Tyypittelyjen ihmeellinen maailma – Dum Spiro, Spero
13.08.2023
Petri Ojanen on ottanut tehtäväkseen pohtia Forssan Lehdessä ihmisluonnon tapaa tyypitellä toisiamme (FL 12.8). Itse törmäsin tyypittelyn tieteeseen etenkin biotieteissä kasvien sukuja ja heimoja haettaessa sekä maantieteessä alueita luokiteltaessa. Sosiologiassa ja psykologiassa tyypitykset liittyivät sitten jo ihmisiin ja parhaimmillaan tyypitykseen osallistuvat tietokoneemme.
Ihmistieteinen tapa tyypitellä aineistoja on kovin erilainen kuin luonnontieteinen ja laboratorioita käyttävä välineellinen tieteemme. Näin myös opinnäytteet poikkeavat toisistaan ja molemmissa väitellen tohtoriksi joudut hyväksymään hyvin erilaiset paradigmaiset tavat käsitellä suuria aineistoja. Tämä ei ole turhuuksien turhuus – Vaintas vanitatum (Raamattu, Saarn. 1:2).
Niiden yhdistäminen on alan opettajille (professoreille) ongelmallinen ja usein ylikäymätön paradigmainen kysymys. Se juuri johti aikanaan suureen tieteitten väliseen sotaan (Big Science War). Pelkillä puppusanoilla ei selvitä, kun kyse on algoritmeista ja robotiikastamme. Pelkillä labrakokeilla ei menestytä, kun kyseessä on ihminen ja hänen filosofinen maailmankuvansa, mukana myös demokratia ja lainsäädäntö, ei vain luonnon tarjoamat lakimme. Poikkitieteisyys etenee sekin, halusi tai ei – Velit nolit (Petronius).
Näin alueet löysivät aikanaan rajansa myös yliopistoissamme ja ihmiset tuhansine kysymyksineen ja vastauksineen omat klusterinsa. Myöhemmin mukaan tulivat algoritmit, robotiikka ja tekoäly, jolloin tyypitysten ja luokitusten saaminen helpottui entisestään. Edettiin ikään kuin purjein ja airoin – Velis et remis.
Ongelmina, jos sellaisia oli, olivat perinteiset typologiat ja niiden uskottavuus. Lisäksi eri tieteet olivat erkautuneet toisistaan ja poikkitieteistä tyypittelyä vieroksuttiin usein liian vaikeana joko oppia, tai tapana tunkeutua monitieteisessä maailmassa väärälle reviirille. Lopulta käytiin jopa näyttävä sota, ”Big Science War”, luonnontieteitten ja ihmistieteitten välillä. Se oli kokemuksena kuin sairaan miehen unet – Velut aegri somnia (Horatius).
Me todellakin rakastamme tyypityksiä ja taksonomiaa sekä määritelmiä. Lehden pääkirjoituksessa todetaan kuinka ”Purran puolue ei kadu, vaikka käsketään” sekä lopuksi kuinka rasismin määrittely ei pitäisi olla vaikeaa. ”Olkoon lupa sanotulle – Venia sit dicto (Plinius nuorempi).”
Periaatteessa filosofiakaan ei ole vaikeaa eikä matematiikka, saati muut perustieteemme, luonnontieteitten ja ihmistieteitten välinen sota oli sekin pelkkä vanhojen luutuneitten asenteitten ja arvojen ylläpitoa. Paradigmainen maailma oli menettämässä pyhiä rajojaan ja maailmankuvat muuttuivat. Sellaisen hyväksyminen on työlästä unohtaen aiemmin oppimansa ja peläten työnsä puolestakin. Hukkaan mennyttä uurastusta. Imeliä ja vääriä sanoja – Verba blanda, falsa.
Televisio käynnisti päivänsä ja Ylen uutisensa kertoen, kuinka perussuomalaiset ovat kokoontuneet Tampereelle. Tätä edelsi pitkä dokumentti toisen maailmansodan aikaisista juutalaisvainoista ja fasismin esittelystä julmimmillaan. Riikka Purra taas keskeytti oman puheensa itkuaan pidätellen. Joku vieraamman kulttuurin edustaja oli riisunut housunsa kadulla hamassa naisen nuoruudessa, hänelle näin esittäytyen ja tuosta lausahduksesta oli syntynyt medioihimme otsikko, joka oli irrotettu kontekstistaan. Samaan aikaan MTT:n tutkimuslaitoksessa johtaja esiintyi Hämeessä kasvattaen itselleen Hitlerin ylähuulen viikset. Toimintatavat oli esiteltävä myös julkisesti ja niitä oli myös toteltava. Esimerkin vuoksi ja sanalla sanoen – Verbi causa, Verbo uno.
Joku tutkijoista protestoi ja joutui vaikeuksiin. Puhuttiin psykososiaalisesta ongelmasta perhesurmineen. Niistä paikallisesti vaiettiin, vaikka media kertoi Helsingissä lehteä painaen. Näitä ongelmia ei voi sivuuttaa väärän tieteen ja maailmankuvan hankkinut pilkaten muita tieteitä, hoitotieteitämme. Samoja ongelmia puidaan nyt myös globaalisti. Ukraina on aiheena monelle sama kuin omat sotamme ja syy Nato jäsenyyteenkin. Toki takana oli sisällissotammekin. Totta puhuakseni – Veret ut dicam.
Media on väline, jonka kanssa keskustelu on ikään kuin kohtaisi jotain jumaluuttakin suurempaa ja jossa painiminen on yhtä hedelmällistä kuin Petri Ojasen tapa todeta itsestään henkilönä, kuinka kyseessä on ”Forssan lehden tyyppi” ja jättää loput algoritmien tulkinnaksi ja tarvittaessa myös tuottaen siitä kuvankin. Viisaalle toki sanakin riittää – Verbum sat sapiente.
Kaikki tämä on nykyteknologiassa jo mahdollista ja lopputuloksesta ei voi valittaa. Etenkin jos algoritmeille jätetyt ”tyypit” on vielä esitelty käyttäen suomen kielen sijaan latinaa. Näin minä olen menetellyt jo useamman kirjani kanssa. Tervetuloa lukijaksi. Sähköiset kirjani ovat sivustollani ilmaisia, jolloin tätä ei voi luokitella edes tekstimainonnaksi. Dum Spiro, Spero. Niin kauan kun hengitän, toivon. (Kirjan nimi samalla) www.clusterart.org.
Kun tutkija tai toimittaja, poliitikko jne. teemoittelee, tyypittelee, luokittelee jne, kuvaamiaan aineistoja, kyse on usein tiivistämisestä helpommin kuvattaviin ja havainnollisiin tyyppeihin. Usein samalla myös lokeroiden aineistoja tavalla, joka on vanhahtava mutta edelleen käytössä. Eräs tällainen vanhahtava tapa on jakaa miljoonia vaaliuurnilla kävijöitä ikään kuin vuohiin ja lampaisiin. Käytännössä se tehdään ikään kuin antaen näin oikeuden leimata meitä suomalaisia vaikkapa iän, sukupuolen ja ammatin mukaan sekä äänestyskäyttäytymistämme (demokratiaa) valvoen joko konservatiivisiin tai liberaaleihin tai talousvasemmistolaisiin tai -oikeistolaisiin äänestäjiin, poliitikkoihimme ja puolueisiin jakaen. Luokkia on harvinaisen vähän mutta puolueita paljon enemmän. Jossakin on jotain vialla? Toisinaan on suloista hullutella – Aliquando insanire iucundum est.
Tällainen tiivistäminen havainnollisiin ryhmiin ja tyyppeihin on yleistynyt ja antaa mahdollisuuden sellaiselle pohdinnalle, joka on omalle ajallemme tyypillistä, hyvin pinnallista ja usein kaksinapaista. Näin valtavia informaatioaineksia, ihmisten käyttäytymistä vaalitilanteessa, yksinkertaistetaan pariin, rankalla kädellä tehtyyn ja luonnehdittavaan luokkaan. Jakaen meitä joko konservatiiveiksi tai liberaaleiksi tai aiemmin käyttäen mm. käsitteitä sosialisti ja ei sosialisti, nyttemmin myös porvari ja oikealla kädellä osoitettava. Koulussa näin neuvottiinkin. Rehtorin saapuessa viitattakoon joko oikealla tai vasemmalla kädellä. He, jotka eivät tienneet, viittasivat vasemmalla kädellään. Rehtori oli tulokseen tyytyväinen. Kaikki tiesivät mutta vain oikeakätisiltä kysyttiin. Vaivaa vaatii voitto koulussakin – Amat victoria curam.
Valtavien informaatioainesten tyypittely kahdelle janalle ne asemoiden on jo ongelma sinänsä. Se antaa varmasti tuloksen, jossa vaikutelma on kaksinapaisesta yhteiskunnasta. Syy tähän tulokseen ei ole moninapaisessa ja kirjavassa aineistossa vaan kaksinapaisessa tulkinnassa. Oli yhteiskuntamme kuinka kirjavaa tahansa, menetelmä tulostaa sen tarkoituksella ikään kuin kärjekkään sisällönanalyysin tuloksena tahallisesti halutulla tavalla. Muita vaihtoehtoja ei edes anneta. Ja sitten todetaan, kuinka yhteiskuntamme on jakautunut rumalla tavalla kahteen osaan. Yhdysvaltain tapaan, jossa on vain 50 valtiota. Kanadan motto on sentään ”Mereltä merelle” – A mari usque ad mare. Se onkin aivan erilainen maa kulttuureineen kuin kaksinapainen Yhdysvallat. Toisinaan on suloista hullutella – Aliquando insanire iucundum est.
Informaatioaineksien tulkinta robotiikan ja tekoälyn avulla sekä monimuuttuja-menetelmiä käyttäen tuottaa huomattavan rikasta sisällönanalyysiä. Ikävä kyllä vain oman aikamme mediat käyttävät vain tarkoituksella mahdollisimman yksiselitteistä ja helposti tulostettavaa sekä hetkessä teemoitettua ”tietoa”. Käytetään laadullisia aineistoja, mutta tuotetaan määrällisiä muuttuja ja kaksinapaisia tulkintoja. Kyse on tahallisesta manipuloinnista. Mediayhteiskunnan perinteisimmästä synnistämme. Siinä käydään kaikkien sotaa kaikkia vastaan – Bellum omnium contra omnes.
Miten tästä teemoittelusta ja tyypittelystä voisi päästä irti, kun kyseessä ovat laadulliset ilmiöt ja aineistot tutkittavaksemme? Media vaatii joka tapauksessa tiivistämistä ja mahdollisimman havainnollista tyypittelyä. Sisällönanalyysi ja sen käyttö vie aikaa, ja tulokset ovat vaikeasti otsikoitavissa heti vaalipäivän iltana. Laadullisia aineistoja ei saisi ylipäätään muuttaa määrällisiksi muuttujiksi ja panna robotit tekemään työtä, johon niitä ei ole alkujaankaan tarkoitettu. Miljardien ihmisten aineistoja monipuolisesti käsittelevä kone ei ole ongelma, vaan koneen käyttäjä ja tulosten tulkitsijat. Hehän saattavat jopa haluta juuri tietyntyyppisiä tuloksiakin. Uskomatonta mutta mahdollista. Ihminen on taipuvainen pieneen vilppiinkin. Jotkut eivät muuta osaakaan. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa – De visu; de auditu; de olfactu. Löydät tämän viimeisimmän kirjani kansilehdeltä. Lue se kuvineen, maalauksineen. Maalaukset on tehty noista otsikoista, latinasta. Uskomatonta mutta totta, robotiikkaa, tekoälyä, algoritmejamme. Ensimmäinen tällainen kirja, jota selailet. Tee sinäkin kerrankin historiaa. www.clusterart.org
Poikkitieteinen aineisto on pitkän linjan tulkitsijan käsiteltävissä, eikä siitä voi kehitellä uutta mallia, muuttamalla shakkipelin säännöt käyttäen jätkänshakin mukanaan tuomia oppeja. Laatu kärsii sellaisesta luokittelusta ja tyypittelystä, jossa mukana on etukäteen sovittu teemoittelu mediayhteiskunnan käyttöä ruokkien. Vaikeat asiat ovat muuttumassa kaiken aikaa vain vaikeimmiksi eikä niistä saa helppoja tekemälläkään. Tämä on syytä sinun hyväksyä ajoissa. Kyse kun on luomakunnan herran tekemistä virheistä ja ilmastomuutoksesta pakolaisineen. Tämä ei ole satiiria. Olkoonkin että on vaikea olla kirjoittamatta satiiria. – Difficile est satiram non scribere.
Ladullisia aineistoja ei voi väkisten muuttaa määrällisiksi muuttujiksi eikä kansaa aivopestyä luottaen algoritmien tarjoaman tiedon tulevan sen käyttöön vasta vaalien jälkeen. Näin mediamme menettelivät siirryttäessä digiaikaan ja viivytellen viimeiseen saakka painotalojensa uudistuksessa, joka Suomessa käynnistyi Itä-Savossa 1980-luvun puolella ja päättyi lopulta myös pääkaupunkiseudulle 2000-luvun puolella. Sama päti yliopistojen laadullisen opiskelun muutoksiin alkaen Oulussa sen teknopoliksen sisältä ja siirtyen Viikkiin paljon myöhemmin. Toki piilaaksot ja tiedepuistot olivat syntyneet Yhdysvalloissa jo 1950-luvun puolella. Tällainen tieto lisää tuskaa – Difficultatem facit doctrina.
Kyse on laadullisten ja määrällisten aineistojen käsittelystä, nykyisin myös vaikkapa tekstin ja kuvien yhdistämisestä tavalla, joka tapahtuu robotiikan ja algoritmien avustamana. Se että painokoneet ja julkaisutoiminta on haettava Suomen ulkopuolelta, vaatii myös usein muuttoa ympäristöön, joka on sekä suvaitsevainen, innovaatioita poikkitieteisesti tuottava, eikä poikkeuksellisen ahdasmielinen ja peläten omia asemiaan uuden innovaatioaallon lähestyessä ja vaatiessa myös uuden omaksumista sekä opiskeluakin. Muussa tapauksessa demokratian kriisi syvenee ja mediakratian (mediavallan) tapa käyttää valtaa on kaikkea muuta kuin demokraattinen. Se on sitä hajota ja hallitse oppia – Divide et impera. Olen puhunut ja huojentanut mieleni – Dixi et animam levavi.