Viikonloppu on takana ja on aika tehdä tiliä helluntaipäivän havainnoista. Lehtiä lukien ja mediaamme seuraten korona on ollut osasyy tai pääepäilty liki kaikkeen sellaisen, jossa vaaditaan käyntiä sairaalassa, hoitolaitoksessa, vanhainkodissa, teatterissa, urheilukentällä, parturissa tai kampaajalla, maalla tai merellä liikkuen, maan rajat ylittäen tai omassa kuplassa peräkammarin poikana eläen. Etenkin aiempi yrittäjyys ja harrastukset ovat kärsineet koronasta siinä missä lapseksi syntyen tai vanhemmaksi eläen. Perheellisten arki on sekin yhtä painajaista ja yksin eläjällä korona-ajat ovat olleet ikään kuin kuolemanselliin odottaen, viimeistä tuomiota vartoen ja vihreää mailia taivaltaen.
Yrittäjät ja heidän asiakkaansa ovat eniten kärsineet koronasta, ellei nyt sitten kokonaan vailla yritystä jääneet ja eläkkeelle ehtineet entiset työttömät. Vielä vaikeampaa elämä on ollut kuntavaaleihin valmistautuvilla ja toripaikat aiemmin täyttäneillä tuhansilla tulevilla poliittisilla henkilöillämme kunnissamme. Vaalikuume on kadonnut sen kunnolla edes alkaessa vaaleja muutellen ja siirrellen vanhojen puolueiden ja punavihreiden naisten hakiessa itselleen sopivinta hetkeä iskeä Matti Vanhasen kaltaisten keskustalaisten sydänmaille. Nyt Matti on työnsä tehnyt ja Matti saa mennä.
Forssan Lehden toimittaja Lännen Mediasta on esittänyt kymmenen terävää kysymystä takavuosien soutajasuuruudelle ja nykyiselle Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajalle Markku Jokisipilälle (24.5). Hän kertoo mitkä asiat vievät puolueen korona-ajan vaalien voittoon tai tappioon.
Entisenä kilpasoutajana mainetta niittänyt Jokisipilä tietää kuinka kunnon ajoitus on kilpaurheilussa tärkein kurkien tanssin alkaessa. Silloin varpuset saavat poistua näyttämöltä. Kesällä pidetyt vaalit ovat aina riski siinä missä kyky tuntea mahdollisimman monta ihmistä torikansan kasvattina eläen. Kuntavaaleissa kun määrä korvaa laadun, kertoo Jokisipilä.
Puolue ei ole kovin tärkeä kuntavaaleissa, toisin kuin muissa vaaleissamme ja se auttaa, jos arvojen rinnalla on jotain konkreettistakin esitettävää. Hyvällä supliikilla varustettu ehdokas voi pärjätä myöhemmin myös valtuutettuna paremmin kuin taustatyönsä kehnosti hoitanut kylähullu räyhääjä. Räyhääjällä kun ei ole oikein kavereita arkisen työn alkaessa. Yksin ei ole hyvä olla suurena yhteiskunnallisena vaikuttajana ja veneen soutajana. Venekansan lapseksi syntyneenä tiedän tämän sukuni juurista ja verot luostarilaitokselle maksaneena jokaisesta rovosta, jonka purjekunta maailmalta kokosi, metsistä leipänsä hankkineet raivaajat tiloiltaan Gutzeitille toimittivat.
Yhtenään soutava ja huopaava ehdokas on hankala etenkin useamman henkilön venettä soudettaessa. Veneessä perää pitävä puoluejohtaja voi olla lopulta se viimeinen oljenkorsi, johon väsynyt soutaja voi turvautua vaalien loppukirin alkaessa. Savolaismallinen viikinkivene on tuttu ja turvallinen mutta myrskyn silmään joutuessa sekin voi kaatua. Samaan suuntaan olisi soudettava ja välteltävä sellaisia kuntapoliitikkoja veneineen, jossa joku soutaa ja toinen huopaa, kolmas vähän melalla avittaa. Se ei oikein ole poliittisen liikkeen tulevaisuudelle otollisin tapa edetä edes kuntavaaleissamme.
Keskusta on nyt Jokisipilän mukaan aallon harjalta sen pohjalle notkahtanut ja jos kannatus on vaalien jälkeen kunnissamme 11-12 %:n tietämissä, se rinnastuu vuoden 2019 katastrofiin. Puolue on sentään ollut puoli vuosisataa yli 20 prosentin kuntapuolue. Joissakin kunnissa keskusta on sentään yksin saanut hoitaa maaseudun asiat ja siitä on vaikea nyt luopua, saati toipua.
Perussuomalaisten voitto taas toisi tutut kysymykset siitä, miten populismi taipuu kompromisseihin ja yhteistyöhön, kertoo Jokisipilä lehden haastattelussa. Kun olemme saman yliopiston kasvatteja ja olen Jokisipilääkin joskus tavannut muutaman hassun vuosikymmenen vanhempana kollegana, voin vakuuttaa, kuinka venettä soudetaan kaikissa puolueissamme täsmälleen samoin airoin ja opein kuin mihin Jokisipilääkin on aikanaan luennoilla koulutettu.
Kovin vaativaa poikki- ja monitieteistä osaamista soutajalta ei vaadita, kunhan nyt ensin perustaidot on hankkinut ja mahdolliset virheet korjattu edellisen soutuveneen ajoilta.
Jos kyseessä olisi Keke Rosberg omilta lukionajoiltani, Immo Kuutsa valmentajanamme, hän olisi kyllä huolehtinut, etteikö varikon pilttuussa työskentelevillä ole oikeat avaimet käytössä, kun renkaat vaihdetaan sekunnin osien aikataululla formulakisoissa. Etenkin kun kyseessä on sentään Monaco ja suomalainen Mersunsa ratissa. Rokkikansa ei anna anteeksi miehille, joiden luotettavuus on akkamaisen ilkeilyn tasolla medioihinsa kirjoitellen ja koko ajan pientä kiusaa muille järjestäen. Oulussa nämä pantiin kuriin ja järjestykseen.
Jos joku niin rokkikansan maine ja Ari-Pekka Liukkosen tapainen uimari, Iida Hulkon ja Veera Kivirannan kaltaisten naisten näytöt, Matti Matssonin ja Laura Lahtisen tapaiset vesipedot ovat tulossa olympialaisten alla korvaamaan sen, minkä yhden soutajan, Pertti Karppisen toimesta saavutimme. Se että leijonat menee ja häviää tuntemattomalla jääkiekkokansalle, ei mene sekään Suomessa läpi puhuen vain koronasta ja sen seurauksista hoitojonoissamme. Niin helppoa rokkikansan politiikka ja professorin viran hoito ei sentään saa olla jatkossakaan ja paikallisiin medioihimme kirjoitellen.