmiönä toteutuva, jos pidämme vallan omissa käsissämme.
Yksin me emme siihen kykene mutta yhdessä kyllä seutukaupunkeinamme verkottuen. Meillä on yli 50 seutukaupunkia maaseutualueineen. Yli miljoona ihmistä, joista valtaosa istui karanteenissa kolme kuukautta ja muut käyttivät heille kuuluvaa VALTAA. Meitä on yli miljoona suomalaista ja luonnonvaramme.
Tätä epäkohtaa vartan meillä on myös perustuslaki eikä sitä saa koko ajan rikkoa valiokuntakäsittelyssä eduskunnassamme.
Perustuslakituomioistuimen on pidettävä myös tekoäly ja rapautuva demokratiamme kansan palvelijana. Poliitikoilta on otettava vallan kolminaisuusopissa pois viimeinkin tuomiovalta.
Perussuomalainen puolue syntyi ylläpitämään näitä perusoikeuksiamme. Niistä ei saa nyt tinkiä. Kun pirulle antaa pikkurillin, se vie varmasti koko käden. Se ei ole Suomessa kenenkään etu. Ei edes Helsingin räyhäkkäänä johtajana esiintyvän pormestarin. Kyllä hän sen oivaltaa kun se hänelle sanotaan mutta sivistyneellä tavalla.