Eurovaalien luonne
Uuden mediayhteiskunnan ensimmäinen asia oli vaalien luonteen muuttuminen muuksi kuin mihin ehkä alun perin edelliseltä vaalikaudelta oletettiin ja varauduttiin. Uutta suurta asiaa tuli koko ajan agendalle ja kokonaan unohtui edellisen vaalikauden puhutuin tapahtuma, protestivaalien tärkein gallupeja ensimmäisenä heilutellut skandaali, kolme vuotta yhtäjaksoisesti jatkunut mediamylläkkä vaaliemme rahoituksesta ja sen sotkut rötösherroineen ja -rouvineen. Uusi liike ei syntynytkään median tekemänä vaan pikemminkin siitä huolimatta kansanliikkeenä, uuden median ilmiönä ja osana sosiaalisen median globaalia liikettä, sosiaalisen median taloutta ja yhteiskunnallista paradigmaa.
Vanhat rötökset ikään kuin hukkuivat EU:n ongelmavaltioiden ja pankkien rahoituskriisiin, suomalaisen veronmaksajan rahojen käyttöön pelastamaan sellaisia pankkeja Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa, joiden luototus Kreikan, Irlannin ja Portugalin suuntaan oli siirretty EU:n vastuunkannon kautta koko unionille ja lopulta osaksi euron kriisiä. Eurossa kun oli tunnettu valuvika. Jonkun sekin oli kerrottava ja siinä on viides perussuomalaisten agendalle nostama asia.
Mittavia asioita agendalle
Impivaaralaiset eivät nosta agendalle asioita, joiden suuruus ja merkitys on tätä luokkaa maailman taloudelle, ei vain Impivaaralle Euroopan koilliskulmassa. Mediallakin on oltava kyky kritisoida journalismissa itseään ja sanomisiaan. Perussuomalaiset panivat koko hallituksen asiantuntijat tiukoille selityksineen ja selitykset olivat pääosin heikkoja, kestämättömiä. Se oli Soinin ja perussuomalaisten viides ansio.
Jakautuminen kahtia oppositioon ja hallitukseen oli lopulta odottamattoman jyrkkä ja pelasti vasemmiston ja demareiden alavireisen alun ja profiloi etenkin Jutta Urpilaisen myöhempää onnistumista. Kokoomuksen Jyrki Kataisen ja keskustan pääministeri Mari Kiviniemen ottama rooli vastuunkantajina oli näiden vaalien leimallisin piirre. Sen ylläpitäminen teki tästä parivaljakosta konservatiivisen oikeiston ja eristi sen tulevasta radikaalista oikeistosta.
Ero on kuin republikaanien ja demokraattien välinen kuilu Yhdysvalloissa. Hallituksen rakentelu siihen suuntaan on paljon vaikeampaa kuin radikaalin vasemmiston suuntaan. Ellei se olisi ryhdistäytynyt, kaikki sieltä olisi valunut Soinin laariin. Tämä oli vaalien jo kuudes Soinille kuuluva agenda ja ansio.
Se syntyi Soini lipsahduksesta ja vaalien viemisestä sen jälkeen eurovaaleiksi. Se helpotti jatkossa hallituksen rakentelua ja toi mukanaan demareille riittävän torjuntavoiton ja paikan radikaalin vasemmiston joukossa, josta feministivihreät olivat ajautuneet konservatiivien oikeistolaisten suuntaan, jonne kuuluvatkin. Vihaiset radikaalimiehet netissä hurrasivat. Aivan riippumatta siitä mikä heidän kuviteltu sosiaalinen tai ekonominen aemansa oli ja on tulevaisuudessa. Tässä ei voida palata 1970-luvulle enää ja tehdä luokkajakoja nostalgioiden marksismi-leninismiin edes Suomessa saati arabi-islamilaisilla alueilla Pohjois-Afrikassa. Järki käteen vihreät naiset tai Soininvaara vie teidät vielä syvemmälle suohon. Vaaleissa haastetaan konservatiivit eikä toista radikaaliryhmää. Herrojen kanssa ei pidä lähteä marjaan. Nyt meni marjat ja vasu mukana.
Konservatiivien tiivis rintama oikealla
Keskustassa ja kokoomuksessa haettiin torjuntavoittoa pysyen asiassa, joka ei ollut sittenkään kiistaton ja myös asiantuntijoiden kertomana hyvin ristiriitainen. Poliittinen retoriikka muuttui vakuutteluksi vastuunkantajana sellaisesta, jossa oli sittenkin useampia totuuksia ja äänestäjälle jätettiin tulkinta, kenen totuus on oikea ja uskottava. Tällaista “vakuuttelua” ja “ennustamista” vaaleissamme ei ole ennen ilmennyt ja se vei äänestäjät epävarmoiksi ketä äänestää ja miksi. Onko hallitus ehkä jo sovittu ja onko kaikki taas kerran teatteria. Kansan kahtijakoon ei tule korjausta jos Katainen ja Kiviniemi vaihtavat vain salkkujaan, epäiltiin.
Vanha konsensusajan henki heräsi ja sen ravistelu pois unestaan oli Soinin ja perussuomalaisten seitsemäs agenda ja ansio. Jonkun mielestä ehkä jopa tärkein. Vaaleilla oli taas panosta ja merkitystä, jokin voi sittenkin vielä muuttua. Sunnuntaina on syytä mennä äänestämään. Nyt äänellä on oikeasti merkitystä.
Gallupdemokratiaa ja väsymistä
Loppuvaiheessa gallupdemokratiassa epäselväksi jäi lopullinen uhri. Oliko se totuus, jota ei voitu oikein sellaiseksi osoittaa? Erityisen kiinnostavia olivat väitteet, joiden mukaan suomalaisten eläkevarat ja työllisyys, asuntovelallisten korot, olivat suorassa yhteydessä Kreikan, Irlannin ja Portugalin holtittomaan elämään ja sen tukemiseen. Sellainen on koulutetun kansakunnan kohdalla liian suoraan vedetty latu eikä mennyt perille ilman uskottavia asiantuntijoita.
Onneksi niitäkin nähtiin pari kappaletta kertomassa, mitä tapahtuisi jos kohtuullisessa kunnossa oleva pieni kansakunta nyt ottaisi vanhan valuuttansa käyttöön ennen täydellistä euron vararikkoa. Ei varsinaisesti mitään. Hieman korot ehkä aluksi nousisivat markkaa kellutettaessa mutta jatkossa olisimme Ruotsin tapaan omillamme, talouskasvu olisi jo nyt omalla valuutalla Saksan rinnalla hyvässä vauhdissa, eikä kukaan meistä olisi kuullutkaan vaaleissa Kreikasta, Portugalista, Irlannista ja kohta Espanjasta ja Italiasta. Ulkomailla liikkuessa valuuttana olisi sama luottokortti kuin nytkin.
Joidenkin mielestä apu sinänsä on jo turhaa ja johtaa vain tolkuttomiin verorahojemme haaskaukseen ja nekin vielä velaksi muualta hankkien. Yli varojensa eläneitä ja ahneiden pankkien korkeita korkoja hyödyntäneitä odotti joka tapauksessa velkasaneeraus. Oli niitäkin mielipiteitä, joissa eurosta irtautuminen olisi ainut pelastuksemme ja se tulisi suorittaa mahdollisimman nopeasti professori J.P. Roosin kuvaamana (HS 14.4).
Mielipide ei ole faktaa
Näitä väitteitä kukaan ei voi osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Ne ovat sittenkin vain mielipiteitä, mutta perusteltuja ja Soinin sekä perussuomalaisten agendalta vaaleihin tuotuja faktoja. Se ketä uskot liityy nyt puolueeseen, hallitus- tai oppositiopolitiikkaan, ei muuhun. Se ei ole tietoa vaan vallan käyttöä ja manipulointia. Näin vastuu jäi kuulijalle, äänestäjälle. Ja niin kuulukin jäädä. Demokratiassa äänestäjä on oikeassa ja sen jälkeen pulinat pois. Sen vaihtoehdon mukaan on elettävä ja nyt mukana on myös radikaali oikeisto, työväenpuolue vailla sosialisimia. Se kaatui Neuvostoliiton mukana ja nyt haetaan uutta talousmallia, sosiaalisen median taloutta ja paradigmaa.
Mitään ei ole ”pakko” tehdä tässä uudessa talousmallissa. Ei edes lukea pakkoruotsia, kuten Johannes Virolainen vaati vuoden 1968 peruskoulu-uudistuksessaan. Suomalaisuuden liitto kapinoi sitä vastan Suomen Kuvalehdessä (SK 15). Se että perussuomalaiset ottivat tämän ”pakon” agendalleen kuuluu juuri uuden paradigmaisen puolueen ja talousmallin sisäänajoon, ja on jo kohta yhdeksän. Ilman sitä sosiaalisen median tuhannet kulttuurit eivät meille avautuisi avoimen talouden mallilla. Tarvitsemme valtavan määrän kieli- ja kulttuuritaitoja jatkossa. Tälle vaiheelle, sen typeryydelle, me tulemme jatkossa hymähtämään ymmärtäen samalla tunnekielen (äidinkielen) merkityksen identiteetin luojana.
Todistettavat väitteet vähissä
Vain joitakin vaaliväitteitä kykeni varmistamaan juridisesti. Sellaisia olivat vaikkapa EU:n tapa rikkoa “no-bail-out” pelastusrengas sääntöään ja artiklaa 125. Saksassa sama päti myös heidän omaan perustuslakiin. Tässä väitteet ja vastaväitteet eivät ole aukottomia ja niitä pelin sääntöjä voidaan toki matkan varrella muuttaa. Sen sijaan vastuun siirtoa ja pankkien vastuita tilapäisessä ja pysyvässä vuoden 2013 talousvakausjärjestelmässä ei voi muuttaa puuttumatta Lissabonin sopimukseen ja se veisi liikaa aikaa Portugalin pelastusoperaatiossa. Näin demareiden hakema “muutos” oli turha poliittinen manööveri ja Kiviniemen kertomana oikea. Jälleen kuitenkin ”pakko” joka ei kuulu vaalien ohjelmaan muuten kuin vanhakantaisen konservatiivipuolueen sinne tuomana.
Mari Kivinimestä tuli tämän konservatismin airut pääministerinä. Se on kuulunut Suomessa aina juuri keskustalle, maalaisliitolle. Siksi Kiviniemi juuri valittiin keskustan johtoon. Sen turvin maalaisliitto-keskusta on säilyttänyt asemansa poliittisena vaikuttajana konsensuspolitiikassa. Nyt se on vaarassa purkautua ja demokratiamme alkaa jälleen toimia. Jälleen pisteet Timo Soinille ja perussuomalaisille.
Toimitusministeristö tuo Portugalin paketin aikanaan uudelle eduskunnalle, jossa gallupien mukaan sillä on niukka enemmistö. Samoin Saksan hallituksella on harkintavaltaa, jonka puitteissa Kreikan tukipakettia voidaan mahduttaa perustuslakiin. Kaikki ei ole mustavalkoista etenkin, kun päätökset on jo tehty ja kansa on niellyt syötin, aluksi ilman moottoria kulkevan auton nimellä euro. Sellaisella alamäki sujuu vielä helposti, mutta ylämäessä alkaa ongelmat. Euron tarina ei ole menestystarina ja siihen olisi kuulunut varautua ajoissa. Näin asiasta äänetetään meillä ikään kuin jälkikäteen, mutta samalla kymmenistä muista suurista kysymyksistä, joita radikaali oikeisto toi agendalle. Tämä on kymmenes perussuomalaisten tuoma ilmiö ja prosessi suomalaiseen politiikkaan ja sen käytäntöihin.
Pieni ihminen kateissa
Suomen historiallisista vaaleista ja niiden vaalitaistosta jäi vaikutelma, jossa pieni ihminen ongelmineen unohtui suurten asioiden alle ja niissä tehtiin mittakaavavirheitä asiavirheiden ohella. Aiemmin parlamenttivaalit olivat samalla lähiyhteisön ja maakuntien kuntavaalit, nyt ne olivat pikemmin europarlamenttivaalit, joissa Suomi näyttäytyi vedenjakajalla jopa kansainvälisenä vaikuttajana.
Näistä vaikuttajista kiinnostavin oli luonnollisesti perussuomalaiset, joita maailmalla leimattiin medioissa tyypilliseen tapaan kärjistäen ja hakien esimerkkejä omista kansallisista puolueista ja poliittista rakenteista. Sellaiset taas eivät oikein sovi suomalaiseen rauhalliseen mentaliteettiin, jossa suurin provokaatio on kettutyttöjen tapa tuhria suurella vaivalla pystytettyjä panderolleja. Tämä puolue ei ollutkaan oikein samaa mallia kuin maailmalta löytyvät häirikköryhmät.
Suomi ei ole kehkitysmaa vaan maailman johtava tietoyhteiskunta ja informaatiovirrat ovat saaneet nyt myös paikkansa politiikassa. Sitä kuuluu maailmalla seurata ja puhua Suomen mallista uuden paradigman kehittäjänä. Sosiaalinen media ja sen talous rantautui Suomeen juuri ennen vaaleja ja valtasi paikkansa perussuomalaisena liikkeenä. Median ei pidä pelätä että liike kaatuu Timo Soinin myötä. Timo Soinista voidaan valita huoletta maalle myös presidentti ja silloin haaste on heitetty amerikkalaisittain demokraattien radikaalilta siiveltä ja vastassa voi olla vain republikaani, kuka hän sitten onkaan. Mutta nyt käydään vaalit kerrallaan.
Pohjanmaalla hiihtäjälegenda Juha Miedon kuva oli vahingossa joutunut Piraattipuolueen ilmoituksen päälle. Oulun rotuaarilla viikonloppu oli normaalia rauhallisempi ja yksi tappelunnujakka, osuen vaalipäivien yhteyteen, on tilastollisesti odotettu ja niitä kuuluisi olla Suomessa viikonloppuisin paljon enemmän kun mitä nyt kirjattiin.
Puheenjohtajan oloinen puolue
Poliisi oli valppaana ja vaaliavustajat pitivät omat torialueensa mustasukkaisesti puhtaana etenkin saman puolueen kilpailevilta mainostajilta. Kun yli sata parlamentaarikkoa tulevana sunnuntaina vaihtuu, kilpailu mainospaikoista kävi kiivaana. Ikäviä ylilyöntejä oli lopulta vähän ja politiikka oli tullut politiikan sisälle perussuomalaiseen tapaan, maltillisesti. Puolueet olivat puoluejohtajansa oloisia ja näköisiä. Pieni notkahdus gallupluvussa muutti esiintymistä välittömästi monta astetta suuntaan tai toiseen. Suuren maailman meno oli saapunut suomalaiseen vaalityöhön ja se jopa näytti paikoin toimivan. Vaaliyönä meitä seuraa yli parisataa dipolmaattia ja toimittajaa maailmalta. Kamerat on kohdistettu Timo Soiniin. Jälleen kerran ansio, jolla on Suomen brändille valtava merkitys.
Aatteelliset erot kulkevat Suomessa pikemminkin puolueiden sisällä kuin niiden välillä. Se että nyt tällaista aatteen palon jälleen havaitsi, kiitos perussuomalaisten ilmestymisen poliittiseen tylsään elämäämme, oli tervetullut lisä ja politiikan toimittajat ympäri maailmaa olettivat suomalaisten heräävän maanantaina uuteen aikaan omassa tylsäksi usein luonnehditussa maassaan Belgian rinnalla.
Perussuomalaiset paikan päällä nähtyinä eivät vaikuttaneetkaan kovin äärioikeistolaiselta joukolta vaan pikemminkin leppoisilta ja Timo Soini liiankin fiksulta ja rauhalliselta ollakseen vallankumouksellinen agitaattori. Suomalaiset brändin rakentajat eivät ole nyt ajan tasalla.
Korporaatioita rakastava alusmaa
Hänessä vaikutti olevan hyvinkin diplomaattista ja sovittelevaa pääministeriainesta tähän suomalaisten tylsään poliittiseen ilmapiiriin. Siinä aggressiivisimmin esiintyvät politiikan toimittajat ja televisiokeskustelujen vetäjät, osa jopa hysteerisesti puoluettaan tukien. Eletään 1980-luvun konsensuhengessä ja uuden tulo pelottaa jo viran puolesta. Kun haastateltavana on entinen ylen pääjohtyaja Jungner, nyt demareitten puoluesihteerinä, rivitoimittaja kumartaa liiankin syvälle puoluetoverilleen samaan aikaan kun Timo Soinia hiillostetaan ja hänen partnerinsa haastetteluun jätetään talon ala-aulaan sopimattomana oman televisiokanavamme tenttiin. Soinin tietä on kivetty ja miestä kivitetty mutta se kuuluu juuri suomalaiseen tapaan kuritta sitä mitä rakastaa.
Tenteissä Timo Soinin oloinen rauhallinen puhuja rentoutti ilmapiiriä ja sai aikaan joskus jopa naurun remahduksia. Vihreiden ironia ja ilkeily toi mukanaan taas tutun kireän suomalaisen kiusaamisen ja naiset sen osaajina. Kiviniemen ja Urpilaisen välit olivat jäädyttää kotisohvalla tunnelman liiankin kotoisaksi. Tokaisu kuullun ymmärtämisestä oli toki Urpilaiselta opettajana Kataiselle ihan oikein osunut napakka oikaisu. Katainen ei siihen leikkiin ryhtynyt, ei provosoitunut.
Ruotsalaisten toimittajien tulkitsemana perussuomalaiset ovat erityisen suomalainen ilmiö ja kaipaavat takaisin ruotsalaisten tapaan turvalliseen “kansan kotiin” pois seikkailupolitiikasta välimereisten kulttuurien ja euromaiden kanssa kisailemasta pienen valtionbudjettinsa kanssa puuhastellen ja mahdottomia itsestään kuvitellen. Se oli ensiarvio ja suomalaisten antama. Jatkossa se syvenee ja osoitta journalismin taidot naapurilla.
Hoitakoot saksalaiset ja ranskalaiset pankit riskinsä, ei suomalaiset veronmaksajat, eläkeläiset ja pientuloiset ihmiset. Tai päinvastoin, me kannamme vastuun jopa muista välimereisistä kulttuureista, jos se vain on meidän hoidettavissa. Se on vastuunkantoa laivanvarustajista ja tyypillistä lakia ja valtiota, korporaatioita rakastavan, emävaltion alusmaan kansalaisen elämää. Jos se ei johda tulokseen, “so what”.
Poissa suuret avaukset
Television neljän kanavana kautta syntynyt kuva puoluejohtajistamme oli loppua kohden vaali-intoa liki latistava ja edes huolella valmisteltu ja pohdittu toimittajatyö ei tuonut odotettuja suuria avauksia. Kolme kuukautta gallupeja iski poliittisten vaikuttajien mielialoihin ja hapot tuntuivat pohkeissa. Kaikki oli opittu jo ulkoa. Suuri avaus tulee vasta seuraavissa vaaleissamme.
Parhaat tekstit löytyivät netin sisältä, jossa tuhannet ihmiset kertoivat osaamisensa ja paikoin se näytti ylittävän poliitikkojen välittämän tiedon. Se ohitti tyhjän puhumisen ja tarjosi mielikuvien ja tunnelmien sijasta myös täyttä faktaa. Tässä merkityksessä nämä vaalit olivat myös Suomessa ensimmäiset oikeat nettivaalit ja sosiaalinen media oli niissä myös mukana ja varmasti keskeisenä vaikuttajana. Näin voidaan suurella syyllä olettaa vaalien äänestysaktiivisuuden nousevan paria aiempaa vaalia korkeammalle ja myös nuorten osallistuvan nyt vilkkaammin vaaleihin.
Kaikki on vielä mahdollista
Kertoivat gallupit mitä tahansa, vaalien tulos on edelleen täysin auki. On hyvinkin mahdollista, että asiansa osaava nettinuoriso saa viime hetkellä liikkeelle sellaisen vyöryn, joka muuttaa vaalien suunnan kokonaan toiseksi kuin mihin viimeisimmät gallupit osoittavat. Televisioväittelyissä perussuomalaisten kannattajat, aggressiiviset nuoret miehet, osoittivat poikkeuksellista aktiivisuutta juuri Soinin äänestämisessä aina kärkeen väittelytaidoissaan.
Kun perussuomalaisten kannatus on lisäksi tasaista ympäri maan, äänet eivät mene hukkaan ja puolue hyötyy myös vaalijärjestelmästämme etelässä, jossa vaalit lopulta ratkaistaan. Suurin puolue on se, joka saa eniten edustajia, jolloin neljä suurinta liikkuu 36-44 edustajan välillä. Erot ovat näin muutaman kansanedustajan luokkaa, jolloin viimeiset paikat ratkaisevat lopulta, mikä puolueistamme on suurin.
Nettiäänestyksissä perussuomalaisten ero muihin puolueisiin oli suuri ja syntyi jo ennen kuin Soini oli ehtinyt sanoa yhtään mitään tai oikeammin hänelle oli annettu puheenvuoroja. Odotetusti “hitaimpia” olivat keskustan ja Kiviniemen äänestäjät.
Näin Soini sai oleellisesti enemmän nettikannatusta ja se oli havaittavissa myös sosiaalisissa medioissamme. Se kielisi yllätyksestä, jossa suomalaiset heräävät maanantaina todella uuteen ja erilaiseen Suomeen, ei niinkään impivaaralaiseen kuin postmoderniin ja aidosti verkostoituvaan, uuden median ja yhteisömedioitten yhteiskuntaan, sosiaalisen median talouteen. Tällöin maailman mediat kertovat Suomesta ja suurin otsikoin. Ensimmäisen kerran poliittisen elämämme historiassa.