Tuntematon tulevaisuus – unohdettu menneisyys
Cineria gloria sera venit – ”Tuhkalle tulee kunnia liian myöhään.” (Martialis)
Ekoyrittäjyys ja innovatiivisuus kirjan otsikkosivulla ja osana ekologista klusteria on tekoälyn yksi monista suosituksista kirjan nimeksi. Samoin lisäys systeemiajattelusta ja luovasta teknologiasta. Lisäksi käsitteet viittaavat kahteen väitöskirjaani, joista toinen oli osoitettu luonnontieteellisen tiedekunnan tarkastettavaksi ja toinen ihmistieteisen, lähinnä yhteiskuntatieteitä edustavan yliopiston ja tiedekunnan pohdittavaksi väitöskirjojamme hyväksyttäessä. Vielä takavuosina siitä oltiin hyvin tarkkoja ja väittelijöitä oli vain muutama kymmenen vuosittain. Syntyi jopa tieteitten välinen globaali sota. Ei se kaukana ole nytkään. Kun näin kirjoitan, paperi ei punastu – ”Charta non erubescit.”
Elämme luovan teknologian renessanssin aikaa ja joudumme pohtimaan kulttuurimme kehitystä pitkälle kehittyneen teknologian valossa. Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma ohjaa meitä hybridiyhteiskunnan ja illuusioyhteiskunnan kanssa rinnakkain. ”Botrus art ja Arte clusters” eivät kuvataiteissa ole sama asia kuin ”Cluster Art and art of clusters”. ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” väitöskirjan nimenä 2000-luvun alussa on joutunut uudenlaisen tarkastelun kohteeksi vain 20 vuotta myöhemmin. Kolmas väitöskirja olisi nyt kaukana tieteiden välisestä suuresta sodastamme ”Big science war”. Vain nälkä ruoan mausteena on muuttumaton – ”Cibi condimentum fames est.” (Cicero).
Näillä sanoilla, noin sataan sanaan tiivistettynä, käynnistyy seuraava, juuri painoon menevä kirjani, lukien sen takakannesta alkaen. Itseään saa lainata, kertoi muistelmistaan aikanaan Jörn Donner. Totta, mutta on silti paikallaan kertoa, koska ja missä yhteydessä on lainaamansa tekstin ensimmäisen kerran julkaissut. Sikäli kun kykenet muistamaan sen tuhansien artikkeleiden ja satojen kirjojesi jälkeen, niitä tuskin enää selaillen. Oman tekstin tunnistaminen vuosikymmenten jälkeen on mahdotonta. Olettaen, että tekstiä on syntynyt huvin moneen suuntaan ja poikkitieteisesti, sekä kirjoittaen naistenlehtiin toisin kuin miestenlehtiin. Tänään algoritmien sekä tekoälyn kanssa kilpaillen ja varmasti tuon pelin häviten, siinä missä shakin maailmanmestari haastaessaan robotiikan oman lajinsa maailman ykkösenä satavarmasti tekoälylle häviten. Oli sitten vaikka kuinka maineikas ja kunnianarvoisa nimi. – ”Clarum et venerabile nomen.” (Lukianos).
Yhdysvaltain presidentti on oman uransa ehtoopuolella. Viimeiset kuukaudet ovat Joe Bidenin kohdalla pöydän puhdistamista sekä samalla tuen antamista todennäköisesti demokraattipuolueen varapresidentille, Kamala Harrisin vaalityölle. Harris luonnehti Bidenin luopumista ”epäitsekkääksi ja isänmaaliseksi teoksi.” Teon ohella hän olisi voinut puhua myös tuesta. Barack Obama kahden kauden presidenttinä ja Bideniä tuntuvasti nuorempana luonnehti tekoa isänmaalliseksi ja Amerikan parasta ajatellen. Moni ajattelee nyt kokonaan muuta, mutta on hiljaa. Ajatuksista ei ketään rangaista. – ”Cogitationis poenam nemo patitur.” (Ulpianus).
Kuva presidentti Bidenistä jäi ikävällä tavalla hämyiseksi tarinaksi ikäihmisen vierailusta maailman monella tapaa johtavan valtion päämiehenä. Näin myös Suomesta seuraten, olkoonkin että juuri Bidenin aikana meistä tuli Naton jäsen, aiemmista kumppaneista tuli nyt liittolaisia. Se on suuri asia Euroopassa ja globaalisti muistaen, kuinka Suomella on rajaa itään ja Venäjälle enemmän kuin muulla Euroopalla yhteensä. Samalla arktinen alue ja Itämeri saivat kokonaan uuden paikan kartalla nekin. Pietarin läheisyys on geopoliittisesti suuri asia sekin. Salamurhan kohteeksi joutunut Donald Trump on kerran Suomessa vieraillut ja muistaa tuon vierailun merkityksen. Nyt kaivattaisiin viisautta. Viisaus on valtion tukipylväs. – ”Columna regni sapientia.” (Kuningatar Krisiina.”
Biden muistetaan Suomessa presidenttinä, jonka viran alku osui tuuliseen paikkaan mellakoitsijoiden tunkeutuessa kongressitaloon ja samalla pandemia oli lamauttanut taloutemme niin idässä kuin lännessä. Lähes puoli miljoonaa amerikkalaista oli kuollut koronaan. Jo ikääntynyt Biden aloitti lyhyeksi jääneen kautensa sellaisessa kaaoksessa, jossa tuloksen teko oli näyttävinä voittoina mahdotonta. Mikko Numminen Suomen Kuvalehden toimituspäällikkönä muistaa mainita kaikki nuo aiheet tammikuulta 2021. Itse olin kirjoittanut tuolloin kirjat: ”Pandemiasta taantumaan – Luovan tuhon vuosi”, ”Muistelmakirja – Nyt – The way on my life”, ”Cluster art and Art of Clusters 70 years” Yli 1300 sivua tekstiä palaten samalla historiassa myös lapsuuteni aikaan ja sukuni historiaankin. Täytin tuolloin heinäkuussa 70-vuotta.
Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2011, olin julkaissut kirjat ”Social media economy. Sosiaalisen median talous”, ”Social media – Economy and Strategy”, ehkä luetuimman kirjani, mutta samalla myös tentityin yliopistoissamme sekä ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”. Runsaan 1200 sivua lukuun ottamatta artikkeleita ja blogeja sosiaalisen median sivustoille ja medioihimme. Olen noudattanut Rene Descartesin oppeja – ”Cogito, ergo sum.” Ajattelen, siis olen.
Tämän päivän ja tuon vuoden 2011 välille mahtuu 38 monografista kirjaa. Sen verran olen tuottanut tekstiä eläkepäivinäni ja uusin kirja on siis painossa otsikolla ”Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit. – Systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa.” Kirjan nimi on valittu, kuten totesin, lukusista tekoälyn minulle tarjoamista noin kymmenestä vaihtoehdosta sen ensimmäiseksi mainittuna. Oletan että myös algoritmit pitävät ensimmäistä löytämäänsä ratkaisua parhaana, ja muita vain tälle syntyvinä vaihtoehtoina. Varmaan nekin hyvällä aikomuksella – ”Consilo bono.”
Elämme maailmassa, jossa ratkaisut syntyvät nopeasti, jolloin shakin pelaajan vaihtoehtoiset siirrot eivät ole ratkaisu pelille. Joudumme tekemään valintamme myös liikenteessä tai huippu-urheilija omassa suorituksessaan sekunnin sadasosissa, jolloin pohtimaan jääminen ei johda sellaiseen suoritukseen, johon vaaditaan huippuunsa harjoitettua urheilijaa, omaa ennätystä, maailmanennätystä tulevissa Pariisin olympiakisoissa. Bidenin mahdollisuus menestyä näissä oloissa ja kisoissa ei ollut enää samaa luokkaa kuin nuoremmilla haastajilla. Syntyi mediayhteiskunnan ikävin tilanne. Kehotus poistua – ”Consilium abeundi.”
Yhdysvaltain yksi vaikein haastaja löytyy Kiinasta. Siellä kommunistipuoleen talouskokous kesti neljä päivää. Kokoukselta odotettiin pielläkin pikaisia ratkaisuja Kiinan taloudellisiin ongelmiin. Kun niitä luettelee, ne tuovat mieleen Suomen talouden ongelmat. Niitä on enemmän kuin vuosikymmeniin. Bruttokansatuote ei kasva enää kuten aiemmin, kulutusinto on hiipunut sekin, työttömyysaste on korkea ja väestö ikääntyy kuten Suomessa. Koronavuosien aikana paikallishallinto ehti sekin velkaantua, kuten Suomessa ikään. Talous nyt tahtoo toimia joskus vastoin lakia ja jumalallista oikeitta. – ”Contra ius et fas.” (Livius).
Yhdysvallat ja heidän vaalinsa on elintärkeä myös Kiinalle. Ei vain Euroopalle, Venäjälle ja sodalle Ukrainassa. Lama ja vararikot painavat Kiinankin taloutta. Uudistuksia odotetaan ja innovaatioita vaaditaan, talouden nykyaikaistamista. Samalla halutaan myös turvallisuutta, vakautta ja jatkuvuutta. Kovin suljetussa taloudessa kaiken tämän toteuttaminen ei oikein ota onnistuakseen. Kun markkinoita ei avata, myös päätavoite jää kaukaiseksi utuisessa tulevaisuudessa. ”Vaurautta kaikille” mutta millä hinnalla ja keinoilla? Pitkän aikavälin tavoitteet alkavat muistuttaa takavuosien Neuvostoliiton vastaavia julkilausumia ja kokoustamista. Laakeriseppele sille talousmallille. – ”Corona laurea.”
Kiinan talousopit muistuttavat meitä suomalaisia omista takavuosien poliitikkojemme puheista. Oli suojauduttava ulkoisilta uhilta, korostettava omavaraisuutta, kehitettävä itse huipputuotteet ja innovaatioiden ihmeet. Pelko muiden menevän ohi tai kiristävän omilla innovaatioillaan on kuin Kiinan muurin jatkamista. Yhdysvallat voi tehdä kappasodassa pientä kiusaa, mutta ei nyt sen ihmeellisempää. Kauppataseen ylijäämä on Kiinassa edelleen liki sata miljardia. Palataan jälleen tarinan alkuun ja Yhdysvaltain vaaleihin. Trump on voittaessaan ongelma Kiinan kanssa kilpailtaessa ja valmis lisäämään kauppasodan aseitaankin. Pelkät puoluekokoukset eivät riitä ilman merkittäviä uudistuksia, joilla markkinat elävät ja kokouksilta odottavat. Elämme aikaa, jota voisi pitää ikään kuin maailman krapulana. – ”Crapula mundi” (Lauri Levi Laestadius).
Suomessa ei ole nähty kunnon talouskasvua vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Meillä on takana menetetty vuosikymmen ja sen kymmenen hallitustamme. Julkisen talouden leikkaukset ja velkaantuminen, sen taittaminen, ovat oman hallitukemme tapa kerätä ääniä opposition laariin. Toki Ruotsissakin solidaarisuudella on rajansa. Kuuluisalla ruotsalaisella solidaarisella palkkapolitiikalla. Kun jotkut alat jäävät pysyvään palkkakuoppaan, sen korjaaminen on ongelmallista vuosikymmeniin. Ei hoitajia ja lääkäreitä hetkessä kouluteta Ruotsissakaan. Ruotsissa palkat reagoivat, yllätys yllätys, kysynnän ja tarjonnan muutoksiin hitaammin kuin esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa, kirjoittaa julkistalouden professori Roope Uusitalo tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (SK 26.07. 2024) ja oikoo muutenkin virheellisiä luulojamme. Luulo ei ole tiedon veroista. Kenen hyväksi? Kenen vahingoksi? – Cui bono? – Cui malo?
Niinpä edes krooninen työvoimapula ei korjaa Ruotsissa opettajien ja sairaanhoitajien puuttumista sieltä, missä heitä olisi tarvittu jo vuonna 2016 julkaistussa raportissa. Ongelma oli syntynyt raportin mukaan jo vuosein 2003–2014 aikana. Tein silloin omaa työtäni Suomessa, olkoonkin että houkutus muuttaa Ruotsiin oli merkittävä. Tänään työtäni tarvittaisiin etenkin sellaisissa maissa, joissa poikkitieteisyys ja innovatiivisuus on rahalla hankittavissa. Siellä myös julkaistaan ja luetaan ensimmäisenä tekstini. Näin on jatkunut jo vuosikymmenet. Niillä aloilla, joilla koulutetulla työvoimalla on kysyntää, et jää työttömäksi useamman väitöskirjan jälkeen. Usko kokenutta – ”Crede experto!”
Ja tänään työpaikka on siellä missä sinä ja koneesi. Näin on ollut jo vuosikymmenet ja jatkossa tekoälyn osuus omassa työssäsi on sitä ohjaava. Se millä hinnalla itsesi ja aikasi myyt, on oma asiasi. Samoin se, kenelle työsi ja sen tulokset ohjaat. Et ole sellaisessa pakkoraossa kuin Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tai Donald Trump väistellen korvalle osuvia luoteja. Todella vaarallisia ovat he, jotka huutavat vaieten – ”Cum tacent, clamant”.
Demokraateille Joe Biden aiheutti hirveän kiireen. Siitä hän historiaan jää. Ei juurikaan muusta. Suomen Nato jäsenyys osui hänen kaudellaan, mutta ei toki hänen syytään, saati ansioita. Kyllä syyllinen löytyy aivan toisesta ilmansuunnasta. Näin se myös historian lehdille Suomessa ja maailmalla kirjataankin. Kirjani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi” valaisee tätä aihetta lähtemättä hakemaan Yhdysvaltain demokraattien tapaan kilpailua, jossa vastakkain on syyttäjä ja taparikollinen. Kun näin kirjoitat, paperi ei punastu – ”Chart anon erubescit”. Suomen Kuvalehdellä on maineikas ja kunnianarvoisa nimi. ”Clarum et venerabile nomen (Lukianos).