Veikon päivänä on syytä muistella Veikko Vennamon puoluetta ja Pieksämäellä karjalaisia evakkoja vuonna 1959. Syntyi Pientalonpoikain puolue, joka vaihtoi nimekseen myöhemmin SMP ja syntyi ensimmäinen jytky. Se menestyi myös kaupungeissa, toisin kuin maalaisliitto-keskustapuolue. Puolue jakautui myöhemmin kahtia, aivan samalla tavalla ja syistä kuin perussuomalaiset tänään, valtapelin tuloksena. Ihminen kun hakee näin valtaa ja nyt on edessä taas kerran vaalit ja vallan uusjako.
Helsingin Sanomat (9.1. 2019) ja sen hakemat kolme tutkijaa ovat huolissaan tieteellisen maailmankuvan katoamisesta tässä vallanjaossa. Turha huoli. Päinvastoin. Tieteellinen maailmankuva ja sen tekniset välineet ovat taustalla tämän uuden ajan sarastuksessa. Ei sen ihmeellisempää. Tiede ja teknologia ovat koko ajan keskiössä tässä paradigmaisessa muutoksessa
Tämän päivän Hesari ja tiede käyvät oikomaan huuhaata ja valepuheita esimerkkeinä Laura Huhtasaari sekä viinaa juova sahuri. Kertoo tämän päivän tärkein tiedeuutisemme maan päämediassamme. Jotain mittavampaa olisi voinut odottaa, kun näin merkittävä sota käynnistetään ja tällaisella foorumilla.
Kuten vaikkapa panemalla kaikki uskonnot riviin ja pohdintaan, ovatko ne tieteellisen maailmankuvamme mukaisia, onko maailmankuvamme ylipäätään läntistä tiedemaailmaa vastaava Suomessa, omalla kielellämme. Onko se varmasti tiedekielenä sopiva ja olemmeko yksimielisiä tiedemaailman sisällä siitä, mitä sillä käsitteellä tarkoitamme?
Olemmeko me todellakin Suomessa ja globaalisti kuinka yksimielisiä ylipäätään epämääräisessä tiedeyhteisössämme, luonnontieteet ja muut tieteet vastatusten, mitä me tiedeyhteisöllä tarkoitamme. Luonnonlait vastaan muut ihmisen kehittelemät ”lait”, teoriat ja mallit. Luonnonlait, välineelliset laboratoriotieteet, vastaan kovin väljät ihmistieteitten edustamat taloutta, sosiaalista elämää, yhteiskuntaa, käyttäytymistämme jne. tutkivat tieteemme. Osa nyt tutkii vaikkapa politiikkaa, puolueitamme ja niiden syntyä sekä kehittymistä, demokratian ilmentymiä ja kauhistelematta, onko kyseessä tiede. On muitakin tieteitä kuin valtio- tai yhteiskuntatieteet, joita sama aihe kiinnostaa. Sieltäkin löytyy koko ajan uutta ja samalla korjattavaakin.
Esimerkkinä Suomen historia, sen todelliset taustat, ovat nekin usein ruotsalaisten runoilijoiden kertomuksia, koko ajan muuttuvaa totuutta siinä missä luonnontieteittemmekin kasvava tietomäärä. Miten erottaa fiktiiviset kertomukset ja narratiiviset, viihteellisten kirjojemme kertomusten sosiaalinen pääoma kansakunnan muistissa, medioittemme uskomukset vastaan todellinen fakta, tieteen synnyn pitkästä historiasta.
Miten siitä tuli läntinen tiede, miten välineellinen tiede ja laboratoriot syntyivät aikanaan lordien harrastuksena, miten ne muuttuivat vaikkapa yliopistoiksi, institutionalisoituivat ja erosivat luonnontieteinä ihmistieteistämme ja kävimme suuren tiedesodankin, turhan.
Miten kaikki tämä tapahtui lännessä ja vastassa vaikkapa Marxin opit ja niiden uskomukset, kapitalismin kriisin tulkinta ja oppiriidat, joissa kulttuuriset uskomukset ja sosiaalinen pääoma oli toinen kuin meillä Suomessa, uskomaton määrä sellaista oppia, josta tiede on ollut montaa mieltä ja koko ajan muuttuu ja eroaa vaikkapa poliitikon kielestä.
Tiede puhtaimmillaan ei toki halua vakuutta totuudellaan, kaiken aikaa uutta löytävällä, toisin kuten poliitikolla on tapana tehdä äänestäjiään kalastellen, käyttäen mitä tahansa keinoja vakuuttaakseen meitä omalla totuudellaan, äärimmäisen subjektiivisella. Se nyt on poliitikon työtä toisin kuin tutkijan ja tieteen. Tieteen löydökset ja sovellukset johtivat sen ja mediamme uuteen paradigmaiseen vaiheeseen.
Se että yhteiskunta on nyt moniäänisempi kuin aiemmin, on tieteen ja tutkimuksen tulosta siis sekin, soveltavaa tutkimusta ja se on pelkästään ilmiönä hyvä ja paranee koko ajan. Jos joku onneton jää sen jalkoihin, se on uuden kulttuurin evoluutiossa heikoin lenkki. Innovaatiot tieteen tuotteina eivät nykyisin vain leviä, ole diffuusinen ilmiö, vaan reaaliaikainen ja taas kerran tästä on kiitäminen tieteen ja tutkimuksen soveltavaa teknologiaamme ja sen kaiken aikaa käyttämiämme välineitä. Se muutti myös poliittisen kentän ja mediat, syntyi paradigmainen muutos, maailmankuvat muuttava. Populismi ja puolueiden kriisi on siitä vain oire, jota tutkia ja pyrkiä myös ymmärtämään.
Tieteellinen maailmankuva avautuu heti kun avaamme aamulla silmämme. Ympärillä kun on vain tieteen sovelluksia. Sanastomme on sekin täynnä tieteen kautta syntyvää ja näin myös ajattelemme ja puhumme sen käsitteillä. Joku voisi epäillä meidän olevan jo liiankin vahvasti kiinni tieteen ja teknologian maailmassa. Ikääntyvä ihminen ja yhteiskunta medioineen on sellaisesta aina huolissaan. Siinä ei ole mitään uutta.
Sen puolesta ei tarvitse puhua, kun se puhuu ja hoitaa sen itse, halusimme tai emme sekä koko ajan myös tämän median kautta. Nämä höperöt, jotka epäilevät ja pelkäävät muuta, eivät ole oikein kiinni tämän päivän arjessa. Kun he osoittavat mukamas tiedemiehinä perussuomalaista sormellaan, kämmenen kaikki muut sormet osoittavat samaan aikaan heitä itseään.
He eivät uskalla tulla tämän ilmiön sisälle edes tutkijoina, uteliaina ihmisinä ottamaan selville, mistä oikein on kyse ja kuinka se on syntynyt, voiko sitä kehittää, sisältä käsin, ei norsunluutornissaan esitellä ikäviä heittoja ulkopuolisena, asiaa tuntemattomana, tiedemiehenä näin pahinta mahdollista rötöstä tehden ja vielä mediaa, Helsingin Sanomia näin harhauttaen. Tieteellisen työn metodeista, osallistuvasta tutkimuksesta vähän ymmärtävää toimittajaa johtaen väärille poluille, harhauttaen.
Yritys paeta Lapin tuntureille tieteellisteknistä maailmaa, moottorikelkalla ja älyvaatteet päällä sekä kännykkä taskussa, ovat epätoivoisia yrityksiä sateliittien seuratessa kulkijan matkaa. Jokainen poro ja kohta ahmatkin ovat monella tavalla merkittyjä eläimiä nekin pohjoisen hangilla liikkuen.
Olemme tieteellisteknisen maailman keskiössä ja voimme vain rohkeasti toimien myös tutkia sellaisia ilmiöitä, jotka ovat vuonna 2019 yhteiskunnallisesti merkittäviä ja syntyivät toki jo varhain 1950-luvulla sekä sotiemme seurauksena, Karjalan evakkojen perustamana puolueena ja maalaisliitona kansanliikkeenä jo hieman aikaisemmin. Rohkeasti vain norsunluutoreista mukaan politiikan tutkijaksi ja sen keskiöön, siinä missä sotakirjeenvaihtajatkin ovat hekin yleensä eturintamassa.