Lämmin terveyhdys Newarkiin
Kirjoittaessani kirjaa Suomen vuosisataisesta historiasta, sen kirjavista vaiheistamme ottaen mukaan myös vuosituhat Ruotsin kuninkaita ja Venäjän tsaareja, päädyin lopuksi esipuheen, johdannon ja abstraktin jälkeen ensimmäiseen lyhyeen lukuun, jonka omistin Paavo Haavikolle.
Kirja oli minulle järjestyksessään sadas ja Haavikko ansaitsi niiden synnylle erityiskiitokseni. Synnyin samana vuonna 1951, jolloin hän, vihainen nuori mies, kirjoitti ensimmäisen paradoksisen esikoiskokoelmansa ”Tiet etäisyyksiin”. Täytin kolme vuotta kun ”Tuuliöinä” julkaistiin ja nelivuotiaana tavailinkin jo hänen kolmatta kirjaansa ”Synnyinmaasta”. Vasta kaksi seuraavaa kuuluivat lapsena runoja lausuneen ja koulussa kiusatun pojan ohjelmistoon. Kiusaamisen kaanon oli käynnistetty Suomessa jo ennen Haavikon syntymää. Siitä häntä ei voi syyttää Helsingin Sanomissa.
”Hänen majesteettinsa Paavo Haavikon elämä” kirjoittaa Jyrki Nummi Martti Anhavan kokoamasta Paavo Haavikon elämänkertakirjasta. ”Näin katosi voitto maailmasta”. Se on monen pohdinnan tuloksena syntynyt nimi kirjalle.
Kaikesta Haavikosta sanotusta huolimatta, ja juuri sen vuoksi, hän oli 1920-luvun jälkipuolen suomalaisen kirjallisuuden kanoninen keskus, kirjoittaa toimittaja. Kiitin oman kirjani alussa tätä kanonisoitua henkilöä erikseen ja muita sitten yhdessä.
Jatkan tänään omien kirjoitusteni tulkintaa seuraamalla sen lukijoitani ympäri maailmaa. Tähän majesteetti Paavo Haavikko ei olisi ikinä alentunut. Tosin hänen lukijansa tulivatkin pääosin Suomesta ja hän ei voinut seurata heitä reaaliaikaisesti koko globaali maailma aineistonaan. Jos hän tietäisi, mihin minä nyt olen jo vuosikymmeniä kyennyt, hän kadehtisi minun elämääni ja tätä pandemian yhdistämää globaalia aikaamme salaliittoineen.
Monisärmäinen ja arvoituksellinen, 1960-luvun runoilijana myös parodioitu Haavikko, ei olisi oikein istunut tähän ympäristöön, jossa tutkijan tehtävä on liki kääntäen hänen työtapansa päälaelleen. Tähän hetkeen ei sovi pelkkä moniääninen lehti- ja kustannustoimittajan maailmankuva, runoilijan epärealistinen ote digiajan tarjoamiin mahdollisuuksiin valtaosan meistä vaeltaessa mediamaailman harhauttamana ja hybridiyhteiskunnaksi muuttuneessa kouristelevassa paradigmojen keitoksessa.
Niinpä perinteinen kustannustoiminta on ohi ja kuollut, kauan eläköön kirjallisuus ja sen uudet tekijät, luovuus ja innovoivuus. Niin todellakin katosin perinteinen voitto maailmasta. Martti Anhavan otsikko on oivaltava ja se usein riittääkin Paavo Haavikon elämäntyön tulkintana nyt jo kadonneesta maailmastamme.
Eilen kirjoitin kuinka kiinalaiset lukevat blogejani tai esseitä, jolloin kärjessä ei ole yksin Shanghai vaan yllättäen Keltaisenjoen eteläpuolelle jäävä noin sadan miljoonan vauras pieni Henan talousalue, maakunta suomeksi ymmärtäen. Suomen maakunnat ja aluevaalit eivät kuitenkaan oikein vastaa kiinalaista käytäntöä ja ajattelua. Ajatteli nyt sitten miten tahansa sadan miljoonan maakunnasta ja sen asemasta suomalaisessa mittakaavassa ja kulttuurissa. Jos minua luetaan Henan maakunnassa hiven enemmän kuin Shanghaissa, siihen täytyy olla jokin syykin. Toki niitä voi olla useampiakin.
Henan on väkiluvultaan tai taloudelliselta asemaltaan noin viides järjestyksessään Kiinassa, jonka kohdalla kilpailu on kokonaan toista kuin Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Tähän olisi meidänkin kyettävä sopeutumaan Venäjän luoteisnurkassa, Jäämeren rannalla asuen.
Yhdysvalloissa lukijoitteni hajaantuminen on paljon suurempaa kuin Kiinassa, saati Venäjällä, jossa lukijani tulevat liki kokonaan Moskovan alueelta. Jopa Suomessa lukijoita tulee toki muualtakin kuin Helsingistä.
Yhdysvalloissa tärkeimmät alueet minulle kirjoittajana kotisivulleni tulevat odotetusti Kaliforniasta ja siellä etenkin kolmen keskuksen sisältä. Tunnen ne hyvin tiedepuistojen ja yliopistojen sijainnista. Nämä eivät ole kuitenkaan tärkein selittäjä. Innovaattorit ja robotiikan mestarit, joille Suomi ja sen kieli ei ole ongelma alkuunkaan, kun kirjat painetaan vielä Saksassa ja levitetään Amazonin ja muiden suurten mammuttien toimesta sekä avataan googlaten reaaliaikaisesti, oikeita avainkäsitteitä käyttäen, valikoi lukijansa tarkoin ja tarkoituksella.
Yhdysvalloissa runsaasti lukijoitani on Kalifornian keskusten rinnalla Illinoisissa ja siis Chicagossa tai Texasissa ja siis Dallasissa, mutta monelle yllättäen etenkin New Jersey ja Newark ovat kärjessä.
Miksi juuri Newarkissa, New Yorkin kupeessa noin 13 kilometriä koillisen suuntaan rannikolla?
Newark sijaitsee New Jerseyn osavaltion koillisosassa, Paccaic-joen ja Newarkinlahden rannalla. Sieltä on vain 13 kilometriä New Yorkin Manhattanille. Se on tavallaan metropolin lähiötä suomalaisittain pohtien. Se pohdinta on kuitenkin virheellinen.
Mitä sieltä löytyy sellaista, joka kiinnostaa suomalaisen kirjoittajan teksteissä tai kuvissa, klusteritaiteen tai taiteen klusterin paavohaavikkomaisessa maisemassa? Siis siinä maailmankuvassa, joka on mahdollisimman virheellinen vuonna 2021.
Ennen meitä eurooppalaisia Newarkin aluetta asuttivat delaware-intiaanit. Mehän kutsumme kaikkia alkuperäsikansoja uudella mantereella intiaaneiksi. Se on koomista, mutta niin ovat lännestä tulleiden kansojenkin esi-isiemme juuret Amerikassa alkuperäiskansojen kokemana niitä seuraten.
Uskonnonvapauden ja halvan maan toivossa alueelta vallattiin maita 1600-luvulta alkaen ja valtaajien nimistä tunnetuin oli Robert Treatin. Syntyi tiukan puritanistinen seurakunta ja nimi ”new ark” tai ehkä sittenkin ”new york”.
Lautta- ja tieyhteys New Yorkiin muutti puritaanien hiljaisen elämän ja alueesta tuli Georg Washingtonin joukoille tärkeä huoltotukikohta Yhdysvaltain vapaussodan aikoihin. Tätä kautta kun oli helppo peräytyä kohti Pennsylvaniaa.
Alue alkoi kehittyä kulutustottumusten ja uusien innovaatioiden kautta mm. korujen, hattujen, kenkien mutta etenkin oluen tuottajana. Monet keksijät asuivat täällä ja alueelle tunki myöhemmin irlantilaisia, saksalaisia, italialaisia, espanjalaisia ja portugalilaisia, siis eurooppalaisia maahanmuuttajia. Oli pakko tulla toimeen ja sietää myös suomalaisen Saksassa painamia kirjoja ja sähköisiä uutisia vuonna 2021. Toki innovaattorit ensimmäisinä ja hyötyen uusista ajatuksista myös taloudellisesti.
Tärkein osavaltion infrauudistus oli kuitenkin uuden sataman avaaminen vuonna 1915. Samaan aikaan kun ensimmäinen maailmansota teki siitä laivanrakennuksen keskuksenkin kaiken muun lisäksi. Asevoimat taas vaativat uutta työvoimaa ja sitä saatiin mustista etelävaltioista. Liikenne keskittyi sekin tähän solmukohtaan ja vuorossa oli kansainvälinen lentoasema jo vuonna 1930. Mitä meillä Suomessa tehtiinkään vuonna 1930?
Kaupunkiin rakennettiin ensimmäiset pilvenpiirtäjät ja nykyisen Helsingin väkiluku saavutettiin jo tuolloin. Toki korruptio vaivasi ja väki alkoi karata esikaupunkialueille. Yhdysvalloille tyypilliset rotujen väliset jännitteet ja 1967 rotumellakat synnyttivät miljoonien aineelliset vahingot ja surmansa sai 26 ihmistä. Muistan toki nuo mellakat. Toki me Suomessa, lukiossa, muistamme nuo ajat ja tänään kaupunki on keskustansa osalta uusittu korkeine toimistotaloineen. Ei se paljoa poikkea ulkonäöltään kiinalaisesta metropolista tai Moskovaan matkaten.
Newark sijaitsee logistisesti strategisella paikalla. Aivan samoin kuin Kiinassa tärkeimmät lukijanikin asuvat. Se on myös tärkein innovaatioiden ja siis teollisuuden keskus samalla, kemikaalit, elektroniikka, kumi ja tekstiili, elintarvikkeet jne. Vakuutusala on sekin keskittynyt tänne. Vakuuttaja ei vaikeuta ihmisten elämää Yhdysvalloissa kuten Ruotsista käsin Suomessa toimien. Se tukee luovuutta ja innovaatiota. Lisäksi siellä ovat Yhdysvaltain vauraan koillisen osan tärkeimmät sairaalatkin.
Noin puolet väestöstä on alkujaan afroamerikkalaisia ja neljännes valkoisia, latinoja noin kolmannes. Lähes puolet puhuu jotain muuta kieltä kuin englantia ja Helsinki alkaa muistuttaa tätä amerikkalaista unelmaa. Peräti 28 % väestöstä on syntynytkin muualla kuin Yhdysvalloissa. Näin myös Helsinki on Suomessa tärkein kohde, jonne panostaa Cluster art levikkiä.
Newarkissa sijaitsee katolinen vanha Seton Hallin yliopisto (1856), Essexin piirikunnan yliopisto (1968), New Jerseyn lääketieteellinen yliopisto (1956), Teknologian instituutti (1881) sekä Rutgersin yliopiston Newarkin kampus. Ne juuri selittävät, miksi minulla on juuri tällä alueella lukijoita. Joutuvat tenttimäänkin niitä (kirjojani) ja jonkun väitöskirjakin on syntynyt yhteisin ponnisteluin.
Ei Kiina ja Yhdysvallat tee tässä poikkeusta. Tämä ilmiö Suomessa on syytä ymmärtää ajoissa pohdittaessa aluevaalejamme ja tulevaisuuttamme. Ilmiö kun ei siedä emotionaalista poliittista pulinaa tai tieteestä irtautunutta aluesuunnittelua. Näin myös silloin kun puhumme ilmastomuutoksestamme tai aluevaalien merkityksestä kunnillemme.