Vastaus Ismo Soukolalle
Forssa Lehti (28.4) on julkaissut Ismo Soukolan ansiokkaan kirjoituksen kansanedustajan työstä. Soukola kertoo siinä, kuinka äänestäjämme eivät välttämättä tunne kansanedustajiemme työn luonnetta, jatkuvaa kokoustamista valiokuntatyössä ja kansainvälisiä tehtäviä. Sidosryhmätyö on sekin hoidettava ja kymmenen tunnin työpäivä ei tahdo riittää.
Tunnollisesti työnsä hoitavat alan ammattilaiset tahtovat jäädä viihteelliseltä medialta huomaamatta ja äänestäjät arvostavat hakkaraisia. Perussuomalaiset puolueena on jopa demonisoitu yhden tai kahden henkilön kautta yli puolen miljoonan ihmisen kansanliikkeenä. Vastaavasti käsite punavihreistä naisista vastakohtanaan äijäliike on kahden äärisuunnan esittelyä, jollaista ei oikeasti ole olemassakaan.
Olin mukana vaaleissa tutkijana ja samalla avustaen omalta vaatimattomalta osaltani Perussuomalaisen puolueen Hämeen piirin toimeliaista työtä. Olin mukana yksin ilman tukiryhmiä ja hain samalla kokemuksia siitä, millaiset vaalit ovat eläen ne sisältä nähden ja varoen politiikan tutkijalle usein tyypillistä virhettä tutkia asiaansa ulkopuolisena norsunluutornissaan eläen. Tätä kutsutaan osallistuvaksi tutkimukseksi.
Vaalit Hämeessä olivat sisältä kokien erilainen tapahtuma kuin mihin olemme äänestäjinä, tai mediaa seuraavina, tilastoja lukevina valtio-oppineina tottuneet. Ensinnäkin työ on päätoimista, kestää kuukausia ja siihen panostavat ovat mukana pääsääsääntöisesti vuosikymmenten kokemuksella. Harrastelijoilla ja ilman tukiryhmiä ja verkostoja, läpi koko laajan Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen, ei ole mahdollisuutta menestyä ilman hankittua julkisuutta ja suuria taloudellisia uhrauksia.
Yksi pieni ilmoitus viidessä lehdessäämme maksaa jo yksistään noin 3000 euroa. Kymppitonnilla ei paljoa näkyvyyttä osteta satojen ehdokkaiden joukossa. Puolen vuoden aikana autoon tuli kilometrejä vaaleista yli 30 000. Matka Loimijokilaaksosta Lahden taakse itään, pitäjien keskuksia kierrellen, kyläraiteille poiketen, on pitkä ja vie aikaa, somen ja blogien rinnalla yötä myöten valtakunnallisesti puoletta tukien, 16 tuntia vuorokaudesta vaaleihin käyttäen.
Vaaleja ohjaa median rinnalla sen kanssa operoivat oman edun valvojat sekä äärimmäisen kaupallinen ja paikoin myös korruptoitunut rakenne. Korruptoitunutta käytäntöä ei peitellä lainkaan ja mukana on rinnakkain maaseudun ja teollisen yhdyskunnan uhrautuvaa yhteisöllisyyttä sekä toisaalla Yhdysvaltain mallia hakevaa puhtaasti kaupallista viihdettä. Niiden yhdistäminen Hämeessä oli takavuosien tradition liittämistä toritapahtumineen ja pilkkikilpailuineen, tupailtoineen, ammattimaisesti ohjattuun ja keskushallintojohtoiseen myynti- ja markkinointityöhön.
Suomessa yksittäinen ehdokas on eritysasemassa ja pommituksen kohde, toisin kuin valtioissa, joissa vaalit käydään muutaman puolueen tai kahden vaihtoehdon välillä. Ohjelmavaihtoehdot tulevalle hallitukselle ovat etukäteen tunnettuja ja pitkät listat helpottavat äänestäjää ymmärtämään, kuka edustaa ja millaista yhteiskunnallista näkemystä, aatteita, arvoja ja normiston kautta syntyvää myös taloudellista ja kulttuurista toimijaa puolueessaan. Kärkiehdokkaat osaavat myös työnsä eivätkä ole vuosia kuin Liisa ihmemaassa eduskunnan raskaassa, huippupoliitikoille tarkoitetussa ympäristössä.
Suomessa vaalit kulkevat yksittäisten julkimoiden kautta ja painottuvat lopussa juuri kurkien tanssiin, jossa varpuset joutuvat antamaan tietä ylipainoisiksi kasvaneille ihmishahmoille, joiden painoarvo vaaleissa on jopa koko kansanliikkeille kasvonsa antavien elävän ikonin oloisia hahmoja, liikkuen kansansa keskuudessa samalla siunauksensa antaen. Tämä tapahtuu toritapahtumien vanhan tradition rinnalla ja yhä lähemmäs megamarketteja uskaltautuen.
Näin vaalien loppunäytös poikkeaa kokonaan niistä sadoista ja tuhansista tapahtumista, joissa ehdokkaat tapaavat hyvin erilaisissa puitteissa äänestäjiään, ymmärtämättä välttämättä, kuinka yhteisöelämän oppineet ihmiset eivät huomaa, kuinka kyseessä on kansainvälisiin tehtäviin ja lukuisiin vaativiin asiantuntijatapahtumiin valittavat ammattilaiset, joiden rekrytointi edellyttäisi hyvin ammattimaista osaamista. Tätä samaa osaamista vaadittaisiin myös äänensä antavilta kansalaisyhteiskunnan jäseniltämme. Ja sehän ei ole mahdollista, jolloin mukaan astuu virkamiesvalta rinnan median kilpailevan vallankäytön kanssa.