Matti Vanhanen kutsui toistamiseen presidenttiehdokkaamme väittelyyn. Tällä kertaa Salon kaupunkiin. Miksi juuri Vanhanen hoitaa kutsujen lähettelyä ja keskustan puoluetoimisto? Miksi juuri Saloon, siksikö että istuva presidentti on salolaisia?
Salo olisi ollut puolivälissä kantakirjakepulaisiksi ilkeästi kutsuttujen syyskesän pyöräretkeä kohti Naantalia, perusteli Vanhanen. Paavo Väyrystä retkelle ei kutsuttu. Lopulta tilaisuus oli peruttava. Sen kyllä ymmärtää, kun valtaosaa ehdokkaista ei ole vielä edes nimitetty ja Vanhasen aktiivisuus alkaa muita epäilyttää. Siinä voisi olla mukana tätä keskustalaista ylimielisyyttä, isäntälinjan elämää, joka näkyy nyt myös hallituksen suosion romahduksessa.
Tutkimuksen mukaan, luotettavan, ei valemedian, maan hallituksen takana seisoo suomalaisista enää 26 prosenttia. Heistä valtaosa on keskustalaisia, kuinkas muuten. Kokoomuslaisista takana on enää noin puolet ja perussuomalaista ei kohta kukaan. Sen kyllä jotenkin voi ymmärtääkin puoluekokouksen jäljiltä. Joku kun puhuu nyt muunnettua totuutta ja pääministeri siitä moittikin kansanedustajia syntinä. Onneksi näitä syntisiä on kovin vähän poliitikkojemme joukossa. Enemmänkin ovat väärin ymmärrettyjä edustajamme. Rehellinen populisti valehteleekin rehellisesti ja myöntää sen myös muille. Politiikassa sankarin kultti on hyvän onnen kultti samalla.
Erikoista on, että kannatusta tulee jokunen prosentti myös oppositiolta. Ovat niitä gallupiin vastanneita, joille hallituspuolueet ovat jääneet epäselviksi, siinä missä puoluelaitoksemme ylipäätään. Oudointa on, että oppositioon luottaisi uutena hallituksena vielä vähemmän kuin nykyiseen hallitukseen, vain 20 % vastanneista.
Outoa siksi, ettei muita vaihtoehtoja sitten olekaan, ellei kehitellä kokonaan uutta poliittista laitosta ja rakennelmaa instituutioineen. Ja siitähän tässä on kysymys. Tämän havainneet kepulaiset jakoivat jo perussuomalaiset kahtia, saadakseen tukea hallitukselle ja pääministeri työlleen. Voidakseen johtaa niskuroivaa kansaansa, johtajan on käännettävä tälle selkänsä ja tämän insinööri myös osaa. Ryhmätyö tarkoittaa siinä tiimiä, joka tekee mitä johtaja sanoo, kuten hyvässä firmassa tai Trumpin maailmankuvassa. Paavo Lipposen aikaan oikea johtaja ei johtanut – hän näytti tietä Mooseksen tapaan kansaansa ohjaillen. Monen ulos puolueesta.
Enää ei ole mitään syytä välittää kansan äänistä ja puoluerajoista vaan pelkästään ministerisalkkujen jaosta oikeille kantajilleen. Sen voi päättää myös pääministeri vaalien välillä ja kysymättä presidentiltä saati puoluekokouksilta. Riittää kun tekee lentoharjoituksia, jälleen kerran Naantalin suuntaan. Se on näyte vahvasta johtajuudesta ja heikosta demokratiasta, parlamentarismin syvästä kriisistä ja sen halveksinnasta. Hallituksen ja parlamentin työt ovat siinä menneet auttamatta sekaisin. Vallan kolmijako on sivuutettu ja päädytty kokonaan uuteen malliin. Osa voi olla oppositiossa, osa hallituksessa. Turkissa sitä tapaa mutta myös lähempää naapureitamme seuraten. Ilmiö on vaarallinen ja torjuttava, tapettava saivareena. Hallitseminen on muutakin kuin vain valitsemista. Siinä on vain yksi metodi – on oltava lahjakas nyt ranskalaiseen tapaan ja liberaalina populistina esiintyen.
Maantieteen tieteenä osaavat tutkijat ovat jakaneet maakuntamme rajat siten, että ne vastaavat mahdollisuuttamme liikkua ja ihmisten sijoittumista kartalle, saavutettavuuslukuja hakien näin optimaalisia maakuntien keskuksia maakuntarajoineen. Tein itse vastaavanlaisen kunnillemme hetkellä, jolloin sote soppa ja kuntaharjoitelmat karttoineen olivat medioissamme kuumimmillaan ja vasta alussa. Elettiin Vanhasen hallitusten aikoja. Se on tänään pelkkää suunnittelumaantieteen rutiinia. Paljon vaativimpiinkin tehtäviin toki kyetään lokalisaatiomalleja ja sijaintiehtoja haettaessa vaikkapa yrityksille.
Sote -sopan alussa tavoite oli noin 20 000 asukasta kuhunkin kuntaan. Hesari julkaisikin sen yleisön osastollaan, mutta ei niin näkyvästi, kun nyt samaa harjoitelmaa maakunnillemme (17.7). Se on tehty täsmälleen samalla ohjelmalla, mutta antaen maakuntien luku valmiiksi. Joko 12 tai 7 maakuntaa 18 sijasta. Tiedemiehille ja tutkijoille voi antaa järkeviä tehtäviä, ja kyllä he ne hoitavat. Poliitikoille niitä ei pidä antaa. Vain valinta ja sekin kansaa kuunnellen. Poliitikoilla on taipumusta mennä tieteen esittämien mahdollisten rajojen yli esittämällä mahdottomia, täysin mielettömiä ratkaisuja. Sellaiseen rationaalinen tutkimus ei oikein taivu ja syntyy konflikteja tai perustuslaki unohtuu sekin. Professorit, käytännössä usein vain kaksi, toimivat sielläkin lopuksi asiantuntijoina maallikoille. Perustuslakituomioistuin meiltä unohtui vuosisata takaperin. Aiemmin perustuslakiamme pilkkasi vasemmisto, nyt oikeisto. Aika aikaa kutakin.
Tuo ohjelma (HS 17.7) tuo esille järkevät rajat ja kuhunkin maakuntaan tulee kohtuullinen ja uskottava määrä asukkaita ja saavutettavuuskin on nyt tieteellisesti todistettu ja oikea rajoineen, optimaalinen. Ei siis mitä sattuu vuosisataisia historiallisia rajoja, vaan oman aikamme rajat säästää aikaa ja energiaa sekä riittävä väkiluku vuosisadaksi eteenkin päin. Toki rajat ovat dynaamisia ja niitä voidaan aina tarvittaessa muuttaa. Käytettyjä muuttujiakin voidaan aina lisätä. Se kun on ollut maantieteen ikiaikainen tavoite tieteenä. Antaa meille järkeviä ratkaisuja alussuunnittelun välineiksi ja myös vaihtoehtoisia malleja.
Nykyisin panemme poliitikkojemme kautta hanttiin näille optimaalisille rajoillemme ja yritämme pitää yllä historiaa. Siihen ei ole mitään syytä. Ellei sellaisina pidetä vaalipiirirajoja tai maakuntalehtien levikkialueitamme. Niiden ylläpito käy meille hirvittävän kalliiksi. Nämä mentaaliset alueet ovat sepiteellisiä ja usein sitä kautta identifioitumisperustaksi alkujaan ajateltujakin. Näistä rajoista pidetään ankarasti kiinni vuosisatoja.
Toki uudessa mallissa joku maakunta katoaa ja häviää tarpeettomana ja virheellisenä, mutta samalla ikivanhat rajat muuttuvat paremmin meitä kansalaisia palveleviksi. Suurin muutos tapahtuu kaakossa, jossa Kouvola nousee uuden suurmaakunnan pääkaupungiksi. Ei siis Lahti. Kouvola onkin kaikkien, myös kansainvälisten logistiikkatutkimusten mukaan, maamme ykkönen näin kaupunkejamme luokitellen. Sitä palvelevat etenkin rautatiet, mutta toki muussakin logistisessa mielessä se on sopivalla etäisyydellä Lahdesta, Kotkasta ja Lappeenrannasta. Toki kaikki nämä keskukset säilyttävät normaalit talousalueensa ja vaikutusaluerajansa. Ihmisiä rajat eivät sido sen enempää kuin sadekuuroa.
Muilta osin kartta ei yllätä maantieteen ammattilaista, jolle nämä kartat ovat kovin tuttuja entuudestaan. Ja Kouvolakin yllättää vain Päijät-Hämeen ja Lahden. Kanta-Häme Lounais-Hämeen kohdalta asettuu Tampereen suuntaan. Sitähän se tahtoo olla jo nytkin olkoonkin, että myös Varsinais-Suomen ja Turun veto on Helsingin rinnalla voimakas. Tätä Forssa ei tahdo ymmärtää vaatiessaan satakunnantien jatkuvia korjauksia. Kansakunnan logistiikan vartijat kun nojaavat päätöksentekonsa tietoon ja tieteeseen sekä tuleviin liikennevirtoihimme sekä niiden edullisuuteen. Ei menneeseen maailmaan ja sen ylläpitoon, maksoi mitä maksoi. Kyetäkseen menestymään, Forssan on ylitettävä näitä rajoja Someron ja Loimaan suuntaan. Pienet menestyvät kilpailussa vain liittymällä yhteen ja ylittäen näitä mentaalisia rajojamme. Parin kansanedustajan hinta ei saa olla liki 100 000 asukkaan talousalueelle liian kallis vaalipiirirajoineen. Muutama ministerin salkku pari vuotta ei saa maksaa koko puoluetta ja sen puolta miljoonaa äänestäjää pettäen.
Jos ovat puolueet ja vanhat maakuntamme kriisissä rajoineen ja uskottavuutensa kanssa, sitä on myös kirkkomme. Vielä 1990-luvun alussa valtaosa meistä vihitytti itsensä lutherilaisen kirkon sisällä. Vaan eipä enää. Nyt vihkijöitä alkaa olla kymmenittäin, lähestyä sataa. Vuonna 2012 niiden vihkimät parit ohittivat vanhan kansankirkkomme. Siviilivihkiminen loikkasi muutamassa vuodessa ohi kirkkohäiden. Vielä vuosituhannen alussa 80 % halusi kirkkohäät. Nyt alle puolet. Muutos on ollut raju eikä suunta ole laskeva (HS 17.7).
Kun samaan aikaan rapautuvat vanhat arvot, normit ja moraali, kirkkomme yhteisenä sielunpaimenena sekä poliittiset liikkeemme puolueina, kuntien ja maakuntien rajat eivät ole nekään likimainkaan optimaalisia ja vastaa teittemme kulkua ja palvelujemme saavutettavuuslukuja, silloin on aika panna asiat kuntoon. Tässä poliittinen päätöksentekomme on auttamatta liian hidas ja sen instituutiot jääneet vieraiksi muuttuvan maailman ja sen teknologian käyttöön. Se on liian kallis ylläpidettävä ja sen muutosten odottelu on hitaudessaan mahdoton reaaliaikaisen hybridiyhteiskunnan ja kyberturvallisuuden hoidossa. Rantojamme purjehtivat jo kiinalaiset sota-alukset suojelemassa venäläisten kanssa kauppalaivojaan ja omaa merenkulkuaan, omia kansalaisiaan. Globalisaatio etenee siinä missä ilmastomuutoksen ilmiöt mutta paljon nopeammin. Meidän ei auta odotella muun Euroopan ja Yhdysvaltain reaktioita. On oltava itsenäinen ja joustava valtiona, maakuntina, kuntina ja yrityksinämme. Menestymme verkostoina ja klustereina parhaiten.
Ainut keino on uskoa tietoon ja tieteeseen sekä hylätä sellainen, joka ei ole enää tästä ajasta saati palvelemassa tulevaa. Muuten kaikki tämä, mediamylläkkämme rinnalla, käy meille sietämättömän kalliiksi ja on tarkoitettu vain ylläpitämään mentaalisia harhoja ja luulettelua, narratiivisia medioittemme kertomuksia, joista kesäaikaiset leijonan jäljet hiekassa ovat niitä rakastetuimpia. Viihde on arvokasta, mutta ei se saa tervettä järkeä ohittaa heinäkuussakaan.