Sain kotisivulleni vieraita valtiosta, jossa kysyttiin julkaisujani ja kuvia käännettynä ko. valtion viralliselle kielelle. Englanniksi kääntäminen oli jo onnistunutkin. Heitä, käännöstä pyytäviä, oli muutama kymmenen. Olin pyynnöstä otettu. Arvelin olevani ensimmäinen suomalainen, jolta tällaista kysyttiin. Kahdeksan saaren kieli, Tuvalu, on kuin yhdeksän miehen saappaat historialtaan. Eurooppalaiset kutsuivat protektoraatin saaria Ellicesaariksi löytöretkien aikaan.
Vaakunassa on paljon puhuva teksti “Tuvalun mo te Atua”, Tuvalu Jumalan puolesta. Se toistuu usein myös Tuvalu Echoesa, hallituksen julkaisemassa lehdessä. Sain siitä tuvalunkielisen version “Sikuleo o Tuvalu”.
Turisti saa sen käsiinsä joko Air Fijin tai Air Pacificin lentoyhtiöiltä tai viimeistään Vaiaku Lagi Hotellissa. Matkalla sinne tapaa katuvarsien asumuksia, kairapalmujen lehdistä tehtyjä kattoja, falessoja, sekä yhteisölliseen käyttöön tarkoitettuja maneapa -rakennuksia. Jos siellä ei pelata korttia, siellä tanssitaan, lauletaan tai kokoustetaan.
YK:n jäseneksi ja tasavallaksi
Kyseinen saarivaltio liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin varsin myöhään erottuaan sitä ennen vuonna 1975 omaksi siirtokunnakseen. Netissä sen verkkotunnus on suomalaisille tuttu omasta televisiostamme (tv). Käytämme tuota käsitettä päivittäin. Kun tuo tunnus ilmestyi kotisivulleni olin mielissäni. Oletin Suomen television, virallisen viestijämme, kiinnostuneen sanomastani. Harmaan maan harmaat viestit, harmaa vyöhyke, harmaat kuitit ja harmaat naiset kartanoissa, homehtuvissa kiinteistöissä ja kiusaajien työpaikoilla toi mieleen terveen yhteiskunnan moraalisen kääntöpuolen tuppilautoineen ja narsistisine häiriöineen. Kun yhteiskunta tai aluetalous kadottaa moraalisen selkärankansa, se alkaa rapautua päihteitten kautta.
Se ei enää siedä itseään ja syntyy moraalivaje, terve yhteisöllisyys korvautuu epäterveillä ilmiöillä. Niitä ei uskalleta enää edes lähestyä. Sota ja rauha muuttuu soteksi ja sekoiluksi, kuntarakenneuudistuksen mielivallaksi. MTT mielenterveyden hoitajana vaihtuu sekin Akropoliksen irvikuvaksi, Kreikka ja Kypros ottomaanien jälkeen venäläisten valuuttojen pesuksi, oma kansanmurha Pietarin alueen oikeutetuksi turvaamiseksi 105 päivän kansallisessa helvetissämme. Olemme kulkemassa kohti kovenevia aikoja, jossa Herra kahdeksan saaren Tuvalua siunatkoon Arktisen Babylonin tulvalta.
Olin väärässä. Minua ei lähestynyt kansallinen televisiomme, mediayhteiskunnan ja mediakratian mediapolis jumalineen Pasilasta tai Bulevardilta. Bulevardista tuli sosiaalisen pääoman muisto, joka kosketti niin Lounais-Hämeessä kuin metropolialueen jumalten maailmassa, poliksessa. Agropolis oli ajettu karille suomalaisena punavihreänä värisokeutena. Kun kartta on kateissa kompassillakaan ei ole käyttöä.
Se, että minua lähestyi kokonainen kansakunta ja itsenäinen valtio, jonka varhaiset vaiheet liittyvät Samoan ja Tongan, Fidzin ja Queenslandin siirtolaisten matkoihin sekä Alvaro Neiran Capitana -laivan seikkaluihin tammikuussa 1568, saivat minut innostumaan poikkeuksellisella tavalla. Edvard Ellicen mukaan aluksi Euroopassa kutsuttu maailma, myöhemmin omille teilleen lähtenyt valtio, oli muutakin kuin vain Perun guanokaivosten orjatyövoimaa 1800-luvulta. Funafuti ja Fongafale, Vaiakuti heräsivät eloon muistini lokeroissa, maantieteilijän mielessä. Maantieteilijä on aina löytöretkeilijä, ei yhden paikan vankina elävä byrokraatti ja alati vainottu ihminen.
Muistiini palasi Sydneyn yliopiston geologit ja etenkin Edgeworth David ja hänen vaimonsa, joka kirjoitti kokemuksistaan huikean matkakertomuksen. Maantieteilijänä olin sen toki lukenut. Funafuti ja atollit, korallisaaret, kahdeksan saaren omalaatuinen kulttuuri tulvi kotiini ja työhuoneeseen kuin Galapagossaaret aikanaan Darwinin elämään.
Paradigmainen ravistelu
Saarivaltio on jakautunut useampaan pienempää osaan, ikään kuin osavaltioon. Nämä edelleen 129 vielä vaatimattomampaan osaan ikään kuin suomalaisiin kuntiin, jotka eivät halua liittyä toisiinsa. Näillä atolleilla halua liittymiseen ehkä olisikin mutta esteet ovat fyysisiä, todellisia, ei kuvitteellisia ja keksittyjä, hallinnollista vehkeilyä tai poliittista pelleilyä. Narsismi, pienten kylien nepotismi, poliitikkojen elämää ruokkivana lähteenä oli esillä medioissamme Claes Anderssonin kuvaamana psykoanalyytikkojen kongressissa. Andersson piti narsismia poliitikon välttämättömänä hengen tuotteena ja valon tuojana yhteisten asioiden hoitoon. Muuten ei voi menestyä. Siinä sokea on taluttamassa näkeviä.
Freud ja Darwin muuttivat maailmankuvaamme ehkä vielä enemmän kuin monet filosofit tai fyysikot sekä tähtiin tuijottelijat. Toinen vei meidät unen maailmaan ja piilotajuntamme lokeroihin ja toinen taas siirsi meidät Jumalan kuvasta apinan kuvaksi. Oikea tiede muuttaa maailmaa ja uskomuksiamme paradigmaisesti ja kerralla aivan kunnolla ravistellen. Hybridiyhteiskunnan ja mediapolisten maailma on sairas maailma narsismiltaan. Se kokee tuhansia fobioita ja etääntyy itsestään.
Tämän etäisen saarivaltion ja sen osien kohdalla ilmastomuutos on konkreettinen pelko, ei sellaista etäistä teoriaa, josta Suomessa puhutaan ja odotetaan keskieurooppalaista kesää ja lumetonta talvea, paratiisia. Tässä tasavallassa asuvat pelkäävät oikeita asioita, eivätkä tee niistä itselleen silti maailmaa mullistavaa medianumeroa.
Näin siitäkin huolimatta, että taifuunit ja muut luonnonmullistukset iskevät maahan säännöllisesti hävittäen liki kaiken eteensä osuvan. Pelkona on, että meriveden nousu huuhtoo atollit ja niiden saaret takaisin sinne, mistä ne ovat joskus vuosituhansien saatossa merestä nousseet koralliyhdyskuntien ahkerana työnä.
Eurooppalaisen sivilisaation tuttu historia
Kansa valtion eri osissa on sopuisaa eikä vaadi itselleen alueellisia erillisoikeuksia, kuten meillä kunnissamme ja jokainen omalla tontillaan. Maa oikeastaan asutettiinkin vasta ajanlaskumme alussa ja ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat sinne keskiajalla 1500-luvulla. Odotetusti eurooppalaiset veivät maasta orjia, toivat sinne tauteja ja muuttivat radikaalisti sen elämää. Valkoisen miehen tauti levisi jokaiseen maailman kolkkaan. Käännytystyö kristityiksi alkoi 1800-luvun lopulla.
Kristinusko on nyt valtion valtauskonto olkoonkin, että siihen liitetään paikallisia mystisiä menoja ja ikivanhaa mytologiaa. Kuten meilläkin tehtiin ja tehdään edelleenkin. Omaa kulttuuriahan meillä ei ole vaan kulttuuri on aina evoluution tuote joka on kuin korallisaarten atollien helminauhaa ja niiden syntyhistoriaa, jossa omaa ei voi olla ensikään. Vain yhteistä ja muualta tullutta.
Jos joku sen hukuttaa, hukuttajan omat juuret ovat kaukana ja kulttuuri ahnetta ja moraalitonta. Sen vuoksi ei ole tarvis muuttaa korallisaarten asukkaaksi. Päinvastoin. Niiden hävittäminen on helpompaa kun niitä ei tunne lainkaan. Yhdysvalloissa, Euroopassa, Kiinassa asuen ei tiedä hukuttaneensa Tuvalun valtiota. Sen medioiden ääni ei kuulu oman mediapoliksen ääriin. Hyttysen ääni ei ulotu taivaisiin. Se että alueen rahtilaivat Nivaga II ja Manu Folau lähettävät viestejään kuin Titanicin kannelta ei auta hukkuvia atollisaarilla. Maailman kiintiöt pakolaista ovat täynnä tulevaisuudessa. Oikeammin ne ovat sitä jo nyt.
Käännyttäjien ja valloittajien jälkeen tulevat kauppiaat
Saarivaltioon saapui myös kauppiaita ja se liitettiin eurooppalaiseen maailmankuvaan ja hallintoon, imperiumiin. Tätä kautta maa joutui myöhemmin Yhdysvaltain miehittämäksi ja se oli myös japanilaisten suuren kiinnostuksen kohde. Sotien jälkeen maan väestön suuri enemmistö, yli 92 %, äänesti itsensä irti vanhasta emämaasta ja samalla myös lähiympäristön ahdistavasta ikeestä.
Naapurivaltiot ja imperiumi sijoitti siihen runsaasti ja maa alkoi vaurastua. Saarivaltio muuttui tasavallaksi. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu poistettiin käytöstä mutta palautettiin myöhemmin uudelleen. Elettiin samaa vuotta jolloin Suomi liittyy EU:n jäsenmaaksi. Toiset liittyvät, toiset taas pyrkivät eroon. Itsenäisyyttään varjelevat ovat viisaampia kuin siitä ehdoin tahdoin luopuvat. Luopuvilla on aina oma lehmä ojassa, ei niinkään yhteinen. Vaikka muuta vakuuttavatkin.
Saarivaltio vuokrasi verkkotunnuksensa Yhdysvaltain käyttöön yksityisen yrityksen kautta. Se sai teollaan merkittäviä lisätuloja eikä ostanut ilmaa, kuten Pohjolassa sijaitseva valtio Saksasta samaan aikaan. Tätä saarivaltiota hoitivat järkevät ihmiset ja lukutaito oli korkeampi kuin Pohjolassa. Siitä tuli Kansanyhteisön täysjäsen. Samaan aikaan maassa koettiin itsenäisyyden ajan pahin siviilionnettomuus. Koulupalossa kuoli 18 koulutyttöä ja heidän ohjaajansa. Sitä surtiin kauan.
Parlamentarismi toimii
Saarivaltio on edustuksellinen demokratia. Sen päämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II. Häntä edustaa maassa kenraalikuvernööri, jonka on oltava maan kansalainen. Hänellä on aivan oikeaa valtaa toisin kuin Pohjolan kuninkaallisilla ja presidenteillä. Kun Pohjolassa jotain uudistetaan, se menee överiksi, hölmöläisten tavaksi kantaa valoa tupaansa tai rakentaa ikkuna kaatamalla talon perustuksetkin, kantavat seinät.
Parlamentin jäsenet valitaan joka neljäs vuosi eikä siellä ole turhia jäseniä. Kultakin osa-alueelta, saarelta, valitaan vain kaksi edustajaa parlamenttiin. Parlamentti voi käyttää epäluottamuslausetta hallituksen hajottamiseen. Seitsemällä osa-alueella on yleisillä vaaleilla valitut valtuustot. Valtuustot ovat pieniä eikä siellä juonitella turhista. Kun kokoonnutaan päätetään asiasta, joka on yhteinen ja välttämätön hoidettava. Päättäjinä ovat narsismista vapaat terveet ihmiset, eivät kaikkein sokeimmat oman edun tavoittelijat.
Maassa kunnioitetaan sananvapautta, painovapautta ja uskonnonvapautta. Korruptiota ei tunneta. Nepotismi on ongelma, jota on vaikea välttää, ja sen pelossa on oltu erityisen tarkkoja. Katolisen kirkon ja Euroopan ongelmista on opittu. Nepotismin mukanaan tuoma rappio ja moraalivaje ovat tuttuja pelkoja pienille yhteisöille. Kiusaaminen kulttuurina on mahdotonta ja juopottelu olisi hukuttanut kansakunnan jo aikoja tuonelan virtaan vaikeissa luonnon katastrofeissa.
Oikeuslaitos on valtiossa itsenäinen ja kasitasoinen. Vetoomustuomioistuin ja korkein oikeus sekä imperiumin pääkaupungissa sijaitseva valtakunnanneuvosto takaavat oikeuden toteutumisen. Rikollisuus ja päihteet eivät ole ongelmana valtiossa. Paikallinen tapaoikeus ja brittiläinen siviilioikeus ovat toimiva kokonaisuus. Vankiloita ei juurikaan tarvita. Jos anteeksi pyydetään sitä myös tarkoitetaan.
Pornografia ja homoseksuaalisuus ovat valtiossa lailla kiellettyjä. Omaa armeijaa valtio ei tarvitse. Armeijan korvaa pelastus- ja valvontatehtäviin koulutettu organisaatio. Konservatiivisuus on pienyhteisön näkyvin piirre etenkin syrjäisimmillä saarilla. Saaret ovat kuitenkin täyteen ahdettuja ja valtio on ahtaimmin asuttu maailmassa. Ihmisten on tultava keskenään toimeen tai soudettava 6000 kilometriä kohti seuraavaa saarta.
Tuhat turistia vuosittain
Valtiossa vieraillee vuosittain turisteja. Heitä käy noin 10 % koko valtion väkiluvusta. Yhdysvallat on keskeinen tukija ja sosiaalisia uudistuksia on tehty suomalaisen some mallin mukaan mutta ripeämmin. Julkista sektoria on pienennetty ja henkilöstöleikkauksilla on voitu vähentää ulkomaisen tuen tarvetta. Tulokset ovat olleet oleellisesti parempia kuin Kreikassa tai Italiassa, imperiumin omassa osaamisessa ja Yhdysvalloissa, Japanissa.
Maan omaa kieltä, kahdeksan saaren kieltä, ja englantia opetetaan kaikissa kouluissa. Lisäksi kussakin osavaltiossa puhutaan omaa murretta. Murteet jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin murteisiin hieman samaan tapaan kuin Suomessa läntisiin ja itäisiin murrealueisiin. Rahaa valuuttana kulutetaan vähän. Yhteisöpalveluina tehdään sellaista jossa kuitteja ei kysytä. Elämä ei ole valuutan kierrätystä, byrokratiaa.
Kristilliseen kirkkoon, protestanttiseen seurakuntaan, kuuluu 97 % väestöstä. Perinteiset uskomukset lisäävät uskontoon omia sosiaalisen pääoman tuotteita ja virallista valtionuskontoa laki ei tunne. Uskonto on tärkeässä asemassa etenkin syrjäisimmillä seuduilla ja saarilla.
Valtiossa on peruskoulu ja opettaja jokaista 12 oppilasta kohden. Kulujen pienentämiseksi oppilaitoksia on yhdistetty ja toisen asteen koulutus on lähellä korkeakoulua. Elämä opettaa ja luonto on koko ajan tärkein kouluttaja.
Modernisaatiokehitys
Ensimmäinen HIV -positiivinen maassa havaittiin vuosituhannen alussa. Kun klamydiaa tavattiin 17 %:lla väestöstä nousi valtava mediakohu. Diabetes, sydän- ja verisuonitaudit ovat suurimmat kuolinsyyt. Johonkin on kuoltava kun viina ja liikenne eivät tapa.
Merenpinnan nousu on vaikeuttanut infran hoitoa ja alavilta mailta väestöä joudutaan siirtämään kaiken aikaa myös siirtolaisina naapurivaltioihin. Väestön majoittaminen ja kouluttaminen pakkomuuttojen yhteydessä saarelta toiselle aiheuttaa suuria taloudellisia ongelmia.
Saarivaltio on yksi maailman ylikansoitetuimmista. Syrjäisten alueiden vanhatestamentillinen ajattelu jarruttaa uusien innovaatioiden hyväksymistä ja tyypillistä on vedota uuden vedenpaisumuksen mahdottomuuteen. Nooan arkki ei ole ohjelmassa ja sen rakentamiseen varat eivät riittäisi. Meren pintaan ja sen nousuun Tuvalussa ei voi juurikaan vaikuttaa. Ja se nousee koko ajan syöden rantoja.
Maaseudun yhteisö on organisaationa tyypillinen yhdessäolo-organisaatio (Gemeinschaft). Asiaorganisaatio (Gesellschaft) toimii kyllä hallinnossa ja arjen elämässä, pragmaattisessa luontouskonnon pääomassa. Protestanttinen oppi oli helppo omaksua sen osaksi. Pohjoinen lumi ja pakkanen on kuin kaamos ja meri joka atolleja huuhtelee. Se ei anna anteeksi virheitä.
Yötanssien kulttuuri
Perheen ja lähiyhteisön taidot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Laulu- ja tanssiharrastukset, kortinpeluu ja paikalliset kokoukset muistuttavat Suomalaista perinnettä ja agraarin ajan romantiikkaa.
Alueiden väliset riidat ja eripura, kylätappelut ovat nekin hyvin perinteisiä ja odottavat maan länsimaistumista. Kauneuskilpailuja järjestetään ja missit ovat suosittuja myös poliitikkoina. Idols -kisoja järjestetään.
Käsityöt ovat puusta tai metallista tehtyjä, taidokkaita mattoja ja koruja, koristeellisia koreja sekä seremoniallisia taideteoksia. Musiikki on melodialtaan viisisävelistä ja mukana on eurooppalaisille tuttu neliosainen homofonia.
Usein mukana on surumielisiä säveliä ja hautajaisista tuttuja melankolisia virsiä. Lauluja on tilattu erityisiltä säveltäjiltä ja sanoja tekevät suuressa arvossa pidetyt lyyrisen sanailun hallitsevat taitajat. Pilalauluja ei harrasteta. Ironia ja satiiri ei kuulu kansanhuveihin muuten kuin englantilaisena huumorina. Sille nauretaan. On pakko nauraa. Se on osa yhteisöllistä tapaa pysyä hengissä.
Kansantansseilla on haluttu kunnioittaa etenkin johtajia ja arvossa pidettyjä henkilöitä, ei niinkään jumalia. Erityisen suosittuja ovat olleet ns. “yötanssit” joihin protestanttiset käännyttäjät suhtautuivat aikanaan kielteisesti ja niitä pyrittiin irstaina menoina muuttamaan synneiksi. Synti lisäsi niiden viehätystä.
Nykyisin kitarat ja sähkösoittimet korvaavat takavuosien lyömäsoittimet, paten ja nafan. Jostakin syystä maan populaarimusiikki ei ole saanut suurta kansainvälistä huomiota. Euroviisuissa saarivaltio ei saisi juurikaan suomalasia musiikin taitajia enemmän huomiota. Se olisi outoa kuultavaa. Pelkkä outous ei riitä menestykseen.
Sanojen symbolit kadoksissa
Kirjallisuutta maassa on suuresta lukutaidosta huolimatta vähän. Kansankielen kirjoitus on jäänyt odottamaan taitajaansa ja Uusi Testamentti kyettiin kääntämään kansankielelle vasta vuonna 1977. Koko Raamattu käännettiin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1987. Tuvalu kahdeksan saaren yhteisenä kielenä on kuin oma kielemme Agricolan ja Lönnrotin jäljiltä.
Näin myös oman kotisivustoni kohdalla kielen kääntäminen suomesta tai englannista kansankieliseksi, tuvaluksi, on ongelmallista. Ongelmaa lisää taikausko, jonka mukaan maan tai valtion loi aikanaan myös meille suomalaisele tutut, luonnosta löytyvät henget tai asukkaat. Tässä tapauksessa Te Pusi eli ankerias ja Te Ali, eli kampela. Ylijumalien ohella maassa esiintyy lisäksi vähäisempiä jumalia ja henkiä hierarkisessa järjestyksessä elämää jäsentäen. Tällainen malli maalimankuvaksi ei edistä kielellistä luovuutta tai symbolirakenteiden innovointia. Maailma pysähtyy kielen uudistumisen tasolle tai alkaa taantua kuten nyt Pohjolassa.
Saarivaltion symboleissa, vaakunnassa ja lipussa, käytössä on ollut kahtakin mallia. Tähdet ovat ikään kuin meressä olevia saaria tai atolleja. Vaakunassa ovat tutut merta kuvaavat aallonmerkit ja kokoontumista tai yhteisöä luonnehtiva symboli “talo”. Koko komeus on banaanilehtien ja simpukoiden koristamaa ja tuttua mistä tahansa mereisestä kulttuuristamme. Kansallislaulussa ja sen nimessä on samalla maan motto joka näkyy myös lipussa “Tuvalu mo te Atua” (Tuvalu Jumalan puolesta).
Päihteet eivät leviä saarivaltioon
Alkoholia maassa käytetään vähän sen harvinaisuuden vuoksi. Vain joka viides käyttää alkoholia, kun Suomessa alkoholia käytetään hieman yli 10 litraa henkeä kohden vuodessa, puhtaaksi alkoholiksi muutettuna, ja siis 5-10 % alkoholina, aikuisväestölle laskettuna, noin 350 litraa kutakin alkoholin ystävää kohden.
Määrä on kasvanut Pohjolassa ns. kostealta 1970-luvulta lähes nelinkertaiseksi. Kun myös Suomessa on mahdollisesti raittiita ja kohtuukäyttäjiä, eniten käyttävä viidennes kuluttaa 5-10 %:n alkoholijuomaa, olutta ja viinejä, lähes kymmenkertaisen määrän eli 3500 litraa vuodessa. Siis noin kymmenen litraa vuorokaudessa. Paitsi viikonloppuisin ja pyhien aattoina, jolloin määrä moninkertaistuu. Tämä näkyy meren pinnan nousuna ja laskuna atolleilla ja saarivaltioissa, jossa korkein mäki on alle 5 metriä merenpinnasta.
Maantieliikenteessä saarivaltiossa käytetään autojen sijasta mieluummin polkupyörää, mopedia ja moottoripyöriä. Taksit ja minibussit ovat niin ikään yleisiä. Turisteja saarilla uhkaa kolera, dengue-kuume ja tuberkuloosi. Hepatiitti A-rokote on suositeltavaa saarilla liikuttaessa. Saarilla ei saa alkoholia edes kymmentä litraa vuorokaudessa. Tiellä liikutaan vasenta laitaa ja kukaan ei ole etuajo-oikeutettu ellei niin ole erikseen ilmoitettu. Sama käytäntö löytyy myös brittien omalta saarelta.
Turistit kuluttavat aikaansa luonnossa liikkuen ja laguuneissa uiskennelleen, sukellellen. Funafutin luonnonsuojelualue on maailmakuulu. Nunanumean kirkontornista avautuvat komeat näköalat merelle ja atolleille, kakki saaret näkyvät yhdellä silmäyksellä. Saarilla vierailee noin tuhat turistia vuosittain.
Maailman pienimmäksi muuttuva valtio
Maailman neljänneksi pienimmän Tuvalun valtion 12 373 asukkaasta suurin osa näkyy sen korkeimman mäen laelta, siinä missä Vatikaanin tai Naurun asukkaat omissa valtioissaan. Tuvalun kahdeksan atollia, joissa on yhteensä 129 saarta, hallinnollinen keskus Funafutin on vaarassa hukkua lähivuosina meren aaltoihin. Tuvalun korkein kohta on vain viisi metriä merenpinnan yläpuolella.
Sieltä ovat lähtöisin mm. jalkapalloliiton FIFA:n meitä edustavammat jäsenet, Pekingin olympialaisten hyvin muistamamme juoksijanuorukaiset Okilani Tinilaus ja Aseneta Manoa sekä painonnostaja Logona Esau. Juuri edesmenneen jalkalappolegendamme Kai Pahlmanin banaanipotku olisi sopinut hyvin tämän banaaneista ja kookospalmun tuotteista sekä kalasta, meren antimista, elävän valtion sporttiseksi tunnukseksi.
Okilani ja Aseneta eivät saaneet mitaleja. Eivät toki saaneet omat edustajammekaan. Eivät päässeet edes semifinaaleihin. Ja meitä on sentään lähes tuhatkertainen määrä ja juomme olutta ja viininä miljoona kertaisesti saarivaltioiden kyvyn hukuttaa janonsa trooppisessa ilmastossa kookosmaitoa nauttien.
Tuvalun ainoan lentokentän kiitotie on samalla heidän ainoa jalkapallokenttä ja silti he sijoittuva FIFA:n tilastoissa meidän rinnalle ja ohitsekin. Pian he ohittavat meidät myös hiihtolajeissa, mutta eivät ikinä mäenlaskussa. Meri nousee korkeimman mäen laelle ennen tätä ihmettä. Se pelastaa meidät tältä häpeältä.
Lopuksi
Kuvitelkaamme suomalainen kunta, jossa on asukkaita 12 000. Tai kaupunginosa. Sellaisia maassamme on satoja. Kuvitelmaamme mitä tapahtuisi, jos tämän pitäjän tai kaupunginosan kansalaiset heitettäisiin trooppiseen Tyyneen valtameren kahdeksalle atollille ja 126 saarelle satojen kilomerien etäisyydelle tosistaan. Maata jalkojen alla olisi käytettävissä yhteensä 25 neliökilometriä ja puhdasta vettä ei lainkaan.
Kuinka alkaisivat suomalaiset hoitaa valtiotaan, kuntaansa, maakuntaansa? Sairaaloita, kouluja, yliopistoa, teitä, lentokenttiä, urheiluseuroja, kulttuurin kymmeniä laitoksia, parlamenttia, poliisilaitosta, YK:n alaista järjestöä, pankkia, televisiota, radiota, mediaa, lastentarhoja, armeijaa, teollisuutta, kauppaa, maataloutta, diplomaattisuhteita naapureihin ja ympäri maailmaa sekä valmentautua kisoihin kansanyhteisössä ja olympialaisissa mittelöissä, valmistaa puhdasta vettä merestä ja varustautua meren pinnan nousuun joka ikinen päivä. Pitää puhtaana olemattoman kokoinen maapala ja maa viljavana. Suojata asumukset taifuunilta.
Jäisikö aikaa juopotteluun ja joutenoloon? Millainen olisi eliitti ja maailmasta vieraantuneet kun kaikki tuntisivat toisensa ja meri olisi yhtä läheinen kuin maa jalkojen alla? Yliopisto ja diplomaatit, urheilujärjestöt ja kulttuuri sama asia kuin lasten ja vanhusten hoito sekä kalastus laguunissa? Turistien hoivaaminen ja palvelut yhtä lähellä sydäntä kuin lipun kanto olympialaisten avajaisissa? Ei vain katsomossa mekastaen, juopotellen, valmista odottaen. Taivaalta porottaisi 50 asteen helvetti tai viisi kuukautta jatkuva yhtämittainen sade 3000-5000 milliä vuodessa.
Miten siitä selviäisi suomalainen kunta tai pienen kaupunginosan asukkaat, jotka eivät osallistu muuhun kuin marmatukseen, siirtävät nettiin sen mitä aiemmin piirsivät ja kirjoittivat vessojen seinille. Juopottelevat viikonloput ja odottavat valmista tuskin vaaleihin vaivautuen? Toisiaan työpaikoilla ja koulussa kiusaten, politiikassa vehkeillen.
Miten hoitaa vaativat YK:n tehtävät New Yorkissa, oikeuslaitoksen tehtävät Lontoossa, pankkimaailman finanssiosaaminen ja toimien samaan aikaan yliopistoihmisinä opettaen ja tutkien sekä rakastaen kalastusta? Heitähän on vain 12 000 ja matkat pitkiä, pisimmillään Hangosta Petsamoon.
Kävisikö niin, että suomalainen rapauttaisi hetkessä tuon kulttuuriin ja selviäisi hengissä kuten eläin luolassaan, lehdet ja televisiolähetykset jäisivät tekemättä , netti rapautuisi sekin ja hoitamattomat, ruokkoamattomat parrakkaat miehet alkaisivat seurustella Wilson nimisen lentopallon kanssa?