Trumpin puolesta tai häntä vastaan.

Suomessa käydään omituista pohditaa, liki loputonta Kekkosen jäljiltä,  miksi Trump on niin kiistelty henkilö ja aiheuttaa medioissamme suoranaista hysteriaa. Samalla kaikki häneen liittyvä on analysoitavana viileän rationaalisesti medioillemme mahdotonta.

Samaa tapaa myös vaikkapa kiisteltäessä suurista maailman uskonnoista tai ihmisten maailmankuvista. Paradigmaiset ilmiöt, maailmankuvaa muuttavat, ovat mahdottomia massoille ja massamedioillemme, olematta kiihkeän sokea omalle emotionaaliselle käyttäytymiselleen.

Ilmiö tunnetaan ikiaikaisena mutta nykyisin se on näkyvämpi kuin koskaan historiassamme.  Se on ilmiönä pelottava ja siksi se sivuutetaan. Ajattelumme kun on arkiajattelunamme suuripiirteistä ja yleisluonteista, elämämme sitten pelkkää näpertelyä.

Tämä ei päde kuitenkaan Trumpin kaltaisiin presidentteihin johtajinamme. Trumpin kalteiselle elämä on arkielämästämme poikkeavaa. Hänen kaltaisensa hyväksyy yleensä vain parhaan, ja hyvin usein hän sen myös saa. Hän elää myös loppuelämänsä Yhdysvaltain presidenttinä, sellaiseksi kutsuttuna.

Hän kun uskoo, kuinka elämä on elämisen arvoinen, ja juuri tuo usko tekee sen myös todeksi. Tavallinen ihminen toimittajana, asiantuntijana, äänestäjänä, myös poliitikkonamme, on taas juuri niin suuri ja merkittävä kuin ne asiat, joiden hän antaa kiusata ja häiritä itseään.

Yhdysvaltain presidentin kun on osattava myös kärsiä voidakseen elää ja etenkin hallita, johtaa maailman merkittävintä valtiota. Kun normaalina pidetty ihminen on samalla oma päämääränsä, presidentti Yhdysvalloissa ei voi jäädä tälle tasolle instituutionamme.

Kun tavallinen ihminen joutuu varjelemaan toimittajana omaa naiiviuttaan, niin kuin omaa innostustaankin, presidentti Yhdysvalloissa ei elä tällaista elämää ensinkään. Tavallisen ihmisen elämässä suuri vastuu ja valta tuntuu teatraaliselta ja samalla varastetultakin, suuren valtion päämiehen elämä ei ole sellaista puuhastelua ja syyllisyyttä etsivää ensinkään.

Presidentti Mauno Koiviston tapaan hänen täytyy oppia nauttimaan taipaleesta, matkalla olosta, eikä vain odotella perillepääsyä ja maalia. Sellainen ihminen ei tule kestämään niitä paineita, tekemään valtavia ratkaisuja ihmisten hengestä, miljoonien, miljardien ihmisten kohtaloista, joihin globaali valta ja sen käyttö johtaa Yhdysvaltain kaltaisessa valtiossa.

Hänelle viholliset kyllä ilmoittavat itsestään. He ovat julistamassa sodan. Ystävät eivät  koskaan julista mieltymystään ja ovat luotettavia vain älynsä ja kokemuksensa kautta.  Niiinpä Yhdysvaltain presidentti ei pohdi kuten pieni ihminen äänestäjänä. Heillä kun on aina vähemmän ystäviä kuin kuvittelevat, mutta enemmän kuin tietävät.

Yhdysvaltain presidentti ei toimi kuten suomalainen toimittaja tai tutkija, jolle ystävät ovat pakollinen paha tai sukulaisten siunattu korvike. Ilmiöiden psykologsointi ei ole sellaisen ihmisen elämää, jossa pyrit elämään imagosi ja valtasi mukaan.

Menestyksen kirous on Trumpin kaltaiselle tuttua ja koko ajan ikävystymistä entisten väheksyjien ja kadehtijoiden piirityksessä. Sama pätee 50 vuotta valtaa hamunnutta Bidenia presidenttinä ja nyt jo miehenä, jonka entiset paheet ovat muuttuneet nyt jo liki hyveiksi.

Trump sai liki 10 miljoonaa ääntä ENEMMÄN kuin edellisissä vaaleissa ja reilusti enemmän kuin Barack Obama kummassakaan omissa vaaleissaan. Biden vain sai enemmän kuin kukaan aiemmin Yhdysvalloissa. Kaksi leiriä sai huikean kannatuksen. Mistä tulivat Trumpin lisä-äänet? Hänhän voitti vaalit laski miten tahansa republikaanina ja puolueena, jota hän edustaa.
Miksi suomalaiset mediat ovat huolissaan Trumpista ja republikaaneista? Olisiko peiliin katsomisen paikka ja koskeeko se myös vaikkapa perussuomalaista puoluetta ja sitä äänestäviä suomalaisia entisinä keskustaa, kokoomusta tai demareita äänestäneinä? Onko ilmiö sama kuin muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa? Mittakaava on vain kokonaan toinen.
Miksi ei pohdita sitä, mistä Trumpin valtava suosio johtuu? Ja sen kasvaminen? Barack Obamahan menetti kannatustaan aikanaan ja jäi tosi kauas myös Bidenin äänimäärästä. Oliko Bidenin kannatuksessa niin ikään mukana juuri Trump -ilmiötä? Ilman häntä kiinnostus vaaleihin olisi ehkä ollut vain kalpea aavistus nyt koetusta.
 
 
Yhdysvaltain vaalit oli ehkä myös äänestys Trumpin puolesta tai vastaan. Ei toki Bidenin suosiosta, ikämiehen yllättävästä noususta pitkän uransa lopussa niinkään. Kyse oli siis Trump -ilmiöstä, sen puolesta tai sitä vastaan. Molemmat ilmiöt saivat ihmiset liikkeelle toisin kuin yksissäkään edellisissä vaaleissa Yhdysvalloissa.
 
 
Kun pohdinnan lähtökohta on oikea, edes lähellä oikeaa, pääsy maaliin voisi olla sekin uskottavampaa. Onko politiikassa menestyminen tällä tasolla mitenkään mahdollista ilman pienintäkään petosta? Pienessä kulttuurissa ja yhteisössä asemasi määräytyy sen mukaan, mitä ihmiset puhuvat sinusta selkäsi takana ja Forssan torilla, Forssan Lehdessä.
 
 
Yhdysvaltain presidentin kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Hänelle menestyminen on koko ajan pilkkapuheita ja sellaisena myös julkinen asia mutta toinen Kiinassa ja Intiassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa, Euroopassa apua Yhdysvalloista odottaen.
 
 
Jos menestyjä on mukava mies eikä alansa nero, häneltä puuttuvat viholliset ja samalla myös äänestäjätkin. Mukana tällaisessa neroudessa on pisara hulluutta ja Trumpin kohdalla se tunnettiin jo paljon ennen hänen presidenttiyttään.
 
 
Kerroin siitä jo vuosikymmeniä sitten ja kehotin seuraamaan hänen uraansa jatkossa. Olinko oikeassa ja jos olin, miksi olin?

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts