Kumpi saa presidentinvaaleissa enemmän ääniä, Matti Vanhanen vaiko Paavo Väyrynen. Sen jälkeen kun nämä ovat kohdanneet muutaman kerran televisiossa väittelyissä ja Väyrynen kiertää vaimonsa kanssa kenttää muutaman kuukauden. Edellisissä vaaleissa Väyrynen pelasti hiipuvan keskustan kannatuksen. Miten käy nyt? Onko Väyrynen menettänyt karsimansa ja kyvyn puhua vakuuttavasti? Entäpä jos vanha isäntä kerääkin ääniä enemmän kuin EU kriittiset muut ehdokkaat ja kilpailee taas toisen kierroksen paikasta?
Kumpi kerää presidentinvaaleissa enemmän ääni? Demareitten naisehdokas vaiko perussuomalaisten naisehdokas, joka on näyttävä, puhuu nopeasti ja selkeästi, on hyvin koulutettu ja maahanmuuttokriittinen, EU kriittinen ja sanoo asiansa selkeästi ja kiertelemättä. Entäpä jos demari saa vähemmän ääniä kuin aikanaan Paavo Lipponen (6 %) ja perussuomalainen enemmän ääni kuin aikanaan Timo Soini (10 %). Entäpä jos maahanmuuttokriittinen kilpaileekin tasaveroisesti toisen kierroksen paikasta Paavo Väyrysen kanssa? Silloin molempien on saatava liki 20 % olettaen että nykyinen presidentti saa liki 50 % eikä mene kuitenkaan läpi ensimmäisellä kierroksella.
Kumpi saa enemmän ääniä. Vihreitten ehdokas, joka edellisissä vaaleissa pääsi toiselle kierrokselle, vaiko Sauli Niinistö. Jos Sauli Niinistö saa liki puolet äänistä vihreitten ehdokas joutuu kilpailemaan liki tasapäisesti monen muun ehdokkaan kanssa. Toisen kierroksen paikka ei ole kirkossa kuulutettu, vaikka hän saisi vihreitten hurjat gallupluvut 15 % ja vielä jotain muuta hyvän miehen lisää, joka edellisissä vaaleissa oli muodikasta. Toiselle kierrokselle vaaditaan yli 30 %. Kilpailijat ovat nyt maahanmuuttokriittisiä ja EU -kriittisiä, joista yhtä aletaan viedä toiselle kierrokselle. Nykyinen presidentti kerää maltillisten ja liberaalien äänistä valtaosan. Toisen kierroksen ehdokkaista toinen on vielä kokonaan avoinna ja hän voi muistuttaa joko Yhdysvaltain Trumpia tai Ranskan ilmiötä. Voi syntyä myös Suomen ilmiö.
Presidentinvaalit ovat suorat henkilövaalit ilman puolueitamme. Kuuden vuoden aikana kokonaan uusia äänestäjiä on tulossa mukaan noin 350 000. Heidän tapansa äänestää on tuntematon. Sama koskee heitä, jotka ovat äänestäneet edellisissä vaaleissa muita kuin Sauli Niinistöä. Heitä on paljon. Kaikki Niinistöä edellisissä vaaleissa äänestäneet eivät äänestä nyt Niinistöä. Heistä kun yli 200 000 on kuollutkin. Uusia äänestäjiä olisi saatava jostain hänenkin ja paljon.
Toinen kierros on tulossa, mutta sen luonne ja toinen ehdokas on kokonaan avoin ja näiden vaalien suurin ihmisiä vaaleihin vievä ilmiö. On syntymässä jännittävät vaalit, jossa maahanmuuttokriittinen ja EU-kriittinen radikaali ehdokas on vahvoilla. Presidentti nykyisen hallituksen takuumiehenä joutuu selittämään toisenkin kerran, miten tämä outo hallitus on edelleen pystyssä ja sillä viisi outoa ministeriä ilman puoluettaan ja 0.7 %:n kannatuksella.
Suomalaiset eivät rakasta loikkareita ja juudaspuolueita. Istuva presidentti sai ylimääräisen rasitteen istuvan hallituksen tavasta hankkia itselleen vaadittava tuki loikkareista ja heidän järjestelyistä, joka ei näyttäydy lainkaan siistiltä ja muistuttaa Kekkosen ajoista. Se tulee esille monessa yhteydessä ja muistetaan.
Insinöörin lennot Naantalin suuntaan muistetaan nekin. Hän ei pääministerinä paistattele nyt kansan suosiossa. Keskustan kannatus on romahtanut. Syy on hänessä, ylimielisyydessä ja tavassa toimittaa myös median edustajat ulos viroistaan ylessä, ei vain ottopoikaministereitten järjestelyissä ja oman firman talouden hoidossa pääministerinä. Pääministeristä tuli taakka istuvalle presidentille. Tämän ymmärtävät Paavo Väyrynen ja jokainen muukin maahanmuuttokriittinen ja EU-vastainen ehdokas, jolle oma maa on mansikka, muu maa mustikka.
Maailman tilanne on epävakaa ja myös Itämeri muuta kuin kuusi vuotta takaperin. EU ei ole sama kuin ennen ja Yhdysvallat muuttunut sekin siinä missä Naton kyky toimia. Putin ja Venäjä edustavat uutta näkemystä siinä missä Kiina ja sen kasvu ja näkyminen myös Suomessa. Äänestäjä seuraa uusia medioitamme kokonaan toisella tavalla kuin kuusi vuotta sitten vuonna 2012. Tätäkin mediaa ja tekstiä lukee tänään kymmenen kertaa enemmän ja myös Suomessa kuin silloin. Tämä media on kuitenkin globaali. Suomalaisten mediaosaaminen ja ymmärrys on kokonaan toisella tasolla kuin edellisissä vaaleissamme, globaali sekin. Nämä vaalit ovat kokonaan erilaiset kuin presidentinvaalit vuonna 2012.