Quis custodiet ipsos custodes? – Kuka valvoo itse valvojia?
26.10.2008 – 18.02.2023
Vaalit ja vaalikoneet tulivat mukaan testaamaan yhtäällä kannatustamme ja antamaan äänestäjille sopivia vaihtoehtoja arvoäänensä arvonnassa. Itse tutustuin vaalikoneeseen ensimmäisen kerran ollessani kuntavaaliehdokkaana Forssassa paikallisen Keskustan ehdokkaana.
Pidin itseäni kuitenkin sitoutumattomana ja Sirkka-Liisa Anttilan ahkeran työn tuloksena vaaleihin suostuneena listan täytteenä. Kukaan ei Forssassa minua tuntenut enkä minä forssalaisia.
Olin Forssassa asuva muukalainen, jonka duunipaikka oli naapuripitäjään aikanaan hajasijoitetussa MTT:n (Luke) duunareitten tuntemattomassa, maaseudun akateemisessa harmaassa massassa.
Heidät oli joskus 1970-luvun hajasijoituksen huumassa saatu häädettyä pääkaupunkiseudulta Lounais-Hämeeseen, tuhansien hehtaareiden kartanon maille niitä tutkimaan ja viljelemään, rakentamaan laboratorionsa Porin tien varteen, kaukana kaikesta.
Sata kilometriä Helsinkiin tai paremminkin Vantaalle ja lentokentälle, henkireikään maailmalle, sama matka Turkuun ja Tampereelle. Viiden maakunnan rajalla, ei oikein kenenkään maalla, Forssan talousalueella Lounais-Hämeessä. Huonosti maantietonsa lukenut sijoittaa Forssan ruotsinkieliseen rannikkoon ja erehtyy perusteellisesti. Forssan nimi ei käänny alkuperäiseltä hämäläiseltä alkuunkaan kuten kuvittelisi.
Sen sijaan naapuripitäjissä on runsaasti karjalaisia evakkoja, valtaosa Viipurin ympäristöstä, ja nämä sotkivat niin ikään karjalaisen Johannes Virolaisen pään tämän sijoittaessa vuosisataisesta perinteestään tunnetun maatalouden tutkimuskeskuksen laboratorioineen Forssan talousalueelle, Jokioisten kuntaan ja Tammelan emäkunnan naapuriin.
Se että vieressä oli pihtisynnytyksellä aikanaan syntynyt Forssa, punaisine tiilirakennuksineen teollisuusalueen historiasta kertoen, on muistoa suomalaisen ja pohjoismaisen historian yhteisistä jäänteistämme. Ei toki tästä ajasta ja tähän aikaan myös sopeutuenkin.
Näin syntyi Suomen akateemisin maalaiskunta, jolloin Jokioinen sai liki tuhat uutta veronmaksajaa perheineen. Vasta 1990-luvun alussa käynnistimme tutkimukset, jossa selvitettiin muuton kokemuksia ja seurauksia sekä Turun että Tampereen yliopistojen yhteistyönä. Toinen tutkimuksista eteni jopa väitöskirjaksi saakka.
Olin aiemmin tutkinut Raahen kaupungin kohdalla opiskelijoitteni kanssa Rautaruukin muuton seurauksia. Kokemuksia kaupunkiympäristössä ja maalta suurena joukkona muuttaen pienen kaupunkikeskukseen. Aiemmin olin tutkinut mm. tekoaltaittemme rakentamisen aiheuttamia traumoja allasalueilta muuttaneiden kertomuksina.
Niitä vertailin toki myös vastaaviin muuttoihin muualla maailmalla esimerkkinä vaikkapa Voltan ja Kariban valtavat tekojärvet Afrikassa. Nyt näitä muuttajia tulee vaikkapa Ukrainasta myös meille Suomeen. Maailma on tulvillaan juurettomia muuttajia, pakkomuuttajia.
Se näkyy vaikkapa tulevissa vaaleissamme ja poliittisten liikkeitten synnyssä. Suomessa Veikko Vennamo perusti puolueen, jonka alkuna olivat Karjalan evakot. Tänään puolue tunnetaan edelleen kiinnostuksestaan juuri muuttajiin, usein juuri pakkomuuttajiin samalla. Maapallomme on täynnä juurettomia kiertolaisia, maahanmuuttajia tai vailla pysyvää kotimaataan.
Syntyi käsite juurista, paikkaleimautumisesta ja spatiaalisesta identiteetistämme. Ilmiön poikkitieteinen käyttö muutti myöhemmin omaa maailmankuvaamme ja aloimme laatia mm. sukututkimuksiamme kylätutkimusten rinnalla.
Pakkomuutto on tapahtumana kokonaan jotain muuta kuin tavoitehakuinen muuttoliike. Samoin vastaanottavat alueet ja lähtöalueet poikkeavat toisistaan valtavasti muuttoliikettä ”niskasta nostaen” tutkittaessa. Ilmiön tutkimisessa tarvittiin tietokonetta ja matematiikkaa, algoritmeja sekä monimuuttujamenetelmiä muuttajien vastauksia analysoitaessa.
Ilmiö liittyi tänään postin kantamaan Helsingin Sanomien (17.02 2023) teemanumeroon (Nro: 1/2023) matematiikasta, tieteistä tärkeimmästä. Tekoälybuumi ja Einstein näyttämässä minulle kieltään vihkosen kansikuvapoikana, on osa matematiikan kiehtovaa historiaa sekä kyvystämme ymmärtää myös universumia.
Sen sijaan ymmärrämme kaikkein kehnoimmin itseämme ja se näkyy myös vaaleissamme ja osallistuessamme hoitamaan tarvittaessa demokratian ylläpitämiseksi vaadittavaa luottamustehtävää, ainakin nyt yhden kauden verran, jos äänestäjämme näin ovat päättäneet. Demokratia on tänään haastettu ja kriisissä sekin. Eurooppaa vaivaa, jälleen kerran, sota ja sen tuomat onnettomuudet juurettomine ihmisineen.
Omalla kohdallani saatoin osallistua vaaleihin ilman riskejä joutua osaksi forssalaista kaupunginvaltuustoa. Kukaan heistä ei voinut tuntea outoja akateemisia tyyppejä hoitaen virkaansa pakkomuuttajien joukossa, muistuttaen hieman Karjalan evakkoja Viipurin naapurista alueelle asettuneena.
Vihanpito kuntien välillä oli tyypillistä ja akateemikot naapuripitäjän tiedeyhteisöstä outoja eläjiä vahvan vasemmistolaisessa Forssassa, pihtisynnytyksellä aikanaan saksalaisjuutalaisen Wahrenin synnyttäessä kutomoteollisuuden punatiilisiä ”pajojaan” Loimijokivarteen Kuhlankosken partaalle ne pystytellen. Samoin syntyivät monet puuta jalostavat teollisuusalueemme, hakien paikkansa kosken partaalta, energiansaannin näin turvaten.
Toki suurimmat syntyivät jokisuistoon hedelmällisen deltan alueelle ja samalla metropoleiksi kasvaenkin. Valtaosa näistä hukkuisi, jos jäät napa-alueiltamme alkaisivat sulaa. Saisimme evakkoja enemmän kuin mitä ikinä olemme uskoneet mahdolliseksi. Siihen on hyvä varautua ajoissa. Kirjani Arctic Babylon I, II, ja III ovat tämän ajan synnyttämiä ja varoittavat tulevasta. Ennusteet näyttävät toteutuvan nopeammin kuin olemme laskeneet. Babylon käsitteenä ei lupaa mitään erityisen hyvää ihmiskunnalle.
Olen tähän, itselleni tänään niin rakkaan talousalueen historiaan jo niin usein puuttunut, etten nyt erehdy toistamaan samaa tarinaa suomalaisesta teollistumisemme historiasta. Oleellista tässä on ollut dynaamisuus, poliittisen toiminnan vilkkaus ja voima, etenkin vasemmiston kohdalla ja myös ääriliikkeinä, sekä samalla maaseudun ja kaupungin välisen liki traumaattisen suhteen syntyminen. Mukana on myös perinteisesti populistista liikehdintää ja levottomuutta.
Forssassa asenteet olivat maaseudun ja maatalouden tutkijoitten suuntaan poikkeuksellisen jyrkkiä. Sitä lisäsi muuttajien akateemisuus. Syntyi kupla, jota tuki pakkomuuttojen ja muuttajien tapa umpioitua omaksi yhteisökseen hieman samaan tapaan kuin Raahessa aikanaan.
Olkoonkin etteivät raahelaiset muuttajat olleet akateemikkoja. Omalla kohdallani oli sovittu, ettei muuttoni ja oleskeluni tarvitse jatkua kauan yli niiden vuosien, jolloin Suomi on liittynyt EU:n jäseneksi ja avainrahoitukset luovalle ja innovatiiviselle maaseudulle ja maataloudelle on esimerkein hoidettu MTT:n avustaman ja tavalla, jossa mukana ovat myös alueen yrittäjät, maatalous, Loimijokilaakso ja mieluiten puoli Eurooppaa ja Kiina sen ohella (European rivers network, Susdev China).
Agronet ennen internetiä olisi hyvä sekin hoitaa ennen poistumistani Loimijokilaaksosta. Yhteydet globaaliin maailmaan ja sen avainosaajiin oli syytä hoitaa klusterirakentein ja verkostotaloutta apuna käyttäen. Keinot olivat vapaat ja ensimmäinen keksimäni syntyi kuntien järjestämän ideakilpailun kautta, leviten agropolis strategiana ja kirjana (Agropolis Strategy) kaikille mantereille, mutta ei Loimijokilaaksoon. Joetkin alkoivat puhdistua, mutta ei Loimijoki. Kieltään minulle näyttävä Einstein oli hänkin väärässä monessa asiassa, jäi ilman opettajan palkkaa, eikä ymmärtänyt loppuun saakka ydinvoiman käyttöä ja sen riskejä.
Teoriat ja niiden käyttö olivat hänelle hankala oivallettava, siinä missä tänään tapamme laskea vettä varoen sähkökiukaalle. Ihmisillä on outo tapa hukuttaa Sompiossa useita kyliä veden alle, saadakseen halpaa sähköä tai pelotella toisiaan räjähteillä, joiden voima riittää hävittämään elämän maapallolta moneen kertaan.
Kunta ja sen vauraus ratkaisee vaalikoneessa puolueesi
Vaalikone ja sen profiilit – ketä äänestäisin ja miksi
Olen siis mukana vaaleissa vuonna 2008 Suomen Keskustan ehdokkaana. Syy tähän on se, että uskon tuntevani kohtuullisen hyvin kunnallispolitiikkaa ja -hallintoa kymmeniä kunnanjohtajia ja kuntien virkamiehiä kouluttaneena professorina (suomeksi opettajana yliopistossa) ja tutkijana. Viimeisimmät vuodet siellä ovat olleet kuntayhteistyön järjestelyä, palveluvarustuksen kohentamista ja muutokseen varautumista.
Hybridiyhteiskunnan synty (kouristelu) oli avattava ymmärrettävällä tavalla ja uuteen tilanteeseen varautuminen ikääntyvän kansakunnan palvelussa osana ilmastomuutosta. Mukaan oli tullut samalla mutkikas nuorten pahoinvointiin liittyvä ongelmien hälyttävä hoito.
Omalla kohdallani opiskelu kentällä käynnistyi Pohjois-Karjalassa jo vuonna 1989 jonne muutin Brysselin kautta ja ensin opiskellen perusteet tulevaa EU jäsenyyttämme varten. Siis liki vuosikymmen ennen jäsenyyttämme.
Minulla oli kaksi tohtorin tutkintoa, jotka sopivat kuntien laaja-alaiseen toimintaan ja sen ymmärtämiseen, jolloin on oltava ainakin käytettävissä tehtävään. Valinnanhan tekevät sitten lokakuun lopulla forssalaiset äänestäjät ja oma velvollisuus on sillä hoidettu.
Vaalikone apuna vaaleissa
Tätä tehtävää varten täytin ehdokkaan vaalikoneen kysymykset perusteluineen niin Yleisradion kuin MTV 3 pyynnöstä.
MTV 3 vaalikoneen tultua käyttöön, menin ja täytin sen uudelleen nyt äänestäjänä muistamatta, kuinka olin aiemmin ehdokkaana vastaillut kentässä, jossa vastausten painoarvo ja liukuma oli vapaa asenteiden ja arvojen “voiman” tulkinnassa.
Kun en ole mahdottoman ääripään ihminen asenteiltani, tutkijan luonteen mukaan, käytin lähempänä keskiviivaa olevia vastausvaihtoehtoja, kuin heitellen kovin helposti mustavalkoisia vastauksia tai valheita äänestäjiä kosiskellen. Olin siis rehellinen oma itseni. Tutkijana en oikein muuta osaisikaan, vaikka minulla sekä luonnontieteiden että ihmistieteiden tohtorina olisi ollut mahdollisuus myös kalastella suosiota. Manipuloida vastauksiani tavalla, joka vastaa tiedettyä keskiarvoa. Pääosa vanhoista ehdokkaista tekee nyt juuri niin. Muistakaa tämä, kun vastaatte!
Teidän vastauksenne tiedetään toki jo etukäteen jakaumineen. Suurimpia jakaumia ja ryppäitä kalastellaan loppuun saakka. Näin valittavien edustajien omat arvot muuttuvat kuukauden aikana laidasta toiseen. Niitä kun on mahdollista itse muuttaa tulostaan parantaakseen. Tässä loppukiri on tärkein. Oleellista on saada juuri se lopullinen yksi ääni, sinun äänesi. Ei sitä toista vaihtoehtoa. Meillä kun on vain yksi ääni käytettävissä.
Äänestä itseäsi kehottaisi vaalikone
Kun yli 20 vastausta oli täytetty, katsoin tulokset Forssasta ja kas, olin kärjessä. Olisin siis itse äänestänyt itseni, mutta en toki 100 % tuloksella. Aivan kantapäillä kolkutteli viisi muuta keskustalaista ehdokasta ja pian sen jälkeen kolme kokoomuslaista, vihreä ehdokas ja pari demaria.
Aika kaukana seuraavat etenkin ääripään vasemmiston ehdokkaat, mutta kyllä heitäkin olisi läpi mennyt minun arvoillani. Mutta kovasti olisi karsintaa syntynyt Forssan nykyiseen valtuustoon.
Valitsematta olisi jääneet kaikki kärkinimet
Valitsematta olisi jäänyt liki 80 % nykyisistä valtuutetuista, mukaan lukien kaikki kärkinimet. Olenkin aina ihmetellyt forssalaisen taloudenhoidon ja politiikan ahdistavaa ja itselleni omalaatuisella tavalla vierasta kulttuuria. Nyt siihen tuli vastaus. Meidän arvomme ja asenteet eivät mene yksiin nykyvaltuuston osalta, ja hankausta on etenkin sen kärkinimiin.
Vaalikoneeseen vastataan myös tuntien omat äänestäjät. Epärehellinen poliitikko ei ole aivan vieras ilmiö suomalaisille. Näin vaalikoneesta tulee viihdettä. Sellaisena sitä ei pidä ottaa, vaan tehdä vertailua kansallisesti, jolloin samalla yhteiskunnallinen ja alueellinen oppitunti alkaa muistuttaa tutkimusta, josta samalla oppii ja paljon. Jos samalla tuntee Suomen kuntia tai pitää avoinna kuntaliiton kuvauksia kunnistamme.
Mikäli nykymeno saa jatkua, vanhoja nimiä valitaan jatkoon, en saa montaakaan ääntä. Jos taas olen mukana valittujen joukossa, silloin tuuletetaan koko valtuuston nimekkäitä kärkinimiä ulos. Tämä tulos on vaalikonetta tulkiten itsestään selvä. Forssa ei ole mennyt lamaan ja talous ahdinkoon, väki vähentynyt ilman poliittista syytä ja vastuunkatoa. Se mitä paikallinen opponenttini, Leo Leppänen kirjoittelee, on valitettavan usein totta vanhalta ja kokeneelta virkamieheltä. Leppänen tuntee joukkonsa liiankin hyvin. Minä en heitä tunne ja toimin poliitikkona väärin vastaukseni asemoiden. Forssan Lehden sijaan olen kirjoitellut maakuntalehtiin ja Helsingin Sanomiin. Hämeen Sanomat ei kaupunkilehtenä julkaise yhtään kirjoitustani. Se on ongelma, oli vaaleissa sitten puolue mikä tahansa.
Forssan keskustalaiset Haukiputaan demareita
Jatkoin analyysiä ja siirsin omat vastaukseni edellisen kotikuntani Haukiputaan vaalikoneeseen Oulun ja yliopiston kampusalueella asuen. Tulos oli uskomaton. Kärjessä oli toki keskustalainen, mutta nyt kahdenkymmenen kärkihakijan joukossa oli liki puolet demareita. Jopa enemmän kuin keskustalaisia ja kokoomuslaisia, täysin toisin kuin Forssassa.
Miksi hyvin menestyvän maan rikkaimman talousalueen Oulun ja sen demareiden arvot ja asenteet ovat niin erilaiset kuin Forssassa? Miksi nämä ihmiset ovat ylipäätään samassa puolueessa? Haukiputaalaisten demareiden kuuluisi olla Forssan keskustassa. Tai päinvastoin. Haukiputaalla jopa 60 % olisi saanut jatkaa valtuustossa omilla arvoillani. Meidän on syytä pohtia arvojamme muuttaessamme paikkakunnalta toiseen Suomessa. Ne eivät ole samassa puolueessakaan likimainkaan samoja.
Iisalmessa kaikki kelpaisivat
Jatkoin analyysiä heittäen vastaukseni synnyin kuntani Iisalmen valtuustoon. Sielläkin muutos olisi ollut raju, mutta ei niin mahdoton kuin Forssassa. Liki puolet olisi vaihtunut, mutta tasaisemmin ja omia asenteita ja arvojani lähellä olevia olisi ollut jokaisessa puolueessa. Kärkinimi meni jopa ohi oman osumatarkkuuden Forssassa. Iisalmessa olisin joutunut äänestämään häntä enkä itseäni. Hän siis osui lähemmäs sitä maalia, johon olin ehdokkaana arvoni ja asenteeni vaalikoneeseen syöttänyt. Huikea suoritus.
Savolainen tapa asettaa arvot ja asenteet ei ole niin kiinni puolueessa kuin Pohjanmaalla ja Hämeessä, eikä ääripään arvoja suosita. Prosentit olivat omiani vastaavia koko tulevalla valtuustolla yli 80 %:n osumatarkkuudella. Diplomaattinen savolainen henki näkyi ja asiat eivät ole mustavalkoisia Iisalmessa. Tämän nähtyäni iski koti-ikävä. Jopa Turun vaalikone antoi minulle valtuustopaikan, jossa viimeinenkin valittu ylitti 79 % rajan. Tampereella jäätiin pari prosenttia, mutta ei toki enää Helsingissä. Menestyisin poliitikkona kaupunkikunnissa ja pääkaupunkiseudulla etenkin erityisen hyvin. Forssassa ja Hämeenlinnassa en juuri lainkaan.
Kun on enemmän ehdokkaita, on myös enemmän varaa mistä valita itselleen mieluisa. Helsingissä olisin todennäköisesti mennyt läpi. Ainakin mahdollisuus olisi ollut paljon suurempi kuin Forssassa. Maan köyhimmässä ja vanhoillismassa kunnassa mahdollisuuteni tulla valituksi omilla arvoillani olisi ollut liki nollassa. Kunnan löytää helposti tarkastellen kuntaliiton esitteitä. Jos omat prosentit alkavat olla siellä korkeita, on viisasta muuttaa sinne. Älä kiusaa itseäsi seutukunnassa, jossa sinusta arvoinesi ei varmasti pidetä. Varmista tämä vaalikoneen avulla ennen muuttoasi.
Puolueella ei ole merkitystä mutta kunnalla sitäkin suurempi
Puolueella ei näytä Suomessa olevan minkäänlaista merkitystä valitessamme ehdokasta noudattaen omaa arvo- ja asennemaailmaamme. Sen sijaan alueella ja niiden talouden hoidolla on huikeita eroja, ja selittävät kyllä miksi on äänestetty niin eri tavalla, ja tulokset ovat johtaneet masentavaan talouden kurjistumiseen tai vastaavasti nousuun joskus vuosikymmeniksi eteenpäinkin.
Talouden ja sosiaalisen pääoman muisti ovat demokratiassa valtavan suuri yhteinen asia ja sen ymmärtäminen on äänestettäessä elintärkeätä. Jos muutosta tahdotaan todella, se ei synny jättämällä äänestämättä tai äänestäen kuten aina ennekin.
On syytä seurata ja analysoida millaiset juuri omat asenteet ja arvot tuovat alueellisia eroja maamme kuntien välille. Vauraus ja hyvinvointi ei synny ilman koulutettuja ja kokeneita päättäjiä.
Forssan valtuusto ei ole ollut ikinä erityisen hyvä kouluttaja eikä sitä ole myöskään pitkät juuret samoilla asuinsijoilla. Sen sijaan ihmiset viihtyvät siellä keskenään. Ja tämä on vaalien tärkein tehtävä. Ei talous ja vauraus, hyvinvointi vaan yhteisöllinen perinne.
Maailma muuttuu ja se on opittava itse mukana eläen sekä asuinpaikkaa moneen kertaan muuttaen ja samalla opiskellen. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen yhteisten asioiden hoidossa on liian hidas ja kallis tie kuntataloudessa. Näin niin Forssan kuin Hämeenlinnan menestyminen vaatii ulkopuolisia avukseen. Hämeenlinnassa se on rautatie Helsingistä Tampereelle. Ei enää Hämeen Härkätie. Sen suunta on väärä.
Kärkiosaajat läpi asiantuntijoiden avulla ja heitä kuullen
Iisalmesta läpi olisi omilla arvoillani mennyt myös entinen ministeri Seppo Kääriäinen komeasti sijaluvulla 17 ja yli 82 % osumatarkkuudella. Vaihtaa ei olisi tarvinnut myöskään pääministeri Matti Vanhasta. Hänkin olisi maltillisena vaihtoehtojen pohtijana mennyt läpi omilla arvoillani kirkkaasti. Professorin pojalla on analyyttinen tapa toimia ja se on hänen vahvuutensa. Ääriratkaisuja varotaan ja diplomatia tulee mukaan, kun tilanne on tiukka. Visiot tulevaisuudesta ovat ammatti-ihmisten antamia. Vuonna 2023 Vanhanen ei ole enää käytettävissä vaaleissamme. Tuolloin myös moni muu Keskustan avainpoliitikko on jättämässä leipäpuunsa.
Seppo Kääriäinen, koulukaverini Iisalmesta, on taas puolueensa entinen sihteeri ja tutkimuspäällikkö, strategi viimeisen päälle. Olisi omituista, jos hän olisi tullut heitettyä ulos valtuustosta omilla vastauksillani. Niin hyvin entistä koulukaveriani toki tunnen. Olen ollut tukijana ja dosenttina yli kolme vuosikymmentä sosiologian ja politiikan tutkimuksen laitoksella Turun yliopistossa. Sellaisessa ajassa politiikan tuntemus jää jo uniinkin. Etenkin kun taustalla on Oulun teknopoliksen antama koulutuskin ja ensimmäinen väitöskirja valmisteltu Kalevan lehtitalossa kirjoitellen.
Ole tarkkana ja analysoi ennen kuin menet ja annat äänesi
Vertailkaa vastauksianne ja pohtikaa, miten ne sopivat eri puolelle Suomea. Kuinka hyvin valtuutetut ja kansanedustajat, ministerit menestyvä ja ovatko oikeita juuri tähän aikaan ja paikkaan äänestettäviksi.
Menestyneen alueen poliitikoilla ja yhteisten asioiden hoitajilla on aina jotain muutakin takanaan, kuin ainoastaan sellainen kokemus, joka on haettu kansalasikuntona ilman pitkän linjan opiskelua alan ammattilaisten ohjaamina, sekä mieluiten tarvittaessa maan rajojen ulkopuolella.
Annan itseni mieluiten lääkärin operoitavaksi tohtorina, kuin jättäytyen kadun miehen ja duunarin hoitoon, oli hän muuten miten mukava ihminen tahansa ja manipuloi kuinka taitavasti. Puolue kun ei näytä merkitsevän pätkääkään, kun teemme valintojamme yli kuntarajojen vaalikoneessa ja vertaillessamme menestyviä kuntia kehnosti menestyviin.
Mutta aina takana on hyviä ihmisiä ja varmasti koulutettuja, jos aluetalous on vahva. Tällöin on helpompi muuttaa omia asenteita kuin asuinkuntaa ja valita uusi valtuutettu, joka vastaa varakkaan alueen menestystä myös arvoiltaan. Ellei nyt pidä köyhyyttä erityisen tavoiteltavana arvona.
Hyvät ajat takana – kivireki vedettävänä
Jatkossa joudumme yhdistämän kuntien kulttuureja, hylkäämän puolueet ja jakamaan vain aluetalouden yhteistä etua ja nyt myös lasten ja nuorten hyvinvointia rajusti parantaen. Yhdessä vanhusten kanssa ja varmistaen sellainen tulevaisuus, jossa ääripään ihmiset eivät ohjaile meitä valtuustoissa, eivät hae kaksoisagentteina omaa tai kuppikuntansa etua itsekkäässä menossa. Sen aika on ohi ja edessä on vahinkojen laskujen maksu murheellisten tapahtumien jälkeen.
Kuralla oleva talous on saata kuntoon ja yhteistyö pelaamaan kuntien rajoja sen enempää pokkuroiden. Lentokorkeudesta katsoen Hämeen korpimailla ei näyttäisi olevan tärkeitä suojeltavia kuntarajoja. Loimijoki näyttäisi laskevan Loimaan kautta kohti Satakuntaa ja Kakkostie kulkevan Someron kautta Karkkilaan ja olevan elintärkeä myös heille.
Jos jään valitsematta valtuustoon, eikä minua tarvita kuntien yhteisissä päättävissä elimissä, saan jatkaa tiedettä ottamatta vastuuta paikallisesta menosta. Jos taas saan sen tehtävän ja luottamuksen, minun ajastani huomattava osa suuntautuu sen jälkeen yhteisten lounaishämäläisten asioiden hoitoon, ja se on muualta poissa. Järkevästi ajatellen se ei ole minulle ja työlleni, uralleni ja asiantuntemukselleni edes eduksi, siinä ei ole mitään erityisen hohdokasta, päinvastoin.
Mutta kun kansakunta on verorahojaan käyttänyt minunkin koulutukseeni, on oltava ainakin käytettävissä laman alkaessa ja sen merkkien jo näkyessä koko kansakunnan yllä. Toivon hartaasti, että mukaan saadaan yhä enemmän altruistisia, epäitsekkäitä nuoria, joita voimme kasvattaa vastuun kantajiksi turvallisempaan Suomeen. Vuonna 2023 meillä tulee olemaan puolueittemme johdossa ja ministereinä nuoria naisia ja hyvä niin. Tämä päämäärä asetettiin jo 1980-luvulla, istuessani korkeakoulu- neuvostossa, maan hallituksen työrukkasessa yliopistojen ja korkeakoulujen suuntaan.
Kansainvälisen median ankara Suomi kuva
Se mitä tänään tapahtuu kouluissamme ja mitä tapahtui syksyllä 2008, tahtoo meiltä unohtua. Näin erityisesti nyt vaalien alla ja pohtiessamme, onko tämä aika, vuosi 2023, jotenkin kovin erilainen kuin syksy 2008.
Forssalainen poliitikko (SDP) Ilkka Joenpalo kirjoittaa syksyllä 2008 (FL25.9. 2008) kuinka Kauhajoen surulliset tapahtumat ovat muuta kuin hallituksen toimien aiheuttamia, eikä maan hallitusta tulisi niistä syyllistää. Mutta toisaalla hän jatkaa kuinka hallitusta tulisi kritisoida sekä katsoa mihin kilpailuttaminen voi pahimmillaan johtaa. Kirjoituksessa puhutaan poliittisista valinnoista, jotka ovat johtaneet traagiseen massamurhien sarjaan nuorten koululaisten joukossa. Ilkka Joenpalon arvio on kohtuuton.
Ulkomaisissa medioissa Suomea on arvioitu kokonaan toisin. Kun maatamme katsoo kauempaa, syntyy todennäköisesti oikeampi Suomi kuva. Ainakin se on sellainen, jonka nyt sinne välitämme, ja jonka kanssa joudumme elämään maailmalla. Tänään keväällä 2023 meidät muistetaan Nato jäsenyydestä, tai oikeammin sen hakuprosessista. Kaikki meni käsi kädessä Ruotsin kanssa niin kauan, kun vastassa oli Turkki, ja vielä jatkossa Unkarikin. Vasemman olkapääni takaa Albert Einstein näyttää minulle kieltään.
Eniten Suomesta on nostettu esille yleinen väkivaltamme sekä alkoholin kulutuksemme syksyllä 2008 kirjoittaen. Toisena kohoaa otsikoihin suomalainen tapa käyttää päihteitä lääkkeinä mielenterveyden ongelmiimme. Vasta näiden jälkeen tulevat aseet ja niiden helppo saatavuus. Toistuneita murhenäytelmiä pidetään suomalaisina ja maallemme toivotaan menestystä näiden ongelmiemme hoidossa tulevaisuudessa. Ongelmiimme suhtaudutaan myötätunnolla ja ne suhteutetaan oikeisiin raameihin paisuttelematta väärin.
On hyvin suomalaista tuomita joku, kun tapahtuu yksittäinen psykoottiseksi luonnehdittava teko. Sen sijaan, kun ne alkavat toteutua vajaan vuoden välein ja suruliputuksesta alkaa tulla kansallinen traditio, kertoen lasten ja nuorten pahoinvoinnista, on syytä katsoa kansakunnan omaan peiliin.
Sama koskee niitä tulkintoja, jossa ulkomaisten toimittajien käsitystä Suomesta on aiemmin moitittu kovin virheelliseksi ja toimittajien tai medioitten huomiontavoitteluksi.
Oleellista on, ettei Kauhajoen murhenäytelmää voitu uutisoida pienestä Suomesta yhdistämättä sitä samalla Myyrmannin ja Jokelan tapauksiin. Maailmalla on vaikeaa käsittää, miksi niin moni nuori Suomessa päättyy niin tuhoisiin ratkaisuihin.
On syytä hyväksyä tosiasiat ja pohdittava miten sotasukupolvien lapset ja alkoholismimme liittyvät yhteen kasvatuksessamme, ja miten kykenemme hoitamaan tulevaisuutemme yhdessä valoisammalla tavalla sekä turvallisia pienyhteisöjä rakentaen. Tuhoisinta olisi, että alkaisimme osoitella toisiamme ja etsiä poliittisia pisteitä.
Suomen tauti ei ole nyt syntynyt, vaan paljon vanhempaa perua, ja osa kansakunnan synkkää historiaa, jossa väkivalta on ollut osa selviytymistarinaamme. Sen ihannointi on vain kyettävä lopettamaan, lisäämään lasten ja nuorten turvallisuutta, sekä sellaista yhteisöllisyyttä, jossa ei anneta enää mahdollisuutta sellaisten ryhmien synnylle, jotka ovat valinneet tuhoisia keinoja sairaalloiseksi menneen huomion metsästelyssä tai työ- ja opiskeluyhteisön kiusanteossa.
Synkkämielisten kiusaajien yhteiskunnaksi nyt leimattu maa voi toki myös pestä kasvonsa. Pahinta olisi sellainen jatko, jossa eläisimme eteläafrikkalaisten tapaan monien aitojen ja vartioiden kahlitsemassa kodissamme eristettynä ja peläten. Se kuva, jonka ulkomaiset mediat meistä nyt ovat tehneet, on pääasiassa totuudenmukainen ja sen kanssa joudumme elämään, oli oma luulottelumme mitä tahansa. Vaalit ja vaalikone on väline, jota kannattaa käyttää muuhunkin kuin vain hakien optimaalisia vastauksia maksimaaliseen suoritukseen.