Vaalit Hämeessä on pistettä vaille valmis. Valtakunnallisesti Häme jakautuu hieman eri tavalla kuin monet yhtenäisemmät talousmaakunnat. Mukana on Hämeenlinna ja keskeinen osa Hämettä, Kanta-Häme ja sitä dominoiva kolmostien käytävä pääkaupunkiseudulta Tampereelle. Sen kilpailijana on väestömäärältään suurempi Päijät-Häme ja Lahden talousalue sekä pääkaupunkiseudulta kohti pohjoista menevät pääväylämme. Mukana ovat myös Salpausselät ja harjualueiden pirstomat sekä vedenjakaja-alueen jakamat monikulttuurisemmat kunnat sekä maakunta, jonka yhtenäisyys on vesistöjen kautta syntynyttä. Kartanokulttuuri yhdistää kuitenkin koko Hämettä ja Lahti on kaupunki vailla yliopistoa.
Voimasuhteet vaihtuivat
Päijät-Häme voitti vaalit. Valittujen edustajien joukossa kotipaikaksi mainitaan kovin usein joko Lahti tai Hollola. Käytännössä ne ovat samaa aluetta ja pelkästään Hollola sai kolme kansanedustajaa kun Hämeenlinna sai läpi vain yhden. Forssassa juosseet hollolaiset äänten keräilijät olivat tämän päivän anti Turussa vierailevalle ypäjäläiselle. Minua ei päästetty niille leirinuotiolle. Ei likimainkaan Hollolassa. Forssalaiset äänestivät päijäthämäläisiä kirvesmiehiä ja lähihoitajia eduskuntaa pilvin pimein ja mustamaalaisivat minua sen kun kirjaston hoidoltaan ehtivät.
Lounais-Häme ja Forssan talousalue onnistui saamaan kaksi odotettua läpimenijää ja kolmaskin oli kovin lähellä ilman päijäthämäläisten ja hämeenlinnalaisten harhautusta. Sirkka-Liisa Anttila edustaa vaalit voittanutta keskustan pitkän linjan maalaisliittolaista traditiota ja Sanni-Grahn Laasonen kokoomuksen nuorempaa ja liberaalimpaa Aleksander Stubbin koulukuntaa ja mediasukua vaalien voittajana. Itse puolueiden, demareitten ja kokoomuksen, tappiot olivat historiallisia. Edustajia katosi yhteensä keskisuuren puolueen verran.
Näissä vaaleissa nuorennusleikkaus onnistui vain osittain ja vähiten vaalivoittajan keskustan kohdalla, jossa voittaja toi parlamenttiin liki kymmenkunta puolueen vanhaa konkaripoliitikkoa. Kyse oli siis vuoden 2011 rökäletappion palautumisesta takaisin vanhoihin uomiinsa, ei suurta äänivyöryä ja veret seisauttavaa jytkyä, jota odotettiin gallupien valossa. Puolue palasi keskisuurten puolueitten joukkoon 21 %:n kannatuksellaan. Gallupit manipuloivat 25-27 %:n voittoa. Mihin se mahtoi sulaa?
Historialliset vaalit
Vaalien suurin voittaja ja myös yllätyksenä pidetty, taas kerran, oli Perussuomalainen puolue. Se selätti gallupit ja säilytti asemansa vuoden 2011 jytkyvaalien tasolla. Samalla varmistui paikka hallituksessa ja neuvonpito keskustan kanssa on Sipilän tapa hoitaa puheenjohtajana yhteyttä Timo Soiniin, uuden jytkyn järjestäjään. Juha Sipilä onnistuu siinä missä Paavo Väyrynen ei onnistunut koskaan. Hakemaan itselleen uskottavuutta ja luotettavan ihmisen maineen.
Se on samalla näiden vaalien suurin historiallinen anti ja jää poliittiseen historiaamme. Molemmat, Sipilä ja Soini, kun ovat vailla aiempaa ministerikokemusta ja muistuttavat vaikkapa Esko Ahoa ja hänen aisapariaan valtiovarainministerinä takavuosilta. Ministeri kokemus puuttui myös aikanaan pääministeriksi tulleelta Paavo Lipposelta. Se ei ole siis mitenkään poikkeuksellista eikä näy hallituksen johtamistavassa, päinvastoin.
Perussuomalaisten synty kansanliikkeenä ja nyt myös lopullinen aseman vakiinnuttaminen neljä suuren puolueemme joukossa oli myös kansainvälisesti näiden vaalien suurin anti. Meitä seurattiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa suurella mielenkiinnolla. Se on harvinaista herkku suomaisille poliitikoille ja puolueillemme. Suomalainen kansanliike ja demokratia on hyvä viestituote myös kansainvälisillä markkinoillamme näinä levottomina aikoinamme. Kansa puhuu ja pulinat pois. Nyt kahteen kertaan ja revanssia hakien.
Osallistuvaa tutkimusta
Se oli myös syy siihen, miksi itse olin mukana seuraamassa vaalien kulkua ja prosesseja sen sisällä toimien ja hakien tätä kautta tutkijalle tyypillisen näköalapaikan vaalien todelliseen kulkuun ja luonteeseen. Perussuomalainen puolue oli siinä ainoa mahdollinen ja uskottava näköalapaikka vaalien kautta ja itsenä kentälle jalkauttaen. Tutkijat kun tahtovat olla laiskanpulskeita tapauksia ja seurata tapahtumia ikään kuin ulkopuolelta ja kuvitellen sen sieltä myös näkevänsä, ymmärtävänsä. Ei onnistu sellainen näköalapaikan käyttö. Sen nyt ymmärtää sokea Reettakin sotakirjeenvaihtajana ja löytöretkeilijänä maantiedettä edistäen Jäämerelle seikkaillen.
Pystyin osallistuvan tutkimuksen tapaan vaikuttamaan hieman vaalien kulkuun mutta samalla varoen, etten puutu siihen ohi tutkijalla sopivan roolini. Eilen hain omat kuvani hämäläisten teitte varsilta ja vain harvaa niistä oli kohdeltu kaltoin. Aggressiiviset ihmiset eivät viitsi lähteä pääkaupunkiseudulta maanteitten varsille ja maaseudulle.
Mustamaalaaminen jäi sekin kohdallani paljon vähäisemmäksi kuin vuoden 2011 nettimaailmassa ja vaalit olivat siten suomalaisen maltilliset ja vain gallupien ja median kohdalla joskus harmillisella tavalla toimittajien ja median omistajien poliittisia mieltymyksiä tutulla tavalla seurailevaa tai manipuloivaa, joskus myös pyrkien korruptoimaan ehdokkaitamme. Se nyt ei tule tutkijalle yllätyksenä jos on itsekin mediaosakkeita omistanut.
Ulkopuolinen suomalainen
Vaalit jakoivat kansakuntaa kahteen leiriin, joka ei ole niinkään pelkästään yhteiskunnasta vieraantumista kuin itsensä ulkopuoliseksi tuntevan ihmisen elämää. Heidän osuutensa on koko ajan kasvussa saman aikaan kun pääkaupunkiseutu menee omia teitään ja muut suuremmat taajamme tämän aallon mukana, mutta ei toki sen harjalla.
Maaseutu ja sen Forssan kalaiset pienemmät taajamat ovat jäämässä vaikeaa paitsioon ja sille nämä vaalit olivat Hämeessä ja Forssassa myrkkyä. Äänet kun hajosivat kaikille ilmansuunnille.
Ulkopuoliksi itsensä kokeva Suomi ja suomalaiset ovat oma aikamme näkyvin tuote ja se on myös jytkyn synnyn näkyvin seuraus Suomessa ja Hämeessä. Politiikka ja sen edustajat ovat kaukana sellaisesta maailmasta, jossa äänestäjä voisi kokea olevansa osa joko pinnallista viihdettä tai hulluttelevaa pääministeriä, työväenluokan jo aikoja unohtanutta vasemmiston omalaatuista eliittiämme. Kuuntele nyt sitä joutumatta ulkopuoliseksi.
Vasemmiston yhtenen kannatus on Suomessa 25 % ja sekin tulee vanhusten antamina sääliääninä. Ulkopuolisuuden kokemus tulee juuri tuolta suunnalta poliittista liikettämme.
Maaseutu haikailee vielä juuriaan ja luonnonvarat käyttäjineen maalaisliittolaisella kaiholla ja SMP:n juurille rakennetun toivon kipinään epätoivoisesti tarttuen. Populistinen sanoma ei sellaisenaan vetoa vaan traumaattiset kokemukset ja niiden pelko, niillä pelottelu. Pelko on suomalaisen poliitikon käyttämä ainut uskottava ase vuonna 2015. Se on sitä niin sisä- kuin ulkopolitiikassamme.
Lupaus paremmasta ei ole niinkään konservatismia kuin suomalaista elämänmuotoa ja sen etsintää kaukaa geneettisen perimä juurilta tai suomalaisugrilaisen kansan kielen juuria hapuillen ja varjellen. Kadotettu itsetunto ja juuret, oma identiteetti, on suomalaisten vaalien suurin ja järkyttävin kokemus Hämeen kahta maakuntaa ja sen torielämää seuraten kuusi kuukautta yhtäjaksoisesti talosta taloon portaikkoja kavuten.
Tuhlaajapojan tarina
Koko kansallisuutta ja sen vaurautta, sosiaalista pääomaa ja muistia sekä ikivanhaa yhtenäisen kansakunnan perintöämme ei saisi tuhlata yhden aikakauden muoti-ilmiöiden alttarille. Suomalainen viisaus on kokonaan muuta kuin irrallista nelikentän jakoa ja se yksioikoista kahden muuttujan pyörittelyä medioissamme. Muuttujia kun on määrätön määrä ja sen kokijoitakin kohta yli kuusi miljoonaa kun ulkosuomalaisetkin lasketaan mukaan.
Lämmin kiitos lukijoilleni ja oikein hyvää kesän odotusta ja jo pitkällä olevan kevään antoisia kokemuksia. Ennen vappua meillä on jo mielikuva hallituksesta, joka on edeltäjästään poikkeava, lupaa kantaa vastuuta ainakin istumalla neljä vuotta yhteen menoon ja ilman omalaatuisia karttaharjoitelmia meille esitellen. Sellainen heitä häivettä kysymättä ensin maantieteilijän mielipidettä.
Uskomme, että se käyttää myös asiantuntijoitamme ministereinä, joita on nyt vain tusinan verran ja Sipilän-Soinin hallitus on oman aikamme tuote, ansaitsemamme ja kansakunnan talous alkaa kääntyä nousuun. Ei ilman uhrauksia mutta koskas kansa on vaurastunut ilman uhrauksia Suomessa?