Kirjavan kissan malli ei ole suomalaista kulttuuria ainakaan näin vaikeaksi kuvatun kriisin kohdatessa koko mantereen ja globaalin maailman kuten nyt on koronan kohdalla. Kun viruksen levittäjänä on ihminen, silloin ikärajojen esittely on turhaa ja kertoo muusta kuin vakavasti otetusta epidemiasta. Ilmiö kun ei ole vain biologinen ja lääketieteellinen, vaan myös sosiaalinen, kulttuurinen, psykologinen ja etenkin taloudellinen, moni- ja poikkitieteinen ja myös tekninen luonteeltaan. Reagoimme siihen hyvin eri tavalla ja erilaisia medioitakin seuraten.
Ilmiö on mediayhteiskunnan ilmiö vain osittain ja hybridiluontoinen,josta on usein puhuttu mutta vain alan asiantuntijoiden omassa ympäristössä.
Koko maata ja kaikkia kansalaisia on kohdeltava samoin ja tasa-arvoisesti lähtemättä spekuloimaan silloin, kun kyse on nopeasta reagoinnista ja sen tuloksista, ihmisten hengestä ja terveydestämme. Tämä on tiedetty kaiken aikaa. Miksi näin ei menetelty HETI. Se pelataanko jalkapallon EM-kisat ja milloin on vaatimaton aihe muitten suurten asioittemme rinnalla. Samaa pätee monia muita massatapahtumia ja niiden peruuntumista. Media on edelleen etenkin viihdemediamme.
Ei ole jälkiviisautta, kun kertoo Suomessa olevan vain yksi kansainvälinen lentokenttä ja yksi metropolialue, jossa olisi tullut heti toimia. Kaupungin pormestarin mielipidettä siihen ei kysytä, kun kyseessä on kansakunta. Se että maalaispitäjät ja pienkaupungit sulkevat koulujaan on aluksi vakavin uhka pienelle kansakunnalle. Media toimii sekin kuten kulttuuriimme kuuluu ja Finnair lopettelee lentojaan vasta kun ei ole ilmatilaa missä lennellä, on surkeaa suomalaista logiikkaa medioitamme lukien. Media ei ole kuitenkaan sama asia kuin elämämme todellisuus. Jokaisella meistä se on omalaatuisensa ja kahta samanlaista ei löydy.
Rohkeus ja auktoriteetti puuttui niin ministereitä kuin heidän avustajiltaankin tehdä heti suuria ja mittavia, juuri suomalaisia päätöksiä sekä sellaiseen ympäristöön, joka on harvaan asuttua maaseutua Venäjän luoteiskulmassa ja Jäämeren syleilyssä. Rajat kiinni ja etätöihin sekä-opiskeluun hetkeksi, ei olisi ollut hääppöinen ratkaisu viimeistään viruksen rantauduttua Eurooppaan.
Kiina sulki kymmenen kertaa väkirikkaamman alueen. Ja hyvin onnistui. Malli oli toki Suomessakin valmiina pienelle kansakunnalle, näin ainakin luotamme. Sosiaalinen pääomamme on meille omalatuisensa ja kulttuuri on Suomessa talvella sulkeutunut ja pimeä kaamos murjottelua sisätiloissa muutenkin. Aina siinä joku Suomessa tietää paremman ratkaisun ja viis välittää muiden hengestä ja terveydestä. Seuratkaa liikennettä ja siellä kaahaavia suomalaisia peltipoliisin kohdalla hätäjarrutuksia tehden. Sellainen ei viruksista ja lähimmäisen terveyttä paljoa ajattele.
Yli 70 % nyt sairastuneista on 25-55 vuotiaita ja yli 65 -vuotiaita vain kymmenkunta Suomessa. Sikäli kun tilastot nyt pitävät paikkansa medioita lukien. Miksi koronasta puhutaan vanhusten tautina kun ikäihmisiä siihen ei ole sairastunut juurikaan? Maasta löytyy toistakymmentä maakuntaa, jossa sairastuneitten joukossa ei ole yhtään ikäihmistä.
Se ei selity pelkästään sillä, etteikö kuusikymppiset liikkuisi ja vielä vanhemmatkin. Sen sijaan koronatyyppisiä epidemioita meillä ja maailmalla on koettu heidän aikana useita, ja joku on ne toki sairastanutkin, ainakin jonkun niistä.
Eikä silloin niistä kohistu kuten tänään mediayhteiskunnan ja globalisaation myllerryksen aikaan. He siis ovat mahdollisesti hankkineet vuosikymmenien saatossa myös jonkin asteen immuniteetin näille koronatyyppisille kulkutaudeillemme. Toki monelle muullekin taudille ja tapaturmalle.
Kuten ovat hankkineet paljon muutakin sellaista kokemusta, elämän korkeakoulun opettamaa, jonka tiedetään naisilla olevan miehiä kehittyneempikin tapa elää vanhemmaksi. Järki käteen ja etenkin nyt, kun nousemme puuhun väärä pää edellä.
Nuoret naiset johtajinamme on ihana asia, periaatteessa, mutta ei aina se keinojen valikoima, mihin vähän kokeneemmat voisivat ehkä pulaan joutunutta maata hoitaa elämää nähneenä uskottavammin. Tiedän toki kuinka tämä aihe on arka ja siihen ei pitäisi puuttua.
Jostakin syystä takavuosina maksettiin ikälisiä syystä, joka kai liittyi työnsä oppimiseenkin kisällistä metariksi. En usko kohdallani, että vielä ensimmäinen tutkinto tai gradu, väitöskirja tai ensimmäinen kirjani, kymmenen ensimmäistä, teki minusta mestaria likimainkaan. Oli kierrettävä maailmaa ja opittava sielläkin. Kahta samanlaista kulttuuria ei ole ja valtiotieteet eri asia kuin biotieteet ja maantiedekin olisi syytä oppia edes kartan näin tunnistaen. Yrittäjät ja talous, pörssi Yhdysvalloissa on sekin eri juttu kuin Helsingissä sitä seuraten. Nyt liikkuvia muuttujia on määrätön määrä.
Nyt jo voisi jotain osatakin ja ymmärtää, jos se olisi vain Hämeessä, Savossa, Karjalassa tai Pohjanmaalla sallittua. Tai suomalaisissa höpöpuolueissamme, joita syntyy niitäkin ja kuolee vuosikymmenten saatossa poliitikkoineen.
Ajaudumme ajopuuna minne sattuu, emmekä muuta selvien virheidenkin kohdalla jo kerran hankittua mallia, jonka mukaan sitten edetään, sanoivat tilastotkin ja nyt elettävä elämä mitä tahansa koronan käyttäytymisestä. Kutsumme sitä myös pragmatismiksemme ja toisessa yhteydessä sitten ajopuuksi. Kumpaa uskot on oma asiasi.
Kun pörssi on romahtanut, siellä ei pelata enää härkien malliin ja karhujen aika on kokonaan uudenlainen asetelma pelinämme sekin. Sekin on opittava monta kertaa tämä kokeneena ja oikea-aikaisesti toimien. Ihminen kun huijaa itseään ja ympärillä toimivat massat vieläkin enemmän toimittajineen medioissamme.
Nyt ei pidä eristää ikäihmisiä vain siksi, että se on tapa osoittaa olevansa aktiivinen. Ilmiö on luonteeltaan sosiaalisesti sairas ja vastoin ihmiskasvoista ikäihmisten kohtelua.
Ei heillä ole ruttoa eivätkä he sairastu ruttoon muita useammin, päinvastoin. Sosiaalinen ja psykologinen leimaaminen on julmaa eristämisen rinnalla.
Kun kuljen kadulla, kun nyt sinne vielä uskaltaudun, minut kierretään vaihtaen katua. Se on jo muutenkin mykässä ja vihamielisessä Hämeessä ja Forssassa, Suomessa ylipäätään, surullista.
Siinähän sairastuu ikäihmiset pelkästään psykologisesta ja sosiaalisesta syystä. Ovatko nämä johtajamme vanhuksiaan suojellessaan pohtineet, miten nämä uudet mallit käyttäytyä otetaan vastaan psykologisina ja sosiaalisina prosesseinamme pienissä yhteisöissämme?
Yhteisön käyttäytymiseen puuttuminen kun on sen ikivanhaan pääomaan puuttumista samalla. Ei kaikkialla Suomessa ole byrokraattisia asiaorganisaatioita likimainkaan.