31.03.2023
Eletään jo robotiikan ja tekoälyn aikaa, jolloin Sanna Marinin kehonkielikin kuvataan jälkiviisaissa ruumiin kieleksi, kehon kieltä tarkoittaen, jolloin nimittely tulevan hallituksen kohdalla sinimustaksi on sekin menneen maailman ylistystä väärässä ajassa ja paikassa, jossa Turkkikin hyväksyi Nato jäsenyytemme ilman yhtään soraääntä. Meillä sentään oli muutama soraääni omassa parlamentissamme. Ketään ei velvoiteta kuitenkaan mahdottomaan, ei edes Sanna Marinia. Ad impossibilia nemo teneture.
On kiintoisaa, kuinka tekoäly loistaa poissaolollaan Suomen eduskuntavaaleissa. Syy löytynee puolueittemme edustajista vaaliväittelyissä medioinemme sekä toisaalta vaalien traditionaalisesta luonteesta. Vaalit ylläpitävät hyvin konservatiivista mediatraditiota siinä missä joulunaatto tai suomalaiset aatonpäivän juhlat.
Ne ohittavat itse juhlapyhän merkityksenkin, jolloin juuri Suomessa juhlapyhän paikan kaapannut joulun- tai juhannuksen aatto on sekin saanut itselleen aaton. Näin kulttuurimme on ainutlaatuinen, jossa myös aatolla on aatto tai aaton aatto. Itse juhlapäivä tahtoo siten unohtua. Meille tämä opetetaan jo varhain lapsena. Amerikkalainen Hollywood-kulttuuri on siinä parhaimmillaan läsnä. Samalla myös kaksinapainen maailmankuva.
Tekoälyn nopea kehittyminen on vääjäämätöntä seurausta itse tekoälyn kehityksestä ja tavasta kehittää siis itse itseään. Näinhän me kehittämme myös omaa älyämme ja ilmiö on poikkitieteisenä prosessina vauhdikkaampi kuin keskittyen tieteiden välisenä puuhasteluna yhdessäoloon, vältellen rasittamasta omaa älyään ja sen oppimista. Koneäly robotiikkana ei ole tällaisesta työstä moksiskaan vaan jatkaa kovaa ja nopeasti.
Kehitystä on haluttu jarruttaa jopa poliittisin keinoin ja hallitusten määräyksellä. Elon Musk pyrki panemaan jarruja yli tuhannen asiantuntijan allekirjoittamalla kirjeellä vaatien puolen vuoden taukoa kehittämiseen. Ilmiö on koominen ja muistuttaa suomalaista poliittista väittelyä, jossa konservatiivi oikeisto ja liberaali vasemmisto yrittää estää kaksinapaisen maailman rinnalle syntyvää liberaalia oikeistoa ja konservatiivista vasemmistoa nostamasta päätään aiemmin hyvin toimineeseen kaksinapaiseen maailmankuvaansa, haukkumalla kilpailijoita mustavalkoiseksi tai sinimustiksi suomalaisessa poliittisessa väittelyssä. Ilmiö on ikivanha ja Kari Suomalainen eli sillä pilaillen Helsingin Sanomissa. Nyt hänelle riittäisi aiheita myös tekoälyä käyttäen.
Takavuosina Kari Suomalainen kuvasi tämän pienen liberaalisen puolueen ja Rkp:n nöyristelynä suuren lihavan maalaisliiton, nykyisen keskustapuolueen eteen häpeille marssien ja pyytäen anteeksi olemassaoloaan. Lihavana maalaistalon isäntänä kuvattu poliittinen liike muistutti ylimielistä torkkujaa, joka lopulta heräsi ja huusi taivaalle käsitteen fasistit ja se riitti tuon ajan suomettuneen kekkoslandian kuvaamiseen. Liberaali ja edistysmielinen oikeisto oli Suomessa mahdoton ajatus, siinä missä tänään tekoälykin.
Tänään Kokoomuksen puheenjohtaja vaati Sanna Marinia pyytämään anteeksi ilmaisuaan sinimustahallituksesta ja väärien muistojen herättelystä väärältä vuosisadalta. Sinipuna olisi hänelle kyllä kelvannut, Marinille. Se oli samalla Marinin kohdalla paluu aikaan, josta demareitten oma korpivaellus sai alkunsa. Tai tänään Elon Musk, joka tekee synkän virheen vaatiessaan koneälyä hiljenemään hänen älynsä edessä.
”Meidän on kysyttävä itseltämme: onko meidän annettava koneille valta tukkia informaatiokanavamme propagandalla ja valheilla? Onko meidän automatisoitava pois kaikki työpaikkamme, jopa ne mielekkäät? Pitääkö meidän kehittää ei-inhimillisiä mieliä, jotka lopulta päihittävät meidät lukumääräisesti ja älyllisesti ja tekevät meistä turhia ja korvaavat meidät?”
Tätä tekstiä saattoi toki viljellä menneinä vuosisatoina ja noitarovioita poltellen, mutta ei nyt oikein omana aikanamme ja omaa osaamistamme kehittäen ja lisäten oman älymme jatkeena ja tuotteena.
Se että tämä nopeuttaa ja helpottaa löytämään uusia ratkaisuja ylivertaisina pitämillemme globaaleille ongelmille, on lopulta ainut keino niiden korjaamiseenkin. Sekä keinot ratkaista ongelmiamme että kykymme aiheuttaa ylivertaisia ongelmia ovat etenemässä käsi kädessä ja kilpajuoksu jatkuu. Pelko siitä, etteivät nämä oivallukset pysy ihmisen hallinnassa, ovat noitatieteiden tulosta, ihmismielen fantasiaa ja Hollywood elämän tuotetta.
Vaalit ovat muistutus menneen maailman traditiosta, ja tekoäly näkyy siellä datatalouden tuotteena ja teknologia sen suunnannäyttäjänä. Kun olemme hakemassa vastausta lottoarvonnan tuloksille, ne syntyvät heti pallojen kimpoillessa kohdalleen ja miljoonat löytävät kotinsa satojen miljoonien lottorivien täyttäjistä ne oikeat silmänräpäyksessä.
Sama näytelmä toimii myös vaali-illan tuloslaskelmassa, olkoonkin että enää ei tehdä samoja virheitä kuin 1970-luvulla ja professori Risto Sänkiahon toimesta. Hän kun ei osannut arvata SMP:n voivan voittaa tavalla, joka olisi edellyttänyt tuhansien prosenttien muutosta aiempaan kannatukseen. Tietokone oli asennettu väärillä alkuoletuksilla. Virhe oli ihmisen tekemä ja siitä syytettiin konetta, kuinkas muuten.
Höyryradiota seuranneena saatoin seuraavana aamuna, Iisalmen lukion tunnillamme kertoa, kuinka oma veikkaukseni meni nappiin ja pahoitella virheellisten tulosten robotiikalla juhlimaan alkaneita, väärästä mediasta ja sen robotiikan tuomasta huumasta humaltuneena.
Näitä vaaleja ei tulla muistamaan Suomessa suuresta tekoälydepatista. Se että tiede ja sen tuomat uudet ilmiöt huolettavat, on vuosituhansia vanha ilmiö. Nyt ei ole syytä kuitenkaan viedä noitia roviolle eikä käynnistää hysteriaa. Helsingin Sanomat toimittajineen pilkkasivat Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa, lehden siirryttyä 1980-luvulla digiaikaan sukuni omistuksessa. Möimme lehden myöhemmin Toppisten suvulle.
Emme olleet Suomessa maailman kärkeä silloin ja Helsingin Sanomat muuttui digiaikaan vuosikymmeniä myöhemmin. Vaadittiin uusi sukupolvikin. Sama ongelma tahtoo vaivata kaikkia suureksi paisuneita organisaatioita ja yrityksiä, medioitammekin. Innovaatiot vaativat kotiutuakseen nopealiikeisiä ja pienempiä toimijoita.
Sama pätee nyt, koskien keskustelua tekoälystä ja sen merkityksestä. Kun puhe kääntyy Elon Maskin kaltaiseen ilmiöön, on syytä olla vähintäänkin skeptinen. Hänen ihmiskokeensa ovat hupsun oloisia ja lapsekkaita. Tekoälyksi kutsuttu on ihmisen luomus, siinä missä mikä tahansa Tellukselta löytyvä vaatimaton tapamme nopeuttaa tiedon kulkua ja sen käsittelyä poikki- ja monitieteisinä sovelluksinamme.
Toki epäonnistumiset ja pettymykset aiheuttavat myös pahaa mieltä. Sen sijaan ei ole realistista pysäyttää ja jarruttaa evoluutiota tekoälyksi kutsutun ilmiön kehittämisessä ja siirtymisessä myös monitieteiseen käyttöön.
Ihmiskunnan historia on täynnä tuomiopäivän ennustajia, ja tämä noituus on helppo yhdistää sellaiseen, joka on tuntematonta ja tässä merkityksessä myös vierasta. Tosin tänään liki kaikki ympärillämme alkaa olla tieteen sovelluksia ja helpottaa elämäämme sekä tehden siitä monin verroin rikkaampaa kuin koskaan aiemmin lajimme historiassa. Nato äänestys Turkissa on sekin takana ja Turkin parlamentissa kukaan ei vastustanut liittymistämme Naton jäseneksi. Omassamme sentään joku hupsu vastustikin, ja hyvä niin.
Tekoäly käsitteenä on virheellinen ja antaa siitä maallikolle väärän mielikuvan. Ilmiö on tieteen keino kehittää omaa ja rahoittajiensa tavoitteita. Mukana on poikkeuksellisen ihmiskasvoinen ja humaani päämäärä, ellei sitten poliitikkojemme joukossa ole sellaisia, joilla on mielessä käyttää tiedettä muuhun kuin humanitaarisiin tarkoituksiin.
Aina heitä on, eikä vähiten nyt, jälleen kerran, Euroopassa ja Ukrainaan hyökäten. Suomi on omalta osaltaan toiminut demokraattisin välinein ja siten uskottavasti. Tekoäly on ollut tuota päätöstä nopeuttamassa, olkoonkin että sen ohella on tehty runsaasti valmisteluja Nato jäsenyyden vahvistamiseksi mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Syntyi tässäkin lopulta uusi ennätys. Ruotsin kohdalla edes tekoäly ei ehtinyt auttamaan täsmälleen samassa aikataulussa edeten.
Suomessa innovaatioiden professorina tunnettu Paavo Ritala, LUT-yliopiston kauppakorkeakoulun juuri strategisten innovaatioiden tukijana, ei ole ruokkimassa tuomiopäivän kirjoittajien strategisia linjauksia, eikä pidä edes mahdollisena pysäyttää kehityksen pyörää puoleksi vuodeksi vetoomuksilla. Sota Ukrainassa ei sekään lopu, vaikka taustalla olisi puoli maailmaa ja niiden vetoomukset. Toki poikkihallinnollisia työryhmiä voidaan aina perustaa. Tai tuomita Putin tavattaessa vangittavaksi.
EU yksin on kovin hidas, ellei sitten opi käyttämään tehokkaammin tekoälyä toiminnassaan. Koska ilmiön itsensä kuvaaminen, jossa vaikkapa elintarvikkeittemme tuottamisessa on käytetty tekoälyä, on veteen piirretty viiva. Näitä viivoja ylitellään eniten kaikkein vähä-älyisimpien ihmisten toimesta. Tekoäly vaatii kehittyäkseen muutakin kuin Hollywood elämän mukanaan tuomaa fantasiaa. Suomessa fantasia korvautuu poliittisen perinteen pragmaattisuudella.
Riikka Purra on onnistunut laajentamaan puolueensa kannatuspohjaa, joten iso joukko tavallisia ihmisiä kannattaa perussuomalaisia monista eri syistä. Heihin on turha lyödä leimoja, kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomat pääkirjotussivullaan (HS 31.03). Tampereella voivat ajatella toisin.
Perussuomalaisten voitto ei muuta Suomea juuri miksikään, toisin kuin lehti väittää unohtaen samalla, miten äärikonservatiivinen maalasiliitto-keskusta esiintyy EU:n sisällä liberaalien joukossa. Samaan aikaan kun kokoomus löytyy konservatiivien ryhmästä.
EU vaalit ja omat kuntavaalimme sekä vaalit Helsingissä ja maaseudulla ovat eri asia nekin. Helsingin Sanomat ei edusta Suomea vaan pääkaupunkiseutumme mediamaailmaa ja sen konservatismia. Perussuomalainen puolue ei ole pääkaupunkisedun ilmiö, mutta on sitä toki maalaisliito-keskustapuolueeseen rinnastettaessa.
Maalaisliitto ei koskaan keskustapuolueena kotiutunut Helsinkiin. Näin ei myöskään robotiikka suomalaiseen politiikkaan. Sama koskee uutta teknologiaa ja aikanaan digiaikaan siirtymistä Etelä-Savossa ja pääkaupunkiseudulla. Viive oli yli kaksi vuosikymmentä, yksi sukupolvi. Etelä-Savon digipainon hyväksi.
Age si quid agis – Tee, kun teet jotain ja vielä nopeasti.