Lama
Kohti uutta aluepolitiikkaa
Talouskasvu pysähtyy Suomessa ensi vuonna. Oikeammin se kääntyy lamaan ja bruttokansantuote miinukselle. Kerroin näin ennen vaaleja ja nyt sen uskaltavat sanoa myös tutkimuslaitosten johtajat. Varoitin valitsemasta vääriä henkilöitä valtuustoihin. Edessä on pitkä ja syvä lama, koko vaalikauden kestävä. Kuntiin olisi tarvittu aluepolitiikan osaavia talousmiehiä ja -naisia. Nyt heistä otetaan mittaa konkreettisesti laman alkaessa. Toivottavasti heitä löytyy nyt joka pitäjästä.
Jo alkuvuodesta miinukselle
Vielä ennen vaaleja Etla ennusti jopa 2-3 prosentin kasvua ensi vuodelle. Nyt tuli korjaus, jossa kaksi seuraavaa vuotta ovat nollavuosia tai käydään pakkasen puolella. Se ei lupaa hyvää niille kunnille, joiden talous on ollut jo vuosia miinuksella. Suomessa tällaisia kuntia on liki 150 ja niistä puolet tekee alijäämää noin tuhannen euron vauhdilla jokaista asukastaan kohden. Nämä eivät tule selviämään kuville neljää vuotta. Yritys joka ottaa lainaa maksaakseen palkkansa ja velkansa korot on konkurssissa. Syömävelkaa ei voi jatkaa mahdottomiin. Kuntatyöntekijöitä nostettiin valtuustoihin taas pääosa ympäri Suomea. Monessa kunnassa ei maaseudulla muita työntekijöitä kohta olekaan.
Huonomman vaihtoehdon mukaan lisätyöttömiä tulisi noin 45 000 ja työttömyys palaisi lähelle kymmentä prosenttia. Jos keskuspankit eivät onnistu rahoitusmarkkinoiden toiminnan turvaamisessa, lama syvenee tästäkin. Ensimmäisenä se näkyy niissä yrityksissä, joissa vienti ei vedä Yhdysvaltioihin ja Saksaan. Talouskriisin vaikutukset näkyvät kunnissa ensimmäisenä rakennusmarkkinoilla ja siirtyvät hetkessä koko infrastruktuuria ylläpitävään tekniseen osaamiseen, kaduista viemäreihin mutta myös tietohallintaan. Seuraavana tulevat palvelut ja ensimmäisenä koulut ja kaikkein vaikeimmat laitoshoidokit. Lainamarkkinat ovat kohta vaikeimmat koskaan kokemamme ja se näkyy myös pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa. Velan määrä ja hoito näkyy jokaisen yrityksen taloudenpidossa, mutta myös etenkin nuorten perheiden asumisessa. Palaamme vuoteen 1990 ja haemme keinoja selvitä asuntoveloistamme työttöminä
Noidankehä syvenee.
Jo nyt yli puolella yrityksistämme myynti ja tilaukset ovat vähentyneet puolen vuoden aikana. Samalla kansalaiset alkavat säästää menoissaan. Syntyy noidankehä. Rahan kierto hidastuu ja joulusta on tulossa köyhempi kuin aikoihin. Investointeja vähennetään ja alkavat lomautukset. Jo nyt kuluttajista liki puolet on vähentänyt reippaasti menojaan. Lama ei vai synny vaan se myös tehdään. Talouslamaa seuraa henkinen lama.
Työttömyys ei kasva kuten 1990-luvulla. Suuret ikäluokat jäävät edelleen eläkkeelle ja korvaavaa työntekijää on vaikea löytää syrjäisille maaseutualueille. Taas laman syyt ovat osin omaa kudelmaamme takavuosilta. Demareiden ja kokoomuksen aluepolitiikka ei kelpaa jatkossa keskustalle. Jokainen ymmärtää miksi, kun takana on rökäletappio omilla ydinalueilla.
Uuteen aluepolitiikkaan
Alkaa uuden aluepolitiikan kausi Suomessa. Sen käynnistää vaalitappion kärsinyt Keskusta. Samalla SDP hakee tukea suur-Helsingin rökäletappiolleen ja paineet hallituksessa kasvavat. Vihreä aluepolitiikka ei saa tukea nyt keneltäkään. Politiikka palaa politiikkaan. Se mikä sopii kokoomukselle ei käy nyt keskustalle. Keskustelu kuntien liitoksista on nyt vaikeampaa kuin koskaan. Kelvollisia vaihtoehtoja työttömyyden korjaamiseen ja työpaikkojen siirtymiseen oikeaan osoitteeseen ei tahdo löytyä. Työpaikat ja työttömät eivät nyt löydä toisiaan. Jälleen virhe lamaan on omaa politiikkaamme. Velkaantuneet kunnat ja kasvava tarve panostaa vanhusten terveyteen ja sosiaalityöhön ei toimi kun samaan aikaan on tuotettava vientiyrittäjyyttä ja haettava nuoria palvelualan hoivatyöhön ilman rahaa. Infrastruktuuri alkaa rappeutua sekin. Tämä on jo viides seuraus väärästä aluepolitiikastamme ja syy keskustan vaalitappioiden jatkuvaan kierteeseen.
Politiikka palaa politiikkaan
Kokoomus joutuu olemaan ahtaalla keskustan hakiessa paniikissa uutta aluepolitiikkaa ja puheet jatkuvista kuntien liitoksista nähdään vain ärsyttävänä punaisena vaatteena. Keskusta ei pysy hengissä myötäilemällä kaiken aikaa kokoomuksen ja demareiden aluepolitiikkaa. Helsinki näyttää sekin punaista valoa tälle politiikalle ja perussuomalaisten kannatus kasvaa joka suunnalla. Maakuntien Suomi ei enää niele Helsingin kasvua ja sen erkaantumista omille teilleen ulos maakuntien Suomesta. Jos uutta ei pian löydy, keskusta häviää joka vaalin ja seuraavat ovat jo kohtalokkaat. Vaihtoehto jossa aluepolitiikka siirtyy demareille ja kokoomukselle on kuntapuolueelle lopullinen kuolinisku. Tällaiseen kaiken keskittävään talousmalliin ei keskustassa lähivuosina suhtauduta suurella lämmöllä. Muutama kansallinen osaamiskeskus ja tyhjiin imetty maaseutu ei miellytä keskustalaisia äänestäjiä. Niiden historia on EU kautemme alussa ja Ahon hallituksessa. Kunta- ja aluepolitiikalla keskusta tuo politiikan jälleen laman ytimeen ja samalla koko ongelma nähdään aiempaa laajempana kansakunnan yhteisenä ohjelmana. Nyt se on ollut vain kaupunkipoliitikkojen leikkikenttä ja surullinen koko luonnonvaroistaan tunnetulle maaseudulle ja sen kaikille toimijoille.