Onko maahan ja maanosaan syntymässä prekariaatti, köyhtyvien ihmisten massa, jota käytetään voitelemaan uuskapitalismin rattaita, kysyy tämän päivän media ja vastaa itse. Vasemmiston ja demareitten kyvyttömyys uusiutua ay-liikkeensä kanssa ohjaa nämä oikealle ja siellä 1930-luvun malliin, ääriliikkeisiin.
Onko rikkaiden tapa rikastua vienyt heiltä moraalin ja eliitti hakee itselleen erioikeuksia veroparatiiseista parasiitteina, kysyy sama media, ja vastaa itse siihenkin. Se rapauttaa demokratian pelisäännöt ja syventää ääripäiden kykyä etsiä yhteistä tulevaisuutta pienellä planeetallamme.SE ei ole nyt likimankaan yhteinen.
Ovatko keskusalueet ja nodaalit haalimassa itselleen valtaa soten ja maakuntamallin mukana ja syrjäyttämässä periferiat ja maaseudun luonnonvaroineen ja palveluineen oman onnensa nojaan, kysyy media ja vastaa siihenkin itse. Näin on käymässä, eikä siinä pelasta muu kuin köyhien hakeminen tukea toisistaan päästäkseen vaikuttamaan pelin sääntöihin viime hetkellä, jotka ovat varakkaiden ja rikkaiden alueiden ja moraalittomien ihmisten ahneuden tuotetta.
Pirstoutuneelta maailmalta, kylältä, kunnalta, maakunnalta, valtiolta ja EU:lta puuttu yhteinen visio ja insinöörien prosessikaaviot eivät ole sama asia kuin emotionaalinen kokemus yhteisestä normista, moraalista ja vastuusta biologin tai yhteiskuntatieteiljän maailmankuvana. Jokainen omassa uuden mediayhteiskunnan kuplassa elävä toteuttaa omia virtuaaliharhojaan, julistaen liki jumalallista narsista harhaansa.
SE on individualismin sokea tuote ja eliitin tapa hajoittaa ja hallita siellä, jossa nämä kuplat käytetään uusprekariaatin orjuuttamiseen. Kun kirjoitin tästä kirjani ”Social Media -.Economy and Strategy” se nousi 2000 miljoonan alan tuoteen kärkeen.
Kuka on lukenut sen Suomessa tai luki silloin, nyt jo kirjaa yli vuosikymmen takaa etsien? Miksi sitä ei saanut julkaista Suomessa sen enempää kuin kirjaani ”Arctic Bablyon”. Miksi suomalainen kustantaja ja media pelkäsivät jo tuolloin joutuvansa tilille teoistaan, yhteisön, kunnan, talousmaakunnan, valtion ja kansalaisyhteiskunnan harhauttamisesta tarkoituksena pelastaa omat bisnekset viivytellen näin väistämätöntä?
Paradigmaisen ja maailmankuvamme muuttavan tiedon tulvan sisäänmarssia ja voittoa vain muutaman hallitsemasta mediasta ja sen tulvivasta virheellisen tiedon, valemendian tietomäärästä. Ohittaen uusdemokratian vaatiman tiedon jaon ja kertomuksen tulevasta evoluutiosta, Suojellen samalla kouristuksen omaisesti vanhoja rakenteitamme ja niistä hitaasti luopuvaa vanhaa mediaamme epädemokraattisena vallankäyttäjänä.
Hybridiksi rakannetun yhteiskuntamallin vaihe ei saa jäädä prekariaatteineen ja riistoineen liian kauan vallitsevaksi ja jatkuviin konflikteihin johtavaksi maailmankuvaksemme. SE on peleihin oppineen moraalittoman ihmisen ja konflkititeoreetikon haluama maailma, hybridi jossa voit vaihtaa sääntöjä aina halutessasi ja väittää, kuinka kaikkea on rajallisesti, myös valtaa, rahaa ja rakkutta, ja voittaja on moraaliltaan sairain psykopaatti.