Tiedote julkaistusta kirjasta:
Verkostokirja Matti Luostarinen
Webympäristön blogi ja innovaatioprosessit – webympäristö tutkimuksen ja tiedottamisen haasteena
558 sivua
Webympäristö on aiemman kokemuskenttämme ja arkikokemuksemme ulkopuolinen maailma
Blogeista ja blogosfääristä tehdyn tutkimuksen mukaan webympäristön ja sen tutkimuksen on oltava aidosti poikkitieteistä ja vaatii perinteisten tutkimusmetodien ja teorioiden kyseenalaistamista, aktiivista poisoppimista. Blogosfäärin organisaatiot, innovaatiot ja niiden leviäminen ja luonne, tiedottaminen ja sen vuorovaikutus, yhteisölliset rakenteet ja niiden sosiaalinen pääoma poikkeavat oleellisesti perinteisestä tutkimustraditiomme luomasta alueeseen ja kulttuuriin sidotusta mielikuvastamme, mutta myös symbolisista rakenteistamme ja oppimisprosesseista. Tämä koskee sekä webympäristön uusyhteisöjen käyttäytymistä ja ryhmäkulttuuria, tapaa toimia organisaationa tai verkostona, innovaatioiden leviämistä tai jatkuvaa reaaliaikaista vastaanottoa sekä median tapaa toimia ja ottaa vastaan monikulttuurista tietoa.
Tutkimuksessa käytiin läpi valikoiden webympäristön nykyisin aktiiveja noin 100 miljoonaa tiedon tuottajaa maaliskuulta 2006 maaliskuulle 2007. Tätä määrää voidaan pitää jo nyt ihmiskunnan suurimpana tiedon tuottajana ja käsittelijänä sekä sen räjähdysmäistä laajenemista ihmiskunnan uutena internetin evolutionaarisena vallankumouksena. Prosessissa luokiteltiin kuusi pääryhmää jatkotutkimukseen ja asiantuntijaryhmiksi (delfiryhmiksi) . Metodiikasta lisää kirjan sivuilla menetelmäosassa.
Tutkimuksessa haettiin innovaatioprosessia ja sen leviämistä uudessa blogosfäärissä, blogien ja blogirakenteiden sekä -ryhmien muodostumista, kulttuurisia toimintaryhmiä sekä kykyä ottaa tietoa vastaan ja tuottaa sitä eri symbolirakentein tai niistä kokonaan erillisenä toimintana. Symboleiden synty (vrt. symboli-innovaatio) ja sen syvempi ”arkeeinen” kieli oli osa kulttuuristen erojen tutkimusta ja symboli-innovaatioiden synnyn seurantaa. Tutkimuksessa symboli-innovaatiot on jaettu syntytavaltaan kolmeen osaan: narsistisiin ja hermeneuttisella tavalla kieleemme sidotut symbolit (vrt. Freud ja Gadamer) tai symbolijärjestelmät (=opitut kielelliset symbolit, spatiaalisen identiteetin ulkopuolelta annetut ja opitut (Luostarinen 1982, 2005), kollektiivisiin ja omia oppimisprosessejamme vanhempiin, mutta edellen symbolisiin kuviin ja käsitteisiin (vrt. C.G. Jung, sisäinen ja opittu Luostarinen 1982) sekä lopulta puhtaasti geneettisen perimän kautta syntyviin ja jo ennen kielellistä symbolijärjestelmäämme syntyneet ja ei-symboliset kuvat, käsitteet ja järjestelmät (arkeeiset prosessit, kokemukset ja perityt globaalit yhteset käyttäytymistämme ohjaavat kantamuodot heuristisen teorian ja symbolikielen tulkinnalle ja sen arkeeisille ”kielelle” (geneettinen silta) asettamille rajoille webympäristössä). Tutkimusprosessissa kuvilla pyrittiin avamaan erikseen jokaista kolmea tiedon vastaanoton ja käsittelyn tulkintajärjestelmää (= ulkoiset, opitut ja narsistiset, sisäsyntyiset ja kollektiiviset symbolit sekä vanhimmat geneettiset, perityt ja arkeeiset prosessit)
Blogit tyypiteltiin suuryhmiin ja samalla seurattiin niiden syntyä ja leviämistä reaaliaikaisessa, vuorovaikutteisessa informaatiotaloudessa globaalisti ja Suomessa paikallisten medioiden toimesta tuottamalla niille samaa blogosfääristä tietoa, mutta perinteisin menetelmin yhden vuoden ajan. Kukin media toimi prosessissa oppimansa käytännön mukaan ja oli osa tutkimuksen globaalia aineistoa. Paikalliset, alueelliset (maakunnalliset) ja kansalliset mediat olivat osa globaalia webympäristöä ilman rajoja. Blogosfääriä (blogistania) ja uusmediaa ei määritelty tai rajattu mitenkään ennen tutkimuksen käynnistymistä. Rajaukset ja määrittelyt syntyivät vasta tutkimuksen aineiston keruun päätyttyä. Koko prosessi oli vuorovaikutteinen ja reaaliaikainen ja sen ensisijainen kiinnostuksen kohde olivat blogien ryhmät ja vuorovaikutus sekä innovaatioprosessin luonne webympäristössä.
Blogi ei esiinny verkostossa valmiina ja jo tuntemistamme toimijoista koostuneena järjestelmänä. Monelle blogi on edelleenkin ”päiväkirja” ja sen suhde verkoston muihin toimijoihin on hämärä. Monelle blogaajalle jo verkoston olemassaolon havaitseminen on tärkeä havainto ja se on aina osa omaa kulttuuriympäristöä ja sen kollektiivista muistia tai yksilön omaa oppimisjärjestelmää symboleineen. Yhteinen ”kieli” löytyy näiden takaa lähinnä ns. arkeeisena muistijälkenä. Symbolikielistä irrallisena se on tutkimuksen ehkä kiinnostavin yksittäinen tulos. Se näyttäisi avaavan innovaatiojärjestelmän symbolisen osan ja on sekä kulttuuriin että yksilöön sidottu ominaisuus. Kärjistäen arkeeinen osa on samalla symboli-innovaatioita tuottava osa ja sen käyttöönotto on symboli-innovaation ehdoton edellytys. Tässä käyttöönotossa ja kyvyssä symboliseen innovointiin on selviä sosioekonomisia ja kulttuurisia sekä yksilöiden välisiä eroja ja innovaatioprosessin (syvän luovuuden) tunnistettavia syntymekanismeja. Monet niistä liittyvät kuttuurisiin myyttisin (mytologisiin) aineksiin ja tätä kautta ovat osa kollektiivista muistia tai väärin ymmärrettyä geneettisen perimän myöhempää tulkintaa.
Symbolijärjestelmien ulkopuolisten rakenteiden vuoksi blogit avautuvat eri kulttuureissa ”omalla” kielellä ja symbolirakentein, joita lähettäjä ei voi etukäteen tietää tai tarkoittaa. Prosessin oppimisjärjestelmät ovat kuitenkin reaaliaikaisia, vuorovaikutteisia ja äärimäisen nopeita. Ne synnyttävät uusyhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa, jota ei ole aiemmin tunnettu. Innovaatioprosessin näkökulmasta mukana ovat kaikki innovaatiokentän tapahtumat ja tärkeimpinä organisatoriset ja symboliset uudet innovaatiot. Uudet innovaatiot ovat aina lähellä yhteistä kieltä (arkeeinen kieli tai tätä nuorempi ryhmäkulttuurin kieli ja sen symboliikka). Symboliset kuvat otetaan vastaan paljon ennen niitä rajaavia kielellisiä symboleja eikä tulkintaa voi jälkikäteen reaaliaikaisessa prosessissa muuttaa. Tässä merkityksessä uusmedia toimii kokonaan toisessa ympäristössä kuin sitä edeltänyt ja innovaation diffuusia kulkua (historiaa ja ajallista muutosta) seurannut media.
Blogosfäärin henkilöt osallistuvat toimintaan yksilöinä ja koko persoonallisuudellaan, eivät tiettyyn rooliin, instituutioon, kulttuuriin tai organisaatioon sitoutuneina. Kulttuurien välille syntyy suurryhmiä ja niiden alakulttuureja sekä innovaatioprosessissa toimivia verkostoja ryhmäkulttuurin symboliikan ohjatessa prosesseja. Homogeenisimmat ryhmät syntyvät luontevimmin itä-länsisuunnassa ja innovatiivisimmat suuryhmät löytyvät Yhdysvalloista tai alueilta, joissa arkeeiset prosessit ovat nuoria tai hyvin säilyneitä. Näille tyypillistä ovat innovaation syvempi yhteinen ”kieli” tai kulttuurinen yhteinen symboliikka ja tiedon vastaanotto- sekä käsittelyjärjestelmät.
Yritysten kohdalla blogosfääri muistuttaa klusteria tai joustavaa taloutta, jossa erot syntyvät mm. siitä onko yritys syntynyt suoraan webympäristöön vai onko sen verkostosuhteet ja organisaatiorakenne muualla toteutettu ja traditionaalinen. Tämä koskee myös yritysten ja organisaatioiden tapaa toimia vanhassa resurssi- tai neuvottelutaloudessa tai intressiympäristössä. Webympäritössä ne eivät toimi sellaisenaan lainkaan. Realiaikainen webympäristö toteuttaa einsteinilaista suhteellisuutta ja sen perustana on alunperin riemannilainen epäeuklidinen geometria (Luostarinen 2005). Tässä ympäristössä perinteinen spatiaalisen ympäristön geometria ei toimi lainkaan.
Uusmediassa blogosfääri on vuorovaikutteinen prosessi ja tuottaa tietoa sekä toimii hieman samaan tapaan kuin valkuaisaineprosessi muotoutuu DNA partikkeleista. Ensimmäisessä vaiheessa mukana ovat blogosfäärin innovatiivisimmat ryhmät ns. telecit blogaajat ja vasta tämän jälkeen muut ryhmät (fundamentalisti pelurit, teosofiset materialistit, postmodernit turisti, flaneeraavat surffailijat ja yrittäjäryhmät (tyyppien kuvaus katso esim. kirjan tiivistelmä ja kuva synnystä faktoriakseleiden suhteen)
Symboliikka on ryhmätietoista ja edellyttää innovaatioprosessissa myös uusmedian kentässä symboliikan sisäistämistä ja tuntemista sekä sen käyttöä. Perinteisessä mediassa tämä on pääsääntöisesti vierasta eikä kaikkien luettavissa. Arkeiinien osa avautuu innovatioryhmälle (=nuoria altruistisia netin tiedontuottajia, perinteiset symbolijärjsetelmät vielä kehittymättömiä tai avoimia) helpommin kuin muille ”iäkkäämmille” ryhmille ja symboli-innovaatioita syntyy koko ajan lisää ja ne tunnistetaan ryhmässä helposti. Niillä ei ole perinteistä ”emotionaalista” sidosta ympäristöönsä eivätkä ne sisällä moraalisia tai eettisiä ohjeita tai spatiaalisia kulttuurisia sidoksia muuhun kuin innovaatioprosessin synnyn luonteeseen ja sen mutkattomaan käyttöön.
Poistettaessa eurooppalaiset blogaajat webympäristössä, Aasia lähenee Afrikkaa. Tiedon tuoton määrässä Yhdysvallat dominoi ja sieltä löytyvät selvät innovaation solmukohdat ja tietoisesti rakennetut innovaatioryhmät. Blogosfääristä on syntymässä eräänlainen verkostojen verkosto hieman samaa tapaan kuin tulkinnassa käytetystä gridistä (ritilä) on visioitu tulevaisuuden tietoverkkojen verkoksi. Käytännössä nämä muodostavat jo nyt koko elämän kirjon, mutta toimivat toisin säännöin kuin mihin olemme tottuneet spatiaalisessa tai regionaalisessa, alueeseen sidotussa kulttuurisessa kokemuskentässämme.
Matti Luostarinen