Tämän päivän Helsingin Sanomat (8.11) on tehnyt selvitystä suomalaisten tuliaseista. Yhdysvalloissa aseita on tietysti eniten, jokaisella vähintäänkin yksi, mutta Suomen edelle pääsevät vain Jemen, Montenegro, Serbia, Kanada, Uruguay ja Kypros. Suomi on siis kahdeksas ja takana tulee sitten Libanon. Onko Suomi sotaa käyvä kehitysmaa?
Tiesitkö kuinka suomalaisilla on tuliaseita liki jokaisen käyttöön? Siis kiväärejä ja haulikkoja. Eniten ikääntyvillä ja suuren ikäluokan sota-aikana syntyneillä vanhuksillamme. Jos et tiennyt niin nyt sitten tiedät senkin. Suomi muistuttaa tässä Kanadaa. Tosin Suomi on käynyt myös sotia ja suuret ikäluokat syntyivät sotien aikaan. Meillä on myös huumeita ja nyt niitä vaihdetaan parhaillaan metamfetamiinista kalliimpiin ja vahvempiinkin. Kertovat näytteet merivedestä ja viemäreistä sekä poliisin tekemistä löydöksistä. Nyt kymmeniä liloja kerralla. Kalat joutuvat opiskelemaan tämän suomalaisen elämäntavan muutoksen metropoleissamme.
Kun ajan kohti pohjoista, Forssasta tai Tammelasta, Kaukjärven rannasta lähtien, joko Tampereen suuntaan Parkanon kautta ja piipahtaen Virroilla tai valiten tien Hämeenlinnan ja Jyväskylän, Kuopion suuntaan Kangasniemellä käyden, Viitasaarelta Lapinlahdelle ajaen, Ylä-Savossa Kiuruvedellä ja Pyhäjärvellä tankaten, Siikajokea ja Siikalatvan kuntien kautta Piippolan vaaria siellä tervehtien ja edelleen Limingan ja Kempeleen, Oulun kautta Haukiputaalle ja Iijoen suistosta Pudasjärvelle sekä Iijoen rakentamatonta ja suojeltua keski- ja yläjuoksua edeten, muutaman kalan matkalla perhoten Kollajan altaan kohdalla ja Siuruan kylässä tuttuja samalla tervehtien.
Kurenalta, Pudasjärven kirkonkylästä, jatkaen sitten matkaa Kemijärvelle ja aina Ounasjokivarteen, lähelle Meltausta siellä hetken uistellen sekä lopulta Kittillään ja saman tien ihailemaan Inarin järveä ja sen mittaamatonta syvyyttä, sekä palaten kalareissultani nyt idempää Sodankylän kautta Koillismaalle ja Kuusamoon, takavuosien koskisotien vapaille vesille, jatkaen rajaa pitkin Suomussalmelle Kainuuseen ja Kuhmoon, kamarimusiikkia kuulemaan, Sotkamon ja Nurmeksen kautta Keski-Karjalaan ja Tohmajärvelle, Kiteen talousalueelle, pontikkapitäjään. Venäjän puolella en nyt käy vaan jatkan sieltä liki Nuijamaata kohti kotia Päijät-Hämeessä samalla koukaten, takana matkani varrella on pitäjiä, joissa aseita on jokaiselle imeväisikäisellekin, vaarilla ja mummolla kivääri tai kaksi, haulikko porstuvassa odottamassa.
Tiedän sen toki kokemuksesta, joka talossa vierailleena, mutta nyt se on myös Hesari tilastoinut ja kartalle siirtänytkin. Jostakin syystä kaupunkikunnissa aseita ei sitten riitä kuin aikuisväestölle ja vain joka kymmenes omistaa tuliaseen. Yhdysvalloissa aseita riittää myös metropoleissa metsästykseen.
Ero onkin juuri tässä. Aseen omistajat ovat usein iäkkäitä ja metsästävät hirviä ja muita sorkkaeläimiä, sorsastusaikaa odottelevat. Ovat tervejärkisiä suomalaisia ja pohtivat, ketä äänestää tulevissa vaaleissa. Syntyy gallup, joka lupaa yllättäen hallituksen perinnepuolueille vain murusia ja perussuomalaiset saavat kohta joka toisen äijän äänen. Tervejärkinen suomalainen ei ole tuttu suomalaiselle medialle ja politiikan tutkijalle ensinkään. Tulosten tulkinta on koomista luettavaa sellaiselle, joka on kiertänyt koko ikänsä myös kentällä ihmisiä tavaten, syvä haastatellen vuosikymmenet. Ei nämä syyt ja seuraukset selviä Helsingissä niitä norsunluutorneista etsien.
Sitä sitten mediamme asiantuntijat Helsingissä ihmettelevät ja aprikoivat sen syitä. Tuntematta kotimaataan pätkääkään. Vievät käräjille ensin 1970-luvulla Jumalan pilkasta Hannu Salaman ja nyt kääntöpuolena hätyyttelevät riihimäkeläistä lääkäriä ja tämän ikivanhoja hupsuja juttuja lukien.
Kuka niitä nyt olisi lukenut? On siinä tervejärkisellä suomalaisella suuren ikäluokan edustajalla syytäkin poiketa metsään potkimaan käpyjä ja lähteä ukkoporukalle metsälle. On taas pantu poliisi ja syyttäjä töihin. Tervetuloa tänne kotisivulleni lukemaan myös seuraavaa kirjaani vuosikymmenestä, jonka menetimme äänestämällä aivan omituisia tyyppejä hoitamaan asioitamme. Sekä virkamiehinämme, poliitikkoinamme että Eduskunnan kuppilassa ikänsä torkkuneitten toimittajien juttuja lukien. Suomen kartta, sen sadat kunnat, talousalueet, tuhannet kylät ja niiden kulttuuri on täysin vierasta maailmaa.