Tänään kirjoitetaan Suomessa jääkiekosta. Aloita siis sinäkin sillä, jos aiot luetuttaa tekstisi muillakin kuin peräpenkin matkaajilla tai urheilua vihaavilla takavuosien Kämpin asiakkailla, Sibeliuksella ja Gallen-Kallelalla, kosteitten iltojen sankareilla. Heidät kun Hesari on yllättänyt tänään housut kintuissa esittelemällä heidän palvelijansa Sibeliuksesta siis alkaen ja hänen arjestaan kertoen. Suoraanhan sitä ei voi Suomessa sanoa.
Suomalainen Grand Hotel Kämp syntyi aikanan sääty-yhteiskuntaan ja sitä johdettiin ja hoidettiin myös kuten menneen maailman rahapalkatonta, työajatonta ilman työsuojelua, puhumattakaan työntekijän oikeuksista. Näin työntekijä joutui sopeutumaan mihin tahansa orjan tai prostituoidun asemaan ja miltään ei ollut suojattuna herramoraalin talossa. Professori Laura Kolben kirja tuosta elämästä on kuin kuvaus omasta ajastamme. Paluusta sääty-yhteiskunnan moraaliin ja saalistamiseen. Juopoille herroille se oli kuin Suomen Pankki tänään maanpäällisenä taivaana. Forssan Lehdessä tästä kirjoittaa entinen kansliapäällikkö, eläkkeelle siirtynyt humppilalainen Virtanen. Lainaa vielä kaverinsa sanoja, jotta olisi varmasti uskottava.
Kun riisto alkaa, ensimmäisenä riistetään köyhintä ja turvattominta. Hesarin mukaan tänään turvattomin paikka Suomessa on Luona-yhtiö, joka alkoi saalistaa haistaen tilaisuutensa tulleen vastaanottokeskuksilleen pääkaupunkiseudulla. Niissä ihmisten turvallisuus ja terveys ovat vaarassa, kertoo tämän päivän Hesari (22.5). Kun näin kertoo maan päämedia, pienempien medioitten ja kylälehtien on turha muuta vakuutella. Keskityttäköön siellä koulujen sulkemiseen ja sairaaloiden alasajoon. Ministerillä on joka tapauksessa oman lehden suojelu omalla kylällään. On yhdentekevää millaisia arvosanoja kansa ministereilleen antaa.
EU-jäsenyys toi mukanaan monelle lupauksen paremmasta. Suomi äänesti siitä ja moni uskoi ulkoisen turvallisuuden kohenevan. Eurosta ei päästy äänestämään. Nyt tiedetään miten kävi. Paraniko ulkoinen vai sisäinen ja millä tavalla. Romaniassa toivo muutoksesta heräsi ja tästä Hesari kertoo oivallisella tavalla ujostelematta. Viikonlopun lehti on tänään kympin arvoinen lukuelämys. Romanialaiset ovat EU:n myönteisimpiä mutta kuinka kauan?
Lauantaina (21.5) Hesari heräsi niin ikään oikeaan aiheeseen. Taidealan ja luovan työn ihmiset, paljon tähän varojaan ja aikaansa uhranneet koulutetut, ovat tehneet radikaaleja urasiirtoja eivätkä niitä enää salaile, kylmän maailman tuulia ja luovuudella saalistajiamme. Pettymys on ollut melkoinen ja taide elättää yhä harvemman sillä saalistajan. Joku kansainvälinen jätti yrittää vielä saalistaa toki silläkin mutta Veera Juurikka valmistui viisassti sairaanhoitajaksi (HS 22.5). Työelämän kuumimmat trendit ja niistä kertominen on Hesarin tapa palvella tavoitteena ohjata nuoria oikeille urille. Se ei ole oikein luova taide tai lätkäjätkän ammatti, vihreät tai punavihreät lasit silmillä eläen ja unelmoiden. Idealisti tulee olla mutta ei nyt ikäihmisenä enää. Se on surullista jos nuori ihminen on kyyninen ja politiikka ruma asia, trollien tapa elämöidä.
Oman aikamme otsikko näille narratiivisille median kertomuksille ei ole kuitenkaan näissä jutuissa, sivupoluissa, vaan kevytyrittäjissä, masennuksessa, kevyessä sellaisessa, joka voi olla myös oikea hetki ja tapa pysähtyä lähtemättä hoitamaan sitä heti lääkkeillä. Se voi jopa pelastaa arjen aiheuttamilta oman aikamme stresseiltä ja saalistajilta, neuvoo Lehti niminen psykiatri. Ihan viisaita neuvoja paettaessa populistisia pulisijoita ja muita poliittisen liikkeemme saalistajia sekä luovan elämän vesillä liikkuvia rötösherroja ja -rouvia. He kulkevat siellä missä poltetun maan taktiikka on ainut uskottava moraalittoman pelurin maailmankuva. Ei sellaista pidä seurata mutta ei myöskään pelätä. Taustalta kun löytyy aina pelokas ihminen ja moraaliton saalistaja.
Vihreä liike tahtoo Niinistön perheen pulinoissa pääministeripuolueeksi ja samalla pestä pois maineen yhden asian, tai perheen, liikkeenä. Oikeammin se haluaa leikkiä tulella ja samalla nosteella kuin laman ja taantuman tuomat populistiset liikkeemme maailmalla. Valtava ympäristökatastrofi on sellainen nosteen antaja. Kun toinen vetää ja toinen työntää, syntyy liikettä, joka on yhteiskunnalliselta anniltaan ja moraaliltaan aina vaarallista demonisointia ja kansan jakamista vuohiin ja lampaisiin. Hölmö hutilus on siinä paras mahdollinen duunari ja työkaveri, poliitikon vedättämä työn sankari ja typerys, hyödyllinen idiootti, tietää Hesarin kolumni tänään jos olisi oikein kirjoitettu.
Sen sijaan leikkaukset ja kotouttaminen pääkirjoituksen aiheena oli väärä valinta, kun olisi tullut kirjoittaa kasvatustyöstä ja kiekkoleijonista, jossa hoitajat tekevät nykyisin valtaosan työstämme ja tästä puhuminenkin on liki rikos, johon vihreät tuon tuosta tarttuvat perussuomalaisia ahdistellessaan. Ei sellainen voi kasvaa ikinä pääministeripuolueeksi.
Hesarin uutispäällikkö on sentään tämän huomannut vaikka onkin nainen, Anu Ubaud. Nimi ei viittaa oikein kantasuomalaiseen. Rohkeus ja näkökulma on siis hankittu muualta. Siitä voisi vihreä liike viisastua, jahka yleispuolueeksi aikoo ja jopa monen puolueen hallituksen johtajaksi. Nyt se ei onnistu likimainkaan. Tämä on tarinan opetus ja otsikon aihe. Ei sen sivuraiteet ja polut, narratiiviset kertomukset toimittajan duunina.