Suomea vaivaavat ääriliikkeet ja niiden seuraaminen kesän mediatuotannossa. Samalla on muistettava kuinka päämediamme, Helsigin Sanomat, tuottaa googlaten 3 miljoonaa havaintoa ja häviää Kimi Räikköselle. Kotoinen mediamme ei ole globaalia mediaa eikä meitä tunneta ilman omaa globaalia tuotemerkkiämme. Omaa mediaamme on käytetty aina oman väen hoitoon etenkin silloin, kun maakuntamedia oli vielä puolueiden äänenkannattajia ja kaukana muusta maailmasta ja objektiivisuudesta. Tämä henki ja sosiaalinen pääoma, muisti, elää edelleen vahvana.
Vaarallista liikehdintää
Tällaista ääriliikkeiden aktivoitumista ei ole Suomessa havaittu sitten itsenäistymisemme alkuvuosien ja pian sotiemme jälkeen suurten ikäluokkien levottomina vuosina. Mediayhteiskuntamme on alkanut flirttailla ääriryhmiemme kanssa ymmärtämättä leikkivänsä tulella. Vuosikymmenen jatkuva lama kun syvenee ja turhauma tarttuu myös suureen keskiluokkaan, työttömien armeijaan ja maan kulttuuria heikosti tunteviin ryhmiin, syventäen näin sekä taloudellista että sosiaalista segregaatiota.
Perinteinen maaseutualueittemme yhteisöt ja siellä koettu noidankehämäinen tyhjeneminen kestää heikosti uusien metropolialueittemme segregaation aiheuttamia lieveilmiöitä, eikä tähän ole kiinnitetty riittävästi, jos lainkaan, huomiota. Maalla eletään usein vielä väärän media-ajan siivellä ja tunnelmissa. Sosiaalinen media tuli globaalina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos ainut neuvo on pitää pullonkorkki kiinni sosiaaliseen mediaan osallistuttaessa, se on todella vaatimatonta oppia ja kertoo kaiken surullisesta mediatasostamme.
Erikoisalueen huikeat näkymät
Lounais-Hämeessä ainut uskottava keino menestyä ja vastata tähän metropolialuiden ainheuttamaan paineeseen on vahva verkottuminen Forssan, Loimaan ja Someron talosalueiden välillä. Samalla maakuntien välistä yhteistyötä on oleellisesti kyettävä lisäämään sekä Pirkanmaan että Satakunnan suuntaan helpottaen pääkaupunkiseudulta syntyviä paineita. Turun suunta ja Hämeenlinna ovat luonnollista talousalueen toimintaympäristöä kymppitien ja kakkostien risteymäalueena.
Vähemmän on pohdittu luonnonvarojen käytön toiminnallisia rakenteita. Jokioisten kunnan asema luonnonvarataloutemme avainkuntana ja kansanivälisenä verkottajanamme on oleellisesti vahvistunut organisaatiomuutosten mukana. Tämä tulisi myös pääkaupunkiseudulla ymmärtää ja laajentaa yliopistotasoisen keskuksen asemaamme sekä kansallisesti että globaalisti kestävässä luonnonvarataloudessa.
Alan koulutuksen siirto Jokioisiin on täysin mahdollista ja jopa välttämätöntä. Nyt tätä oikeutta ylläpidetään oleellisesti pienemmissä laitoksissa yliopistokaupungeissamme mm. juuri Turussa. Sillä on pelkkä historiallinen tausta, ei muuta. Se on paha virhe ja korjattavissa samalla kun MTT, Metla, Rktl ja Syke yhdistyivät ja yhdistyvät koko ajan.
Näin päädytään samalla normaaliin kansainväliseen käytäntöön haettaessa myös yhteyksiä innovatiiviseen, luonnonvaroja monella tasolla yhdistävään elinkeinoelämään ja sen organisaatioihin. Ne kun ovat globaaleina jättiläisiä ja tiede- ja tutkimus ohjattu myös koulutuksen solmukohtiin. Suomi vaatii maaseudulle yhden tällaisen globaalin solmukohdan, agropoliksen.
Aivan oikein mutta päinvastoin
Tästä aiheesta käytiin keskustelua ja Esko Ahon hallituksen aikana, jolloin esitin hyväksyttäväksi ns. agropolis -strategian osana tuon hallituksen tulevaa EU-politiikkaa ja maakuntahallinnon järjestelyjä aluekehitysvastuun siirtyessä lääneiltä maakunnille. Tuolloin sain vastauksen kuinka ko. ohjelma toteutetaan myöhemmin ja strategiaani käytetään kiirellisempään ja Oulun talousalueen tapaiseen sekä tietotekniikkavetoiseen osaamiskeskusohjelmaan. Nyt tämä tie on kuljettu loppuun ja Nokia on myynyt myös karttaohjelmansa muualle. Ymmärrän hyvin ko. ajan talouden kriisin ja sen vaatimat lääkkeet ja jäin odattamaan seuraavaa ja syvempää taantumaa. Kirjoitin siitä kirjankin ja kerroin silloin myös stagnaation syyt ja lääkkeet. Kuka mahtoi Nokia -huumanssa niitä lukea? Uuden puolueen perustajat.
Sen sijaan agropolis strategiana kehittyi edelleen ja on siirtynyt kaikille mantereille ja kuka tahansa voi seurata sen kehittymistä ja menestymistä maamme rajojen ulkopuolella. Pelkkä googlaus käsitteillä ”agropolis strategy”, ”ecological cluster and innovation policy”, ”social media economy and strategy” sekä lopuksi nykyinen ”Cluster Art” ja ”Hybrid society” tuottavat hurjia lukuja. Kuvat kertovat myös, mitä ne ovat merkinneet ja merkitsevät talouden mittakaavalla ja rakentaen. Kun julkaisu on kirjana sadan tai tuhannen miljoonan kärjessä se on luultavasti melkoinen menestys maailmalla.
Googlaten ne ovat luokassa, jossa havaintoja on 10, 100 tai 1000 miloonaa. Ei puolueittemme tuottamassa 0,5 miljoonan luokassa tai Kimi Räikkösen 4 miljoonan pienten lukujen ja suomalaisen tuotemerkin toimintaympäristössä. Tarvitsemme tuotemerkkejä, tuotteita, julkaisuja, Nokian tapaan, jotka tuottavat vähintään 100 miljoonaa havaintoa ja ovat samalla niiden kärjessä. Niihin voi jo luottaa ja tutemerkkinä niistä kannattaa myös jo maksaa.