Se ei ole uutinen, että vaalien näkyvimmät teemat ovat turvallisuus, talous, työllisyys ja maahanmuutto. Sen sijaan se olisi uutinen, jos siellä olisi jotain, joka olisi näiden aiheiden ulkopuolelta ja kertoisi kokonaan perinteisen median antamasta ja jakamasta poikkeavaa ja järisyttävää. Ennen kevään vaaleja löytyy varmaan sellaista, joka erottaa jyvät akanoista. Niin vaikea on taloutemme ja työllisyys sekä samaan aikaan kykymme olla mukana kansainvälisillä vesillä menestyen. Avoin yhteiskuntamme alkaa paljastaa sellaista, joka on kyetty aiemmin pitämään salassa. Luonnon lait alkavat tulla vastaan nekin.
Poikkeava uutinen
Kokonaan uusi aihe poliitikoillemme olisi vaikka uutinen siitä, kuinka olemme siirtyneet kokonaan jo uuteen aikaan, eikä siinä käytetä kymmenjärjestelmää, jolloin tieteestäkin on tullut esteiikkaa ja tutkija on tullut ulos kammiostaan, digiajan laskimet ovat muutakin kuin sormia ja varpaita lapsiemme käytössä.
Uutta olisi sekin, ettei talous ole pelkkää finanssipolitiikka eikä turvallisuus synny sekään ilman ponnisteluja. Kun tingitään ja leikataan jossakin se näkyy koko suuressa systeemissä ja sen ennustaminen on mahdotonta.
Guggenheimin järjestämässä kilpailussa kaikki meni pieleen. Se voisi olla poikkeava uutinen. Harvoin tapaa tällaista projektia, jossa mikään osa ei näytä toimivan ja vain Mannerheimista tehty elokuva on yhtä hyvin omaa aikaamme kuvaava.
Suomalaiset eivät nyt saa oikein suksiaan luistamaan ja niin vuoden urheilijaksikin valitaan kaiken varalta tandem -hiihdossa menestyneet olympiavoittajamme. Se on poikkeava uutinen. Yksin kuin ei enää oikein uskalla ja tiimissä voi vähän hengähtääkin. Joukkuepelissä pärjäämme, oletamme, vaikka yksilöt olisivatkin vähän toistaitoisia tai väärässä pelissä koulittuja edustajia, ministereitämme.
Suomalaisuutta sorsitaan
Guggenheim kilpailussa finaaliin ei päässyt yhtään suomalaista arkkitehtia toimistoineen. Helsingin Sanomat (14.1) paljastaa heistä viisi. Komein on nostettu lehdessä sivun täyttävänä mustavaloisena kuvana ja siinä ahtojäät ovat työntyneet toistensa päälle suoraan merestä.
Se sopii niin hyvin ympäristöönsä, ettei sitä tajua aluksi lainkaan taideteokseksi, saati modernin taiteen esittelypaikaksi. Arkkitehti Kari Leppänen on ymmärtänyt kilpailun idean ja tuonut sisään ahtojäiden talvella lumen peittämään maisemaan myös piilotettua valoa ja tervatun puun tuoksua.
Sellainen on liian suomalaista, liki Persua eli Mikael Agricolan kielellä “viinikuurnaa”. Nyt sitä on vuosikaudet hävetty. Miksi?
Olen valmis hyväksymään ahtojään suomalaiseksi Guggenheim -kisan voittajaksi ilman pienintäkään varausta. Samoin hyväksyn mukisematta taloudestamme annetun uusimman professoritasoisen neuvottelukunnan tuloksen, jossa todetaan se, minkä kansa on jo saanut kokea edellisten hallitustemme aikana.
Kun sen on kirjoittanut blogeissaan jo etukäteen, se ei ole enää uutinen mutta kyllä suomalaisuuden väheksymistä. Miksi meillä väheksytään suomalaista, persua, viinikuurnaa? Maine maailmalta on haettava sekin salaa, kirjoittavat sen Suomessa koneet.
Asiantuntijoita pelätään
Kun kaikki toteutetaan väärin ajoittaen ja hurrataan hankkeille, joita ei koskaan toteuteta, silloin seurauksena on pelkkää ahtojäätä. Pohjoinen kansa tietää, millainen työ on murtaa tällainen onneton jää, siinä missä tukkilaiset takavuosina purkaessaan irtouiton monelta uittajalta hengen vienyttä toivotonta tukkisumaa.
Vonkamiehen tehtävänä oli estää, ettei tukkisumaa synny ja joidenkin mielestä sellaiseksi synnyttiin. Kansallisromantiikan aikana pohjoisen vapaana liikkuvat tukkijätkät olivat kuvauksellinen kohde ja reppu reissumiehineen sai tuon ajan näkyvimmät elokuviemme sankarit pukeutumaan Lapin jätkiksi.
Tapio Rautavaara oli samaan aikaan myös riisitautisena lapsena esitelty, urheilulegendaksi noussut työväestön edustaja ja sopiva samaistumiskohde ikoniksi. Nyt heitä ei enää ole. Mihin ovat vonkamiehemme piiloutuneet?
Vonkamiehistä pelureihin
Tänään professoreiden työryhmä tuomitsee menneen talven, oikeammin liki pienen jääkauden mittaisen hallituksemme väärien vonkamiesten näytöiksi. Finassipolitiikan sekä ajoitus että mitoitus meni metsään, rakennemuutokset tukkivat koko joen nielun ja niin kesäisen uiton puut piti myöhemmin niputtaa ja siirtää myös rattaille. Sen sijaan talven ahtojäät ja sotesopat kuntaliitoksineen ovat sulamatta ja niiden hoito jää tuleville vonkamiehillemme. Pelkäämmekö me heitä ja kärsimme mieluummin vilua ja nälkää?
Neuvoston viesti on tylyydessään vertaansa vailla. Se yhtyy samalla Valtiontalouden tarkastusviraston lausuntoon. Hallituksen tavoitteet jäivät saavuttamatta. Ennusteet rakenneltiin tuulentupien ja toivonkipinöiden varaan ja varsinainen suman purku alkoi vasta aivan loppukaudella. Rakenneuudistukset jäivät siten puolitiehen.
Neuvoston, VTV:n, Suomen Pankin ja lukuisten muiden antamat madonluvut eivät kaikille vielä riitä. Nyt kehotetaan varomaan suman purkajia ja jäitten sulattelijoita maltamaan mielensä, odottamaan uutta kevättä, leikkaamaan menoja ja kiristämään veroja vasta 2017 ja 2018, ettei suma vain kasva, ahtojää pahene.
Gallupien ennusteiden mukaan suurimmaksi puolueeksi nouseva Keskusta on kuitenkin aloittamassa verojen kiristyksen Mika Linnilän johdolla jo syksyllä 2015. Jutta Urpilainen, suman rakentaja, on häntä tukemassa. Kun kaikki puolueet esittävät omat vonkamiehensä mallit, suoma seisoo ja ahtojäät Guggenheim museoksi ovat kohta koko Helsingin komein nähtävyys alkaen aina Arkadianmäeltä ja jatkuen hamaan Ivalon altaasee