Päivä meni aluksi Tampereella tietotalossa ja ylopistolla sekä yleisradion vaaligalleriakuvauksessa. Kysyttiin jotain jota ei muilta kysytty: ”Mitä tuplatohtori tekee persuissa ja olenko minä nyt se tohtorisjätkä”. Helppo homma vastata. Perussuomalaiset vaativat poikki- ja monitieteistä ymmärrystä enemmän kuin muut puolueet yhdessä ja kyllä koettu elämänkaarikin edellytti tämän kansanliikkeen jäsenyyttä. Tohtorisjätkä on sitten jo kunnia-asia kannettavaksi ja sopii sellaiselle, joka on kiertänyt maata ja maailmaa tutustuen arjen elämään Eljas Lönnrotin tai Samuli Paulaharjun tapaan talosta taloon kiertäen. Kyllä siihen joukkoon voi kelpuuttaa myös maantiteilijänä Sakari Topeliuksen.
Nuutajärvi ja sen kohtalo alkaa olla minulle jo kovin henkilökohtaisena koettava ja loukkaus koko kansakunnan kansainvälisesti yhteen arvostetuimpaan osaamiseemme, identiteettiin, design -osaamisen kultaisen ajan juuriin. Kun Pirkanmaalla liikun, käyn hankkimassa aina lastin lasitaidetta ja niin nytkin Nuutajärveltä, Urjalasta. Vaihdetaan mielipiteitä maailman menosta ja nyt taas kerran Nuutajärven kohtalosta.
Cluster Art oli esillä niin Nuutajärvellä kuin Tampereellakin. Mediayhteiskunnasta kekusteltiin ja hybridiyhteiskunta mainittiin. Jätin kiitoksena ja muistoksi käynnistäni Ylelle kirjojani ja kiitin heitä upeasta ja arvokkaasta galleriasta vuoden 2015 vaalien muistoksi tuleville tutkijoillemme. Itse kerroin tekeväni kirjaa Hämeen vaaleista. Kuntavaaleista tuskin galleriaa tai kirjaa tehdään. Tapaaminen oli tuttujen savolaisten kesken kaikin puolin miellyttävä. Mediaprofessori Luostarinen Tampereella ei ole lähisukuinen mutta samaa sukua nyt kuitenkin. Kun sitä usein kysytään ja meitä toisiimme sotketaan, kansainvälisen kaupan professori Reijo Luostarisen ohella, Leenasta taiteiljana puhumattakaan. Samaa narratiivista kerrontaa ovat suomalaiset suvut.
Ministerimme oli pantu jonoon nyt niin kansan kuin kansanedustajien toimesta. Osa sai hyväksytyn päästötodistuksen, osa hylätyn. Kansa ja sen edustajat vaikuttivat kohtuullisen yksimielisiltä. Edustajissamme, myös ministereinä, on suuria eroja ja tähän tulisi jatkossa puuttua. Ministeriönsä johtava virkamies ei saa olla alan harrastelija, joka oikeasti kuuluisi ministeriönsä alimman portaan harjoittelijoihin. Joskus pätevyys ei näyttäisi riittävän edes hallinnonalansa mihinkään vastuuta kantavaan tehtävään, saati virkaan.
Seuraava hallitus pankoon myös tämän asian kuntoon. Johtavan virkamiehen on tunnettava koko hallinnonalansa laaja tehtäväkenttä ja kyettävä myös hahmotamaan sen tehtävät muihin ministeriöihin niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisella sekä EU:n ja globaalilla tasoilla. Se on äärimmäisen vaativa tehtävä, eikä siinä sovi hötkyillä kuten nyt loppusuoralla sotesopassamme. On paikallishallinnon pilkkaamista kierrättää sitä muka lausuntokierrroksella sen jälkeen, kun viikossa parissa on edellinen ohjelma pantu kokonaan uusiin puihin. Neljä vuotta sitä ensin keittäen.
Koko ohjelma on siirrettävä puhtaalta pöydältä seuraavalle hallitukselle ja ohjelma valmisteltakoon perusteellisen terveydenhuoltomme uudistuksen kautta, kaksi tai kolme vuotta siihen käyttäen, laatien samalla usempia malleja, joista kuntamme voivat hakea itselleen parhaat ja vielä räätälöiden ne omiin tarpeisiinsa sopiviksi loukkaamatta paikallisdemokratiaamme ja perustuslakia. Yksi malli kompromissin kompromissina ei käy kenellekään.
Hyvin asiansa hokitaneet talosalueet, kuten Forssa ja Lounais-Häme, eivät saa joutua maan edullisimmaksi todetusta terveydenhuollostaan rangaistaviksi ja vastaavasti palkittaisiin sellaisia, jotka eivät ole tässä onnistuneet. Ei meilllä ole mahdollisuutta nostaa veroja kunnissa tolkuttomasti ja päätyä malliin, joka ei edes vaadi kuntia hakemaan uusia ja parhaita toimintamalleja, säästävimpiä ratkaisuja.
0 kommenttia
Osallistu keskusteluun!