Viherflaatio on vielä uusi ilmiö maailmantaloudessa. Siihen on kuitenkin hyvä totuttautua ja pandemia jälkeinen nopea kasvu antaa siihen myös mahdollisuudenkin. Kyse on poikkeustilanteesta ajettaessa suuria ilmastomuutoksen vaatimuksia maailmantalouteen. Ilmiöllä on inflaatiota ruokkiva vaikutus. Olen tästä kirjoittanut runsaasti aiemminkin mutta varoittanut samalla ajautumisesta kurjuusindeksiin.
Keskiviikon ja Terhon päivän Helsingin Sanomat (3.11.2021) osuu samaan aiheeseen, josta tein 1970-luvulla opinnäytteitäni Oulun ja Turun yliopistoillemme. Opinnäytteet liittyivät yhtäällä poliittiseen maantieteeseen ja toisaalla yhteiskuntatieteisiin mutta edellyttäen myös biologista perustaakin.
Aiheena kun oli yhtäällä tuohon aikaan kovin näkyvä valtio Etelä-Amerikasta sekä toisaalta ympäristö ja sen luonnonvarat, kestävän kehityksen mukainen talous ja sen hoito. Kyse oli Etelä-Amerikasta ja erikseen Chilestä valtiona, toki myös Brasiliastakin ja muista Etelä- ja Väli-Amerikan valtioistamme.
Chile valtiona on kiinnostanut suomalaisia ja etenkin nuoruuteni aikoina muustakin syystä kuin pelkästään osana muodikasta mukanaoloa monelle tyystin vieraan valtion elämää seuraten. Chilehän muistuttaa ”pitkänä rempulana” Tyynen valtameren rannikolla monella tapaa Suomea ilmaston vaihtuessa rajusti siirryttäessä liki napajäätiköltä lähelle tropiikin helteitä.
En vielä tuolloin vieraillut Etelä-Amerikassa ja Chilessä aiheesta paikan päällä raportoiden, kuten myöhemmin mm. Brasiliaan kutsuttuna, vaan tyydyin suurlähetystöstä saamiini tietoihin. Tutustuminen lähetystön henkilöstöön oli mieluisa kokemus. Sain apua ja tietoja paljon enemmän kuin mitä olin tavoitellut.
Tänään Chile käy vaalitaistelua ja ”Chilen Bolsonaroksi” kutsuttu äärioikeiston Jose Antonio Kast on yllättämässä vasemmistokoalition ennakkosuosikin Gabrie Boricin. Näin poliittinen polarisaatio on myös Chilessä syvenemässä ja ilmiö toi mieleeni juuri nuoruuteni ajan opinnäytetyön hetket ja Augusto Pinochetin vuosilta 1973-1990 sekä maan sotilasdiktatuurin.
Chilen perustuslaki on peräisin sotilasdiktatuurin ajoilta ja tänään valtaosa chileläisistä kannattaisi jo uuden perustuslain laatimista. Tosin arvoista ollaan nyt ja on oltu toki ennenkin kovin erimielisiä. Kuten me suomalaisetkin omistamme.
Palataan siis Suomeen ja pohditaan, miten Rovaniemen pohjoispuolella olevat alueet ja poronhoito, saamelaisten oikeudet ja asenne heihin on Suomessa muuttunut asuen Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa. Helsinkiä en nyt henno mainita. Se kun edustaa mielestään myös pääkaupunkina saamelaisia.
Chilessä äänestettiin uudesta perustuslaista ja voiton vei vasemmisto ja sitoutumattomat. Gabriel Boric ehdokkaana vetoaa uuteen perustuslakiin ja nuoriin, etenkin paremmin koulutettuihin teemoinaan mm. ilmasto, feminismi ja rasisminvastaisuus. Keskiluokka on taas peloissaan ilmastosäätelystä ja luonnonvaroistaan, kuparikaivoksistaan. Viimeisimmän gallupin mukaan äärikonservatiivi Antonio Kast johtaa 26.5 %:lla ennakkosuosikin Gabriel Boricin 25 %:n äänimäärällä jäädessä yllättäen toiseksi. Muut ehdokkaat ovat sitten kaukana takana.
Mitä tekemistä Chilen vaaleilla on Suomen oloissa? Helsingin Sanomien seuraavan aukeaman pääuutinen kertoo, kuinka vihersiirtymä on myös suomalaisille tuskaisa, koska se vaatii palon resursseja ja luopumaan sellaisesta, jota on aiemmin pidetty kansakunnan selkärankana. Suomalaisten kohdalla kun peräti 30 % hiilidioksidipäästöistämme tulee tuonnistamme, joka taas liittyy kulutukseemme. Ei siis metsiin tai peltoihimme, luonnonvaroihimme.
Meille eivät siten riitä oman maamme sisällä tehtävät ja luonnonvarojamme koskevat muutokset, vaan samalla meidän on muutettava radikaalilla tavalla kulutustottumuksiammekin. Se ei riitä, että olemme vain huolissamme chileläisten tapaan arktisesta alueesta presidentti Niinistön tapaan arvokasta asiaa Intian pääministeri Norendra Modille selventäen Helsingin Sanomien pääuutisessa Glasgow’n ilmastokokouksessa. Toki noen ja Arktisen jäätikön mukana menee paljon muutakin, mutta pääpaino on sittenkin kulutuksessamme ja sen oivaltamisessa ilmastomuutosta hoidettaessa.
Suomen tuonnin hiilijalanjälki on Euroopan suurimpia. Päästötavoitteemme ovat oikean suuntauisia, mutta eivät toki ratkaise kulutuksemme ongelmia. Samaan aikaan meidän on ymmärrettävä hiilineutraaliuden todelliset poliittiset ongelmat ja talouden muuttujat. Maailmantalous kun ei ole koskaan kokenut näin valtavaa muutosta. Olemmeko varmasti valmiita siihen?
Tämä musertava talousvaikutus ja sen rinnalla kulkeva päästöttömän energian kasvupotentiaali ovat se naru, jolla globaali maailma joutuu taiteilemaan, eikä Suomi tai Chile tee tässä poikkeusta. Pikemminkin ymmärrämme toisiamme paremmin kuin muut, kiitos napa-alueen läheisyyden sekä toisaalla luonnonvarojen käytön ja kulutuksen luonne pinta-alaltaan ja globaalilta sijainniltaan sekä luonnonoloiltaan kovin erilaisilla alueillamme.
Ilmastomuutoksen torjunnasta tulee meille kaikille kallis lasku, mutta sen huomiotta jättäminen tulee varmasti vielä kalliimmaksi. Energiamurros on välttämätön, mutta pitkällä aikavälillä kannattava muutos. Se on sitä kannattavampi, mitä nopeammin me sen oivallamme ja toteutamme. Me ostamme öljyä, kivihiiltä ja kaasua miljardien arvosta ja sillä on luonnollisesti negatiivinen vaikutus vaihtotaseeseemme. Sen korjaaminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
Lähivuosina inflaation sijaan alamme käyttää käsitettä viherflaatio. Siirtymä fossiilisista polttoaineesta vie oman aikansa, eikä prosesseja voida pyörittää pelkällä sähköllä. Viherflaatio olisi samalla tietoinen poliittinen valinta, jossa ymmärrämme maailmantalouden ja energiaratkaisujen kokonaisuuden. Viherflaatiossa (inflaatiossa) kun voimme myös ajautua suurtyöttömyyteen ja lopulta kurjuusindeksin kurimukseen. Tästä on varmasti varoitettu.
Tämä muutos on kuitenkin pitkällä aikavälillä kannattava ja lyhemmällä aikavälillä välttämätön ratkaisu. Samalla uusiutuviin energialähteisiin siirtymä korjaisi vaihtotasettamme ja siirtymän hinta hyvitettäisiin meille myöhemmin myös muussakin kuin ilmastomuutoksen voittonamme. Kun suuret investoinnit on tehty, tasaantuvat myös aiemmat ympäristönormien kiristymisen vaatimuksetkin.