Kun keskitymme hoitamaan pandemiaa ja vielä kovin keskushallintopainotteisesti, meiltä tahtovat unohtua kymmenet seutukuntamme ja niiden pienet keskukset sekä sadat maalaiskunnat. Näitä korona koskettaa toisin kuin metropolejamme maailmalla. Ne ovat osa komentotalouden kärsijöitämme ja selviytyminen jatkossa on jokaisen oma asia. Se ei voi tapahtua vain jatkamalla ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Kaikki meni uusiksi ja vanhasta on jäljellä vain laskut ja sekasortoinen elämä. Nyt sitten olisi vaadittu tätä presidenttimme esittämää ”nyrkkiä”, jolloin hallitus olisi voinut hoitaa myös normaalit rutiininsa eikä keskittyä pääministerille jo sikainfluenssan aikaan niin rakkaaseen aiheeseen. Aihe otettiin esille luonnollisesti sosiaalisen median sivuilla ja muu mediamme vaikeni. Myöhemmin pääministerin tuon ajan hengentuotteet poistettiin ja sivustot siivottiin. Kuka nyt vanhoja muistelemaan. Tikulla sellaista silmään.
Kun sellainen nyt sitten puuttui, tikku ja presidentin esittämä nyrkki, jokainen seutukunta joutuu hoitamaan tämän kohdan aivan itse. Perinteinen hallinto, keskushallintomme etenkin paikallisesta nyt puhumattakaan, sektorisuharit omissa laareissaan eläen kun alkavat puuhastella vanhojen asioittensa parissa käyttäen aikaansa olemattomaan, koronan aikana jo kadonneeseen, ja unohtaen kuinka heräämme kokonaan uuteen aikaan ja maailmaan.
Se vaatii unilukkarin rinnalle myös muutakin kuin valistuneen itsevaltiaan tai muualta ostetun konsultin. Tässä uudessa vaiheessa nopeat syövät hitaat ja Hämeen hitain ei ole Savossakaan tai Pohjanmaalla se paras vaihtoehto.
Kun nopeat syövät hitaat se näkyy kyllä jo nyt paikallishallinnon tavassa vastata koronan jälkeiseen aikaan. Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja siitä voittajana selviytyminen on oman aikamme ilmiöitä ja tulokset näkyvät vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Osa seutukunnistamme pysähtyy 2020-luvun koronaan, hybridiyhteiskunnan kouristeluihin, ja osa on vieläkin 1900-luvun puolella tai taantunut jo 1990-luvun lamassa liki sisällissodan aikaiseen elämöintiin.
Näitä tuon ajan merimiestarinoita Hämeessä saa lukea yhtenään. Osa toki on jäänyt uskonpuhdistuksen kiehtovimpiin vuosiin ja kamppailee noiden aikojen muistikuvilla lehtensä mielipidesivuilla. Se on kiehtova osa hämäläistä maailmaa ja sen maailmankuvan rakennetta taantuneena teollisuusalueena sen vasemmalla siivellä eläen. Talousoikealla liberaalimmat ovat sitten aivan oma lukunsa ja muistuttaa kartanokokoomuksesta syntynyttä oman aikamme oikeistodemaria Oulussa siihen aikanaan tutustuen tai Turussa viikoittain vieraillen.
Maaseudulla saman voi havaita tarkkasilmäinen peltoaukeaman maalaismaisemassa. Sieltä kun löytyy niin keskiaikaista kuin paljon nuorempaa historiaamme niittyineen ja ahoineen, nykyisin suojakaistoineen vesistöjen varsilla samaa kasvillisuutta ylläpitäen.
Edellä kirjoitettu pohjustaa Forssan Lehdessä julkaistua kirjoitustani 19.5. 2020. Pyrin pohjustamaan sillä oman seutukuntani ja sen viiden kunnan yhteistyön järjestelyä Loimijokilaaksossa ja Lounais-Hämeessä siten, että se tulisi ymmärretyksi myös muualla kuin Esko Aaltosen perustaman Forssan Lehden levikkialueella Lounais-Hämeessä.
Vastaan tässä kirjoituksessa edellisen päivän lehden kirjoituksiin. Mukana on keskustalainen, perussuomalainen mutta myös suurempaa vasemmiston yhteistä kirjotusta sivuava tapani niputtaa ne yhdeksi saman kunnanvaltuuston jäsenten väliseksi henkien taistoksi suuren korona pandemian keväänä.
Nyt forssalaisten päättäjien ja ”nyrkin” aiheena oli etenkin jääkiekko ja oman seuran nousu sarjaporrasta ylemmäs, ehtona kuitenkin kunnostaa halli noin 100 000 euroa maksavalla joustokaukalolla.
SE oli TÄRKEIN kuluvan pandemia kevään aihe ja kuvastaa vahvaa asennetta hallita niin korona pandemiana kuin sen jälkeisen ajan talouden ylläpitoa näissä kunnissamme ja Forssan kaupungissa.
Itse en ko. kokoukseen ja hallituksen valmisteluihin osallistunut vaan jätin varamiehilleni ja naisille. Sen verran minulla on vielä itsekunnioitusta jäljellä 30 vuotta Forssassa asuneenakin.
Visiot, byrokratia ja järkevä työnjako
19.5.2020 05:00
Otsikon käsitteet ovat lauantain (16.5) Forssan Lehdestä ja niiden alla käsitellään ansiokkaasti kunnallispoliitikkojemme mielipiteitä koronasta ja sen hoidosta kaupungissamme. Kirjoittajat edustavat sekä hallitusta että oppositiota, jolloin myös asioiden korjaaminen seutukuntamme alueella voisi olettaa sujuvan paremmin kuin maassa keskimäärin. Tai lainaten ministeri Sirkka-Liisa Anttilan usein käyttämää ilmaisua, jos emme itse asioitamme hoida, ei niitä kukaan muukaan puolestamme tule ja laita kuntoon.
Raimo Rönkkö, valtuustomme ulkopuolelta, taas kantaa huolta vanhusten itsemurhista ja saman päivän Helsingin Sanomat Unicefin pääjohtajan Henrietta Foren kirjoitusta vieraskynässä, kuinka pandemiasta on tulossa katastrofi lapsille. Jopa 1,2 miljoonaa alle viisivuotista – 6000 lasta päivää kohti – voi menehtyä kriisin vuoksi seuraavan puolen vuoden aikana.
Ensimmäiseksi kun on suljettu lasten ja äitien neuvoloita, rokotuskampanjat on lopetettu maailmanlaajuisesti, talouden romahdus iskee sekin ensin köyhien perheiden lapsiin ja aliravitsemus näkyy jo nyt kouluissamme maailmalla. Noin 66 miljoonaa lasta on vajoamassa äärimmäiseen köyhyyteen. Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtaja brasilialainen Roberto Azevedon nosti avuttomana kätensä pystyyn ja erosi virastaan maailmantalouden kaaoksessa, jollaista emme ole kohdanneet sitten maailmansotiemme.
Suomessa pääministeri Marin irtisanoutui Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) esittämistä näkemyksistä, jossa viruksen annettaisiin palaa hallitulla liekillä väestön läpi. Pääministerin mukaan epidemia ei saisi lainkaan levitä maassamme. Emme edes tiedä, tuoko sairastuminen mukanaan immuniteettia, kertoo Marin. Emme myöskään tiedä, miten epidemia käyttäytyy alueellisesti ja vaikkapa Forssan Lehden levikkialueella suhteessa koko Hämeeseen ja Lahden tai Hämeenlinnan, pääkaupunkiseudun muusta maasta voimakkaasti poikkeavaan levinneisyyteen.
Oppositiossa hallituksen ohjelman katsottiin muuttuneen ja ailahtelevan. Kokoomuksen puheenjohtajaa kutsuttiin valehtelijaksi. Kutsuja oli pääministeri itse. Linja kun on ollut aina sama. Alkaen ehkä myös sikainfluenssasta saakka?
On ymmärrettävää, että paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti olemme hyvin erilaisessa tilanteessa, jolloin Suomessa korostuu paikallishallintomme ja seutukuntiemme kyky reagoida. Itsenäisessä paikallishallinnossamme päättäjät tekevät omat arvionsa siinä missä THL:n johtaja Mika Salminen on usein eri mieltä kulkutauteja seuraavana ja taudille kasvonsa antaneena uutena julkimonamme.
Hän ei haluaisi sellainen olla. Oletus kun on, ettei kulkutauteja saa olla. Poliitikot ja tutkijat esittävät mitä esittävät ja Salminen käytännön toteuttajana tietää sen, mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Hän ei haluaisi olla virkansa puolesta julkimo ensinkään. Ikäihmisten eristämisessä hän näkee holhouksen makua. Se ei ollut hänen valintansa.
Paikallisella tasolla tapahtuva ei ole sidoksissa maaseudulla metropolien elämään ja pienten seutukuntien kohdalla olisi syytä harkita omaa, presidentinkin mainitsemaa ”nyrkkiä”, joka toimisi nyt poikkeusoloissa antaen suosituksiaan, miten edetä nyt kokonaan uudessa tilanteessa, jossa kaikki sektorihallintomme laitokset ja niiden ylläpito ovat kokonaan uudessa vaiheessa.
Muuten me ajelehdimme vanhoilla valinnoilla huomaamatta, kuinka maailma ympärillämme muuttui, ja omat eväämme olivat kokonaan toiseen maailmantilanteeseen arvioituja. Yksi asia kun on ja säilyy, nopeat syövät myös nyt hitaat. Nämä eivät kilpaile medioissa keskenään joustokaukalon rahoista ja niiden sijoittamisesta tuottavampaan toimintaan. Sellaiseen uhrattu aika valtuustossa pari kertaa kevätkaudella kokoontuen on koronakeväänä omituinen valinta omalta forssalaiselta nyrkiltämme.
Se että sama valtuusto siunasi mukisematta yli 300 000 lisämäärärahan ties monenneko kerran museovoimalaitoksen padon kojaukseen, kertoo kaiken museaalisen maiseman arvosta Forssassa. Sama joki kun olisi voitu myös palauttaa luonnontilaan ja hoitaa siten mainettaan ekologisesti kestävänä ja luontoa suojelevana hämäläisenä pienkaupunkinamme ja keskittyä koronan jälkeisen ajan ohjelman toteuttamiseen yhdessä Loimijoen muiden kuntiemme kanssa.