Viikonlopun lehdet ovat aina menneen viikon sillisalaattia ja mukana ovat uutena urheilu-uutiset ja kulttuuriin pakkopullaksi tehty tekotaiteellisuus toimittajan hengenlentona. Sen lukeminen on joka kerta yhtä rankka kokemus. Uuden näkökulman hakeminen kun ampuu ohi ja yli eikä tuo muuta kuin vatsavaivoja ja vihaisen olon. Entäpä jos yrittäisi olla kerrankin rehellinen? Kuten poliitikko, joka on ajautunut lopulliseen umpikujaan pelin politiikassaan. Hallitukselle gallupit lupaavat vain jatkuvaa alamäkeä ja yhteisen vasemmiston kannatus on vähemmän kuin keskustan kannatus, Opposition kannatus on 45 %:n tuntumassa ja hallituksen johtavien puolueiden, kokoomuksen ja demareitten, 33 %:n alapuolella.
Lapselta viety lelu
Menneen viikon pääuutisen otsikko on nyt Nokian entinen johtaja Kallasvuo vakuuttamassa, kuinka suomalaisen identiteetin ja koulutuksellisen pääoman ryöstö ei ollut paha asia ensikään ja Elop ajaa nyt asiamme Yhdysvalloissa Microsoftin johdossa.
Hän on suomalainen ja Sammon ryöstö olikin vain näennäinen tapa pilkkoa lapsen karamelli murusiin ja jättää suomalaisille hyvästit maailmanhistorian lapsekkaimmassa puhalluksessa. Miten sellainen voi olla mahdollista?
Kun sama toistuu liki jokaisen firman kohdalla, optiot siirretään veroparatiiseihin, kirjailija Hotakainen on saanut sairasvuoteellaan aikaa pohtia, kuinka perussuomalainen liike taisikin syntyä työttömien armeijakunnasta.
Ei ehkä niinkään marginaali-ilmiöistä ja niiden sumutuksesta medioittemme tyhmentäessä työväenliikettä kohti sen viimeistä matkaa ulos takavuosien tehtävästään. Ylimielisyys ja ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Opportunistit auttajat
Kun duunari huomaa tulleensa petetyksi, apuun tulee keskusta ja sen opportunismi, miljardööri Oulun koulun kasvattina ja peittää vanhat väyrystelijät oman puppusanastonsa ja kakkaransa taikasauvan sumutukseen.
Aidosta tuli aikamme tärkein sana. Aitovarsien aitous mitataan nyt olemalla siellä aito oma itsensä Sipilän tapaan ja Olli Rehin kanssa vaaleihin valmistautuen, Paavo Väyrysellä salkkua hakien. Kuka siihen uskoo ja kumpaa olisi uskottava?
Tarja Halonen kertoo kuinka vanhoilla naisilla on nyt maailmalla kysyntää eikä aio ryhtyä ulosmittauttamaan tätä imagoaan alkamalla demareitten uhrilampaaksi meppivaaleissa.
Hän on työväenliikkeeltä omansa ulosmitannut, kiittää ja kumartaa. Laskelmat ovat Olli Rehnin tapaan luvallisia ja moralismi on eri asia kuin moraali. Järkeään saa ja tulee käyttää juristin koulutuksella.
Viihdettä ammateista
Helsingin Sanomat ruotii myös ammatteja viihteenään ja niiden stereotyyppejä. Niitä tulisi varoa, on moralistinen sanoma tänään sunnuntaina 8.9 olkoonkin, että artikkeli pikemminkin korostaa näiden viiden esimerkkiammatin steretypioita esitteleviä vahvuuksia. Mukana on lääkäri, malli, näyttelijä, pappi, lukkari, talonpoika ja kuppari.
Kun median sanoma on kuin lasten leikeistä, niiden sillisalaatin seuranta menee viihteenä, joka hyvän tai huonon viihteen tulkintana.
Urheiluviihde keskittyi nyt päähän potkittuun suomalaiseen, joka saa turpiinsa finnkampenissa Ruotsilta, koripalloilijat Italialta ja jyrän alle on jäämässä myös väärällä radalla Lotustaan ohjaava Kimi Räikkönenkin. Koripalloilijat ovat sentään mukana maailmanluokan pelissä ja jopa menestyen kaatamalla Turkin.
Mutta entäpä kun vastassa ovat Venäjä ja Kreikka, politiikkamme näkyvät traumat ja painajaiset? Ruotsi voittaa, miten käy Suomen?
Kulttuuriuutiset vievät jo niin syvälle kaupunkiuutisten analyysin tapaisiin Pajusen puheisiin, liitospelin tunariin, etteivät ne eroa enää Heinolasta, Forkullan kartanon rantavedestä löydetystä nahkabuutsista, jonka sisälle oli unohtunut omistajansa jalkaterä.
Löytäjä saa sen pitää, kertoen kuitenkin samalla, mitä jalkaterän omistajalle tänään kuuluu. Nyt politikoidaan kulttuurissa, urheilussa, kun muualla se on jäänyt työväenluokan osaajilta viihteenä keskiluokan lukijaa piinaavaksi pakkopullaksi.
Susi jo syntyessään
Suomalaiset pallomaajoukkueet etsivät identiteettiään ja osa on susia jo syntyessään, huuhkajia kuoleman varjon laaksossa ikävää ennustaessaan. Kahta kertaa ei Espanjaa yllätetä.
Vapaana ovat vielä kirahvit, norpat ja monilukuinen joukko siivekkäitä hyönteisiä, maan matelijoita ja mahdoton määrä kasvikunnan edustajia ja etenkin sieniä näin syksyllä.
Nääpikkäät, valmuskat, limanuljaskat ovat kaikki käytettävissä ja yksin jääviä kuntia, liitosten ulkopuolelle jättäytyviä, voidaan markkinoida Elopin konsultoimana panemalla kunta useampaan osaan ostajalle. Urjala on sellaiseksi jo hankkiutumassa.
Ile Jokisen mukaan (HS 8.9) riski on kuitenkin päätyä tällöin puhelimen osiksi, PPO:n tapaan PäädyttePuhelimenOsiksi eläen.
Kekkoslovakian kuninkaat kertoo viikon väitöskirjasta, jonka päähenkilö on Remu Aaltonen ja tuon ajan nuorukaisten suuri avainkokemus Petri Laukan kulttuurihistorian merkkiteoksessa.
Eedenistä itään
Se on kuin matka Eedenistä itään, rockin tapa osoittaa avointa halua menestyä ja myös rikastua Hurriganes yhtyeen tapaan eläen. Se oli tuon ajan ilmiö ja myös nykyinen tapamme vaurastua, hinnalla millä hyvänsä ja rahakylki edellä.
Julie Harris näytteli pääosaa James Deanin kanssa tuossa edellä mainitussa leffassa ja tuli tunnetuksi suomalaisille Michiganissa syntyneenä liki jokaisesta mahdollisesta amerikkalaisesta Hurriganesin ajan tv-sarjasta, suomettuneen Suomen viihteestä. Julie Harris kuoli runsas viikko takaperin 87-vuotiaana kotonaan sydänsairauteen. Yksin ja hylättynä.
Hylätty meijeri koitui helsinkiläisen perheen kohtaloksi Lapinjävellä (HS 8.9). Omat kokemukseni hylätyistä ja homeisista meijereistä ovat olleet pysyvä osa psykofyysisiä ja -sosiaalisia elämäntraumojani. Osa niistä on saatu onneksi jo hävitettyä jatkamasta matkaansa homekoulujen tapaan kansakuntaa köyhdyttäen. Kun raja tulee vastaan homeisen elämän ylläpitäjä joutuu tilille, ennemmin tai myöhemmin.
Ylimielisyyden hybridi
Australiassa vaihtui odotetusti valta, Syyria on pantava vastuuseen ja Angela “Angie” Merkel osaa pysyä paikallisten poliittisten riitojen yläpuolella, tietää Hesari (8.9). Hän on eurooppalainen poliitikko numero yksi ja yhtä kuin Saksa sekä Euroopan menestys omistamalla vastustajiensa parhaat teemat omikseen. Se on hyvin vanha ja perinteinen tapa menestyä eikä vähiten Suomessa.
Merkel osaa ratkaista ajankohtaisen ongelman ja puhuu ylevästi mutta samalla ymmärrettävästi, saksalaisella tavalla, korostuksella, jota suomalaiset ovat aina imitoineet.
Fysiikassa väitellyt pappisisän tytär on looginen, mutta samalla humaani ja naimisissa nimekkään professori Joachin Sauerin kanssa.
Merkelistä on puhuttu paljon pahaa ja nyt hän on sama kuin Saksa. Saksan menestys ei kuitenkaan ole pelkästään Angela Merkelin varassa. Vastustajien ylimielisyys sataa kuitenkin koko ajan Merkelin laariin ja demareiden vaaliveturit ovat myös Saksassa juuri tätä. Se on demareiden ja kokoomuksen yhteinen tauti myös Suomessa. Se on hankittu Saksasta.