Vuosin 2020 oli taitekohta, josta paluuta vanhaan ei enää ole. Koronan ohella maailman pysäytti myös tieto ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä pelättyäkin nopeammin. Kansainvälisen politiikan voimasuhteet ovat nekin voimakkaassa liikkeessä ja arvaamattomia. Miljardien rinnalle kansainväliseen politiikkaan vilahti mukaan 12-nollainen biljoona ja lainanotossa myös suomalaiset saivat kuulla vanhojen pyhien rajojemme ja arvojemme murtumisen. Kutsumme aikaa joka maailmakuvat vaihtavana ja paradigmaisena tai siirrämme huolemme hybridiyhteiskuntaan ja sen kouristeluun, mediayhteiskunnan kriisiin. Tällä otsikolla kirjoitettu kirjani on sekin jo vuosien takaa ja siirtynyt kirjoittamiini muistelmiin. Muistelmat taas eivät kerro tulevasta vaan menneestä.
Kun uuta kohdataan, syntyy joko kaaos tai sitten mahdollisuus, johon voi myös tarttua. Presidenttimme Sauli Niinistö varoitti uudenvuoden puheessaan ripustautumisesta sellaiseen vanhaan, jota ei ole olemassa eikä se enää palaa. Kyse on silloin ihmisten käyttäytymisestä ja ilmastomuutos on juuri sitä. Korona on sen sijaan hoidettavissa, kunhan olemme vielä muutaman kuukauden kärsivällisiä. Edellisen vuoden vuosikirjani käynnistyi jo vuonna 2019 juuri varoittaen koronasta. Reagoimme siihen maailmalle kuuluvan syrjäisen saarekkeen tapaan vasta maaliskuussa 2020. Rokote ei sekään ryntää meille ensimmäisenä suurten massojen käyttöön. Olemme myöhässä silloin kun suuri maailma käynnistää oman kilpajuoksunsa ja rokotteita vaaditaan Intiassa, Kiinassa, Yhdysvalloissa miljardeja.
Rajoituksista käynnistynyt kevät 2019 onnistui Suomessa kohtuullisesti kansan niitä myös noudattaen. Jäin itse kotiarestiin ja seuraten sen vaikutuksia omalla kohdallani. Kirjoittaminen ja yhteydenpito sujui normaalisti, olkoonkin etteivät kokoustamiset etäyhteyksinä ole sama asia kuin kasvotusten tavaten. Sama pätee toki opettamiseen mutta ei alkuunkaan niin vaikeana asiana kuin on ehkä kuviteltu. Olen itse tätä etätyötä tehnyt jo vuosikymmenet, jolloin mitään muutosta ei lopulta edes tapahtunut. Pikemminkin työskentely tehostui, joka näkyy myös omien julkaisujen määrässä vuonna 2019 ja jatkunee edelleen, jos Luoja suo ja terveyttä riittää. Omien muistelmien teko on niistä työläin 70-vuotta täyttäessäni. Muistelmia tehdessä on varottava ettei samaan aikaan lue mitä sattuu oman aikamme tuotetta. Romaani kun syö kuin sika. Muistelmien kirjoittaja ei saa myöskään spekuloida historialla. Kun yhtä kohtaa muutat, kaunistelet mieleiseksesi, muuttuu toki kaikki muukin.
Onnistuminen on myös jatkossa meistä jokaisesta kiinni. Jos väsymys painaa, jostakin olisi vielä löydettävä voimia jatkaa. Presidentin puhetta lainaten meidän on myös pohdittava sitä, miten on annettava turvaa ihmisille, joiden varalta joudutaan sitten turvaamaan muita, siis suojautumaan. Syyrian Al-Holi oli Suomessa poliittisen keskustelun keskeinen teema vuonna 2020. Leiriltä kotiutettiin joulun alla kuusi lasta ja kaksi aikuista. Suojelupoliisin mukaan leiriltä saapui naisia myös omin luvin ja ilman valtion kotiuttamisoperaatiota. Tämä ilmiö on historiaa, jolla ei saa tänään spekuloida muuttamalla sitä poliitikkona selitellen muuksi. Juuri tämän vuoksi poliittinen perustuslakivaliokunta tulisi korvata juristien hoitamaksi perustuslakituomioistuimeksi. Juristi ei spekuloi ja kaunistele historiaamme.
Presidentti Niinistö asetti kysymyksen ”sivistysvaltion dilemmana”. Missä määrin yksilön oikeuksien vastapainoksi voidaan asettaa kaikkea koskeva turvallisuus tai päinvastoin, voidaanko koko yhteiskunnan turvallisuus vaarantaa asettamalla yksittäisten yksilöiden edut etusijalle? Presidenttimme on juristi koulutukseltaan ja sen kyllä huomaa hänen toimissaan.
Yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta Suomessa horjuttivat myös tietomurrot. Yksityisten ihmisten rinnalle tuli nyt psykoterapiakeskus Vastaamon laaja tietomurto sekä eduskuntaan kohdistunut kyberhyökkäys. Nämä ilmiöt ovat vaarallisia yleistyessään.
Presidentti puhui liki pelkästään Suomesta, ei juurikaan EU:sta saati briteistä ja heidän erostaan. Yhdysvaltain vaalit eivät ole nekään meidän asiamme. Presidentin arvopuhe oli siten pelkästään kovaa asiaa ja ympäröivien omien uhkiemme esittelyä ja kansakunnan tulevaisuuden jalansijan hakemista. Se oli ajalle tyypillinen konkreettinen tapa käyttää presidentillistä valtaa ja pitäytyen juridisessa totuudessa ja maailmankuvassa. Sitä ei sovi muutella median tapaan itselleen mieleiseksi.
Koronavuotta edeltänyt vuosi 2019 oli ennuste tulevalle. Siinä mainittiin jo viimeisimmän vuoden 2019 kirjani kannessakin tuleva vuosi ja koronavuotenamme se tunnistaen. Me reagoimme siihen syrjäisenä saarekkeena vasta maaliskuussa. Miksi ihmeessä aina näin myöhään? Tuo vuosi 2019 oli minulle viiden kirjan vuosi sekä kahden sähköisen kirjan yhteinen punnerrus lasteni kanssa. Covid 2019 sai nyt vain jatkoa käsitteestä Covid 2021 uusine mutaatioineen. Biologia ja luonnontieteet, virukset, eivät neuvottele poliitikkojemme kanssa.
Nytkin menemme omassa aikataulussamme ja silmät ummessa kohti tulevaisuutta ja vuotta 2021. Ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut menneen vuoden ja vuosikymmenen aikana. Niinpä on outoa kuinka Helsingin Sanomien on kirjoitettava yliopiston kaslerin kautta ja mielipidesivulla, miten viimeistään NYT tuli oivaltaa hitaammankin poliitikon ja talouden edustajan, mitä TIEDE tarkoittaa. Jos ei muussa niin hirveällä vauhdilla rakentuneitten rokotteittemme kautta sitä vähin erin oivaltaenkin.
Vuosi 2020 opetti meille tieteen aseman yhteiskunnassamme ja kaikki sen onnettomuudet tapanamme edetä ja rakentaa, myrkyttää toisiamme, sivuuttaen ja ylenkatsoen tiede ja sen varoitukset. Viimeisin onnettomuus tuli Norjasta, romahtanut maa vei mukanaan puolet kylästä, juoksusavelle rakennetusta yhduskunnasta. Sitä ennen uskomattomina räjähdyksinä maailmalta, joita edes hurjimmat 007-elokuvamme eivät kykene tuottamaan. Molemman syntyivät pelkkää ihmisen huolimattomuutta ja ahneutta. Ilmastomuutos on otettava vakavasti. Kuoleman vakavasti.
Kävimme Yhdysvalloissa vaalit, ikään kuin omamme, joiden jälkeen emme tiedä mitä heistä ajatella. Hehän kertovat kuinka sekä kaikkien aikojen kehnoin ja paras presidentti on Donald Trump. Miten sama mies voi olla maailman talouden ja tieteen jättinä pidetyssä Yhdysvalloissa samaan aikaan sekä täydellinen mätämuna että nero vailla vertaa?
Miten on mahdollista, että juuri siellä käynnistyvät samat ilmiöt kuin mihin ikääntyneimmät meistä saivat tutustua rotumellakoinamme lapsina tai nuorukaisina. Eikö todellakaan ole opittu mitään? Mitä tälle maalle ja maailmalle, läntiselle osalle on oikein tapahtunut kuunnellen nyt brittien kuningattaren uudenvuoden puhe ennen oman presidenttimme puhetta.
Kirjoitan parhaillaan omia muistelmiani täyttäessäni puolen vuoden kuluttua 70-vuotta, jos Luoja suo. Jostakin syystä tämä vuosi, tämä aika, näyttäisi tunkeutuvan siinä joka ikiselle riville silloinkin, kun kirjoitan sukuni suurimmasta onnettomuudesta alkaen vuodelta 1850 ja Kallaveteen hukkuneista Luostarilan tilan purjekunnan oman aikamme suurimmasta sisävesi onnettomuudesta paluumatkalla juhannuskirkosta Kuopiosta kohti maatilaa, joka maksoi veronsa luostarilaitokselle sitä samalla ylläpitäen myös tieteen, taiteen ja koulutuksen, monien yliopistojen ja sairaaloiden rakentajana, tyyssijana oli uskonto mikä tahansa.
Meille kuitenkin liki täysin tuntemattomana vain jotain Laatokan Valamosta ehkä kuulleena. Miksi tiede ja aika on jäänyt meille näin vieraaksi ja myös luostarilaitosta vainottiin ja sen veneitä hukutettiin, alinomaa ryöstettiin?
Tiedän tämän toki kokemuksena myös oman aikamme vihasta koskien maailmanuskontoja, kulttuureja, joita vainotaan ja jossa etenkin juutalaisten osuus on ollut kansansurmineen hirvittävä, mutta ei toki ainut edes tänään vuoden 2020 viimeisenä vuotenamme.
Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2021. Ei mitään uutta länsirintamalta. Maasta, joka on puskurivaltio itään ja länteen sekä käyttää siihen tarkoitukseen tehtyä poliittista kieltäänkin, onomatopoeettista ja suvutonta. Viestittää ja ajattelee sillä, näkee unensakin ja on odottamaton saareke ei kenenkään maalla mutta siihen vahvasti identifioituen joko sepitteellisten ja narratiivisten kertomusten tuotteena tai lapsena geeneineen juurtuen.